
Kiinnostuksen ja oppimistulosten yhteyttä peruskoulu- ja lukio-opinnoissa on tutkittu paljon. Viime vuosikymmeninä on alettu kartoittaa aktiivisemmin myös kiinnostuksen merkitystä korkeakouluopinnoissa. Uusi väitöstutkimus valottaa asiaa.
Yliopisto-opiskelijat selittävät usein koulutusalansa valintaa nimenomaan kiinnostuksella. Tutkimukset ovat osoittaneet, että jos myös varsinainen opiskelu pohjautuu kiinnostukseen, opiskelijoilla on hyvät lähtökohdat laadukkaaseen oppimiseen, joka on opiskelijalle mielekästä ja tukee sekä hyvinvointia että elinikäistä oppimista.
Psykologian maisteri Johanna Mikkonen työskentelee opintopsykologina Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut humanistisessa ja eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa opiskelevien kiinnostusta ja oppimistuloksia.
Mikkonen selvitti tutkimuksessaan, millainen rooli kiinnostuksella on näiden melko erilaisten opiskelijaryhmien keskuudessa; eläinlääketiedettä opiskellaan vuosikursseittain valmiin lukujärjestyksen pohjalta, kun taas humanistisessa opiskelu on perinteisesti vapaampaa.
Tutkimuksen mukaan vahva henkilökohtainen kiinnostus lievittää sitä
tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta, joka hankaloittaa humanistisen alan opiskelijoiden sitoutumista opintoihinsa. Eläinlääketieteessä opiskelijoilla puolestaan on selkeä tavoite valmistua eläinlääkäriksi ja heidän opintomenestystään ennusti pikemminkin hyvä ajanhallinta ja sopeutuminen oppimisympäristöön kuin kiinnostus. Kova työmäärä ja valmiiksi pureskeltu opetusohjelma ohjasi opiskelijoita ulkokohtaiseen suorittamiseen.
Mikkosen väitöskirja osoittaakin, ettei yliopisto aina tue opiskelijoiden henkilökohtaiseen kiinnostukseen pohjautuvaa opiskelua. Kuitenkin, jotta tehokkuusvaatimukset eivät johtaisi ulkokohtaisen suorittamisen ylikorostumiseen, kiinnostuksen roolia yliopisto-opiskelussa on tärkeää tukea.
Opiskelijoiden henkilökohtaisen kiinnostuksen kehittymistä voi tukea muun muassa ohjaamalla heitä pohtimaan omia kiinnostuksen kohteitaan, Mikkonen toteaa tutkimuksessaan. Vaikka akateemiset tutkinnot eivät voi rakentua ainoastaan opiskelijoita henkilökohtaisesti kiinnostavista sisällöistä, opiskelijoille tulisi tarjota mahdollisuuksia omiin valintoihin ja aktiiviseen työskentelyyn kiinnostuksen kohteiden parissa.
Hyvin kehittynyt henkilökohtainen kiinnostus on ominaista sellaisille akateemisille asiantuntijoille, jotka eivät ainoastaan tunne syvällisesti omaa alaansa, vaan jotka kykenevät uuden tiedon tuottamiseen ja oman alansa rajojen rikkomiseen.
____________________________________________________________________
Johanna Mikkola väittelee Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa 3.2. aiheesta kiinnostus yliopisto-opinnoissa, kiinnostuksen rooli ja suhde muihin motivaatiota tukeviin muuttujiin. Englanninkielinen väitöskirja on ladattavissa HELDA-tietokannasta.
Teksti: Elisa Lautala. Kuva: Veikko Somerpuro.
Julkaistu: 24.01.2012
Keskustelua aiheesta
Aiheesta ei ole vielä keskustelua.
Kirjoita viesti