Metsästä tuli luokkahuone – Vehkataipaleella LUMA-aineita opitaan luonnon keskellä

Valokuvassa Anu Hongisto ja Johanna Stam messuosastonsa edessä.

Vehkataipaleen koulussa ja Loiskeen esiopetuksessa Taipalsaarella on opiskeltu kerran viikossa metsässä koko koulun voimin jo kahdeksan vuoden ajan. Luokanopettaja Anu Hongiston ja varhaiskasvatuksen opettaja Johanna Stamin Forest School Approach for Learning STEAM Subjects -projekti Liettuan Science on Stage -festivaalilla yhdisti luonnossa oppimisen, tutkivan työotteen ja eri oppiaineet tavalla, joka on muuttanut koko kouluyhteisön toimintakulttuuria.

Luokkahuoneesta metsään

Metsäkoulun taustalla oli halu lisätä tutkivaa oppimista sekä liikettä koulupäivään.

– Kahdeksan vuotta sitten pohdimme, miten saisimme opetukseen enemmän tutkivaa työotetta ja samalla lisättyä lasten liikkumista. Mietimme, voisimmeko yhdistää luonnontieteiden opetuksen ja liikkuvan koulun ajatukset. Sen sijaan, että olisimme tuoneet lehtiä, sieniä tai muita näytteitä luokkaan tutkittaviksi, päätimme viedä tutkimusvälineet metsään. Lapset, mikroskoopit ja suurennuslasit lähtivät luokasta ulos, Hongisto kertoo.

Vähitellen tästä kehittyi kokonainen toimintamalli, jossa oppiminen tapahtuu luonnonympäristössä.

– Rakensimme toiminnalliseen oppimiseen perustuvan tavan opettaa ympäristöoppia, luonnontieteitä, matematiikkaa ja monia muitakin oppiaineita.

Koko koulu oppii metsässä

Metsäkoulu ei ole yksittäisten luokkien erityisprojekti, vaan siihen osallistuvat kaikki oppilaat esiopetuksesta kuudenteen luokkaan asti. Joka viikko koulupäivä siirtyy metsään, missä oppiminen tapahtuu vaihtelevien teemojen ympärillä.

– Meillä on henkilökunnalla viikoittainen yhteinen suunnitteluaika, jolloin rakennamme seuraavien viikkojen kokonaisuuksia. Sen perusteella päätetään, millaisia tehtäviä tehdään ja miten ryhmät muodostetaan, Hongisto kertoo.

Joskus oppilaat työskentelevät ikätasoryhmissä, toisinaan eri-ikäiset oppivat yhdessä. Lisäksi vanhemmat oppilaat ovat oppineet tukemaan nuorempia ilman valmiiden vastausten antamista.

– Esimerkiksi matematiikassa voi olla järkevää jakaa oppilaita ikätason mukaan. Toisaalta monissa tutkimustehtävissä eri-ikäiset ryhmät toimivat todella hyvin ja mahdollistavat vertaisoppimisen. Kuudesluokkalaiset osaavat jo esittää tarkentavia kysymyksiä ja ohjata pienempiä löytämään vastauksen itse. Samalla nuoremmat oppivat tutkivaa työotetta luonnollisesti.

Yksinkertaisia välineitä, rajattomia mahdollisuuksia

Metsäkoulussa käytettävät materiaalit ovat tarkoituksella helposti toteutettavia ja edullisia. Yksi suosituimmista välineistä on vanha DVD-kotelo, jonka sisään voidaan sijoittaa tehtäväkortteja eri oppiaineista.

– Kotelon sisällä voi olla matematiikan ongelmanratkaisua, äidinkielen tehtäviä, fysiikan tutkimuksia tai vaikkapa kasvien tunnistamista. Vastaukset kirjoitetaan vesiliukoisella tussilla ja pyyhitään pois seuraavaa käyttäjää varten, Stam kertoo.

