Lintuja, luontoa ja kansainvälistä yhteistyötä – eskarit seurasivat siivekkäitä ystäviään yli maarajojen

Valokuvassa Kirsi Rehunen esittelypisteensä edessä Liettuan Science on Stage -festivaalilla toukokuussa 2026.

Mitä koulun pihalla oikeastaan elää? Tähän kysymykseen lähdettiin etsimään vastausta Taipalsaaren Kirkonkylän koulun esiopetuksessa. Matkan varrella projekti kasvoi pelkkää luonnon havainnointia laajemmaksi, kun mukaan tuli päiväkoteja muista maista, taidetta, matematiikkaa, lintujen tunnistamista ja ennen kaikkea lasten omaa uteliaisuutta.

Science on Stage Europe -festivaalilla Liettuassa esitelty projekti Through the Eyes of a Jay: A Child-Led Exploration of Birds and Seasons sai alkunsa lasten kysymyksistä. Projekti oli toteutettu yhteistyössä tanskalaisen Lille Værløse Skolen opettajan Mette Hejn kanssa.

– Alun perin havainnoimme ihan kaikkea, mitä koulun pihalla näkyi. Huomasimme kuitenkin pian, että linnut olivat se ryhmä, joka herätti lapsissa eniten kiinnostusta. Siitä syntyi ajatus lähteä tutkimaan niitä tarkemmin yhdessä tanskalaisen Meten kanssa, kertoo projektia esitellyt esiopetuksen opettaja Kirsi Rehunen.

Lasten kysymykset ohjasivat tutkimusta

Projekti rakentui lasten omien havaintojen ja kysymysten ympärille. Kysymyksiä kertyi lopulta noin viisikymmentä ja niiden joukossa oli niin suuria kuin pieniäkin pohdintoja.

Lapset halusivat tietää, mitä lintuja heidän kotiseudullaan elää, millaisia ääniä ne pitävät ja miksi jotkin linnut tuntuvat olevan kaikkialla. Yksi lapsista pohti jopa, kuuluiko pihalta kummituksen ääni. Myöhemmin selvisi, että salaperäisen äänen takana olikin sepelkyyhky.

– Kysymykset lähtivät aidosti lasten arjesta. Jotakuta mietitytti, miksi jäätelökioskin ympärillä pyörii niin paljon lintuja. Toiset halusivat tietää, minne kuhankeittäjä talveksi katoaa tai voiko saman linnun tavata myös toisessa maassa, Rehunen kertoo.

Vuodenaikapuu kasvoi havaintojen mukana

Projektin keskiössä oli luonnon havainnointi. Lapset rakensivat suuren vuodenaikapuun, johon kirjattiin eri vuodenaikoina tehdyt havainnot. Syksyn, talven, kevään ja kesän lintulajit muodostivat vähitellen yhteisen visuaalisen tarinan lähiluonnosta.

Merkittävä osa työskentelystä tapahtui metsässä. Taipalsaarella ryhmä retkeili säännöllisesti lähimetsään, jossa havainnointia harjoiteltiin rauhassa ja keskittyen.

– Syksyllä viiden minuutin hiljainen havainnointitehtävä tuntui lapsista todella pitkältä. Keväällä tilanne oli aivan toinen. Silloin viisi minuuttia ei enää riittänyt, vaan lapset olisivat halunneet jatkaa tarkkailua pidempään.
Metsäretkillä apuna olivat myös Etelä-Karjalan lintuyhdistyksen asiantuntija Kirsi Hovilehto, joka auttoi tunnistamaan alueen lajeja ja kertoi lintujen elämästä.

Ystäviä Tanskasta, Latviasta ja Etiopiasta

Projekti ei jäänyt vain Suomen rajojen sisäpuolelle. Yhteistyökumppanit Tanskasta seurasivat oman ympäristönsä lintuja ja vertailivat havaintojaan suomalaisten lasten kanssa. Yhteisiä keskusteluja käytiin etäyhteyksien välityksellä. Lapset pohtivat esimerkiksi, mitä lajeja eri maissa tavataan ja miten vuodenaikojen vaihtelu näkyy lintujen käyttäytymisessä.

Mukana oli myös päiväkoteja Latviasta sekä yhteys kansainväliseen kouluun, Etiopiaan. Yksi videokeskusteluista jäi erityisesti Rehusen ja ryhmän mieleen.

– Etiopialaisessa luokassa oli yhtäkkiä valtavan paljon varpusia. Lapset ryhtyivät pohtimaan syytä yhdessä. Ensin arveltiin, että linnut olivat paenneet jotakin petoa, mutta lopulta päädyttiin siihen, että ne olivat ehkä hakeutuneet sisälle kuumuutta pakoon.

Kansainvälinen yhteistyö auttoi lapsia ymmärtämään, että samankaltaisia ilmiöitä tutkitaan myös muualla maailmassa.

Oppimista monella tavalla

Lintuprojekti yhdisti luontevasti useita oppiaineita. Havaintoja kirjattiin, luokiteltiin ja tilastoitiin. Samalla harjoiteltiin matematiikkaa, tiedon käsittelyä sekä luonnontieteellistä ajattelua.

Lintujen tunnistamisessa hyödynnettiin BirdLifen materiaaleja ja osa lapsista kehitti huomattavan vahvan lajintuntemuksen. Projektin aikana valmistui myös runsaasti taideteoksia. Lintuja toteutettiin esimerkiksi maalauksina ja neulahuovutuksina.

Rehunen nostaa esiin erityisesti lasten erilaiset vahvuudet.

– Joku tunnisti lintujen värit, toinen muisti niiden äänet ja kolmas osasi matkia niitä. Lapset huomasivat itsekin, että ryhmässä jokainen osasi jotakin erityistä. Yhdessä he pystyivät paljon enemmän kuin yksin.

Science on Stage -festivaalilla kohtaamiset korostuivat

Kirsi Rehunen toi Science on Stage -festivaaleille lasten tekemiä havaintoja.

Liettuassa järjestetyllä Science on Stage Europe -festivaalilla projekti herätti runsaasti kiinnostusta. Rehusen mukaan tämän vuoden tapahtumassa korostui erityisesti opettajien välinen vuorovaikutus.

– Ihmiset eivät vain käy katsomassa esityksiä, vaan keskustelevat aktiivisesti ja etsivät uusia yhteistyökumppaneita. Moni halusi heti tietää lisää projektista ja vaihtaa yhteystietoja tulevia hankkeita varten.

Yksi festivaalin hauskimmista keskustelunaiheista liittyi kuhankeittäjään. Eri maissa linnun ääntä kuvataan ja tulkitaan eri tavoin, mikä herätti osallistujissa paljon kiinnostusta ja naurua. Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus), englanniksi Eurasian Golden Oriole, on yksi Euroopan tunnetuimmista muuttolinnuista. Rehunen huomasi keskustellessaan opettajien kanssa, että eri puolilla Eurooppaa ihmiset ovat kuulleet linnun vihellyksessä nimiä, sanoja ja kokonaisia lauseita.

  • Portugalissa kuhankeittäjää kutsutaan nimellä papa-figos, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”viikunoiden syöjää”. Siellä linnun nimi ei siis perustu sen ääneen, vaan ruokailutottumuksiin.
  • Puolassa kuhankeittäjän huilumaisesta laulusta kuullaan usein sanat ”Zofija, Zofija!”. Ja lintu saapuu Puolaan Sofian päivänä.
  • Unkarissa kuhankeittäjän nimi on sárgarigó, ”keltainen rastas”. Sen laulua kuvataan sanoilla ”Huncut a bíró!”, mikä tarkoittaa suunnilleen ”Tuomari on veijari!” tai ”Konna se tuomari on!”.
  • Ukrainassa linnun laulun on paikoin tulkittu kuulostavan naisen nimeltä ”Yeva, Yeva!”. Itäslaavilaisessa perinteessä lintujen ääniä on usein yhdistetty ihmisten nimiin.
  • Liettuassa kuhankeittäjä tunnetaan nimellä volungė. Sen laulun sanotaan kuulostavan siltä kuin lintu huutelisi ”Grybų! Grybų!”, eli ”Sieniä! Sieniä!” tai ”Sieniä poimimaan.” Lintu saapuu samaan aikaan kun korvasieniä löytyy metsistä.
  • Ranskassa kuhankeittäjän nimi on Loriot d’Europe. Erityisen tunnettu se on Loiren, Garonnen ja Rhônen jokivarsilla, missä sen kirkkaan keltaisen höyhenpuvun voi nähdä puiden latvuksissa. Ranskalaiset kuvaavat linnun laulua tavuilla ”di-de-lio”, jotka jäljittelevät sen melodista vihellystä.
  • Saksassa kuhankeittäjä on Pirol. Sen laulua kuvataan useilla tavusarjoilla, kuten ”wiela-wieo”, ”di-dü-li” tai ”lü-lo-lü”. Saksassa ääntä ei tulkita lauseeksi, vaan sitä jäljitellään melodianomaisilla tavuilla.
  • Virossa kuhankeittäjän nimi on peoleo, mutta myös lisänimi vihmakass, ”sadekissa”. Linnun laulun on uskottu ennustavan sadetta ja ukkosta. Sen ääntä kuvaillaan tavallisesti tavusarjalla ”tsio-tsio, eo-eo”.
  • Tsekissä linnun nimi on Dylióliju ja Slovakiassa Vlha obyčajná siellä linnun laulua ei kuvattu lausein.

