Tulevaisuuden luokkahuone on jo täällä: kirjat vaihtuivat tabletteihin Savonlinnassa

07.10.2013

Savonlinnan normaalikoulun Future Classroom 2020-hanke haastaa koulukirjojen vuosisataiset perinteet. Digiaikaa kokeilevassa koulussa oppimisympäristö laajentuu luokkahuoneen seinien ulkopuolelle tablettien korvatessa koulukirjat.

Kahdeksan luokan elämä Savonlinnan normaalikoulussa muuttui tänä syksynä: oppilaille hankitut henkilökohtaiset taulutietokoneet korvasivat painetut oppikirjat. Monen normaalikoululaisen reppu keveni ja kodit välttivät jokasyksyisen koulukirjojen muovitusrumban opetuksen siirtyessä sähköisiin materiaaleihin. Tablettikokeilu kuuluu Savonlinnan normaalikoulun ja Itä-Suomen yliopiston Future Classroom 2020-hankkeeseen.

Opetushallituksen tukemassa kehittämishankkeessa oppimisen ei enää ajatella rajoittuvan luokkahuoneessa tapahtuvaan muodolliseen, opettajalähtöiseen opetukseen, vaan käsittävän monipuolisesti erilaisia vuorovaikutustilanteita, ajattelun, työskentelyn ja tiedonhankinnan muotoja sekä fyysisissä että virtuaalisissa ympäristöissä.

“Opettajan toiminta muuttuu enemmän ohjaajaksi, joka tukee oppilasta tehtävien tekemisessä”, sanoo 5. luokkaa opettava lehtori Kimmo Nyyssönen. “Oppilaan ohjaaminen ja tukeminen on siirtynyt vahvasti verkkoympäristöön. Vuorovaikutus oppilaiden kanssa on jatkunut iltapäivisin ja iltaisin verkossa. Oppiminen perustuu laajempiin ja pitempikestoisiin projekteihin kuin aikaisemmin.”

Nyyssönen on kokeilun myötä laajentanut ja monipuolistanut käyttämiään oppimistehtäviä. “Omasta näkökulmastani (5. luokka) olen siirtynyt opetuksessa erityyppisiin oppimistehtäviin. Oppimistehtävät ovat laajempia kokonaisuuksia tai ilmiöitä, joihin oppilaat hakevat omien kykyjensä mukaisesti vastausta”, hän sanoo.

Toisen luokan opettaja Sanna Metsälä on myös kiinnittänyt huomiota opettajan roolin muuttumiseen. “Alussa suunnittelutyö, tutustuminen laitteeseen korostuu. Pedagoginen keskustelu koulussa on lisääntynyt samoin kuin jakamisen kulttuuri. Oppilaiden kohtaaminen muuttuu, esim. oppilaat vastaavat kotitehtäviin verkon kautta tai kysyvät illalla jotakin tehtäviin liittyen”, hän kertoo.

Sekä Nyyssönen että Metsälä ovat sitä mieltä, että uraauurtavan hankkeen haasteena ovat uuden materiaalin luominen ja toimivien työkalupakkien kokoaminen valtavasta määrästä sovelluksia. Nyyssönen toteaa suoraan, että “suurin haaste on aika.”

Hankkeeseen sitoutuneet opettajat ja mukana olevat oppilaat ovat kuitenkin tarttuneet rohkeasti toimeen.

“Heti alusta lähtien on huomattu miten ennakkoluulottomasti oppilaat lähteneet työskentelemään uuden välineen kanssa. Opettajille suurempi muutos kuin oppilaille. Oppilaat omaksuvat nopeasti, kokeilevat, tutustuvat ja opettavat toisiaan”, Metsälä iloitsee.

Päämääränä tulevaisuuden oppimisympäristön luominen

Hankkeessa halutaan edetä opetusteknologiasta oppimisteknologiaan ja kömpelöistä painotuotteista sähköisiin materiaaleihin ja ketterämpiin työtapoihin. Tärkeänä päämääränä on myös siirtyminen yksin oppimisesta yhdessä oppimiseen, mikä edellyttää kodin roolin ja osallisuuden vahvistamista oppimisen tukena.