Metsässä hyödynnetään myös noppia, joiden sisälle voidaan vaihtaa erilaisia tehtäviä. Lisäksi käytössä ovat liikuntatunneilta tutut värikkäät merkkikartiot. Hongiston mukaan menetelmän vahvuus on sen joustavuudessa.

– Oppilaat voivat esimerkiksi heittää noppaa ja etsiä metsästä kartion numeron, jonka sisältä löytyy tehtävä. Tehtävä voi liittyä yhtä hyvin kertotauluihin, lajitunnistukseen kuin luonnontieteelliseen tutkimukseen.Samoja välineitä voidaan käyttää lähes missä tahansa oppiaineessa. Oikeastaan ideoinnin ilo on ainoa rajoitus.

Oppiainerajat hälvenevät ja luonto tukee keskittymistä

Metsäkoulussa teemat yhdistävät useita oppiaineita saman kokonaisuuden ympärille. Jos viikon teemana ovat esimerkiksi niittykasvit, aihetta voidaan tarkastella useasta näkökulmasta. Näin oppilaat näkevät, miten eri oppiaineet liittyvät toisiinsa.

– Yhdellä rastilla tutkitaan kasveja biologian näkökulmasta, toisella ratkaistaan matematiikan tehtäviä ja kolmannella käsitellään samaa aihetta äidinkielessä tai liikunnassa. Kun sama ilmiö näkyy useamman oppiaineen kautta, oppiminen muuttuu merkityksellisemmäksi. Oppilaat ymmärtävät paremmin, miksi asioita opiskellaan, Hongisto kertoo.

Hongiston mukaan oppilaat rauhoittuvat luonnossa usein paremmin kuin sisätiloissa.

– Metsästä puuttuvat monet luokkahuoneelle tyypilliset häiriötekijät. Siellä on tilaa ottaa etäisyyttä muihin ryhmiin ja keskittyä omaan tutkimukseen. Luokassa hälinä ja tila voivat rajoittaa työskentelyä. Metsässä jokainen ryhmä löytää oman paikkansa ja voi keskittyä tehtäväänsä aivan eri tavalla.

Myös sääolosuhteet ovat osoittautuneet odotettua pienemmäksi haasteeksi. 

– Viime perjantaina olimme rannassa koko päivän kaatosateessa. Silti kukaan ei valittanut kylmyydestä eikä kysynyt, miksi täällä täytyy olla. Oppilaat olivat niin uppoutuneita tekemiseen, etteivät he edes huomanneet sadetta. Jos on kova pakkanen, lisätään toiminnallisuutta. Kun liikutaan enemmän, pysytään myös lämpiminä.

Kahdeksan vuotta kokemuksia

Pitkäjänteinen työ on vakuuttanut opettajat toimintamallin vaikuttavuudesta. Usein oppilaiden omat havainnot synnyttävät uusia tutkimuskysymyksiä.

– Kun tätä on tehty monta vuotta, huomaa oikeasti, että se toimii. Oppilaat muistavat asioita vuosienkin jälkeen ja yhdistävät uusia sisältöjä aiempiin kokemuksiinsa. Jos metsässä tulee vastaan jokin kiinnostava ilmiö, siihen voidaan palata seuraavalla viikolla. Oppiminen ei pysähdy yhteen oppituntiin, vaan tutkimusta voidaan jatkaa niin pitkälle kuin kiinnostusta riittää, Stam ja Hongisto kertovat.

Toimintamalli on vahvistanut koko kouluyhteisön yhteisöllisyyttä. Kahdeksan vuoden kokemuksen perusteella Hongisto ja Stam ovat vakuuttuneita siitä, että metsä voi olla paljon enemmän kuin retkikohde.

– Oppilaat ovat aidosti mukana rakentamassa omaa koulupäiväänsä. Se lisää sitoutumista ja tekee oppimisesta heidän näköistään. Metsästä on tullut meidän luokkahuoneemme. Ja ehkä juuri siksi oppiminen tuntuu oppilaista niin merkitykselliseltä.