Kuhankeittäjän elämä ei ole pelkkää laulua. Laji talvehtii trooppisessa Afrikassa ja lentää joka vuosi tuhansia kilometrejä Euroopan ja Afrikan välillä. Pitkän muuttomatkan aikana se kohtaa monia vaaroja. Erityisesti Välimeren alueella esiintyy edelleen laitonta lintujen pyydystämistä ja ampumista, mikä uhkaa monia muuttolintulajeja, myös kuhankeittäjää. Silti joka kevät keltamusta lintu palaa Euroopan metsiin, myös Taipalsaarelle. Laulu on kaikkialla lähes sama, mutta ihmiset kuulevat siinä eri asioita.

Linnuista liikkeelle lähtenyt projekti osoitti, kuinka lasten uteliaisuus voi johtaa laaja-alaiseen oppimiseen. Samalla se yhdisti luontohavainnot, kansainvälisen yhteistyön, taiteen ja tieteen tavalla, joka innosti niin lapsia kuin opettajiakin.


Lue lisää

Tutkijahippa (lajitunnistaminen)

  • Välineet: kortit/esineet
  • Leikissä on useita tutkijoita, useita hippoja ja leikkijöitä. Leikimme tutkijahippaa metsäretkillämme.
  • Jokaisella leikkijällä on yksi linnun kuva kädessä. Kun hippa saa leikkijän kiinni, hän menee tutkijan luo ja kysyy, mikä hänen kädessään oleva lintu on.  Mikäli tutkija tietää oikean vastauksen kysymykseen, leikkijä antaa kortin tutkijalle ja roolit vaihtuvat. Jos tutkija ei tiedä oikeaa vastausta, hän jatkaa tutkijana ja leikkijä pakenee edelleen hippaa. Tutkijan vieressä voi olla aikuinen tunnistamisen tukena.
  • Näin lintuprojektimme sisälsi myös runsaasti liikuntaa ja lintujen tunnistaminen edistyi huimalla vauhdilla.
  • Lähde: Tutkijahippa – Metsämörriohjaajat ry 

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Klaipėdassa tieteen, ideoiden ja inspiraation keskellä – kuulumisia Science on Stage -festivaalilta

Ryhmävalokuvassa Suomesta Science on Stage -festivaaleille vuonna 2026 lähteneet opettajat.

Etsivät katseet haravoivat väkeä Latvian Riian lentokentällä, kun moni suomalainen odottelee matkatavaroitaan. Jotenkin sen vain tunnistaa, ketkä ovat opettajia matkalla Liettuan Klaipėdaan osana Suomen 11 hengen Science on Stage -delegaatiota. Science on Stage -festivaali kokoaa joka toinen vuosi yhteen satoja opettajia eri puolilta Eurooppaa. 28.–31.5.2026 järjestetyssä Klaipėdan festivaalissa on mukana noin 600 opettajaa yli 30 eri maasta. Kyse ei ole tavallisesta konferenssista. Tämä on tapahtuma opettajilta opettajille: kansainvälistä vaihtoa, oivalluksia ja konkreettisia ideoita suoraan luokkahuoneeseen vietäväksi.

Energia on käsin kosketeltavaa, kun ihmiset odottavat presidenttiä

Klaipėdan yliopiston kampus täyttyy iloisesta puheensorinasta. Avajaisissa kohtaavat eri kielet, aksentit ja kulttuurit. Yksi asia yhdistää kaikkia: halu tehdä LUMA-aineiden ja -aiheiden opetuksesta innostavaa. Tuntuu melkein oudolta huomata, kuinka nopeasti vielä lentokentällä toisilleen tuntemattomat ihmiset ovat muuttuneet muutamassa tunnissa ystäväporukaksi. Myös viereisen messuständin skotit, liettualaiset ja turkkilaiset ovat huomaamatta muuttuneet tutuiksi kollegoiksi. Science on Stage -festivaalin ytimessä onkin juuri tämä: kohtaaminen.

Kampuksen pääsalit ovat täynnä ihmisiä ja ilmassa leijailee jännitys. Meitä on tiedotettu ennakkoon siitä, että kaikkien tulee nousta liettualaiseen tapaan ylös seisomaan, kun maan presidentti puolisoineen astelee saliin. His Excellency the President of the Republic of Lithuania Gitanas Nausėda, First Lady Diana Nausėdienė, and the Minister of Education, Science and Sport of the Republic of Lithuania Jurgita Šiugždinienė astelevat saliin ja jännitys raukeaa aplodeihin. Avajaispuheiden ja musiikkiesityksen jälkeen on vuorossa kaikkien odottama hetki, messualueen avaus.

Messuhalli kuhisee kohtaamisia

Science on Stage -festivaalien sydän on suuri messuosasto. Jokaisella tapahtumaan saapuvalla opettajalla on oma messuständi, jossa on esillä omasta opetusprojektista tai -käytänteestä kertova posteri. Posterin lisäksi moni tuo messuständilleen esimerkiksi demoja, työohjeita ja rekvisiittaa. Myös eri maiden herkut kanelipullista salmiakkiin ja itsetehtyihin kansallisherkkuihin löytyvät monelta pisteeltä. Keskusteluja syntyy käytävillä, kahvikupin äärellä ja joskus vielä illallisella pitkän päivän jälkeen. Ideoita vaihdetaan, yhteistyötä viritellään ja nauretaan sille, kuinka samanlaisia arjen haasteet ovat eri maissa.

Messuständillä esitellään jotain, mitä on oikeasti kokeiltu omassa luokassa. Tapahtumassa ei näe pelkkiä PowerPointeja, vaan toimivia ratkaisuja, kuten pieniä oppilaiden rakentamia sähköautoja, kokeellisia tapoja tutkia fotosynteesiä ja keinoja selittää tekoälyä koululaisille. Messualueella projektit on koottu teemoittain, ja teemat vaihtelevat kestävän kehityksestä inklusiiviseen opetukseen ja uusien teknologioiden hyödyntämiseen.

Suomesta tapahtumassa on esillä seitsemän projektia, joista tulemme kirjoittamaan kesän ja alkusyksyn aikana luma.fi-sivustolle omat esittelynsä:

Lisäksi reissussa ovat mukana LUMA-keskus Suomen ja Suomen Science on Stage -toiminnan edustajat Pasi Nurmi Lounais-Suomen LUMA-keskuksesta ja Oona Kiviluoto LUMA-keskus Suomi -verkoston hallinosta.

Muutakin kuin täydennyskoulutusta

Vaikka Science on Stage on ensisijaisesti LUMA-aineiden opettamisesta kiinnostuneiden opettajien ja ohjaajien täydennyskoulutustapahtuma, reissuun mahtuu muutakin kuin omalla messuständillä tönöttämistä ja ajatusten vaihtoa. Tapahtuman monipuolinen ohjelma tarjoilee muun muassa työpajoja ja lavapuheenvuoroja. Yksi mieleenpainuvimmista puheenvuoroista on OECD:n koulutus- ja osaamisjohtaja Andreas Schleicherin YouTubestakin löytyvä puhe. Lisäksi tapahtumaan kuuluu kaikkien maiden yhteinen illanvietto, joka järjestetään Klaipėda State Music Theatren tiloissa joen varrella. Teatterirakennus itsessään on kokemus. Astelemme sisään aulaan, jonka pyöreät muodot ovat kauttaaltaan lattiasta kattoon verhoiltu beigen värisellä sametilla. Viinitarjoilun jälkeen siirrymme saliin, jonka täyttää rytmikäs rumpujen pauke. Liettualais-latvialainen lyömäsoitinyhtye Gunter Percussion esittää kokonaisen konsertin vieden meidät vuorollaan eri mantereiden ja kulttuurien rytmeihin.

