Ylioppilastutkinto on ohjannut sekä lukio-opetusta että korkeakouluopintoihin hakeutumista ja valituksi tulemista jo yli 150 vuoden ajan. Greta Tikkanen väitteli kesäkuussa siitä, kuinka kemian ylioppilaskokeen tehtävät onnistuvat summatiivisen eli kokoavan arvioinnin välineenä. Tikkanen opiskeli ensin kemian opettajaksi ja jatkoi sitten väitöskirjatutkimuksella.
Miten löysit väitöstyösi tutkimusaiheen?
Aihe oli omasta mielestäni kiinnostava ja ohjaajani suositteli aiheen tutkimista. Vuoden 2006 merkittävä reaalikoeuudistus tuki osaltaan aiheen valintaa.
Mikä sinusta oli tutkimuksesi tuloksissa keskeistä?
Keskeisenä tuloksena pidän tutkimuksessa muodostettua tehtävien luokittelurunkoa, jolla tehtävistä löytää erilaisia piirteitä. Valtaosa kemian ylioppilaskokeen tehtävistä on tuottamistehtäviä, jotka edustavat erilaisia tehtävätyyppejä sekä niiden yhdistelmiä.
Kemian ylioppilaskokeet vastaavat tavoitepohjaista opetussuunnitelmamallia ja sisältävät suhteellisen hyvin kemian opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä keskeisiä sisältöjä. Kemian ylioppilaskokeen tehtävät ovat kognitiiviselta tasoltaan vaativia, ja korkeamman tason kognitiivisia taitoja ja tietoja edellyttävien tehtävien osuus on suomalaisissa kokeissa erittäin korkea verrattaessa tuloksia tutkimuskirjallisuuteen.
Mikä tutkimuksessa oli yllättävää?
Kemian ylioppilaskokeen erittäin korkea kognitiivinen vaatimustaso oli osittain yllätys. Oletin etukäteen tutkimusaineiston sisältävän enemmän hyvin helppoja tehtäviä.
Miten tutkimuksen tuloksia kannattaisi hyödyntää?
Tutkimuksen tuloksia kannattaisi hyödyntää tulevien kemian ylioppilaskokeen tehtävien sekä lukion kemian opetussuunnitelman perusteiden laadinnassa.
Teksti: Veera Kallunki.