Metsälän mukaan suurin osa vanhemmista on suhtautunut kokeiluun positiivisesti, mutta myös kriittisiä kommentteja on kuultu. “Kuluneen kuukauden aikana suhtautuminen on muuttunut hyvinkin myönteiseen suuntaan. Kotona oppilaat ovat pitäneet omaa päiväkirjaa (Maxjournal) sekä kuvanmuokkauksella on tehty mm. sieniretken jälkeen sienikortit valokuvista. Luokan kaikki vanhemmat ovat antaneet luvan Edmodo-oppimisalustan käyttöön. Lokakuun alussa on tulossa perheiden ilta, jossa lapset esittelevät vanhemmille alkusyksyn työskentelyä”, hän kertoo kodin ja koulun välisen yhteistyöpolun löytymisestä.

Future Classroom 2020-hanke jäsentää oppimistutkimuksen ja teorioiden näkemyksiä käytännön koulutyöskentelyn tarpeisiin esimerkiksi soveltamalla uusien teknologisten ratkaisujen tarjoamia mahdollisuuksia.

Kokeilun taustalla oleva uusi pedagogiikka rakentuu kahdelle pääperiaatteelle: yhteisopettaminen (coteaching) ja yhteistoiminnallinen suunnittelemalla oppiminen (collaborative design learning). Yhteistoiminnallisen suunnittelemalla oppimisen käsite tarkoittaa uudenlaista oppimisen tietotyön mallia, jossa oppilaat ja opettajat tekevät yhteistyötä tarkasteltavien ilmiöiden ja ongelmien ratkaisemiseksi.


1a luokan oppilaat rakensivat tableteilla omat aapisensa. Kuva: Merja Kuosmanen

Miten teoriat siirtyvät käytäntöön?

Mallin mukaisia käytäntöjä ovat mm. oppimisprojektit, skenaario- ja ongelmaperusteinen oppiminen sekä tiedon rakentelu. Esimerkiksi Savonlinnan kokeilussa 4b-luokkalaiset suunnittelivat ja toteuttivat lemmikkitietoa sisältävän sähköisen Lemmikkikirjan, joka julkistettiin iTunes-palvelun kautta kaikkien kiinnostuneiden ulottuville.

“Koulussa olevia entisiä oppikirjoja voi toki käyttää ja käytetäänkin lähdeaineistona. Hankkeessa mukana olevassa 1. luokassa on lähdetty rohkeasti uusille urille. Aapiskirjaa ei ole vaan oppilaat tekevät itse iPadilla oman aapisensa”, Nyyssönen kertoo.

Yhteisopettamista kokeillaan 2. luokilla, joiden yhdistetyssä luokassa opiskelee 32 oppilasta koulunkäyntiohjaajan ja kahden opettajan ohjauksessa.

“Luokassa toimitaan suurryhmänä sekä erilaisia joustavia ryhmittelyjä käyttäen. Yhteisopettajuuden etuina mm. vahvuuksien, asiantuntijuuden ja vastuun jakautuminen. Nyt luokassa kahdeksan opetusharjoittelijaa, jotka toteuttavat opetusharjoittelunsa yhteisopettajuusperiaatteella”, Metsälä kuvailee yhteisopettamisen periaatteen soveltamista käytäntöön.

Ns. ”uuden koulun” käsitteen mukaan opettajalähtöisyyttä ja muodollisen opetuksen käytäntöjä tulisi vähentää lisäämällä henkilökohtaisen opiskelun painotusta ja tukea. Oppilaita pyritään motivoimaan ja kannustamaan elinikäiseen oppimiseen ennen kaikkea heidän omien vahvuuksiensa ja kiinnostuksen kohteidensa kautta.

Nyyssönen kertoo, että tavoitteena on saada kaikille koulun oppilaille henkilökohtaiset tablettitietokoneet mahdollisimman pian. Oppimisympäristön muutosten ja laajenemisen asettamat haasteet vaativat sopeutumiskykyä ja ennakkoluulottomuutta digiaikaan siirtyvältä koululta: niin oppilailta, opettajilta kuin vanhemmiltakin.

Haasteet voivat myös aktivoida kouluympäristöä, kuten Nyyssönen kommentoi: “Hanke ja laitteet ovat tuoneet kouluun kovasti innostunutta pöhinää!”

Lisätietoa

Teksti: Maija Pollari
Kuva: Kimmo Nyyssönen


   

Keskustelua aiheesta


Aiheesta ei ole vielä keskustelua.

Kirjoita viesti


Nimi tai nimimerkki

Sähköpostiosoite (ei näytetä)

Viesti

Viesti on esikatseltava ennen lähettämistä.