Klaipėda hurmaa ensihetkistä lähtien. Itämeren rannalla sijaitseva kaupunki tuntuu yhtä aikaa rauhalliselta ja elävältä, kuin pieneltä salaisuudelta, jota kaikki eivät ole vielä löytäneet. Satamakaupungin historia näkyy kaikkialla: vanhankaupungin mukulakivikaduilla, muistomerkeissä ja julkisivuissa, joiden ohi kävellessä tekee mieli hidastaa tahtia ja vain katsella ympärilleen. Aamut alkavat raikkaassa ilmassa, jossa suolan ja veden tuoksut muistuttavat meren läheisyydestä. Illat päättyvät kävelyyn kanaalin varrella tai aukioilla, joissa ihmiset kokoontuvat juttelemaan ja nauttimaan alkukesästä. Lapset skuuttaavat jokirannan hyvinhoidetussa skeittiparkissa ja joka kulman takana tuntuu odottavan pronssinen veistos kertoen kaupungin historiasta ja kulttuurista.

Festivaalipäivien lomassa Klaipėda tarjoaa täydellisen vastapainon intensiiviselle ohjelmalle: paikan hengähtää ja nauttia edullisista, mutta erinomaisista ravintoloista. Paikallinen vaalenpunainen kylmä keitto on herkullista. On helppo ymmärtää, miksi juuri tänne haluttiin tuoda Euroopan suurin LUMA-opetuksen tapahtuma. Kaupungissa on jotain samaa kuin tapahtumassa itsessään: avoimuutta, lämpöä ja uteliaisuutta.

Mikä Science on Stage?

Science on Stage on eurooppalainen verkosto ja festivaali, joka keskittyy matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian opetukseen. Verkoston käyttämät menetelmät ovat usein monitieteisiä ja tutkimuksellisia. Tavoitteena on jakaa toimivia opetusideoita, kehittää opetusta ja tuoda opettajia yhteen yli rajojen. Verkostoon kuuluu jäseniä lähes kaikista Euroopan maista. LUMA-keskus Suomi koordinoi Suomen Science on Stage -toimintaa järjestämällä opettajille koulutuksia, valitsemalla joka toinen vuosi järjestettävään festivaalitapahtumaan suomalaiset opettajat ja maksamalla opettajien matkakustannukset.

Tapahtuma ei onneksi lopu laukkujen pakkaamiseen. Parhaat ideat jatkavat matkaansa ympäri Eurooppaa. Niistä syntyy opettajien koulutuksia, materiaaleja, uusia projekteja ja osa tavallista laadukasta koulu- ja varhaiskasvatusarkea. Kun palaamme kotiin, kaikilla pyörii mielessä sama ajatus: Tänne kannatti lähteä. Seuraava Science on Stage -festivaali järjestetään vuonna 2028. Me, jotka olemme tapahtumassa käyneet, tiedämme, että Science on Stage ei ole vain tapahtuma. Se on kokemus. Ehkä tärkeimpänä matkamuistona kannamme mukanamme energiaa, joka riittää pitkälle syksyyn.


Kirjoittanut: Oona Kiviluoto, LUMA-keskus Suomen ja Suomen Science on Stage -toiminnan koordinaattori.

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Tästä linkistä Science on Stage 2026 -tapahtumasivulle

StarT – Inspiroivaa oppimista yhdessä globaalisti

Lapset työskentelevät StarT-kerhossa. Kuva on vuodelta 2019.

Vuodesta 2016 lähtien StarT on ollut projektioppimiseen perustuva globaali LUMA-toimintamalli. Ohjelman tavoitteena on yhteisöllisesti ja tutkimusperustaisesti innostaa lapsia ja nuoria luonnontieteiden, matematiikan, teknologian ja kestävyyden edistämiseen luovuuden ja yhteistyön avulla. Nimi kertoo päätavoitteen: jokainen lapsi ja nuori voi olla tähti, ja T tarkoittaa tiimityötä. StarT:n ydinajatus on oppia yhdessä – jakaa ideoita ja projekteja globaalisti, jotta oppiminen olisi mahdollisimman merkityksellistä ja innostavaa.

StarT ruokkii uteliaisuutta ja luovuutta antamalla lapsille, nuorille ja opettajille mahdollisuuden ideoida, suunnitella ja jakaa projekteja, jotka tarjoavat ratkaisuja todellisiin haasteisiin heidän omien kiinnostuksen kohteidensa ja kysymystensä pohjalta. Projektit ovat käsitelleet useita ajankohtaisia teemoja, kuten kestävä kehitys, ilmastoratkaisut ja innovatiiviset teknologiat, ja rohkaisevat oppijoita soveltamaan tieteellistä ajattelua merkityksellisiin kysymyksiin. Samalla osallistujat kehittävät tärkeitä taitoja, kuten ongelmanratkaisua, viestintää ja yhteistyötä.

Vuosina 2016–2022 Kansainvälinen StarT LUMA -kilpailu kokosi yhteen tuhansia osallistujia yli 60 maasta. Jokainen vuosi se huipentui Kansainväliseen StarT-gaalaan, jossa projekteja toteuttaneet lapset, nuoret ja opettajat jakoivat parhaita käytänteitä ja innostivat toisiaan. Suomessa järjestettiin vuosittain myös kansallisia StarT-festivaaleja ja palkintojenjakotilaisuuksia paikallisten LUMA-keskusten toimesta. Palkittuja projekteja ja opetusideoita on vapaasti saatavilla avoimessa materiaalipankissamme.

Vuodesta 2023 lähtien StarT on laajentunut kansainvälisen StarT LUMA -tiedekerhotoiminnan kautta, yhdistäen formaalin opetuksen ja koulun ulkopuoliset oppimisympäristöt. Ohjelmaa on toteutettu useissa maissa ja osana opettajankoulutusta. Nämä tiedekerhot, jotka on suunniteltu tutkimuksen pohjalta, tarjoavat lapsille, opettajille ja opettajaopiskelijoille mahdollisuuden osallistua projektilähtöiseen STE(A)M-oppimiseen luokkahuoneen ulkopuolella. StarT LUMA innostaa myös perheitä: he ovat tervetulleita mukaan kerhon viimeiseen tapaamiseen näkemään lasten projektit. Lue lisää mallista LUMA-lehdestä.

Englanninkielinen verkkokurssi projektilähtöisestä oppimisesta tukee opettajia ja kasvattajia niin kerhojen kuin projektien toteuttamisessa edistäen luovuutta, yhteistyötä ja kulttuurisesti kestävää toimintaa. Kuten artikkelissa The Best Day I’ve Had in Ages – Learning Together in a Science Club todetaan, nämä kokemukset voivat tuoda iloa ja uteliaisuutta.

Nykyään StarT on enemmän kuin ohjelma – se on yhteisölähtöinen alusta kestävälle tiedekasvatukselle, joka on linjassa globaalien tavoitteiden ja paikallisten tarpeiden kanssa. Se kutsuu kaikki – opiskelijat, opettajat ja perheet – tiedon ja ratkaisujen yhteiskehittäjiksi. Luovuuden ja toimijuuden vahvistamisen kautta StarT auttaa nuoria näkemään itsensä aktiivisina paremman tulevaisuuden rakentajina.

StarT LUMA -ohjelma toimii myös kansainvälisenä tutkimus- ja kehityshankkeena LUMAlab Gadolinin toimesta. Tähän mennessä on julkaistu useita tutkimusartikkeleita, kuten:

Lisätietoja:
Johtaja, professori Maija Aksela
Projektipäällikkö, FT Outi Haatainen
LUMAlab Gadolin Hub

Keski-Suomen LUMA-keskus: Yhteistyö aineenopettajakoulutuksen kanssa on mielekästä

Aineenopettajakoulutus on johtotähtenä kansallisen LUMATE-strategian toimeenpanosuunnitelmassa. Opettajat ovat roolimalleja, opinto-ohjaajia ja oman alansa sisältöjen ja pedagogisten ratkaisujen asiantuntijoita. Aineenopettajien laadukas, tutkimusperustainen ja monipuolinen koulutus on tärkeää kansallisen LUMA-osaamispääoman kehittämisessä.

Jyväskylän yliopistossa kemian, fysiikan ja matematiikan aineenopettajien koulutuksessa on pitkät perinteet aineenopettajien omille koulutuskursseille ainelaitoksilla. Tavoitteena on oman alansa tutkivan oppimisen asiantuntijat, jotka ovat valmiita kehittämään ja luomaan oppijoita innostavaa laadukasta tiedeopetusta.