Lue lisää

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Matematiikka kohtaa taiteen – museovierailu innosti oppilaat oppimaan uudella tavalla

Valokuvassa Mire Laine oman esittelypisteensä edessä Science on Stage -tapahtumassa.

Voiko matematiikkaa oppia taidemuseossa? Espoon Kuitinmäen koulun matematiikan opettaja Mire Laine päätti kokeilla. Tuloksena syntyi projekti Educational Math Visit to Art Museum, jossa taidemuseovierailu yhdistyi matematiikan opiskeluun tavalla, joka innosti oppilaita yllättävän paljon. Science on Stage Europe -festivaalilla esitelty projekti sai alkunsa yksinkertaisesta kysymyksestä.

– Veljeni vaimo kysyi minulta, miksi yläkoulussa tehdään niin vähän opintoretkiä. Jäin pohtimaan asiaa ja sitä, mitkä oikeastaan estävät lähtemästä. Usein vedotaan rahaan, mutta pääkaupunkiseudulla on myös ilmaisia museokohteita, Laine kertoo.

Ajatus jäi kytemään. Samalla hän pohti, voisiko matematiikkaa viedä ympäristöihin, joita ei tavallisesti yhdistetä oppiaineeseen.

– Halusin löytää kohteen, jota ei ensimmäisenä ajatella matematiikan näkökulmasta. Siitä lähti ajatus yhdistää matematiikka ja taidemuseo.

Taideteoksia ensin, matematiikkaa myöhemmin

Projektissa oppilaat vierailivat taidemuseossa ja tutustuivat teoksiin ennalta laadittujen kysymysten avulla. Tarkoituksena ei ollut tehdä matematiikkaa museossa, vaan kerätä havaintoja ja tietoa, joita hyödynnettäisiin myöhemmin koulussa.

Museovierailun jälkeen oppilaat palasivat luokkaan ratkaisemaan matematiikan tehtäviä, jotka perustuivat teoksista kerättyihin tietoihin.

– Matematiikan tehtävät rakennettiin niin, että niiden ratkaiseminen edellytti taideteoksista tehtyjä havaintoja. Oppilaat joutuivat siis käyttämään itse keräämäänsä tietoa.

Samalla harjoiteltiin peruskoulun matematiikan sisältöjä monipuolisesti.

– Tavoitteena oli kerrata laajasti peruskoulun matematiikkaa. Se on usein oppilaiden mielestä vähän pakkopullaa, mutta nyt tehtävät saivat aivan erilaisen merkityksen.

Oppilaat yllättivät opettajan

Laine tunnustaa lähteneensä projektiin pienin ennakko-odotuksin. Hän ei ollut varma, kuinka innokkaasti teini-ikäiset suhtautuisivat taidemuseovierailuun.

– Olin oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka paljon oppilaat pitivät museokäynnistä. Ajattelin etukäteen, ettei viisitoistavuotiaita välttämättä kiinnostaisi taidemuseo kovinkaan paljon. Oppilaat olivat aidosti kiinnostuneita. Osa kysyi jopa, voisiko museossa käydä vapaa-ajalla uudelleen. Tietenkin kannustin siihen.

Innostus näkyi myös myöhemmin matematiikan tunneilla.

– Kun tehtävät liittyivät teoksiin, joita he olivat itse tutkineet, niitä tehtiin aivan erilaisella otteella. Motivaatio oli selvästi korkeampi kuin tavallisissa kertausharjoituksissa.

Taide herätti tunteita, uteliaisuutta ja uusia ideoita

Museokäynniltä jäi mieleen useita teoksia, jotka puhuttelivat oppilaita eri tavoin. Erityisesti Reidar Särestöniemen vahvavärinen taide herätti huomiota.

