LUMA-sanomat arkistot - LUMA-keskus Suomi

Tekoälyä tutkitaan jo varhaiskasvatuksessa – Sasin päiväkodissa lapset kouluttivat oman robottinsa

30/09/2026

Miten tekoäly oppii? Voiko robotti tehdä virheitä? Näitä kysymyksiä tutkittiin Hämeenkyrön Sasin päiväkodin projektissa AI in the Wild, jonka toteuttivat varhaiskasvatuksen digiopettaja Hennika Tervonen sekä varhaiskasvatuksen opettaja ja esiopettaja Lissu Bamberg. Projekti esiteltiin Science on Stage -festivaalilla Liettuassa toukokuussa.

Tavoitteena ymmärtää, miten tekoäly toimii

Projektin lähtökohtana oli tutustua tekoälyyn mahdollisimman monipuolisesti ja lasten ikätasolle sopivalla tavalla. Tekoälyä ei tarkasteltu vain teknologiana, vaan myös ilmiönä, joka on jo osa lasten ympäröimää maailmaa.

– Tarkoituksena oli saada lapsille ymmärrys siitä, miten tekoäly toimii. Samalla halusimme pohtia myös sitä, ettei tekoäly ole aina luotettava ja että sen vastauksia pitää osata arvioida kriittisesti. Halusimme tehdä myös näkyväksi sen, että tekoälyä käytetään monissa arjen sovelluksissa, Tervonen kertoo.

Ajatus projektista syntyi pitkän robotiikkaharrastuksen jatkona. Sasin päiväkoti on osallistunut useiden vuosien ajan Innokas-verkoston ohjelmointi- ja robotiikkaturnauksiin.

– Olemme olleet mukana robotiikkakilpailuissa jo useamman vuoden. Viime vuonna yksi kilpailun tuomareista ehdotti, että osallistuisimme myös tekoälysarjaan. Aloimme pohtia ajatusta ja päätimme lähteä mukaan, Bamberg kertoo.

SonS2026_posteri_AI-in-the-Wild

Lapset kouluttivat tekoälyn itse

Projektin ytimessä oli tekoälymallin opettaminen. Lapset keräsivät itse aineiston, jonka avulla robotti opetettiin tunnistamaan luonnonympäristöön kuuluvia ja kuulumattomia asioita. Projektissa hyödynnettiin opetettava kone -sovellusta, joka liitettiin osaksi robottia.

– Lapset ottivat tabletilla valokuvia erilaisista asioista, ja niiden avulla tekoälyä koulutettiin. Kun havaitsimme, että robotti teki vääriä päätelmiä, keräsimme lisää aineistoa ja koulutimme sitä uudelleen, Tervonen kertoo.

Näin lapset pääsivät konkreettisesti näkemään, että tekoäly ei opi itsestään eikä ole automaattisesti oikeassa.

Yllättävän syvällisiä oivalluksia ja uteliaisuutta

Vaikka tekoälyä pidetään usein aiheena, joka kuuluu vanhemmille oppijoille, projekti osoitti, että myös varhaiskasvatuksessa voidaan käsitellä monimutkaisia teknologisia ilmiöitä.

– Aluksi mietimme, onko tämä liian haastavaa. Näitä sisältöjä käsitellään usein vasta paljon vanhempien oppilaiden kanssa, mutta halusimme kokeilla rohkeasti, mitä tapahtuu. Toiminta oli toki rakennettu vaiheittain ja taustalla oli pitkä pohjustustyö, mutta lapset ymmärsivät yllättävän hyvin, mitä olimme tekemässä, Tervonen kertoo.

Projektin toteuttaminen vei aikaa noin puoli vuotta. Kyseessä ei siis ollut yksittäinen toimintatuokio, vaan pitkä prosessi. Vähitellen tekoälyn toimintalogiikka tuli lapsille tutuksi. Sekä Tervosen että Bambergin kokemus on, että lapset suhtautuvat tekoälyyn avoimesti ja uteliaasti.

– Emme ole nähneet pelkoa tai epäluuloa. Pikemminkin lapset ovat olleet todella kiinnostuneita ja innokkaita tutkimaan sitä, mitä robotti osaa tehdä.

Tapahtumista inspiraatiota omaan työhön

Tervonen kertoo hyödyntäneensä projektia osana pro gradu -tutkimustaan. Idea sai alkunsa Educa-messuilla, missä tekoälyn opetukseen tarkoitettu sovellus herätti kiinnostuksen.

– Kysyin messuilla, oliko kukaan hyödyntänyt tätä varhaiskasvatuksessa. Kun vastaus oli, ettei ollut, päätin kokeilla sitä itse.

Science on Stage -festivaali on puolestaan tarjonnut projektin tekijöille mahdollisuuden tutustua muiden maiden opetuskäytäntöihin ja kerätä uusia ideoita.

– Täällä on valtavasti kiinnostavia projekteja. Kaikkea ei ehdi edes kunnolla nähdä, mutta uusia ideoita kertyy jatkuvasti, Bamberg kertoo.

Samalla on herännyt ajatus siitä, että varhaiskasvatuksen näkökulma voisi näkyä kansainvälisissä tapahtumissa vielä nykyistä enemmän.

– Olemme huomanneet, että varhaiskasvatuksen projekteja on esillä melko vähän verrattuna perusopetukseen. Monet ideat ovat kuitenkin sellaisia, joita voi soveltaa myös pienempien lasten kanssa.

Lue lisää

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Yhtälöitä ilman pelkoa – Saara Tuomela tekee matematiikasta konkreettista Post-it-lappujen avulla

15/09/2026

Miten yhtälön ratkaiseminen voisi tuntua vähemmän pelottavalta? Mitä tapahtuisi, jos x-kirjainta ei lähestyttäisikään abstraktina matemaattisena symbolina, vaan salaisena aarteenetsintänä? Näitä kysymyksiä pohti kotiopettaja Saara Tuomela kehittäessään projektiaan Exploring Equations with Paper and Post-its, joka esiteltiin Science on Stage -festivaalilla Liettuassa. Projektissa yhtälönratkaisun perusteita opetellaan yksinkertaisten paperisten laskujen ja peitettyjen lukujen avulla tavalla, joka tekee matematiikasta konkreettista ja helposti lähestyttävää.

Tuntemattomasta tutuksi

Projektin lähtökohtana on havainto, jonka moni matematiikanopettaja tunnistaa.

– Monelle oppilaalle matematiikka muuttuu yhtäkkiä vaikeaksi siinä vaiheessa, kun numeroiden tilalle ilmestyy kirjain. Pelko ei välttämättä liity itse laskemiseen, vaan siihen, että tehtävä näyttää erilaiselta kuin ennen, Tuomela kertoo.

Hänen tavoitteenaan on ollut löytää tapa lähestyä tuntemattoman käsitettä leppoisammin ja kiinnostavammin.

– Mietin, miten voitaisiin kohdata se ensimmäinen epävarmuus ja näyttää, ettei x ole mitään mystistä. Kyse on vain sellaisesta tiedosta, jota emme vielä tiedä.

Ajatusta havainnollistetaan aarrekartan avulla.

– X on vähän kuin kartalle merkitty rasti. Sen alla on jotain piilossa, ja meidän tehtävämme on selvittää, mitä siellä on.

SonS2026_posteri_Saara

Oppilaat rakentavat yhtälöt itse

Projektin keskeinen idea perustuu siihen, että oppilaat eivät ratkaise valmiita yhtälöitä, vaan rakentavat niitä itse. Oppilaat kirjoittavat ensin tavallisia laskuja, jotka tuntuvat heistä helpoilta ja tutuilta. Sen jälkeen jokin luvuista peitetään esimerkiksi Post-it-lapulla, jolloin siitä tulee tuntematon. Menetelmä toimii yhteen- ja vähennyslaskuissa sekä kertolaskuissa että jakolaskuissa.

– Oppilas päättää itse, minkä luvun hän peittää. Kun hän tietää, mitä lapun alla alun perin oli, tehtävä ei tunnu liian vaikealta. Samalla hän alkaa ymmärtää, mitä tuntemattoman ratkaiseminen oikeastaan tarkoittaa. Oppilaat voivat tehdä tehtäviä myös toisilleen. Usein he yrittävät keksiä mahdollisimman hankalan paikan x:lle, mutta koska he ovat itse laatineet tehtävän, tilanteeseen liittyy paljon enemmän leikkiä ja uteliaisuutta kuin pelkoa.

Vaaka auttaa ymmärtämään yhtälön perusidean

Yhtälönratkaisun logiikkaa havainnollistetaan vaa’an avulla. Tasapainossa oleva vaaka kuvaa yhtäsuuruusmerkkiä. Kun toiselle puolelle tehdään jokin muutos, sama täytyy tehdä myös toiselle puolelle.