Lasten ja nuorten, sekä opettajien jatkuvan oppimisen, LUMA-koulutuksen tavoitteet ovat yhteneviä Keski-Suomen LUMA-keskuksen toiminnan linjausten kanssa. Vuorovaikutus LUMA-KS:n asiantuntijoiden ja aineenopettajakouluttajien kesken on saumatonta ja muodostaa oleellisen osan yliopiston kolmekantayhteistyötä.

LUMA integroituna aineen opetuksen kursseilla

Ainelaitoksilla tarjottavat pedagogisen aineen opetuksen kurssien tavoitteena on mahdollistaa aineenopettajaopiskelijoille mielekäs ja autenttinen oppimisympäristö. Kursseilla on integroitu koululaisvierailuja, tiedeleiriohjausta ja kerhotoimintaa, jotka kaikki mahdollistavat opiskelijoiden oman oppimisen sekä nuorten LUMA-oppijoiden innostamisen omakohtaisen havainnoinnin.

Yhteistyö aineenopettajakoulutuksen kanssa mahdollistaa monet koululaisvierailut, tiedeleirit ja -kerhot, jotka ovat LUMA-KS:n ytimessä innostettaessa lapsia ja nuoria LUMA:n ihmeellisestä maailmasta. Samalla opiskelijoiden suunnittelemat, toteuttamat ja opettajakunnan kanssa yhdessä arvioidut pienprojektit ja opetustuokiot evästävät tulevaan työelämään tarjoamalla valmiita, testattuja oppikokonaisuuksia materiaaleineen ja pedagogisine toteuttamisajatuksineen.

Ensiaskeleet opettajuuteen

Aineenopettajaopiskelijoiden yhteisöllisyys yli ainerajojen jo opiskeluaikana on tärkeää. Jyväskylässä aloittavien aineenopettajaopiskelijoiden yhteistyöhön ja toistensa tuntemiseen on kehitetty oma kurssi ”Ensiaskeleet opettajuuteen” (MTKY1010, 1 op), jonka tavoitteena on ryhmäyttää opiskelijoita ja motivoida heitä LUMA-opettajaksi kasvamiseen.

Yksi kurssin tärkeimpiä elementtejä on myös pienryhmissä toteutettava projektityö itse valitusta LUMA-aineiden aiheesta. Ryhmät pääsevät myös kokeilemaan oman projektinsa toteuttamista autenttisen yleisön kanssa yhteistyössä LUMA-KS:n kanssa osana Jyväskylän yliopiston ”Tiedettä kaikille” toimintaa.


Oppilaita ja opettajia, jotka tutkivat yhdessä tapahtuman aikana.
Aineenopettajaopiskelijoita Lasten lauantaissa helmikuussa 2023.

Viime vuosina Lasten Lauantai on saanut monet aineenopettajaopiskelijat toteamaan, että ”tapahtuma varmisti oman kiinnostuksen LUMA-opettajaksi kouluttautumiseen” sekä ”minähän pystyin tähän ja se oli kivaa”.

Yhteistyö, yhteistoiminnallisuus ja suorat kontaktit lapsiin ja heidän perheisiinsä vahvistavat ja tukevat tulevien opettajien intoa suuntaamaan ensiaskeleitaan kohti tarvittavia tulevan Suomen LUMA-moniosaajia. Aineenopettajakoulutuksen ja LUMA-toiminnan integrointi on mielekästä, luo yliopistotason yhteisöllisyyttä ja antaa mahdollisuuden laajaan vuorovaikutukseen yliopistoa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Yhdessä olemme enemmän!

Kirjoittaja: Jan Lundell, Keski-Suomen LUMA-keskuksen johtaja

Editoinut: Jemima Unger, viestinnän asiantuntija, LUMA-keskus Suomi (Helsingin yliopisto)

Kuva: Jan Lundell, Keski-Suomen LUMA-keskuksen johtaja

 

Kirjoitus on osa LUMA-keskus Suomen blogisarjaa: Valtakunnalliset innostavat LUMA-mallit. Jokainen valtakunnallinen LUMA-keskus esittelee oman idean tai mallin valtakunnallisessa juttusarjassa vuonna 2024.

Aikaisemmat sarjan julkaisut:

“Paras päivä pitkään aikaan!” –  Tiedekerhossa opitaan yhdessä 

Tänä keväänä koulujen tiedekerhoissa tieteen ihmeitä ovat opiskelleet yhdessä lapset, tulevat opettajat, opettajat ja vanhemmatkin. Uudenlaisia tiedekerhoja on kokeiltu ja kehitetty osana kansainvälistä ja monivuotista StarT LUMA -ohjelmaa. Niissä oppijat ovat “tähtiä” ja heidän kysymyksensä, luovuus ja osaaminen nostettu keskiöön.

Tiedekerho on toimiva ja mielekäs oppimisympäristö, jonka voi ottaa käyttöön osana koulun opetussuunnitelmaa, osana opettajankoulutusta tai osana vapaa-ajan tiedekasvatusta perheille. Tänä keväänä StarT LUMA -ohjelmassa on testattu uutta yhteisöllistä tiedekerhon työskentelymallia Suomen lisäksi kolmessa muussa maassa: Etelä-Afrikassa, Indonesiassa ja Jordaniassa. Oleellista mallissa on oppijakeskeisyyden lisäksi yhdessä tekeminen, joka tukee tunnetaitoja ja yhteisöllisyyttä. Työtapana käytetään projektioppimista StarT LUMA -ohjelman yhtä tutkimuskohdetta.

Kuvassa keitinlasi ja kemian välineitä.
Lapset kokeilevat projektioppimista yhdessä tehden.

Monivuotiseen StarT LUMA -ohjelmaan sisältyy myös englanninkielinen verkkokurssi, joka tarjoaa tukea yhteisöllisen projektioppimisen toteuttamiseen sekä esimerkkejä StarT LUMA -tiedekerhoissa opiskelusta. Yhdessä oppimisen tueksi on lisäksi verkkoseminaari ja kansainvälinen StarT LUMA science camp. 

Ohjelmaan liittyvän tutkimuksen kautta pyritään löytämään uusia relevantteja ratkaisuja monimuotoiseen ja eheyttävään LUMA-opiskeluun niin kouluissa kuin opettajankoulutuksessa. Uusista malleista ja ratkaisuista voivat hyötyä sekä opettajiksi opiskelevat että opettajat, jotka haluavat täydentää oppejaan.

“Tämä on kivaa! Milloin tiedekerho jatkuu?”, totesi yksi kerholainen tiedekerhon viimeisellä kerralla pienimuotoisessa science fair -tapahtumassa, jossa lapset esittelivät kerhon aikana pienryhmissä tekemiään projekteja sekä ohjasivat vanhempiaan tieteen iloon parhaiksi kokeellisiksi töiksi valitsemiensa töiden parissa. 

Kerhon aikana kuulimme vanhemmilta kerhotiedotukseen käytetyn whatsapp-kanavan kautta lasten innosta ja siitä, kuinka he olivat kotona esitelleet muun muassa kuvia tekemistään sokerisateenkaarista. ”Paras päivä pitkään aikaan”, oli eräs kerholainen kommentoinut vanhemmilleen.

Kuvassa lapset tekevät kokeita ja oppivat yhdessä. Kaksi lyjykynää keitinlasissa.
Tähtikerholaiset kokeilevat ja oppivat tiedekerhossa.

Kevään tiedekerhoissa tavattiin kerran viikossa kuuden viikon ajan. Tulevat opettajat suunnittelivat kerhokertojen sisällön osana opettajankoulutusta kuunnellen niin koulun opettajia kuin kerhoon osallistuneiden lasten toiveita ja kysymyksiä. Jokainen kerhokerta oli toiminnallinen ja lapsia osallistava. StarT LUMA -tiedekerhossa kerholaiset olivat “tähtiä”!

Yhteisöllinen projektioppiminen työtapana

Monimuotoisissa tiedekerhoissa käytetään työtapana yhteisöllistä projektioppimista. Kerhot järjestetään osana Helsingin yliopiston opettajankoulutusta ja LUMA-tiedekasvatusta, yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Pilotissa mukana olevien koulujen tiedekerhoissa on mukana oppijoita monista eri kansallisuuksista. Kielenä kerhoissa pääsääntöisesti suomi ja tarpeen mukaan englanti.