– Särestöniemen teokset nousivat monessa keskustelussa esiin. Oppilaat kiinnittivät huomiota erityisesti värimaailmaan.

Myös ihmisiä esittävät teokset houkuttelivat osallistumaan.

– Huomasin, että oppilaat menivät teosten viereen seisomaan samoihin asentoihin kuin kuvissa olevat henkilöt ja ottivat siellä selfieitä. He löysivät teoksista myös itsensä ja oman tapansa lähestyä niitä.

Projektin myötä Laine on alkanut nähdä matematiikan oppimisympäristöt aiempaa laajemmin. Kaikkien projektien ei hänen mukaansa tarvitse sisältää varsinaista retkeä.

– Vastaavaa voisi toteuttaa pienemmässä mittakaavassa omassa koulussa. Esimerkiksi oppilaiden omista töistä voisi rakentaa näyttelyn, jonka ympärille laadittaisiin matematiikan tehtäviä. Kohteena ei välttämättä tarvitse olla myöskään museo. Myös koulun piha, lähiluonto tai vaikkapa parkkipaikka voi toimia kiinnostavana lähtökohtana matematiikan tutkimiselle. Olen alkanut miettiä paljon tällaisia vaihtoehtoisia oppimisympäristöjä.

Science on Stage toi uusia näkökulmia

Ensimmäinen osallistuminen Science on Stage -festivaaleille jätti Laineelle erittäin myönteisen vaikutelman.

– Olen ollut yllättynyt siitä, kuinka paljon täällä on osallistujia ja kuinka erilaisista ympäristöistä he tulevat. Mukana on sekä varhaiskasvatuksen että lukion opettajia ja esillä on valtavan monenlaisia projekteja. Täällä on tullut vastaan useita sellaisia ideoita, joita haluan lähteä kehittämään eteenpäin. Lisäksi olen saanut ehdotuksia yhteistyöstä muiden opettajien kanssa.

Laine kokee, että kansainväliset kohtaamiset tuovat energiaa ja uusia näkökulmia opetukseen.

– Tällaisista tapahtumista saa valtavasti virtaa omaan työhön. Kun itse innostuu, on helpompi innostaa myös oppilaita. Juuri nyt fiilis on todella positiivinen.

Projekti osoittaa, että matematiikkaa voi löytää yllättävistä paikoista. Kun oppiminen sidotaan kokemuksiin, havaintoihin ja oppilaiden omaan toimintaan, myös perinteiset sisältöalueet voivat näyttäytyä täysin uudessa valossa.


Lue lisää

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Päijät-Hämeen LUMA-keskus satsaa kuntayhteistyöhön – kestävä kehitys painopisteenä

Helsingin yliopiston ja Asikkalan kunnan yhteisessä hankkeessa Asikkala suunnannäyttäjänä ilmastonmuutos- ja kestävyysopetuksen merkityksellisyyden vahvistajana tuotettiin tutkimusperustaisesti maantiedon 7.–9.luokkalaisten opetukseen soveltuvia opetusmateriaaleja. Teemoina ovat: ilmastonmuutos ja maankäyttö, kestävä kehitys, mediakriittisyys ja ihmisoikeudet. Tämän hankkeen toteuttajana Asikkalan kunnan kanssa toimii Päijät-Hämeen LUMA-keskus, joka on yksi Helsingin yliopiston LUMA-keskuksista.

Materiaalia voidaan käyttää perusopetuksessa, kouluissa tai perusopetusta tukevassa toiminnassa, esim. tiedeluokissa. Materiaalit koostuvat teoriasta ja erilaisista tehtävistä, joista voi valita omaan työhön sopivia osia. Kaikki hankkeessa tuotettu materiaali on vapaasti käytettävissä. Materiaali on poikki- ja monitieteistä, joten se soveltuu osaksi myös esim. uskonnon, kemian tai yhteiskuntaopin opetusta. Materiaali koostuu sekä tulostettavista osioista, että verkossa käytettävistä materiaaleista, esim. pdf-muotoisista oppilaiden työskentelyohjeista ja StoryMaps-sivuston kokonaisuuksista.