– Haluan, että oppilaat ymmärtävät yhtälönratkaisun perusperiaatteen eivätkä vain opettele mekaanisia sääntöjä. Jos poistamme jotakin toiselta puolelta, meidän täytyy poistaa sama asia myös toiselta puolelta. Kun tavoite on saada x yksin toiselle puolelle ja kaikki muu toiselle puolelle, ratkaisemisen logiikka avautuu paljon selkeämmin.

Vaikka projekti on alun perin suunniteltu yläkouluikäisille oppilaille, sitä on sovellettu huomattavasti laajemmalle kohderyhmälle.

– Yhtälöt tulevat virallisesti vastaan yleensä kuudennen tai seitsemännen luokan matematiikassa, mutta samantyyppisiä tehtäviä tehdään jo paljon aiemmin. Alakoulussa käytetään sydämiä, mehiläisiä tai muita symboleja tuntemattoman paikalla.

Tuomela onkin huomannut, että x voidaan ottaa käyttöön paljon aiemmin kuin usein ajatellaan. Toisaalta menetelmä on osoittautunut hyödylliseksi myös aikuisille.

– Olen käyttänyt tätä menetelmää jo ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden kanssa. Kun asia esitellään leikillisesti, lapset ymmärtävät sen yllättävän hyvin. Menetelmä toimii myös esimerkiksi lähihoitajaopiskelijoiden kanssa. Monella aikuisella on jäänyt matematiikasta epävarma olo, ja tällainen konkreettinen lähestymistapa auttaa palauttamaan luottamusta omiin taitoihin.

Idea syntyi lastensuojelun koulussa

Menetelmä kehitettiin käytännön tarpeesta. Tuomela työskenteli aiemmin lastensuojelussa, jossa hän tuki oppilaiden koulunkäyntiä yksikön omassa koulussa erityisopettajan rinnalla.

– Meillä oli oppilaita seitsemänneltä luokalta yhdeksännelle luokalle, ja monilla oli erilaisia keskittymisen haasteita. Huomasin, että tavallinen tapa opettaa yhtälöitä ei aina toiminut. Halusin löytää dialogisemman ja toiminnallisemman tavan käsitellä aihetta. Sellaisen, jossa oppilas pääsee itse tekemään ja kokeilemaan eikä vain seuraamaan valmiita ratkaisuja.

Tuomelan projektin ydinajatus on lopulta yksinkertainen: matematiikkaa ei tarvitse pelätä.

– Kun vaikealta näyttävä asia pilkotaan konkreettisiksi ja helposti lähestyttäviksi vaiheiksi, oppilaat huomaavat nopeasti, että he osaavatkin enemmän kuin luulivat. Ja usein juuri se onnistumisen tunne on tärkein askel kohti matematiikan oppimista.

Science on Stage tarjoaa uusia näkökulmia

Science on Stage Europe -festivaalilla Tuomela on nauttinut erityisesti mahdollisuudesta tutustua muiden opettajien projekteihin.

– Olen viettänyt paljon aikaa kiertelemällä ja keskustelemalla muiden osallistujien kanssa. Kotiopetuksessa tulee työskenneltyä kaikkien oppiaineiden parissa, joten olen kiinnostunut hyvin monenlaisista projekteista.

Erityisen inspiroivina hän pitää projekteja, joissa yhdistetään useita oppiaineita saman teeman ympärille.

– Monissa projekteissa yhdistyvät luontevasti esimerkiksi matematiikka, luonnontieteet, taide ja kielet. Sellainen on oppilaille usein paljon kiinnostavampaa kuin oppiaineiden tarkka erottelu.

Lue lisää

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Matematiikka kohtaa taiteen – museovierailu innosti oppilaat oppimaan uudella tavalla

31/08/2026

Valokuvassa Mire Laine oman esittelypisteensä edessä Science on Stage -tapahtumassa.

Voiko matematiikkaa oppia taidemuseossa? Espoon Kuitinmäen koulun matematiikan opettaja Mire Laine päätti kokeilla. Tuloksena syntyi projekti Educational Math Visit to Art Museum, jossa taidemuseovierailu yhdistyi matematiikan opiskeluun tavalla, joka innosti oppilaita yllättävän paljon. Science on Stage Europe -festivaalilla esitelty projekti sai alkunsa yksinkertaisesta kysymyksestä.

– Veljeni vaimo kysyi minulta, miksi yläkoulussa tehdään niin vähän opintoretkiä. Jäin pohtimaan asiaa ja sitä, mitkä oikeastaan estävät lähtemästä. Usein vedotaan rahaan, mutta pääkaupunkiseudulla on myös ilmaisia museokohteita, Laine kertoo.

Ajatus jäi kytemään. Samalla hän pohti, voisiko matematiikkaa viedä ympäristöihin, joita ei tavallisesti yhdistetä oppiaineeseen.

– Halusin löytää kohteen, jota ei ensimmäisenä ajatella matematiikan näkökulmasta. Siitä lähti ajatus yhdistää matematiikka ja taidemuseo.

Taideteoksia ensin, matematiikkaa myöhemmin

Projektissa oppilaat vierailivat taidemuseossa ja tutustuivat teoksiin ennalta laadittujen kysymysten avulla. Tarkoituksena ei ollut tehdä matematiikkaa museossa, vaan kerätä havaintoja ja tietoa, joita hyödynnettäisiin myöhemmin koulussa.

Museovierailun jälkeen oppilaat palasivat luokkaan ratkaisemaan matematiikan tehtäviä, jotka perustuivat teoksista kerättyihin tietoihin.

– Matematiikan tehtävät rakennettiin niin, että niiden ratkaiseminen edellytti taideteoksista tehtyjä havaintoja. Oppilaat joutuivat siis käyttämään itse keräämäänsä tietoa.

Samalla harjoiteltiin peruskoulun matematiikan sisältöjä monipuolisesti.

– Tavoitteena oli kerrata laajasti peruskoulun matematiikkaa. Se on usein oppilaiden mielestä vähän pakkopullaa, mutta nyt tehtävät saivat aivan erilaisen merkityksen.

SonS2026_posteri_Mire

Oppilaat yllättivät opettajan

Laine tunnustaa lähteneensä projektiin pienin ennakko-odotuksin. Hän ei ollut varma, kuinka innokkaasti teini-ikäiset suhtautuisivat taidemuseovierailuun.

– Olin oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka paljon oppilaat pitivät museokäynnistä. Ajattelin etukäteen, ettei viisitoistavuotiaita välttämättä kiinnostaisi taidemuseo kovinkaan paljon. Oppilaat olivat aidosti kiinnostuneita. Osa kysyi jopa, voisiko museossa käydä vapaa-ajalla uudelleen. Tietenkin kannustin siihen.

Innostus näkyi myös myöhemmin matematiikan tunneilla.

– Kun tehtävät liittyivät teoksiin, joita he olivat itse tutkineet, niitä tehtiin aivan erilaisella otteella. Motivaatio oli selvästi korkeampi kuin tavallisissa kertausharjoituksissa.

Taide herätti tunteita, uteliaisuutta ja uusia ideoita

Museokäynniltä jäi mieleen useita teoksia, jotka puhuttelivat oppilaita eri tavoin. Erityisesti Reidar Särestöniemen vahvavärinen taide herätti huomiota.

– Särestöniemen teokset nousivat monessa keskustelussa esiin. Oppilaat kiinnittivät huomiota erityisesti värimaailmaan.

Myös ihmisiä esittävät teokset houkuttelivat osallistumaan.

– Huomasin, että oppilaat menivät teosten viereen seisomaan samoihin asentoihin kuin kuvissa olevat henkilöt ja ottivat siellä selfieitä. He löysivät teoksista myös itsensä ja oman tapansa lähestyä niitä.

Projektin myötä Laine on alkanut nähdä matematiikan oppimisympäristöt aiempaa laajemmin. Kaikkien projektien ei hänen mukaansa tarvitse sisältää varsinaista retkeä.

– Vastaavaa voisi toteuttaa pienemmässä mittakaavassa omassa koulussa. Esimerkiksi oppilaiden omista töistä voisi rakentaa näyttelyn, jonka ympärille laadittaisiin matematiikan tehtäviä. Kohteena ei välttämättä tarvitse olla myöskään museo. Myös koulun piha, lähiluonto tai vaikkapa parkkipaikka voi toimia kiinnostavana lähtökohtana matematiikan tutkimiselle. Olen alkanut miettiä paljon tällaisia vaihtoehtoisia oppimisympäristöjä.

Science on Stage toi uusia näkökulmia

Ensimmäinen osallistuminen Science on Stage -festivaaleille jätti Laineelle erittäin myönteisen vaikutelman.

– Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon täällä on osallistujia ja kuinka erilaisista ympäristöistä he tulevat. Mukana on sekä varhaiskasvatuksen että lukion opettajia ja esillä on valtavan monenlaisia projekteja. Täällä on tullut vastaan useita sellaisia ideoita, joita haluan lähteä kehittämään eteenpäin. Lisäksi olen saanut ehdotuksia yhteistyöstä muiden opettajien kanssa.

Laine kokee, että kansainväliset kohtaamiset tuovat energiaa ja uusia näkökulmia opetukseen.