Ohjelman tavoitteena on soveltaa uusia tutkimusperustaisia ratkaisuja sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Se on uusi avaus ja jatkoa kansainvälisesti palkitulle StarT-ohjelmalle. Palkitusta ohjelmasta voit lukea enemmän tämän linkin takaa.

Outi Haatainen.
Tutkijatohtori Out Haatainen, Helsingin yliopisto.

“Projektioppiminen mahdollistaa innostavan yhdessä oppimisen. Toteuttaessaan projektejaan oppijat samalla työstävät laaja-alaisesti tärkeitä tulevaisuuden taitojaan — luovuutta, ongelmanratkaisua, kriittistä ajattelua ja yhteistyötaitoja. Tiedekerhot luovat oivan oppimisympäristön tutkimuksellisten projektien tekemiseen lasten ja nuorten kanssa, tarjoten samalla opettajaksi opiskeleville aitoja kokemuksia lasten ja nuorten kanssa, heidän kysymyksiään kuunnellen ja niistä keskustellen”, kertoo StarT LUMA -ohjelman projektipäällikkönä toimiva tutkijatohtori Outi Haatainen. Hän toimii opettajana yliopiston kurssilla, jonka osana tulevat opettajat vetivät tiedekerhoja kouluyhteistyössä sekä tutkii yhteisöllistä projektioppimista erityisesti opettajankoulutuksen näkökulmasta.

 

Tiedekerhoissa tulevien opettajien ohjaamiseen osallistuivat myös Reija Pesonen ja Aleksi Takala Helsingin yliopistolta. Pesonen on kiinnostunut opettajien jatkuvasta LUMA-oppimisesta ja Aleksi moderneista oppimisympäristöistä kuten tekoälyn käytöstä opetuksessa.

Itse tekeminen innostaa

Lasten kehittämät omat mielenkiintoiset käytännönläheiset projektit liittyivät erilaisen lian irrottamiseen vaatteista erilaisilla liuoksilla sekä palamisen ja sammuttamisen ilmiöihin erilaisilla materiaaleilla. 

Kerholaiset esittelivät tuloksiaan viimeisellä kerralla suullisesti posterien ja videoiden kera. Erään kerholaisen mukaan tiedekerho oli parasta ikinä. Kun lopussa kysyttiin oppijoilta palautetta, kaikki näyttivät sormillaan täyttä kymppiä – osa jopa kolme kertaa. Jokainen kerholainen sai myös StarT LUMA -diplomin ja molekyylipelikortit yhdessä opiskeluun kotona kerhon päätteeksi.

Lapsi näyttää miten projektioppimien sujuu. Kuvassa näkyy vaaleanpunaista väriä läpinäkyvässä astiassa.
Lapset näyttävät miten projektioppiminen sujuu.

Vanhemmat pääsivät tiedekerhon viimeisellä kerralla oppimaan laavalamppu -työstä ja saippuakuplien tekemisestä kuivajään avulla lasten ohjauksessa. Ne olivat lasten suosikkitöitä tiedekerhossa. Vanhemmat totesivat oppineensa paljon. 

Saatu palaute oli kannustavaa. Tällaista perhetiedekasvatustoimintaa toivottiin pian lisää. Vanhempien mukaan lapset olivat hyvin innostuneita ja oppineet paljon. Pidettiin tärkeänä, että he saivat tehdä itse ja kysyä ja ihmetellä, ja että sellaiseen on varattu aikaa.

Uudenlaista opettajankoulutusta

Kansainvälisen StarT LUMA -ohjelman tavoitteena on tukea uudenlaista innostavaa monimuotoista opettajankoulutusta sekä tulevien opettajien että opettajien jatkuvaa oppimista uudella tavalla non-formaalisissa oppimisympäristöissä

Uudenlaisten tiedekerhojen kehittämishankkeen tavoitteena on soveltaa uusia tutkimusperustaisia ratkaisuja sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Se on uusi avaus ja jatkoa kansainvälisesti palkitulle StarT-ohjelmalle. Palkitusta ohjelmasta voit lukea enemmän tämän linkin takaa.

Helsingin yliopiston professori Maija Aksela ja yliopiston tutkijatohtori Outi Haatainen jakavat StarT -diplomeja.
Professori Maija Aksela Helsingin yliopistolta palkitsee lapsia diplomeilla.

“Ensimmäisen toteutuksen alustavat tulokset ovat mielenkiintoisia. Tulevat opettajat ja kerhoon osallistuneet opettajat pitävät tiedekerhoa hyvin mielekkäänä tapana oppia yhdessä ja kokeilla uutta rauhassa. Opettajat kertoivat käyttävänsä tiedekerhossa oppimaansa myös oppitunneillaan. Tiedekerho näyttäisi olevan uudenlainen täydennyskoulutusmuoto. Tutkimustietoa tarvitaan kuitenkin lisää. Tiedekerho tarjoaa oivaltamisen ja onnistumisen iloa tieteistä kaikille”, kertoo StarT LUMA -ohjelman johtaja, professori Maija Aksela Helsingin yliopistosta.   

 

Akselan johdolla aloitettiin ensimmäinen kansainvälinen ja yhteisöllinen StarT -ohjelma vuonna 2017. Kansainvälinen uusi StarT LUMA -avaus ja sen tutkimusohjelma on ohjelman neljäs versio.

LUMA-tiedekasvatuksessa kehitetään ja tutkitaan yhteisöllisesti uusia pedagogisia ratkaisuja hyvään, kestävään tukevaisuuteen.

—

Elokuussa 2024 LUMA-päivien yhteydessä voi tutustua Science on Stage -osuudessa Euroopan eri maiden opettajien parhaisiin projekteihin.

Lasten kysymykset ja ihmettely kannustavat varhaiskasvatuksen yksikköjä LUMA-opetukseen

Niittyahon päiväkoti Muuramesta, Päiväkoti Piilometsä Oulusta ja Päiväkoti Satulinna Seinäjoelta palkittiin LUMA-keskus Suomen 20-vuotis juhlaseminaarissa Helsingin yliopiston juhlasalissa perjantaina 10.11. Opettajat jakavat kokemuksiaan, ideoita ja käytänteitä seuraavassa tekstissä.

Niittyahon päiväkodissa Muuramessa rakennettiin hyvän mielen robotti, mietittiin jos ihminen pystyy lentämään ja mitä LUMA-yhteistyö on mahdollistanut.

– Parhaimpia ovat projektit, joita lähdemme toteuttamaan lasten ihmettelyn pohjalta. Tänä syksynä mm. eräs lapsi mietti voiko ihminen lentää ja niinpä lapset lähtivät yhdessä kokeilemaan lentämisen alkeita keinusta hyppäämällä. Tiedoksi, ei onnistuttu lentämään, ainakaan pitkää matkaa, toteavat Jaana Rissanen, varhaiskasvatuksen opettaja Niittyahon päiväkodista ja Pirjo Raitala, varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Niittyahon päiväkodista.

Minibotti Muuramessa

Syksyn toinen tutkimuskohde oli minibotti. Hyvän mielen robotti syntyi vastauksena haasteeseen, joka tuli päiväkodin digipuolelta.

Lasten ideoista syntynyt robotti sanoo kivoja sanoja kaikille. Kuva: Niittyahon päiväkoti

– Toinen syksyn tutkimuskohde oli pienoismallin rakentaminen. Saimme haasteen digipuolelta keksiä jokin kone, joka kenties ratkaisisi jonkin ongelman. Monien keskustelujen ja pohdintojen jälkeen, lapset päätyivät hyvän mielen robottiin. Tässä yhdistyivät projektioppiminen ja tunnetaidot, Rissanen ja Raitala kertovat.

– Näihin projekteihin saa mahtavasti liitettyä niin liikuntaa, digiä, ihmettelyä, yhteistyötä, taidetta ja tiedettä.

Mikään asia ei ole liian pieni ihmeteltäväksi. Lapsen silmin maailma näyttää ihmeelliseltä. LUMA-yhteistyö on merkinnyt Niittyahon päiväkodille sitä, että arkeen tulee tiedettä, taidetta ja yhteisöllisyyttä sydämen täydeltä. Myös luonto, erityisesti metsä, ovat oppimisympäristöinä tulleet oppimisympäristöinä tutuiksi.