Tavoitteellista toimintaa

Materiaalit ovat opetussuunnitelman mukaisia ja täyttävät maantiedon tietoihin, ymmärrykseen ja taitoihin sekä asenteisiin ja arvoihin liittyviä tavoitteita.

Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen työntekijöitä. Kuvassa näkyy neljä henkilöä valkoisissa takeissa, jotka esittelevät luonnontieteisiin sekä kestävyyteen liittyviä välineitä.
Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen työntekijät jakavat luonnontieteiden, tekniikan, matematiikan ja ympäristöopin innostusta yhdessä.

 

Materiaalit kehitettiin kehittämistutkimuksen keinoin yhdessä asikkalalaisten maantiedon opettajien ja yläkoululaisten kanssa. Kehittämistutkimuksessa materiaaleja testataan ja kehitetään vuorotellen, kunnes ne ovat halutulla tasolla. Materiaalien testauksista palautetta kerättiin opetustilanteita havainnoimalla, oppilaiden ja opettajien haastatteluilla ja kyselylomakkeella. Materiaaleja kehitettiin testauksista saadun palautteen ja sen arvioinnin perusteella.

Yhteistyö tuo tuloksia

Opetusmateriaalit on jaettu kaikille avoimesti aoe.fi-sivustolla:

Kestävä kehitys: https://urn.fi/urn:nbn:fi:oerfi-202403_00027448_8

Ilmastonmuutos ja maankäyttö: https://urn.fi/urn:nbn:fi:oerfi-202403_00027456_7

Mediakriittisyys: https://urn.fi/urn:nbn:fi:oerfi-202403_00027461_0

Ihmisoikeudet: https://urn.fi/urn:nbn:fi:oerfi-202403_00027462_9

Hankkeesta valmistuu keväällä 2024 Helsingin yliopistosta pro gradu -tutkielma kestävän kehityksen materiaalien kehittämisestä. Hankkeessa kerätystä aineistosta kirjoitetaan parhaillaan tutkimusjulkaisuja.

 ”On ollut ilo työskennellä yhdessä Asikkalan kunnan kanssa. Yhdet tärkeimmistä yhteistyökumppaneista olivat kuitenkin Asikkalan maantiedon opetuksesta vastaavat opettajat. Heille suuri kiitos sitoutumisesta opetuksen tutkimukseen ja kehittämiseen.”

Hanke on Opetushallituksen rahoittama.

LUMA-keskusten innostaviin materiaaleihin voit tutustua täältä.

Kirjoittanut:

Noora Kivikko, asiantuntija, Helsingin yliopisto
Jemima Unger, asiantuntija, LUMA-keskus Suomi (Helsingin yliopisto)

Evästeasetukset
LUMA-kukka ilman tekstiä

Käytämme tällä sivustolla evästeitä, jotta voimme parantaa verkkosivujemme toimintaa ja tarjota sinulle parhaan käyttökokemuksen. Evästeet tallennetaan selaimeesi. Evästeet tunnistavat sinut kun palaat samalla selaimella sivustollemme ja auttavat meitä ymmärtämään, mitkä sivuston osat ovat kiinnostavimpia ja hyödyllisimpiä.

Voit muokata tässä näkymässä kaikkia evästeasetuksiasi sivustomme osalta.

Välttämättömät evästeet

Voidaksemme tallentaa evästeasetukset, välttämättömät evästeet on oltava käytössä.

Analytiikka

Tämä verkkosivusto käyttää Google Analyticsia keräämään anonyymejä tietoja, kuten sivuston kävijämäärä ja suosituimmat sivut.

Tämän evästeen pitäminen käytössä auttaa meitä parantamaan verkkosivustoamme.