– Tällaisista tapahtumista saa valtavasti virtaa omaan työhön. Kun itse innostuu, on helpompi innostaa myös oppilaita. Juuri nyt fiilis on todella positiivinen.

Projekti osoittaa, että matematiikkaa voi löytää yllättävistä paikoista. Kun oppiminen sidotaan kokemuksiin, havaintoihin ja oppilaiden omaan toimintaan, myös perinteiset sisältöalueet voivat näyttäytyä täysin uudessa valossa.

Lue lisää

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Lintuja, luontoa ja kansainvälistä yhteistyötä – eskarit seurasivat siivekkäitä ystäviään yli maarajojen

24/08/202621/08/2026

Valokuvassa Kirsi Rehunen esittelypisteensä edessä Liettuan Science on Stage -festivaalilla toukokuussa 2026.

Mitä koulun pihalla oikeastaan elää? Tähän kysymykseen lähdettiin etsimään vastausta Taipalsaaren Kirkonkylän koulun esiopetuksessa. Matkan varrella projekti kasvoi pelkkää luonnon havainnointia laajemmaksi, kun mukaan tuli päiväkoteja muista maista, taidetta, matematiikkaa, lintujen tunnistamista ja ennen kaikkea lasten omaa uteliaisuutta.

Science on Stage Europe -festivaalilla Liettuassa esitelty projekti Through the Eyes of a Jay: A Child-Led Exploration of Birds and Seasons sai alkunsa lasten kysymyksistä. Projekti oli toteutettu yhteistyössä tanskalaisen Lille Værløse Skolen opettajan Mette Hejn kanssa.

– Alun perin havainnoimme ihan kaikkea, mitä koulun pihalla näkyi. Huomasimme kuitenkin pian, että linnut olivat se ryhmä, joka herätti lapsissa eniten kiinnostusta. Siitä syntyi ajatus lähteä tutkimaan niitä tarkemmin yhdessä tanskalaisen Meten kanssa, kertoo projektia esitellyt esiopetuksen opettaja Kirsi Rehunen.

Lasten kysymykset ohjasivat tutkimusta

Projekti rakentui lasten omien havaintojen ja kysymysten ympärille. Kysymyksiä kertyi lopulta noin viisikymmentä ja niiden joukossa oli niin suuria kuin pieniäkin pohdintoja.

Lapset halusivat tietää, mitä lintuja heidän kotiseudullaan elää, millaisia ääniä ne pitävät ja miksi jotkin linnut tuntuvat olevan kaikkialla. Yksi lapsista pohti jopa, kuuluiko pihalta kummituksen ääni. Myöhemmin selvisi, että salaperäisen äänen takana olikin sepelkyyhky.

– Kysymykset lähtivät aidosti lasten arjesta. Jotakuta mietitytti, miksi jäätelökioskin ympärillä pyörii niin paljon lintuja. Toiset halusivat tietää, minne kuhankeittäjä talveksi katoaa tai voiko saman linnun tavata myös toisessa maassa, Rehunen kertoo.

Vuodenaikapuu kasvoi havaintojen mukana

Projektin keskiössä oli luonnon havainnointi. Lapset rakensivat suuren vuodenaikapuun, johon kirjattiin eri vuodenaikoina tehdyt havainnot. Syksyn, talven, kevään ja kesän lintulajit muodostivat vähitellen yhteisen visuaalisen tarinan lähiluonnosta.

Merkittävä osa työskentelystä tapahtui metsässä. Taipalsaarella ryhmä retkeili säännöllisesti lähimetsään, jossa havainnointia harjoiteltiin rauhassa ja keskittyen.

– Syksyllä viiden minuutin hiljainen havainnointitehtävä tuntui lapsista todella pitkältä. Keväällä tilanne oli aivan toinen. Silloin viisi minuuttia ei enää riittänyt, vaan lapset olisivat halunneet jatkaa tarkkailua pidempään.
Metsäretkillä apuna olivat myös Etelä-Karjalan lintuyhdistyksen asiantuntija Kirsi Hovilehto, joka auttoi tunnistamaan alueen lajeja ja kertoi lintujen elämästä.

SonS2026_posteri_kirsi

Ystäviä Tanskasta, Latviasta ja Etiopiasta

Projekti ei jäänyt vain Suomen rajojen sisäpuolelle. Yhteistyökumppanit Tanskasta seurasivat oman ympäristönsä lintuja ja vertailivat havaintojaan suomalaisten lasten kanssa. Yhteisiä keskusteluja käytiin etäyhteyksien välityksellä. Lapset pohtivat esimerkiksi, mitä lajeja eri maissa tavataan ja miten vuodenaikojen vaihtelu näkyy lintujen käyttäytymisessä.

Mukana oli myös päiväkoteja Latviasta sekä yhteys kansainväliseen kouluun, Etiopiaan. Yksi videokeskusteluista jäi erityisesti Rehusen ja ryhmän mieleen.

– Etiopialaisessa luokassa oli yhtäkkiä valtavan paljon varpusia. Lapset ryhtyivät pohtimaan syytä yhdessä. Ensin arveltiin, että linnut olivat paenneet jotakin petoa, mutta lopulta päädyttiin siihen, että ne olivat ehkä hakeutuneet sisälle kuumuutta pakoon.

Kansainvälinen yhteistyö auttoi lapsia ymmärtämään, että samankaltaisia ilmiöitä tutkitaan myös muualla maailmassa.

Oppimista monella tavalla

Lintuprojekti yhdisti luontevasti useita oppiaineita. Havaintoja kirjattiin, luokiteltiin ja tilastoitiin. Samalla harjoiteltiin matematiikkaa, tiedon käsittelyä sekä luonnontieteellistä ajattelua.

Lintujen tunnistamisessa hyödynnettiin BirdLifen materiaaleja ja osa lapsista kehitti huomattavan vahvan lajintuntemuksen. Projektin aikana valmistui myös runsaasti taideteoksia. Lintuja toteutettiin esimerkiksi maalauksina ja neulahuovutuksina.

Rehunen nostaa esiin erityisesti lasten erilaiset vahvuudet.

– Joku tunnisti lintujen värit, toinen muisti niiden äänet ja kolmas osasi matkia niitä. Lapset huomasivat itsekin, että ryhmässä jokainen osasi jotakin erityistä. Yhdessä he pystyivät paljon enemmän kuin yksin.

Science on Stage -festivaalilla kohtaamiset korostuivat

Kirsi Rehunen toi Science on Stage -festivaaleille lasten tekemiä havaintoja.

Liettuassa järjestetyllä Science on Stage Europe -festivaalilla projekti herätti runsaasti kiinnostusta. Rehusen mukaan tämän vuoden tapahtumassa korostui erityisesti opettajien välinen vuorovaikutus.

– Ihmiset eivät vain käy katsomassa esityksiä, vaan keskustelevat aktiivisesti ja etsivät uusia yhteistyökumppaneita. Moni halusi heti tietää lisää projektista ja vaihtaa yhteystietoja tulevia hankkeita varten.

Yksi festivaalin hauskimmista keskustelunaiheista liittyi kuhankeittäjään. Eri maissa linnun ääntä kuvataan ja tulkitaan eri tavoin, mikä herätti osallistujissa paljon kiinnostusta ja naurua. Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus), englanniksi Eurasian Golden Oriole, on yksi Euroopan tunnetuimmista muuttolinnuista. Rehunen huomasi keskustellessaan opettajien kanssa, että eri puolilla Eurooppaa ihmiset ovat kuulleet linnun vihellyksessä nimiä, sanoja ja kokonaisia lauseita.

Portugalissa kuhankeittäjää kutsutaan nimellä papa-figos, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”viikunoiden syöjää”. Siellä linnun nimi ei siis perustu sen ääneen, vaan ruokailutottumuksiin.
Puolassa kuhankeittäjän huilumaisesta laulusta kuullaan usein sanat ”Zofija, Zofija!”. Ja lintu saapuu Puolaan Sofian päivänä.
Unkarissa kuhankeittäjän nimi on sárgarigó, ”keltainen rastas”. Sen laulua kuvataan sanoilla ”Huncut a bíró!”, mikä tarkoittaa suunnilleen ”Tuomari on veijari!” tai ”Konna se tuomari on!”.
Ukrainassa linnun laulun on paikoin tulkittu kuulostavan naisen nimeltä ”Yeva, Yeva!”. Itäslaavilaisessa perinteessä lintujen ääniä on usein yhdistetty ihmisten nimiin.