– Jokainen päivä on meillä ihanasti erilainen. Lasten silmin maailma on täynnä ihmettelyn aiheita ja näihin meidän kannattaa tarttua yhdessä! Eri yhteisöiltä olemme saaneet paljon vinkkejä ja ideoita. Lisäksi LUMA-yhteistyö on tuonut itsellemme taitoa huomata, että tiedettä, taidetta, yhteisöllisyyttä voi tuoda arkeen toiminnan kautta ikätasoisesti. Tiedettä ja taidetta on kaikkialla! Matematiikkaa ei ole vain numerot, vaan olemme yhdessä, yllä, takana, kaukana, yksin tai vaikkapa ympyrän keskellä pelatessa, kertovat Rissanen ja Raitala.

Projektit yhdistävät sujuvasti taidetta ja liikuntaa. Kuva: Niittyahon päiväkoti

Oulussa opitaan luonnossa

Päiväkoti Piilometsä, joka sijaitsee Oulussa, innostaa lapsia luonnossa oppimiseen. Tiedekasvatus on vakiintunut jo osaksi Piilometsän toimintaa ja se tuo päiväkodin arkeen mukavaa haastetta. Keskeistä on, että lapset saavat eläytyä projekteissa tutkittavaan aiheeseen roolin kautta, jolloin tutkittava asia konkretisoituu lapsen tasolle.

– Päiväkotimme toimintakulttuuri perustuu merkitykselliseen projektioppimiseen. Piilometsän merkityksellinen projektioppiminen tarkoittaa sitä, että emme tee lasten kanssa yksittäisiä irrallisia tiedekokeita, vaan tutkiminen liittyy aina laajempaan kokonaisuuteen. Teemojen valinnassa hyödynnämme ympäristöämme ja lasten mielenkiinnon kohteita. Lisäksi osallistamme aktiivisesti lapsia tutkimustoimintaan ja havaintojen tekemiseen. Projektit sisältävät luonnontieteitä, matematiikkaa ja teknologiaa, mutta niiden lisäksi myös liikuntaa, äidinkieltä ja taideaineita, sanoo päiväkodin johtaja Ossi Pöyskö.

Mielikuvitus ja avoimuus uudelle ovat avainasemassa päiväkoti Piilometsässä. Toiminnassa korostetaan koko päiväkodin väen, aikuisten ja lasten yhteisöllisyyttä.

– Projektit tuovat vaihtelua päiväkodin arkeen, sillä lasten kanssa on mieluisaa tutkia erilaisia ilmiöitä. Projektimme liittyvät aina luonto- ja ympäristökasvatukseen ja toteutamme ne pääosin ulkona ja päiväkodin lähiluonnossa. Pystymme hyödyntämään tiedekasvatuksessa lapsille ominaista kokeilunhalua ja toiminnallisuutta. Lasten mielikuvitus sekä omaperäiset ajatukset ja tulkintatavat tuovat hauskoja elementtejä tutkittavien aiheiden käsittelyyn. Lapset ovat esittäneet Piilometsän projekteissa mm. lepakoita, astronautteja, kivikauden lapsia, Vettenhaltijoita ja maahisia sekä lumiukkoja ja metsän eläimiä. Me opettajat olemme itsekin tiiviisti mukana oppimisprosessissa ja pääsemme oppimaan tutkimuksen kohteesta uusia yksityiskohtia sekä kehittämään samalla omaa osaamistamme, kertoo Pöyskö.

Ylhäällä vasemmalla on Avaruusmatka-projekti. Lapset keksivät itselleen nimen Astrosuomiset100X. Oikealla Vettenhaltija ottaa tutkittavaksi näytteitä Viinivaaran lähteestä. Alhaalla vasemmalla roolinimi Aima valmistaa Hyppy kivikauden elämään-projektissa nuolen esihistoriallisin menetelmin. Keskellä tutustutaan lepakkodedektorin käyttöön Päivä lepakkona-projektin yötarhassa. Kuva: Kaisu Pöyskö
Perhetapahtuman teemana oli esihistoria. Lapset tekivät jouset ja nuolet opettajien kanssa Kierikistä eli kivikauden kylästä saatujen ohjeiden mukaisesti. Kuva: Kaisu Pöyskö

Myös vanhemmat pääsevät tutustumaan projekteihin sekä oppimaan tutkimusaiheista monialaisesti.

– Olemme tehneet ja julkaisseet jokaisesta valmiista projektista videon YouTubeen. Lisäksi rakennamme aina käsiteltävästä aiheesta lähimetsäämme toimintapolun, johon vanhemmat pääsevät osallistumaan perhetapahtuman yhteydessä.

Piilometsän Päiväkoti on tehnyt pitkään yhteistyötä Oulun yliopiston kanssa.

– Olemme vierailleet lasten kanssa Oulun yliopiston LUMA-keskuksen järjestämissä tapaamisissa, ja saaneet tutustua tutkittaviin aiheisiin syvällisemmin yliopiston kummiprofessorien tai muiden asiantuntijoiden avustuksella. Toivomme tämän yhteistyön jatkuvan tulevaisuudessakin, lisää Pöyskö.

Satulinnassa tutkitaan yhdessä

Vuosien varrella Satulinnassa on tutkittu yhdessä opettajien ja lasten kanssa. Ilmiöpohjainen oppiminen, luonnon läheisyys ja päivä päivältä oppiminen yhdessä ovat lähellä sydäntä Päiväkoti Satulinnassa, Seinäjoella.

– 3-vuotiaiden Pikkunisut-ryhmän matoprojekti on hieno osoitus siitä, että ilmiöpohjaista tutkimusta voi tehdä jo pienten lasten kanssa. Projektissa tehtiin mm. matokompostori vanhaan akvaarioon. Lusikkkaleivät-ryhmän muurahaiset-projektissa taas yhdistettiin hienosti laaja-alaista osaamista ja useita oppimisen alueita. Useimmat projektivideot löytyvät Päiväkoti Satulinnan YouTube -kanavalta, kertoo päiväkodin johtaja Marika Horila.

Satulinnan päiväkodissa aakkoset ovat siirtyneet sisätiloista luonnonhelmaan. Kuva: Päiväkoti Satulinna

Oppimisen iloa, yhdessä tekemistä ja myös opettajien omaa oppimista, tapahtuu päivittäin Päiväkoti Satulinnassa.

– Meillä on kokeileva toimintakulttuuri. Päiväkodin keskellä on suojainen sisäpiha, jossa sijaitsevat hedelmäpuut, marjapensaat sekä kierrätysikkunoista rakennettu kasvihuone. Toimintaympäristömme on maaseutumainen lähiö, jossa metsät ovat erittäin lähellä ja toimivat joka viikko kaikkien ryhmien oppimisympäristönä, Horila jatkaa.

Luonnossa oppimiseen voi käyttää kaikkea ympäristöstä löytyvää. Kuva: Päiväkoti Satulinna

Päiväkodin tilat ovat suunniteltu teemoittain opetussuunnitelman mukaisesti. Lapsiryhmät varaavat viikoittain oppimistilat tilavaraustaululta. Horilan mukaan henkilökunta on kiinnostunut kehittämään jatkuvasti omaa osaamistaan.

Satulinnassa sekä lapset että henkilökunta ovat joka päivä oppimissa ja tutkimassa. Lapset ja opettajat saavat jakaa näkökulmiaan projektien edetessä niin, että aloitus voi näyttää erilaiselta kuin lopputulos. Päiväkodissa ollaan avoimia oppimaan.

– Osaamisen jakamisen menetelmänä meillä on ”starttivartti” eli kuka tahansa työyhteisössä voi 15 minuutin ajan opettaa muulle henkilökunnalle jotain osaamaansa asiaa, vaikka ukulelen soittoa tai ”näin käytät flipboardia”. Lisäksi LUMA-yhteistyö on lisännyt henkilökunnan osaamista LUMA-aineissa sekä tutkivan opetusmenetelmän käytössä, kehuu Horila.

 

LUMA-lukiossa tapahtuu: Energia-aiheita, ohjelmointia sekä projektiohjeita

Kaurialan lukion kemian lehtori Paula Perkkalainen (fil. toht.) esittelee ajankohtaisia aiheita ja projektioppimista laboratoriotyöskentelyn avulla. Myös monitieteisyys ja eri alojen opettajien osallistaminen on keskiössä. Lukuvuonna 2022–2023 aiheina olivat energia ja kestävä kehitys sekä ilmastonmuutos.

Lukio on yksi LUMA-keskus Suomi -verkoston kehittämiskouluista, jotka kehittävät uusia ratkaisuja edistääkseen opetusta yhteistyössä LUMA-keskusten kanssa.

