Elämyksellisyyttä tavoittelemassa – narratiivinen tutkimus matematiikan opettajaksi kasvusta

Nuorelta opettajalta vie aikansa huomata, että tapa, jolla hän on itse aikoinaan oppinut matematiikkaa, ei ole välttämättä se ainoa oikea tapa opettaa sitä, sanoo lauantaina 16.10.2010 väittelevä Päivi Portaankorva-Koivisto. Väitöstutkimuksen tavoitteena oli tarkastella elämyksellisyyden merkityksiä matematiikan opetuksessa ja matematiikan opettajaksi kasvamisessa. Tutkimuksessa seurattiin kolmen lukuvuoden ajan kuutta opettajaopiskelijaa ja heidän yksilöllisiä kasvuprosessejaan haastattelujen ja kirjoitelmien avulla.

Tampereen normaalikoululla työskentelevä Päivi Portaankorva-Koivisto on opiskellut yliopistolla matematiikka pääaineenaan. Opetettavina aineina hänellä ovat myös kemia ja tietotekniikka. Lisäksi hän on opiskellut kasvatustiedettä.

– Väitöstyöni tutkimusaihe täsmentyi työskennellessäni matemaattisten aineitten didaktikkona Tampereen opettajankoulutuslaitoksella aineenopettajakoulutuksessa, kertoo Päivi. – Innostuin laitoksemme pääaineopiskelijoista ja heidän kasvuprosessistaan matematiikan opettajiksi..

Matematiikan tunnin vuorovaikutteisuus tärkeää

Tutkija tarkoittaa elämyksillä välittömästi itse koettuja, kestäviä ja merkittäviä kokemuksia, joita matematiikan tunneilla voidaan tavoitella joko sisältöjen tai työskentelytapojen kautta.

Portaankorva-Koiviston tutkimuksessa keskeisiksi matematiikan opetuksen elämyksellisyyden piirteiksi nousivat vuorovaikutuksellisuus, kokemuksellisuus, havainnollisuus, tutkimuksellisuus, yhteistoiminnallisuus ja matematiikan kielenomaisuus. Oppimiskokemus vahvistuu, kun oppilaat innostetaan väittelemään, selittämään ja perustelemaan matemaattisia oivalluksiaan.

Oppilaantuntemus auttaa matematiikan opettamisessa

Tutkimuksen mukaan opettajan on olennaista tiedostaa oma suhteensa matematiikkaan. Jos matematiikka on opettajalle sääntökokoelma, joka välitetään opetuksessa oppilaille, se heijastuu välttämättä omiin työskentelytapoihin ja luokkatyöskentelyn suunnitteluun.

– Nuorelta opettajalta vie aikansa huomata, että tapa, jolla hän on itse aikoinaan oppinut matematiikkaa, ei ole välttämättä se ainoa oikea tapa opettaa sitä, sanoo Päivi Portaankorva-Koivisto.

Havahtuminen oman opettamisen reflektointiin edellyttää opettajalta oppilaantuntemusta, joka kehittyy työvuosien aikana. Tutkija pohtii keinoja jouduttaa oppilaantuntemuksen kehittymistä ja ehdottaa, että opettajaopiskelijat voisivat opettaa samaa ryhmää pitempään. Tällöin opettajaksi opiskelevalla pääsisi seuraamaan oppilaiden edistymistä.

– Tulevalla työyhteisöllä on suuri merkitys nuoren opettajan kasvuprosessissa. Vaatii paljon rohkeutta etsiä omaa tapaansa opettaa kokeneiden opettajien joukossa.

Matematiikka on kaunista ja eleganttia

Miten sitten matematiikan opetusta pitäisi kehittää? Millaista tulevaisuuden matematiikan opetus voisi olla? – Tutkimukseeni nojautuen toivon, että matematiikan opetukseen voitaisiin tulevaisuudessa kytkeä enemmän elämyksellisiä piirteitä, miettii Päivi. – Toivon, että jokainen oppilas voisi kokea matematiikasta jotain myös tieteenalana, eikä vain koulumatematiikassa korostuvana välinearvona, jota niin moni oppilaista lisäksi kyseenalaistaa. Matematiikka on kuitenkin yhtä aikaa kaunista ja eleganttia, ongelmaratkaisua ja väline kommunikoida ja vaikuttaa.

Haaste kokeneille opettajille: tukekaa vastavalmistuneita

Tutkija toivoo enenmmän aikaa nuoren matematiikan opettajan kasvuprosessille. Erityisen tärkeänä hän näkee aidon dialogin kokeneiden opettajien ja vastavalmistuneiden nuorten opettajien välillä.

– Elämykset sekä opettajankoulutuksessa että koulussa ovat yhtä tärkeitä nuorille opettajille kuin sitten myöhemmin heidän oppilailleenkin.

Päivi Portaankorva-Koivisto toivoo myös enemmän keskustelua aidon yhtenäisen perusopetuksen opettajuudesta. Dialogi luokanopettajuuden ja aineenopettajuuden yhteisistä tavoitteista veisi varmasti myös matematiikan oppimista eteenpäin.

FM Päivi Portaankorva-Koiviston kasvatustieteen (opettajankoulutus) alaan kuuluva väitöskirja Elämyksellisyyttä tavoittelemassa – narratiivinen tutkimus matematiikan opettajaksi kasvusta (In Search of Lived Experiences – a Narrative Research on the Growth Process of Becoming a Teacher of Mathematics) tarkastetaan 16.10.2010 klo 12 Tampereen yliopiston Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1097, Kanslerinrinne 1, Tampere. Vastaväittäjänä on professori Pekka Kupari (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii professori Harry Silfverberg.

Tutustu Päivi Portaankorva-Koiviston väitöskirjaan »

Teksti: Tampereen yliopisto. Kuva: Marja-Leena Korte-Suonpää.


Jaa:Facebooktwitterpinterestlinkedinmail