Liettuassa kuhankeittäjä tunnetaan nimellä volungė. Sen laulun sanotaan kuulostavan siltä kuin lintu huutelisi ”Grybų! Grybų!”, eli ”Sieniä! Sieniä!” tai ”Sieniä poimimaan.” Lintu saapuu samaan aikaan kun korvasieniä löytyy metsistä.
Ranskassa kuhankeittäjän nimi on Loriot d’Europe. Erityisen tunnettu se on Loiren, Garonnen ja Rhônen jokivarsilla, missä sen kirkkaan keltaisen höyhenpuvun voi nähdä puiden latvuksissa. Ranskalaiset kuvaavat linnun laulua tavuilla ”di-de-lio”, jotka jäljittelevät sen melodista vihellystä.
Saksassa kuhankeittäjä on Pirol. Sen laulua kuvataan useilla tavusarjoilla, kuten ”wiela-wieo”, ”di-dü-li” tai ”lü-lo-lü”. Saksassa ääntä ei tulkita lauseeksi, vaan sitä jäljitellään melodianomaisilla tavuilla.
Virossa kuhankeittäjän nimi on peoleo, mutta myös lisänimi vihmakass, ”sadekissa”. Linnun laulun on uskottu ennustavan sadetta ja ukkosta. Sen ääntä kuvaillaan tavallisesti tavusarjalla ”tsio-tsio, eo-eo”.
Tsekissä linnun nimi on Dylióliju ja Slovakiassa Vlha obyčajná siellä linnun laulua ei kuvattu lausein.

Kuhankeittäjän elämä ei ole pelkkää laulua. Laji talvehtii trooppisessa Afrikassa ja lentää joka vuosi tuhansia kilometrejä Euroopan ja Afrikan välillä. Pitkän muuttomatkan aikana se kohtaa monia vaaroja. Erityisesti Välimeren alueella esiintyy edelleen laitonta lintujen pyydystämistä ja ampumista, mikä uhkaa monia muuttolintulajeja, myös kuhankeittäjää. Silti joka kevät keltamusta lintu palaa Euroopan metsiin, myös Taipalsaarelle. Laulu on kaikkialla lähes sama, mutta ihmiset kuulevat siinä eri asioita.

Linnuista liikkeelle lähtenyt projekti osoitti, kuinka lasten uteliaisuus voi johtaa laaja-alaiseen oppimiseen. Samalla se yhdisti luontohavainnot, kansainvälisen yhteistyön, taiteen ja tieteen tavalla, joka innosti niin lapsia kuin opettajiakin.

Lue lisää

Tutkijahippa (lajitunnistaminen)

Välineet: kortit/esineet
Leikissä on useita tutkijoita, useita hippoja ja leikkijöitä. Leikimme tutkijahippaa metsäretkillämme.
Jokaisella leikkijällä on yksi linnun kuva kädessä. Kun hippa saa leikkijän kiinni, hän menee tutkijan luo ja kysyy, mikä hänen kädessään oleva lintu on. Mikäli tutkija tietää oikean vastauksen kysymykseen, leikkijä antaa kortin tutkijalle ja roolit vaihtuvat. Jos tutkija ei tiedä oikeaa vastausta, hän jatkaa tutkijana ja leikkijä pakenee edelleen hippaa. Tutkijan vieressä voi olla aikuinen tunnistamisen tukena.
Näin lintuprojektimme sisälsi myös runsaasti liikuntaa ja lintujen tunnistaminen edistyi huimalla vauhdilla.
Lähde: Tutkijahippa – Metsämörriohjaajat ry

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Musiikkia, fysiikkaa ja askartelemista – Ville-Pekka Kilpi innostaa opiskelijoita äänen salojen pariin

14/08/2026

Valokuvassa Ville-Pekka Kilpi Science on Stage -tapahtumassa Liettuassa.

Miten ihminen kuulee musiikin? Miksi viulu ja huilu kuulostavat erilaisilta, vaikka ne soittavat samaa säveltä? Entä voiko toimivan soittimen rakentaa paperista? Näitä kysymyksiä tutkitaan Otaniemen lukion fysiikanopettaja Ville-Pekka Kilven kehittämällä kurssilla, jonka pohjalta syntyi myös Science on Stage -festivaalilla esitelty projekti The Physics of Musical Instruments. Projekti yhdistää fysiikan, musiikin, käsillä tekemisen ja luovuuden tavalla, joka on saanut opiskelijat innostumaan vuodesta toiseen.

Äänen fysiikkaa käytännön kautta

Projektin lähtökohtana on Otaniemen lukiossa toteutettava musiikin fysiikan kurssi, jossa äänen ilmiöitä lähestytään käytännön tekemisen kautta.

– Kurssilla tutustutaan siihen, miten erilaiset soittimet toimivat. Aloitamme ihan perusteista eli siitä, miten kuulo toimii ja miten ihminen tunnistaa sävelkorkeuden. Se on itse asiassa yllättävän monimutkainen prosessi, Kilpi kertoo.

Keskeisessä roolissa ovat yläsävelet eli harmoniset taajuudet, joiden ansiosta ihminen pystyy erottamaan eri soittimet toisistaan.

– Pelkkä puhdas siniääni ei kuulosta ihmisestä erityisen kiinnostavalta. Soittimien tunnistaminen ja niiden ominainen sointi perustuvat juuri yläharmonioihin. Kun ymmärtää, miten kuulo toimii, voi alkaa ymmärtää myös sitä, miksi eri soittimet kuulostavat erilaisilta.

Teoriaa ei kuitenkaan opiskella vain kirjoista.

– Kurssi on hyvin käytännönläheinen. Rakennamme erilaisia kielisoittimia, puhallinsoittimia, kaiuttimia, mikrofoneja ja sähkökitaran mikkejä. Mukana on myös elektroniikkaa ja äänen käsittelyä. Joka vuosi kurssia kehitetään vähän pidemmälle

SonS2026_posteri_Veli-Pekka

Soittimia paperista ja pilleistä

Festivaalille Kilpi toi mukanaan opiskelijoiden kanssa kehitettyjä rakennelmia, joita myös vierailijat pääsivät kokeilemaan.
Pöydältä löytyi muun muassa paperista valmistettuja soittimia sekä erilaisia puhallinsoitinkokeiluja.

– Vieraat voivat rakentaa esimerkiksi nokkahuiluja. Ne ovat hieman haastavampia, mutta paperipilleistä valmistetut oboet onnistuvat lähes jokaiselta. Ne ovat myös sopivan äänekkäitä tällaiseen tapahtumaan, hän naurahtaa.

Mukana oli myös itse rakennettu kaiutin, jonka toimintaa oli vaikea demonstroida meluisassa näyttelytilassa. Soitinrakennelmat tarjoavat samalla mahdollisuuden oikaista yleisiä väärinkäsityksiä soittimista.

– Moni yllättyy kuullessaan, että puupuhaltimen ei tarvitse olla puusta tehty. Olennaista on se, että ilmanpatsas värähtelee. Soittimen voi rakentaa paperista, metallista tai muovista ja silti se käyttäytyy akustisesti samalla tavalla. Sama pätee vaskisoittimiin. Trumpetin voi tehdä muovista, eikä materiaali yksin määritä sen sointia.

Kurssi, joka täyttyy ennätysajassa

Opiskelijoiden vastaanotto on ollut erittäin myönteinen. Ensimmäisellä toteutuskerralla opiskelijat eivät vielä tienneet, mitä odottaa. Kokemus osoittautui kuitenkin niin onnistuneeksi, että seuraavana vuonna kurssi täyttyi jo ennakkovalinnoissa.

– Meillä ei juuri lasketa kaavoja tai ratkaista tehtäviä perinteisessä mielessä. Sen sijaan rakennetaan, kokeillaan, soitetaan ja kuunnellaan. Opiskelijat tekevät myös omia projektejaan. Se tuntuu vetoavan moniin.

Kurssi on herättänyt kiinnostusta myös jatko-opintoihin. Vaikka ensimmäiset osallistujat eivät vielä ole ehtineet akustiikan maisterivaiheeseen asti, monet ovat kertoneet kiinnostuneensa alasta.

– On hienoa kuulla, että opiskelijat löytävät uusia kiinnostuksen kohteita. Välillä sitä kuitenkin miettii myös vastuuta. Minulla on ollut tähtitiedekurssi jo kymmenen kertaa ja nyt useampi entinen opiskelija opiskelee tähtitiedettä. Jos akustiikan kanssa käy samalla tavalla, täytyy toivoa, että he löytävät myös hyviä työpaikkoja, Kilpi hymyilee.

Hänen mukaansa ala tarjoaa Suomessa erinomaisia mahdollisuuksia esimerkiksi äänenkäsittelyn, ohjelmistokehityksen ja akustiikan tutkimuksen parissa.

Festivaalilla syntyy uusia yhteistyöideoita

Ville-Pekka Kilpi pitelee tapahtumassa kylttiä, jossa lukee I love science.

Science on Stage Europe -festivaalissa Kilpeä on erityisesti ilahduttanut kansainvälinen yhteistyö ja kollegoiden kohtaaminen.

– Olen vaihtanut valtavan määrän yhteystietoja. Kreikkalaisten kanssa on viritteillä yhteistyötä, ja olen löytänyt useita opettajia, jotka ovat yhtä innostuneita fysiikan demonstraatioista kuin minäkin.

Hänen mukaansa tapahtuman tunnelmassa on jotain samaa kuin Euroviisuissa.