Olen Kaurialan lukion (Hämeenlinna) kemian opettaja. Kaurialan lukio on kuusisarjainen lukio, jossa toimii sekä yleislinja että matematiikka- ja luonnontiedelukio (LUMA-lukio), jolla on opetusministeriön myöntämä erityinen koulutustehtävä. Matematiikka- ja luonnontiedelukioon valitaan vuosittain 32–36 opiskelijaa. LUMA-lukiolaisten pakollisiin opintoihin kuuluu LUMA1-opintojakso, jota opettavat lukiomme biologian, fysiikan ja kemian opettajat. Opintojakson tavoitteena on tutustuttaa opiskelijat luonnontieteelliseen menetelmään hieman syvällisemmin kuin mitä valtakunnallisilla opintojaksoilla ehditään tekemään. Opintojakso antaa myös mahdollisuuden erialisiin projektiluonteisiin töihin. Käytännön työskentelyä varten opiskelijaryhmä on aina jaettu puoliksi.

Viimeisinä vuosina olemme opintojaksolla halunneet erityisesti fysiikan ja kemian osuudessa keskittyä joihinkin tiettyihin ajankohtaisiin aiheisiin. Lukuvuonna 2022–2023 aiheitamme olivat energia ja kestävä kehitys sekä ilmastonmuutos. Energia-aihepiirin parissa opiskelijat valmistelivat fysiikan osuudessa esitykset tulevaisuuden energiamuodoista ja kemian osuudessa määrittivät kokeellisesti eri suolojen liukenemislämpöjä, rakensivat sähköparin ja valmistivat vetykaasua eri menetelmillä.  Haasteenamme oli, että ilmastonmuutokseen liittyviä mittauksia ei koulun välineillä ole juurikaan mahdollista toteuttaa; internetistä sen sijaan löytyy paljonkin mittausdataa ilmastoon ja ilmanlaatuun liittyen, mutta koulumme opettajilla ei vielä ollut kykyä hyödyntää tuota avointa dataa, vaikka olimmekin jo käyneet muutaman tunnin opiskelemassa asiaa. Tämän vuoksi kutsuimme paikalle Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta Avoin data opetuksessa -projektissa työskentelevät Veera Juntusen ja Peitsa Vetelin.

Yhteistyötä ja ohjelmointia projektiviikolla

Tuon Avoin data-projektiviikon aiheena oli Aerosolit ja niiden vaikutus ilmanlaatuun Hämeenlinnan kaupunkialueella.  Projektiviikon tavoitteena oli tutustuttaa opiskelijat avoimeen dataan ja Python-ohjelmoinnin hyödyntämiseen, jotta laaja, taulukkomuodossa oleva aineisto saadaan visuaaliseen muotoon. Opiskelijoiden välisen yhteistyön aikaansaamiseksi työt suoritettiin siten, että aina neljällä opiskelijalla oli sama, heidän itsensä valitsema tutkimuskysymys, jonka parissa he yhdessä työskentelivät. Projektiviikon lopuksi ryhmät esittelivät saamansa tulokset muille.

Projektiviikko alkoi Veera Juntusen ja Peitsa Vetelin aerosoleihin liittyvällä alustuksella. Varsinaista työskentelyä varten he olivat koonneet valmiit datapaketit ja ehdotuksia tutkimuskysymyksiksi; näistä tutkimuskysymyksistä opiskelijaryhmät valitsivat omansa. Ja sitten ryhmät alkoivat koodata Python-ohjelmointikielellä Veeran ja Peitsan sekä meidän kokemattomampien kierrellessä ja auttaessa ryhmiä.

Valopilkkuja ja monitieteinen lähestymistapa

Parasta projektiviikossa oli huomata, kuinka opiskelijaryhmät selvisivät hienosti, vaikka hyppäsimme ohjelmoinnissa suoraan syvään päähän. Osalla opiskelijoista oli toki paljon kokemusta ohjelmoinnista; tällaiset ryhmät alkoivat jo edetä omaa tahtiaan haastavampiin data-analyyseihin. Osalla opiskelijoista ei taas ollut minkäänlaista kokemusta ohjelmoinnista eikä myöskään rohkeutta kokeilla oma-aloitteisesti eri komentoja, ja aluksi heidän ryhmissään oli havaittavissa lievää turhautumista. Opettajien avustuksella hekin kuitenkin selvittivät projektinsa loppuun saakka.

Tämän projektiviikon jälkeen koulumme fysiikan ja kemian opettajat osallistuivat vielä LUKEMA-verkoston Avoin data -koulutukseen, ja ensi vuonna on tarkoitus ottaa avoimen datan käyttö yhdeksi laboratoriotyöksi sekä fysiikan että kemian laboratorio-opintojaksoilla. Olemme mainostaneet kyseistä projektia myös koulumme muille opettajille, erityisesti terveystiedon, psykologian, maantieteen ja yhteiskuntaopin opettajille. Ongelmana on toki se, että tavallisilla opettajilla ei välttämättä ole minkäänlaista ohjelmointikokemusta.

Avoin data- projekti oli yllättävän helppo toteuttaa valmiiden tutkimuspakettien avulla. Alkuun pääsee esimerkiksi tämän sivuston esimerkkien avulla: https://opendata-education.github.io/Tyopajat/intro.html . Lisäksi apua voi pyytää Helsingin yliopiston fysiikan laitoksella työskenteleviltä Peitsa Veteliltä ja Veera Juntuselta.

Onko sinulla ajatuksia siitä, miten matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian opetusta ja oppimista tulisi kehittää? Kokoamme yhteen LUMA-aineiden kehittämisestä kiinnostuneita kouluja ja päiväkoteja. Yhdessä LUMA-verkoston asiantuntijoiden kanssa nämä oppimisyhteisöt kehittävät uusia toimintamalleja ja materiaaleja LUMA-aineiden opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Lue lisää täältä.

Kirjoittanut:

Paula Perkkalainen, filosofian tohtori, kemian lehtori Kaurialan lukio

Jemima Unger, viestinnän asiantuntija, LUMA-keskus Suomi

Kuvannut:

Eveliina Hietakymi, projektisuunittelija, Helsingin Yliopisto

LUMA-kehittämiskouluissa tapahtuu: Ystäviä, tietoa ja aikatutkimusta

Esiopetuksen opettajat Kirsi Rehunen ja Sanna Kolhonen Taipalsaaren Kirkonkylän koulun esiopetusryhmästä esittelevät LUMA-opetuksen ja projektioppimisen ideoita, aikatutkimus-projektin avulla. Koulu on yksi LUMA-keskus Suomi -verkoston kehittämiskouluista, jotka kehittävät uusia ratkaisuja edistääkseen opetusta yhteistyössä LUMA-keskusten kanssa. 

”Tavoitteena oli valita yhteinen monialainen tutkimusaihe, joka lisää ryhmien yhteisöllisyyttä ja tutustuttaa leikinomaisesti lapsia toisiinsa. Tavoitteena oli myös, että lapset oppivat arjessaan teknologian käyttöä, mittaamista, kuvallisen päiväkirjan tekoa ja saavat ystäviä.”

Oivalsimme aikaa tutkiessamme projektityöskentelyn ydinperiaatteet ja lapset työskentelivät yhdessä rakentaen tietoa monialaisten, kokeellisten ja toiminnallisten tehtävien äärellä. Aika-ilmiönä vaati paljon innovatiivista otetta ja konkretiaa. Tutkijan taidot, havainnointi, vertailu, mittaaminen, ja prognoosin tekeminen tulivat tutuiksi. Teknologiaa käytettiin osana oppimisprosessia, lapset valokuvasivat, kuvasivat videoita ja mittasivat aikaa Timerilla. Ainoa kömmähdys oli, että projektikuvat olivat suurelta osin vain tablettitietokoneiden tiedostoissa ja katosivat päivityksen yhteydessä. Kuvakaappauksilla @eskarittaipalsaarikk Instagramista saimme muistelua varten kuvia kokoon.

Yhdessä meidän ryhmän työntekijöiden kanssa lapset valitsivat projektista valokuvia ja tallensivat kuvat Book Creator sovellukseen, kuvan yhteyteen tallennettiin äänittäen lapsen kertomus aikatutkimuksista. Näin saimme lasten omaa ajattelua ja toimintaa esille, koska luku- ja kirjoitustaitoa ei vielä ollut riittävästi kirjallisen raportin tuottamiseen.

Esioppilaat saivat lukuisia tilaisuuksia kertoa tutkimusten kautta opittuja tietoja ja taitoja koulun 1–6 luokkalaisille ja opettajille.

