Miten ilmastonmuutos näkyy lasten omassa elinympäristössä? Mitä arktisella alueella elävät eläimet kertovat luonnosta ja sen muutoksista? Entä miten kestävät valinnat liittyvät poronhoitoon ja saamelaiskulttuuriin? Näitä kysymyksiä on tutkittu Hetan yhtenäisen peruskoulun saamenkielisen luokanopettajan Hellin Pietikäisen projektissa Arctic Animals – Living, joka esiteltiin kansainvälisellä Science on Stage -festivaalilla Liettuassa. Projekti vie oppilaat tutkimaan omaa arktista ympäristöään oppijalähtöisesti ja monialaisesti.
Oppiminen alkaa omasta elinympäristöstä
Pietikäisen projektin keskiössä ovat arktinen alue, sen luonto, ihmiset, kielet ja kulttuurit.
– Halusimme tutustua arktiseen alueeseen kokonaisuutena: siihen, millaisia maita siellä on, mitä kieliä siellä puhutaan, millaisia ihmisiä siellä elää ja millainen ympäristö meillä täällä pohjoisessa on, Pietikäinen kertoo.
Erityisen tärkeässä roolissa olivat arktisen alueen eläimet. Oppilaat saivat itse valita, mistä eläimistä he halusivat oppia lisää.
– Kävimme kirjastossa hakemassa suuren määrän kirjoja, joiden avulla oppilaat tutkivat itseään kiinnostavia eläimiä. Jokainen oppilas teki valitsemastaan eläimestä oman tietokirjan ja lisäksi rakensi eläimestä puisen mallin.
Mahdollisuus tehdä omia valintoja osoittautui tärkeäksi motivaation kannalta.
– Oppilaat saivat vaikuttaa projektin sisältöihin koko ajan. He saivat itse päättää, mistä eläimistä hankkivat tietoa, mitä halusivat piirtää ja millaisia töitä tekivät. Se lisäsi selvästi sitoutumista ja innostusta.
Jäätä, vettä ja ilmastonmuutosta
Eläinten lisäksi projektissa perehdyttiin arktisen luonnon muutoksiin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Oppilaat tutkivat vettä ja sen erilaisia olomuotoja sekä pohtivat jäätiköiden merkitystä arktisella alueella.
– Keskustelimme siitä, mitä jäätiköt ovat ja miten ne ovat muuttuneet ajan myötä. Samalla tarkastelimme, miten ilmastonmuutos näkyy arktisilla alueilla.
Teemat sidottiin lasten omaan arkeen konkreettisten esimerkkien kautta.
– Puhuimme myös kestävistä valinnoista, kierrättämisestä ja sellaisista pienistä teoista, joilla lapset voivat itse vaikuttaa ympäristöönsä.
Projektissa ympäristöteemat eivät jääneet abstrakteiksi käsitteiksi, vaan liittyivät suoraan oppilaiden omaan elämään.
Poronhoito toi aiheen lähelle
Kaikki Pietikäisen oppilaat ovat pohjoissaamenkielisiä ja tulevat poronhoitoperheistä. Siksi oppilaat halusivat tutkia myös sitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa poroihin ja poronhoitoon.
– Oppilaita kiinnostivat erityisesti kysymykset siitä, miten ilmastonmuutos näkyy porojen elämässä ja millaisia vaikutuksia sillä on poronhoidolle sekä meidän omalle luonnollemme.
Kun oppiminen liittyy suoraan perheiden elämään ja paikalliseen ympäristöön, aiheet saavat aivan uuden merkityksen.
– Se näkyi selvästi oppilaiden kiinnostuksessa. He pystyivät yhdistämään käsiteltävät asiat omaan arkeensa ja siihen ympäristöön, jossa elävät.
Eri-ikäiset oppivat eri näkökulmista
Projektia on toteutettu useiden vuosien aikana eri-ikäisten oppilaiden kanssa. Tällä hetkellä Pietikäinen opettaa 8–10-vuotiaita oppilaita, mutta projektia on tehty myös nuorempien lasten kanssa. Ikä näkyy siinä, mitkä osa-alueet oppilaita kiinnostavat eniten.
– Pienempiä oppilaita eivät niinkään kiinnostaneet arktiset maat tai valtiot, mutta veden tutkiminen ja erilaiset kokeilut olivat heidän mielestään todella kiinnostavia.
Vedestä, jäästä ja olomuodoista innostuttiin niin paljon, että tutkimiseen käytettiin kokonaisia koulupäiviä. Vanhemmat oppilaat puolestaan kiinnostuivat enemmän kartoista, maantieteestä ja arktisen alueen kokonaisuudesta.
– Käytimme projektissa itse maalaamaani arktisen alueen karttaa ja vertasimme sitä Google Mapsin näkymiin. Oppilaat pääsivät tutkimaan esimerkiksi jäätiköiden muutoksia sekä sitä, millainen arktinen alue oikeastaan on. Oppilaille oli myös yllätys nähdä, kuinka valtava alue arktinen vyöhyke todellisuudessa on. Moni havahtui esimerkiksi siihen, kuinka suuri osa Venäjästä kuuluu arktiseen alueeseen.
Ensimmäinen festivaalikokemus innostaa
Pietikäinen korostaa, ettei projekti olisi syntynyt ilman yhteistyötä. Erityiskiitokset hän antaa Tiedekasvatuskeskus uJunnun (ent. LUMA-keskus Lappi) pitkäaikaiselle toimijalle Anna-Maija Partaselle.
– Anna-Maija kannusti minua jo silloin, kun olimme mukana StarT-ohjelmassa. Hän oli vahvasti mukana tukemassa projektin kehittämistä ja on rohkaissut minua myös hakemaan mukaan tähän kansainväliseen tapahtumaan.
Science on Stage -festivaali on Pietikäiselle ensimmäinen laatuaan, mutta kokemus on ollut erittäin myönteinen.
– Täällä on valtavan paljon nähtävää. Esillä on todella hienoja projekteja ja uusia ideoita niin paljon, ettei kaikkea ehdi edes yhdessä tapahtumassa sisäistää.
Erityisesti kansainväliset yhteistyömahdollisuudet kiinnostavat.
– Toivon, että tästä syntyy uusia yhteistyökuvioita ja kontakteja muihin opettajiin. On hienoa nähdä, miten eri puolilla Eurooppaa lähestytään samoja teemoja hieman erilaisista näkökulmista.
Pietikäinen kiittelee myös tapahtuman käytännön järjestelyjä.
– Ensikertalaiselle kaikki on ollut selkeää ja helppoa. Tapahtuma on hyvin järjestetty, ja tunnelma on todella lämmin ja innostava.
Arktista luontoa käsittelevän projektin ytimessä on kuitenkin yksi ajatus ylitse muiden: oppiminen on merkityksellisintä silloin, kun se liittyy oppilaan omaan elämään. Kun tarkastelun kohteena ovat oma ympäristö, oma kulttuuri ja oma tulevaisuus, syntyy oppimiskokemuksia, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
Lue lisää
- Katso video projektista
- Valokuvia projektista
- Hetan yhteinäisen peruskoulun verkkosivut
- Lue matkakertomus Liettuan Science on Stage -festivaaleilta
Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.