– Täällä on eri maiden lippuja, upeita esittelypisteitä ja valtavasti energiaa. Kaikki ovat samaan aikaan sekä esittelijöitä että vierailijoita. Kun haluaa omalle osastolleen vieraita, tulee itsekin käytyä muiden luona. Siksi keskusteluja syntyy jatkuvasti.

Festivaalilta tarttuu mukaan myös uusia ideoita opetukseen. Yksi kiinnostavimmista tuli kokeneelta skotlantilaiselta fysiikan opettajalta, joka esitteli Kilvelle uudenlaisen puhallinsoittimen.

– Siinä on putki, jonka molempiin päihin kiinnitetään ilmapallo. Kun palloja puristellaan, soitin toimii vähän poikkihuilun tavoin. Sellainen täytyy ehdottomasti rakentaa seuraavaksi opiskelijoiden kanssa.

Juuri tällaiset kohtaamiset ovat Kilven mielestä tapahtuman suurin arvo. Uusia ideoita syntyy jatkuvasti ja parhaimmillaan ne päätyvät innostamaan seuraavaa opiskelijaryhmää tutkimaan äänen fysiikkaa aivan uudesta näkökulmasta.

Lue lisää

Lue matkakertomus Liettuan Science on Stage -festivaaleilta

Tutustu Hellin Pietikäisen arktiseen Science on Stage -projektiin

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

BLUE-TEACH-hanke vahvistaa Suomen ja Indonesian yhteistyötä kestävän opettajankoulutuksen kehittämisessä

12/08/2026

Aerial photo of a peninsula on the Finnish coast. Photo by

BLUE-TEACH – Blue Competence in Teacher Education: Finland-Indonesia Partnership for STEAM, AI and Sustainable Learning on saanut rahoituksen Team Finland Knowledge (TFK) -ohjelmasta. Hanke kokoaa yhteen Suomen ja Indonesian johtavia opettajankoulutusyksiköitä kehittämään uusia toimintamalleja, jotka yhdistävät kestävän kehityksen, STEAM-opetuksen, tekoälyn ja autenttiset oppimisympäristöt opettajankoulutuksessa. Hanketta koordinoivat Helsingin yliopisto ja LUMA-keskus Suomi yhteistyössä Jyväskylän yliopiston, Universitas Pendidikan Indonesian (UPI), Universitas Sebelas Maretin (UNS) sekä Universitas Maritim Raja Alin Haji -yliopiston (UMRAH) kanssa.

BLUE-TEACH-hankkeessa partnerit suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä 5 opintopisteen laajuisen opettajankoulutusmoduulin, joka koostuu 15:sta temaattisesta kokonaisuudesta ja perustuu eurooppalaiseen BlueComp-osaamiskehykseen. Oppimateriaalit integroidaan sekä opettajaksi opiskelevien että työelämässä toimivien opettajien koulutukseen Suomessa ja Indonesiassa, mikä varmistaa hankkeen pitkäaikaisen vaikuttavuuden.

Miksi BlueComp on tärkeä?

Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, merien saastuminen ja luonnonvarojen kestävä käyttö vaikuttavat yhä voimakkaammin yhteiskuntiimme. Tämän vuoksi koulutusjärjestelmien on löydettävä uusia tapoja valmistaa oppijoita kohtaamaan nämä haasteet. Eurooppalainen BlueComp-viitekehys tarjoaa osaamismallin, jonka avulla voidaan ymmärtää ihmisten, vesistöjen, merien, rannikkoympäristöjen ja kestävän kehityksen välisiä yhteyksiä. Viitekehys korostaa systeemiajattelua, ympäristövastuuta, innovatiivisuutta, yhteisöllistä osallistumista ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa meri- ja vesistöympäristöihin liittyvissä kysymyksissä.

Vaikka sinisen kestävyyden teemat ovat yhä tärkeämpiä, niihin liittyvät osaamiset ovat edelleen vain osittain integroituneet opettajankoulutukseen ja koulutuksen opetussuunnitelmiin eri puolilla maailmaa. BLUE-TEACH vastaa tähän tarpeeseen muuntamalla BlueComp-kehyksen käytännöllisiksi oppimiskokonaisuuksiksi, pedagogisiksi malleiksi ja digitaalisiksi oppimisresursseiksi, joita voidaan hyödyntää eri koulutusasteilla ja oppimisympäristöissä.

Hankkeen partnerit katsovat, että BlueCompin tulisi muodostaa olennainen osa kestävän kehityksen kasvatusta kaikilla koulutusasteilla varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen asti. Samalla opettajankoulutuksen tulee tarjota tuleville opettajille valmiudet ohjata oppijoita ymmärtämään merien, makean veden ekosysteemien, ilmastokestävyyden, kestävien elinkeinojen ja ympäristövastuun toisiinsa kytkeytyviä haasteita. Nämä teemat liittyvät luontevasti LUMA/STEM- ja STEAM-opetukseen, tekoälyä hyödyntävään tutkivaan oppimiseen sekä ilmiöpohjaisiin oppimismenetelmiin.

Suomi ja Indonesia oppivat yhdessä

Indonesia tarjoaa ainutlaatuisen toimintaympäristön sinisten kestävyyden osaamisten kehittämiselle. Maailman suurimpana saaristovaltiona, jossa on yli 17 000 saarta, Indonesia kohtaa merkittäviä haasteita ja mahdollisuuksia, jotka liittyvät meriekosysteemeihin, rannikkoyhteisöihin, kalatalouteen, kestävään kehitykseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. BLUE-TEACH mahdollistaa suomalaisten ja indonesialaisten opettajankouluttajien keskinäisen oppimisen sekä paikallisiin olosuhteisiin perustuvien mutta maailmanlaajuisesti merkityksellisten koulutusmallien kehittämisen.

Hanke yhdistää suomalaisen tutkimusperustaisen opettajankoulutuksen, STEAM-pedagogiikan, opetussuunnitelmatyön ja digitaalisen oppimisen osaamisen Indonesian vahvaan yhteisölähtöiseen oppimiseen, merelliseen koulutukseen ja kestävyyshaasteiden käytännön tuntemukseen. Intensiivisten opetusjaksojen, hybridioppimisen ja yhteisen opetussuunnitelmakehityksen kautta yhteistyö pyrkii luomaan ratkaisuja, jotka ovat sekä kansainvälisesti merkityksellisiä että paikallisesti vaikuttavia.

LUMA-keskus Suomen johtaja ja hankkeen koordinaattori, professori Jan Lundell, korostaa yhteistyön strategista merkitystä:

”LUMA-keskus Suomella on pitkä perinne kansainvälisestä yhteistyöstä STEM-opetuksen ja opettajankoulutuksen kehittämisessä. Indonesia on erityisen tärkeä yhteistyökumppani, koska se on maailman suurin saaristovaltio ja kohtaa monia sellaisia kestävyyshaasteita, jotka tulevaisuudessa koskettavat yhä enemmän myös muita yhteiskuntia. Yhteistyössä suomalaiset ja indonesialaiset opettajankouluttajat voivat kehittää uusia toimintamalleja, jotka yhdistävät tieteen, kestävän kehityksen, teknologian ja paikallisyhteisöt.”

”BLUE-TEACH tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tuoda BlueComp-ajattelua osaksi opettajankoulutusta ja valmistaa tulevia opettajia kohtaamaan monimutkaisia sosio-ekologisia haasteita monitieteisen ja tutkimusperustaisen pedagogiikan avulla.”

BLUE-TEACH-hanke toteutetaan vuosina 2026-2028. Hankkeen tuloksena syntyy kansainvälinen opettajankoulutusmoduuli, avoimia digitaalisia oppimisresursseja sekä sähköinen käsikirja opettajankouluttajien käyttöön. Opetussuunnitelmiin integroitujen sisältöjen, laajan opiskelija- ja opettajaosallistumisen sekä korkeakoulujen välisen yhteistyön avulla hankkeessa luodaan pysyvä toimintamalli BlueComp-osaamisten sisällyttämiseksi opettajankoulutukseen ja kestävän kehityksen kasvatukseen sekä Suomessa että Indonesiassa.

Lähteet

European Commission. (2024). BlueComp: The European framework for ocean sustainability competence. Publications Office of the European Union

Opetushallitus. (2026). Team Finland Knowledge -ohjelma.

EU STEM Coalition: Opettajapulan ratkaiseminen vaatii määrätietoista tukea opettajille

19/08/202612/08/2026

The National LUMA Days 2026 gathered Finnish educators from all levels to discuss about STEM education.

EU STEM Coalition on julkaissut (15.7.2026) kannanoton Euroopan komission valmisteilla olevaan EU Teachers and Trainers Agenda -ohjelmaan. Julkaisussa nostetaan esiin kasvava opettaja- ja kouluttajapula Euroopassa sekä tarve kohdentaa erityisiä toimia luonnontieteiden, matematiikan, teknologian ja tekniikan (LUMA/STEM) opettajien saatavuuden, osaamisen ja työhyvinvoinnin vahvistamiseksi.