Luovaa kehittämistä

Esioppilaat kehittivät oppimisen taitoja luovasti, esimerkiksi kynttiläkelloa rakentaen, minuutin pituista kuularataa rakentaen, kelloja askarrellen, tiimalaseja suppiloista ja erilaisista hileistä ja hiekasta kehitellen ja yhdessä toiminnallisesti työskennellen.

Tieteellistä ajattelua ja tutkimusprosessia sekä eri tiedonaloja, kuten esimerkiksi biologiaa, fysiikkaa, kemiaa, teknologiaa ja historiaa käsiteltiin aikatutkimusten edetessä. 

Projektissamme lapsilla oli koko ajan vahva pedagoginen aikuisen tarjoama tuki. Ohjaajat Kirsi ja Sanna sekä ryhmämme lastenhoitajat toimivat jokainen tutkimustyössä ohjaajina ja innostajina. Raportissamme kuvasimme kuinka lapset ovat olleet aktiivisia toimijoita.

Pitkäjänteistä tekemistä

Vuosien ajan eri projekteissamme olemme huomanneet, että alle kouluikäisten lasten kanssa voidaan toteuttaa pitkäkestoisia tutkimusprojekteja, ja saada kaikki ryhmän lapset innostumaan universaaleista tutkijan taidoista. Meillä projekteihin liittyvät niin matematiikan, lukemaan oppimisen kuin muidenkin monialaisten kokonaisuuksien sisällöt. Suosittelen! Myös Tutki, kokeile, kehitä-kilpailu on osa toimintaamme, jossa opimme muun muassa raportoinnin taitoja.

Projektissamme teimme yhteistyötä Lappeenrannan UniLUT Junior Universityn kanssa.

Taipalsaaren Kirkonkylän koulu on osana LUMA-kehittämisyhteisöä.

Kirjoittanut:

Kirsi Rehunen, esiopetuksen opettaja ja tietokirjailija, Taipalsaari
Jemima Unger, viestinnän asiantuntija, LUMA-keskus Suomi

Onko sinulla ajatuksia siitä, miten matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian opetusta ja oppimista tulisi kehittää? Kokoamme yhteen LUMA-aineiden kehittämisestä kiinnostuneita kouluja ja päiväkoteja. Yhdessä LUMA-verkoston asiantuntijoiden kanssa nämä oppimisyhteisöt kehittävät uusia toimintamalleja ja materiaaleja LUMA-aineiden opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen. Lue lisää täältä.

Eheydy laaja-alaisen opetuksen mahdollisuuksista LUMAn lumoa -täydennyskoulutuksissa

Elämä asettaa meille lukuisia taitovaatimuksia, jotka muuntuvat yhteiskunnan ja työelämän kehittyessä. Opetustyön kannalta on pohdittava, mitä taitoja nykylapset voisivat tulevaisuudessa tarvita elämässä menestyäkseen. Tällaiset tulevaisuuden taidot, englanniksi 21st century skills, ovat hyvin laaja-alaisia tavoitteita, jotka ovat tulleet opetussuunnitelmiin ja siten opetukseen varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Muutosten lomassa yksittäinen opettaja kuitenkin jätetään helposti miettimään, miten käytännössä sopeudun muutokseen ja toteutan eri tiedon- ja taidonalat yhdistävää opetusta niin virtuaalisissa, rakennetuissa kuin luonnon ympäristöissä. Miten kasvatan oppiaineiden ja niihin sidottujen sisältötavoitteiden opettamisen tuoksinassa lapsista tulevaisuuden toivoja, jotka taitavat (työ)elämässään toimimisen erilaisissa ympäristöissä, erilaisten ihmisten parissa?

LUMAn lumoa -täydennyskoulutus eheyttävästä opetuksesta ja laaja-alaisesta osaamisesta pureutuu juuri näihin kysymyksiin tarjoten niihin vertaistukea sekä vinkkejä opetukseen vietäväksi. Tervetuloa oppimaan kanssamme!

Lue lisää

”Ei elämässä jaotella asioita oppiaineittain” – Uusi verkkoympäristö tarjoaa tukea projektiopetukseen

Olemme koonneet uuteen verkkoympäristöön monipuolisesti erilaista materiaalia projektioppimisen toteuttamiseen kouluissa ja päiväkodeissa. Olit sitten ensimmäistä kertaa projektioppimista pohtiva tai jo aiheen konkari, kannattaa alustalle kurkata!

Monipuolinen sisältö yhdistää teoriaa ja käytännön vinkkejä

Itseopiskelumateriaali koostuu kahdeksasta erillisestä osiosta, joista kukin käsittelee omaa aihettaan.Osioissa 1–3 pääset perehtymään projektioppimiseen ja sen toteuttamiseen teoreettisesta näkökulmasta ja kuulet opettajien kokemuksia projektioppimisen toteuttamisesta. Näissä osioissa perehdyt muun muassa siihen, miksi projektioppiminen on hyödyllistä, millaisista osista se koostuu ja miten sitä tulisi arvioida.

Osioissa 4–8 taas täydennät oppimaasi sellaisten laajempien teemojen parissa, joihin projektioppiminen erityisesti sopii. Saat lisäksi paljon esimerkkejä toimivista yhteistyömuodoista ja projekteista ja pääset halutessasi perehtymään, millaisia projekteja on mahdollista toteuttaa esimerkiksi kestävään kehitykseen, teknologiaan tai matematiikkaan liittyen.

Kuvakaappaus verkkokurssilta, jossa näkyvät sen eri osiot.
Verkkoympäristö jakautuu erilaisiin osioihin.

Lisäksi meillä on myös ilo esitellä verkkoympäristössä Suomen parhaiden asiantuntijoiden, eli opettajien, omia kokemuksia projektioppimisesta ja toteutetuista projekteista. Videoilta kuulet muun muassa, mitä opettajat ovat mieltä projektioppimisesta ja opetuksen eheyttämisestä, millaisia projekteja he ovat toteuttaneet ja miten välttäneet projektioppimisen yleisimmät sudenkuopat.

Nappaa materiaalista sinua kiinnostavat osiot

Kyseessä ei ole perinteinen verkkokurssi, vaan toivomme sinun löytävän verkkoympäristöstä itseäsi kiinnostavia materiaaleja omaan opetukseesi tai opiskeluusi. Voit halutessasi käydä koko itseopiskelumaterialin läpi perinteisen verkkokurssin tapaan vastaamalla jokaisen osion lopusta löytyvään tehtävään. Kaikki tehtävät tekemällä saat suorituksestasi todistuksen. Voit siis valita materiaalista haluamasi osiot tai suorittaa vaikka kaikki! 

Kiinnostuitko? Opiskelumateriaali koottu suomalaisten yliopistojen yhteiselle Digicampus-alustalle. Pääset tutustumaan siihen tämän linkin kautta. Huomaathan että alusta vaatii sisäänkirjautumisen, voit kirjautua alustamme esimerkiksi yliopistojen HAKA-tunnuksellasi tai luomalla uuden käyttäjätunnuksen esimerkiksi Google-tunnusten avulla.

Lue lisää

Mitä: Verkkoympäristö projektioppimisen tueksi
Milloin: Voit käydä läpi materiaalia vapaassa aikataulussa, valita itsellesi sopivat osiot tai suorittaa ne kaikki
Missä: Digicampus-alustalla
Kenelle: Opettajille, jotka ovat kiinnostuneita etenkin LUMA-aineisiin liittyvästä projektioppimisesta. Materiaali sopii hyvin esimerkiksi monialaisen oppimiskokonaisuuden suunnittelun tueksi.

Verkkoympäristö perustuu pääosin LUMA-keskus Suomi -verkoston tuottamiin materiaaleihin.

Evästeasetukset
LUMA-kukka ilman tekstiä

Käytämme tällä sivustolla evästeitä, jotta voimme parantaa verkkosivujemme toimintaa ja tarjota sinulle parhaan käyttökokemuksen. Evästeet tallennetaan selaimeesi. Evästeet tunnistavat sinut kun palaat samalla selaimella sivustollemme ja auttavat meitä ymmärtämään, mitkä sivuston osat ovat kiinnostavimpia ja hyödyllisimpiä.

Voit muokata tässä näkymässä kaikkia evästeasetuksiasi sivustomme osalta.

Välttämättömät evästeet

Voidaksemme tallentaa evästeasetukset, välttämättömät evästeet on oltava käytössä.

Analytiikka

Tämä verkkosivusto käyttää Google Analyticsia keräämään anonyymejä tietoja, kuten sivuston kävijämäärä ja suosituimmat sivut.

Tämän evästeen pitäminen käytössä auttaa meitä parantamaan verkkosivustoamme.