Kannanoton mukaan LUMA-alojen opettajien puute on yksi merkittävimmistä esteistä Euroopan vihreän siirtymän, digitaalisen kehityksen ja tulevaisuuden osaamistarpeiden saavuttamiselle. LUMA-alojen opettajista kilpailevat koulutuksen lisäksi yritykset, tutkimusorganisaatiot ja julkinen sektori, mikä vaikeuttaa opettajien rekrytointia ja sitouttamista.

EU STEM Coalition esittää julkaisussaan viittä keskeistä LUMA-painotteista toimenpidettä:

koulutuksen ja työelämän välisen yhteyden vahvistaminen hybridiopetuksella
opettajien jatkuvan ammatillisen kehittymisen tukeminen
uusien opintoväylien luominen opettajan ammattiin
opettajien osallistaminen koulutuspolitiikan kehittämiseen
monipuolisten ja monialaisten opetusmenetelmien hyödyntäminen LUMA-opetuksessa

Lisäksi EU STEM Coalition -verkosto korostaa kilpailukykyisen palkkauksen, opettajatilanteen systemaattisen seurannan sekä hallinnollisten esteiden vähentämisen merkitystä koko Euroopassa.

Merkitys Suomen opettajankoulutukselle ja Opettajankoulutus 2050 -visiolle

EU STEM Coalitionin suositukset ovat vahvasti linjassa Suomessa vuonna 2025 julkaistun kansallisen Opettajankoulutus 2050 -vision kanssa. Vision keskiössä ovat tutkimusperustainen opettajankoulutus, opettajien vahva asiantuntijuus, ammatillinen toimijuus, jatkuva oppiminen sekä laaja yhteistyö korkeakoulujen, koulujen ja yhteiskunnan muiden toimijoiden välillä.

Erityisen merkittävää on, että EU STEM Coalition nostaa esiin opettajien jatkuvan osaamisen kehittämisen, tutkimusyhteyden vahvistamisen sekä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja työelämän yhteistyön. Nämä ovat myös Opettajankoulutus 2050 -vision keskeisiä tavoitteita. Vision mukaan opettajien tulee kyetä uudistumaan ja oppimaan läpi työuransa nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä.

Suomalaisesta näkökulmasta kannanotto vahvistaa viestiä siitä, että opettajankoulutuksen kehittämistä tulee tarkastella osana kansallista osaamis-, innovaatio- ja kilpailukykystrategiaa. LUMA-opettajien saatavuus ja osaaminen ovat keskeisiä tekijöitä myös Suomen tulevaisuuden osaajapohjan rakentamisessa.

LUMA-keskus Suomen näkökulma

LUMA-keskus Suomen johtajan, professori Jan Lundellin näkökulmasta EU STEM Coalitionin kannanotto tukee vahvasti kansallisen LUMA-strategian sekä juuri valmistuneen uudistetun LUMA-keskus Suomen strategian tavoitteita.

– EU STEM Coalitionin suositukset tunnistavat samoja haasteita ja mahdollisuuksia, joita Suomessa on jo pitkään kehitetty LUMA-toiminnan kautta. Opettajien jatkuva ammatillinen kehittyminen, tutkimusperustaisuus, korkeakoulujen ja koulujen kumppanuudet sekä työelämäyhteydet muodostavat kestävän perustan tulevaisuuden STEM-osaamiselle. Suomen vahvuutena on laaja LUMA-verkosto, joka yhdistää opettajankoulutuksen, koulut, yliopistot, tutkimuksen ja elinkeinoelämän yhteisiin tavoitteisiin, kertoo Lundell.

– Kannanotto vahvistaa myös tarvetta syventää yhteistyötä opettajankoulutuksen kehittäjien, korkeakoulujen ja LUMA-toimijoiden välillä. Kansallisen LUMA-strategian tavoitteena on innostaa yhä useampia lapsia ja nuoria luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian pariin. Tämä onnistuu vain, jos Suomessa on riittävästi osaavia, motivoituneita ja jatkuvasti kehittyviä opettajia, Lundell jatkaa.

EU STEM Coalitionin kannanotto Strengthening the STEM Teaching Workforce: Recommendations for the EU Teachers and Trainers Agenda korostaa, että opettajapulan ratkaiseminen edellyttää sekä kansallisia että eurooppalaisia toimia. Samalla se viestii vahvasti siitä, että opettajat ovat keskeisessä asemassa rakennettaessa Euroopan ja siinä ohessa Suomen tulevaisuuden osaamista, innovaatioita ja kilpailukykyä.

LUMA-keskus Suomi on EU STEM Coalitionin aktiivinen jäsen, joka tuo eurooppalaiseen STEM-koulutuksen ja opettajankoulutuksen kehittämiseen suomalaista tutkimusperustaista asiantuntemusta sekä koulujen ja korkeakoulujen välistä yhteistyöosaamista.

Lähteet

EU Komissio, EU Teachers and Trainers Agenda

EU STEM Coalition, Strengthening the STEM Teaching Workforce: Recommendations for the EU Teachers and Trainers Agenda

LUMA-keskus Suomi, uusi strategia

Opettajankoulutusfoorumi, Opettajankoulutus 2050 – suomalaisen opettajankoulutuksen visio

Arktinen ympäristö oppimisen lähtökohtana – Hellin Pietikäisen opetus yhdistää luonnon, kulttuurin ja kestävän tulevaisuuden

14/08/202605/08/2026

Valokuvassa Hellin Pietikäinen seisoo messupisteensä edessä Science on Stage -tapahtumassa.

Miten ilmastonmuutos näkyy lasten omassa elinympäristössä? Mitä arktisella alueella elävät eläimet kertovat luonnosta ja sen muutoksista? Entä miten kestävät valinnat liittyvät poronhoitoon ja saamelaiskulttuuriin? Näitä kysymyksiä on tutkittu Hetan yhtenäisen peruskoulun saamenkielisen luokanopettajan Hellin Pietikäisen projektissa Arctic Animals – Living, joka esiteltiin kansainvälisellä Science on Stage -festivaalilla Liettuassa. Projekti vie oppilaat tutkimaan omaa arktista ympäristöään oppijalähtöisesti ja monialaisesti.

Oppiminen alkaa omasta elinympäristöstä

Pietikäisen projektin keskiössä ovat arktinen alue, sen luonto, ihmiset, kielet ja kulttuurit.

– Halusimme tutustua arktiseen alueeseen kokonaisuutena: siihen, millaisia maita siellä on, mitä kieliä siellä puhutaan, millaisia ihmisiä siellä elää ja millainen ympäristö meillä täällä pohjoisessa on, Pietikäinen kertoo.

Erityisen tärkeässä roolissa olivat arktisen alueen eläimet. Oppilaat saivat itse valita, mistä eläimistä he halusivat oppia lisää.

– Kävimme kirjastossa hakemassa suuren määrän kirjoja, joiden avulla oppilaat tutkivat itseään kiinnostavia eläimiä. Jokainen oppilas teki valitsemastaan eläimestä oman tietokirjan ja lisäksi rakensi eläimestä puisen mallin.

Mahdollisuus tehdä omia valintoja osoittautui tärkeäksi motivaation kannalta.

– Oppilaat saivat vaikuttaa projektin sisältöihin koko ajan. He saivat itse päättää, mistä eläimistä hankkivat tietoa, mitä halusivat piirtää ja millaisia töitä tekivät. Se lisäsi selvästi sitoutumista ja innostusta.

Jäätä, vettä ja ilmastonmuutosta

Eläinten lisäksi projektissa perehdyttiin arktisen luonnon muutoksiin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Oppilaat tutkivat vettä ja sen erilaisia olomuotoja sekä pohtivat jäätiköiden merkitystä arktisella alueella.

– Keskustelimme siitä, mitä jäätiköt ovat ja miten ne ovat muuttuneet ajan myötä. Samalla tarkastelimme, miten ilmastonmuutos näkyy arktisilla alueilla.

Teemat sidottiin lasten omaan arkeen konkreettisten esimerkkien kautta.

SonS2026_posteri_Hellin

– Puhuimme myös kestävistä valinnoista, kierrättämisestä ja sellaisista pienistä teoista, joilla lapset voivat itse vaikuttaa ympäristöönsä.

Projektissa ympäristöteemat eivät jääneet abstrakteiksi käsitteiksi, vaan liittyivät suoraan oppilaiden omaan elämään.

Poronhoito toi aiheen lähelle

Kaikki Pietikäisen oppilaat ovat pohjoissaamenkielisiä ja tulevat poronhoitoperheistä. Siksi oppilaat halusivat tutkia myös sitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa poroihin ja poronhoitoon.

– Oppilaita kiinnostivat erityisesti kysymykset siitä, miten ilmastonmuutos näkyy porojen elämässä ja millaisia vaikutuksia sillä on poronhoidolle sekä meidän omalle luonnollemme.

Kun oppiminen liittyy suoraan perheiden elämään ja paikalliseen ympäristöön, aiheet saavat aivan uuden merkityksen.

– Se näkyi selvästi oppilaiden kiinnostuksessa. He pystyivät yhdistämään käsiteltävät asiat omaan arkeensa ja siihen ympäristöön, jossa elävät.

Eri-ikäiset oppivat eri näkökulmista

Valokuvassa arktisen alueen kartta, maiden lippuja ja lasten tekemiä projektitöitä. — *Science on Stage -tapahtumassa oli esillä artiksen alueen kartta, maiden lippuja ja lasten askartelemia puueläimiä.*

Projektia on toteutettu useiden vuosien aikana eri-ikäisten oppilaiden kanssa. Tällä hetkellä Pietikäinen opettaa 8–10-vuotiaita oppilaita, mutta projektia on tehty myös nuorempien lasten kanssa. Ikä näkyy siinä, mitkä osa-alueet oppilaita kiinnostavat eniten.

– Pienempiä oppilaita eivät niinkään kiinnostaneet arktiset maat tai valtiot, mutta veden tutkiminen ja erilaiset kokeilut olivat heidän mielestään todella kiinnostavia.

Vedestä, jäästä ja olomuodoista innostuttiin niin paljon, että tutkimiseen käytettiin kokonaisia koulupäiviä. Vanhemmat oppilaat puolestaan kiinnostuivat enemmän kartoista, maantieteestä ja arktisen alueen kokonaisuudesta.

– Käytimme projektissa itse maalaamaani arktisen alueen karttaa ja vertasimme sitä Google Mapsin näkymiin. Oppilaat pääsivät tutkimaan esimerkiksi jäätiköiden muutoksia sekä sitä, millainen arktinen alue oikeastaan on. Oppilaille oli myös yllätys nähdä, kuinka valtava alue arktinen vyöhyke todellisuudessa on. Moni havahtui esimerkiksi siihen, kuinka suuri osa Venäjästä kuuluu arktiseen alueeseen.

Ensimmäinen festivaalikokemus innostaa

Pietikäinen korostaa, ettei projekti olisi syntynyt ilman yhteistyötä. Erityiskiitokset hän antaa Tiedekasvatuskeskus uJunnun (ent. LUMA-keskus Lappi) pitkäaikaiselle toimijalle Anna-Maija Partaselle.

– Anna-Maija kannusti minua jo silloin, kun olimme mukana StarT-ohjelmassa. Hän oli vahvasti mukana tukemassa projektin kehittämistä ja on rohkaissut minua myös hakemaan mukaan tähän kansainväliseen tapahtumaan.

Science on Stage -festivaali on Pietikäiselle ensimmäinen laatuaan, mutta kokemus on ollut erittäin myönteinen.

– Täällä on valtavan paljon nähtävää. Esillä on todella hienoja projekteja ja uusia ideoita niin paljon, ettei kaikkea ehdi edes yhdessä tapahtumassa sisäistää.

Erityisesti kansainväliset yhteistyömahdollisuudet kiinnostavat.

– Toivon, että tästä syntyy uusia yhteistyökuvioita ja kontakteja muihin opettajiin. On hienoa nähdä, miten eri puolilla Eurooppaa lähestytään samoja teemoja hieman erilaisista näkökulmista.

Pietikäinen kiittelee myös tapahtuman käytännön järjestelyjä.

– Ensikertalaiselle kaikki on ollut selkeää ja helppoa. Tapahtuma on hyvin järjestetty, ja tunnelma on todella lämmin ja innostava.

Arktista luontoa käsittelevän projektin ytimessä on kuitenkin yksi ajatus ylitse muiden: oppiminen on merkityksellisintä silloin, kun se liittyy oppilaan omaan elämään. Kun tarkastelun kohteena ovat oma ympäristö, oma kulttuuri ja oma tulevaisuus, syntyy oppimiskokemuksia, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

Lue lisää

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

EU STEM Coalitionin yleiskokous kokosi asiantuntijoita Istanbuliin

15/06/2026

Kuvituskuvassa valokuva Istanbulista. Kuvapankki Unspalhin kuvan on ottanut Engin Yapici.

EU STEM Coalitionin yleiskokous järjestettiin Istanbulissa 22.–23.4.2026. EU STEM Coalition on eurooppalainen yhteistyöverkosto, joka keskittyy kehittämään STEM‑aineiden koulutusta eli luonnontieteiden, teknologian, matematiikan ja tekniikan koulutusta Euroopassa. LUMA-keskus Suomi on EU STEM Coalitionin pitkäaikainen jäsen.

Istanbulin kokouksen tavoitteena oli vahvistaa näkemystä verkoston yhteisistä päämääristä, arvioida viimeaikaista toimintaa sekä määrittää strategisia suuntaviivoja tulevaisuudelle. Kokous ajoittui verkoston kymmenvuotisjuhlavuoteen, mikä tarjosi mahdollisuuden reflektoida sen kehitystä ja roolia eurooppalaisessa STEM-kentässä. Keskeinen osa ohjelmaa muodostui pääpuheenvuoroista, joissa tarkasteltiin STEM-koulutuksen kehittämistä eri näkökulmista.

Turkin entisen opetusministerin Ziya Selçukin puheenvuoro tarjosi pedagogisen näkökulman korostamalla kysymysten, luovuuden ja sopeutumiskyvyn merkitystä oppimisessa erityisesti nopeasti kehittyvässä teknologisessa ympäristössä. Hänen esityksensä linkittyi laajempaan keskusteluun siitä, miten koulutusjärjestelmät voivat valmistaa oppijoita tulevaisuuden epävarmuuksiin.

Paula Walschen pääluento keskittyi varhaislapsuuden STEM-oppimisen merkitykseen. Walsche argumentoi, että digitaalisten kompetenssien kehittäminen tulisi aloittaa varhaisessa vaiheessa ja että oppimisen tulisi perustua luovuuteen, uteliaisuuteen ja tutkimuksellisuuteen ilman liiallista ruutuajan lisääntymistä. Lisäksi hän käsitteli STEM-urapolun katkeamiskohtia erityisesti Irlannin kontekstissa, jossa merkittävin siirtymähaaste ilmenee toisen asteen koulutuksen ja korkea-asteen välillä. Walschen tutkimus korostaa varhaisen kiinnostuksen herättämistä sekä opettajien pedagogisen osaamisen vahvistamista.

Pedro Russon pääpuheenvuoro puolestaan tarkasteli kestävän tiede- ja teknologiakulttuurin rakentamista makrotasolla. Hän painotti institutionaalisten rakenteiden, kuten tiedekeskusverkostojen, merkitystä kansallisen STEM-ekosysteemin vahvistamisessa. Portugalin esimerkin kautta Russo osoitti, kuinka monitoimijainen yhteistyö (hallinto, yliopistot ja tiedeorganisaatiot) voi edistää innovaatioita ja kansalaisten osallistumista tieteeseen. Lisäksi hän nosti esiin keskeisiä tulevaisuuden osaamisalueita, kuten tekoälyn, kvanttiteknologian, avaruustutkimuksen ja vihreän siirtymän, sekä korosti tiede- ja teknologiakulttuurin roolia Euroopan kilpailukyvyn ja yhteiskunnallisen legitimiteetin perustana.

Posterisessiossa osallistujat pääsivät esittelemään parhaita STEM-oppimisen käytäntöjään. Suomen posterissa oli tällä kertaa esimerkkinä OLVI-säätiön rahoittama Tiedeseikkailu Itä-Suomessa -hanke.

LUMA_GA-poster-best-practices-Istanbul

Yhteenvetona yleiskokous korosti varhaisen STEM-oppimisen, inklusiivisten koulutuspolkujen ja vahvan tiede- ja teknologiakulttuurin merkitystä Euroopan osaamisperustan, innovaatiokyvyn ja kestävän kehityksen tukemisessa nopeasti muuttuvassa globaalissa toimintaympäristössä.

Teksti: Mervi Asikainen, LUMA-keskus Suomen johtokunnan varapuheenjohtaja ja Itä-Suomen yliopisto LUMA-keskuksen johtaja

Klaipėdassa tieteen, ideoiden ja inspiraation keskellä – kuulumisia Science on Stage -festivaalilta

11/06/202609/06/2026

Ryhmävalokuvassa Suomesta Science on Stage -festivaaleille vuonna 2026 lähteneet opettajat.

Etsivät katseet haravoivat väkeä Latvian Riian lentokentällä, kun moni suomalainen odottelee matkatavaroitaan. Jotenkin sen vain tunnistaa, ketkä ovat opettajia matkalla Liettuan Klaipėdaan osana Suomen 11 hengen Science on Stage -delegaatiota. Science on Stage -festivaali kokoaa joka toinen vuosi yhteen satoja opettajia eri puolilta Eurooppaa. 28.–31.5.2026 järjestetyssä Klaipėdan festivaalissa on mukana noin 600 opettajaa yli 30 eri maasta. Kyse ei ole tavallisesta konferenssista. Tämä on tapahtuma opettajilta opettajille: kansainvälistä vaihtoa, oivalluksia ja konkreettisia ideoita suoraan luokkahuoneeseen vietäväksi.

Energia on käsin kosketeltavaa, kun ihmiset odottavat presidenttiä

Klaipėdan yliopiston kampus täyttyy iloisesta puheensorinasta. Avajaisissa kohtaavat eri kielet, aksentit ja kulttuurit. Yksi asia yhdistää kaikkia: halu tehdä LUMA-aineiden ja -aiheiden opetuksesta innostavaa. Tuntuu melkein oudolta huomata, kuinka nopeasti vielä lentokentällä toisilleen tuntemattomat ihmiset ovat muuttuneet muutamassa tunnissa ystäväporukaksi. Myös viereisen messuständin skotit, liettualaiset ja turkkilaiset ovat huomaamatta muuttuneet tutuiksi kollegoiksi. Science on Stage -festivaalin ytimessä onkin juuri tämä: kohtaaminen.

Kampuksen pääsalit ovat täynnä ihmisiä ja ilmassa leijailee jännitys. Meitä on tiedotettu ennakkoon siitä, että kaikkien tulee nousta liettualaiseen tapaan ylös seisomaan, kun maan presidentti puolisoineen astelee saliin. His Excellency the President of the Republic of Lithuania Gitanas Nausėda, First Lady Diana Nausėdienė, and the Minister of Education, Science and Sport of the Republic of Lithuania Jurgita Šiugždinienė astelevat saliin ja jännitys raukeaa aplodeihin. Avajaispuheiden ja musiikkiesityksen jälkeen on vuorossa kaikkien odottama hetki, messualueen avaus.

Messuhalli kuhisee kohtaamisia

Science on Stage -festivaalien sydän on suuri messuosasto. Jokaisella tapahtumaan saapuvalla opettajalla on oma messuständi, jossa on esillä omasta opetusprojektista tai -käytänteestä kertova posteri. Posterin lisäksi moni tuo messuständilleen esimerkiksi demoja, työohjeita ja rekvisiittaa. Myös eri maiden herkut kanelipullista salmiakkiin ja itsetehtyihin kansallisherkkuihin löytyvät monelta pisteeltä. Keskusteluja syntyy käytävillä, kahvikupin äärellä ja joskus vielä illallisella pitkän päivän jälkeen. Ideoita vaihdetaan, yhteistyötä viritellään ja nauretaan sille, kuinka samanlaisia arjen haasteet ovat eri maissa.

Messuständillä esitellään jotain, mitä on oikeasti kokeiltu omassa luokassa. Tapahtumassa ei näe pelkkiä PowerPointeja, vaan toimivia ratkaisuja, kuten pieniä oppilaiden rakentamia sähköautoja, kokeellisia tapoja tutkia fotosynteesiä ja keinoja selittää tekoälyä koululaisille. Messualueella projektit on koottu teemoittain, ja teemat vaihtelevat kestävän kehityksestä inklusiiviseen opetukseen ja uusien teknologioiden hyödyntämiseen.

Suomesta tapahtumassa on esillä seitsemän projektia, joista tulemme kirjoittamaan kesän ja alkusyksyn aikana luma.fi-sivustolle omat esittelynsä:

Forest School Approach for learning STEAM subjects, Anu Hongisto ja Johanna Stam Vehkataipaleen koulusta ja Loiskeen esiopetuksesta Taipalsaarelta
The Physics of Musical Instruments, Ville-Pekka Kilpi Otaniemen lukiosta Espoosta
Educational Math Visit to Art Museum, Mire Laine Kuitinmäen koulusta Espoosta
Arctic animals – living, Hellin Pietikäinen Hetan yhtenäisestä peruskoulusta Enontekiöltä
AI in the Wild, Hennika Tervonen ja Lissu Bamberg Sasin päiväkodista Hämeenkyröstä
Exploring Equations with Paper and Post-ist, Saara Tuomela kotiopetuksesta Oulusta
Through the Eyes of a Jay: A Child-Led Exploration of Birds and Seasons, Kirsi Rehunen Taipalsaaren Kirkonkylän koulun esiopetuksesta yhdessä tanskalaisen opettajan Mette Hejn Lille Værløse Skolesta kanssa

Lisäksi reissussa ovat mukana LUMA-keskus Suomen ja Suomen Science on Stage -toiminnan edustajat Pasi Nurmi Lounais-Suomen LUMA-keskuksesta ja Oona Kiviluoto LUMA-keskus Suomi -verkoston hallinosta.

Muutakin kuin täydennyskoulutusta

Vaikka Science on Stage on ensisijaisesti LUMA-aineiden opettamisesta kiinnostuneiden opettajien ja ohjaajien täydennyskoulutustapahtuma, reissuun mahtuu muutakin kuin omalla messuständillä tönöttämistä ja ajatusten vaihtoa. Tapahtuman monipuolinen ohjelma tarjoilee muun muassa työpajoja ja lavapuheenvuoroja. Yksi mieleenpainuvimmista puheenvuoroista on OECD:n koulutus- ja osaamisjohtaja Andreas Schleicherin YouTubestakin löytyvä puhe. Lisäksi tapahtumaan kuuluu kaikkien maiden yhteinen illanvietto, joka järjestetään Klaipėda State Music Theatren tiloissa joen varrella. Teatterirakennus itsessään on kokemus. Astelemme sisään aulaan, jonka pyöreät muodot ovat kauttaaltaan lattiasta kattoon verhoiltu beigen värisellä sametilla. Viinitarjoilun jälkeen siirrymme saliin, jonka täyttää rytmikäs rumpujen pauke. Liettualais-latvialainen lyömäsoitinyhtye Gunter Percussion esittää kokonaisen konsertin vieden meidät vuorollaan eri mantereiden ja kulttuurien rytmeihin.

Klaipėda hurmaa ensihetkistä lähtien. Itämeren rannalla sijaitseva kaupunki tuntuu yhtä aikaa rauhalliselta ja elävältä, kuin pieneltä salaisuudelta, jota kaikki eivät ole vielä löytäneet. Satamakaupungin historia näkyy kaikkialla: vanhankaupungin mukulakivikaduilla, muistomerkeissä ja julkisivuissa, joiden ohi kävellessä tekee mieli hidastaa tahtia ja vain katsella ympärilleen. Aamut alkavat raikkaassa ilmassa, jossa suolan ja veden tuoksut muistuttavat meren läheisyydestä. Illat päättyvät kävelyyn kanaalin varrella tai aukioilla, joissa ihmiset kokoontuvat juttelemaan ja nauttimaan alkukesästä. Lapset skuuttaavat jokirannan hyvinhoidetussa skeittiparkissa ja joka kulman takana tuntuu odottavan pronssinen veistos kertoen kaupungin historiasta ja kulttuurista.

Festivaalipäivien lomassa Klaipėda tarjoaa täydellisen vastapainon intensiiviselle ohjelmalle: paikan hengähtää ja nauttia edullisista, mutta erinomaisista ravintoloista. Paikallinen vaalenpunainen kylmä keitto on herkullista. On helppo ymmärtää, miksi juuri tänne haluttiin tuoda Euroopan suurin LUMA-opetuksen tapahtuma. Kaupungissa on jotain samaa kuin tapahtumassa itsessään: avoimuutta, lämpöä ja uteliaisuutta.

Mikä Science on Stage?

Science on Stage on eurooppalainen verkosto ja festivaali, joka keskittyy matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian opetukseen. Verkoston käyttämät menetelmät ovat usein monitieteisiä ja tutkimuksellisia. Tavoitteena on jakaa toimivia opetusideoita, kehittää opetusta ja tuoda opettajia yhteen yli rajojen. Verkostoon kuuluu jäseniä lähes kaikista Euroopan maista. LUMA-keskus Suomi koordinoi Suomen Science on Stage -toimintaa järjestämällä opettajille koulutuksia, valitsemalla joka toinen vuosi järjestettävään festivaalitapahtumaan suomalaiset opettajat ja maksamalla opettajien matkakustannukset.

Tapahtuma ei onneksi lopu laukkujen pakkaamiseen. Parhaat ideat jatkavat matkaansa ympäri Eurooppaa. Niistä syntyy opettajien koulutuksia, materiaaleja, uusia projekteja ja osa tavallista laadukasta koulu- ja varhaiskasvatusarkea. Kun palaamme kotiin, kaikilla pyörii mielessä sama ajatus: Tänne kannatti lähteä. Seuraava Science on Stage -festivaali järjestetään vuonna 2028. Me, jotka olemme tapahtumassa käyneet, tiedämme, että Science on Stage ei ole vain tapahtuma. Se on kokemus. Ehkä tärkeimpänä matkamuistona kannamme mukanamme energiaa, joka riittää pitkälle syksyyn.

Kirjoittanut: Oona Kiviluoto, LUMA-keskus Suomen ja Suomen Science on Stage -toiminnan koordinaattori.

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Tästä linkistä Science on Stage 2026 -tapahtumasivulle