esiopetus arkistot - LUMA-keskus Suomi

Lintuja, luontoa ja kansainvälistä yhteistyötä – eskarit seurasivat siivekkäitä ystäviään yli maarajojen

24/08/202621/08/2026

Valokuvassa Kirsi Rehunen esittelypisteensä edessä Liettuan Science on Stage -festivaalilla toukokuussa 2026.

Mitä koulun pihalla oikeastaan elää? Tähän kysymykseen lähdettiin etsimään vastausta Taipalsaaren Kirkonkylän koulun esiopetuksessa. Matkan varrella projekti kasvoi pelkkää luonnon havainnointia laajemmaksi, kun mukaan tuli päiväkoteja muista maista, taidetta, matematiikkaa, lintujen tunnistamista ja ennen kaikkea lasten omaa uteliaisuutta.

Science on Stage Europe -festivaalilla Liettuassa esitelty projekti Through the Eyes of a Jay: A Child-Led Exploration of Birds and Seasons sai alkunsa lasten kysymyksistä. Projekti oli toteutettu yhteistyössä tanskalaisen Lille Værløse Skolen opettajan Mette Hejn kanssa.

– Alun perin havainnoimme ihan kaikkea, mitä koulun pihalla näkyi. Huomasimme kuitenkin pian, että linnut olivat se ryhmä, joka herätti lapsissa eniten kiinnostusta. Siitä syntyi ajatus lähteä tutkimaan niitä tarkemmin yhdessä tanskalaisen Meten kanssa, kertoo projektia esitellyt esiopetuksen opettaja Kirsi Rehunen.

Lasten kysymykset ohjasivat tutkimusta

Projekti rakentui lasten omien havaintojen ja kysymysten ympärille. Kysymyksiä kertyi lopulta noin viisikymmentä ja niiden joukossa oli niin suuria kuin pieniäkin pohdintoja.

Lapset halusivat tietää, mitä lintuja heidän kotiseudullaan elää, millaisia ääniä ne pitävät ja miksi jotkin linnut tuntuvat olevan kaikkialla. Yksi lapsista pohti jopa, kuuluiko pihalta kummituksen ääni. Myöhemmin selvisi, että salaperäisen äänen takana olikin sepelkyyhky.

– Kysymykset lähtivät aidosti lasten arjesta. Jotakuta mietitytti, miksi jäätelökioskin ympärillä pyörii niin paljon lintuja. Toiset halusivat tietää, minne kuhankeittäjä talveksi katoaa tai voiko saman linnun tavata myös toisessa maassa, Rehunen kertoo.

Vuodenaikapuu kasvoi havaintojen mukana

Projektin keskiössä oli luonnon havainnointi. Lapset rakensivat suuren vuodenaikapuun, johon kirjattiin eri vuodenaikoina tehdyt havainnot. Syksyn, talven, kevään ja kesän lintulajit muodostivat vähitellen yhteisen visuaalisen tarinan lähiluonnosta.

Merkittävä osa työskentelystä tapahtui metsässä. Taipalsaarella ryhmä retkeili säännöllisesti lähimetsään, jossa havainnointia harjoiteltiin rauhassa ja keskittyen.

– Syksyllä viiden minuutin hiljainen havainnointitehtävä tuntui lapsista todella pitkältä. Keväällä tilanne oli aivan toinen. Silloin viisi minuuttia ei enää riittänyt, vaan lapset olisivat halunneet jatkaa tarkkailua pidempään.
Metsäretkillä apuna olivat myös Etelä-Karjalan lintuyhdistyksen asiantuntija Kirsi Hovilehto, joka auttoi tunnistamaan alueen lajeja ja kertoi lintujen elämästä.

SonS2026_posteri_kirsi

Ystäviä Tanskasta, Latviasta ja Etiopiasta

Projekti ei jäänyt vain Suomen rajojen sisäpuolelle. Yhteistyökumppanit Tanskasta seurasivat oman ympäristönsä lintuja ja vertailivat havaintojaan suomalaisten lasten kanssa. Yhteisiä keskusteluja käytiin etäyhteyksien välityksellä. Lapset pohtivat esimerkiksi, mitä lajeja eri maissa tavataan ja miten vuodenaikojen vaihtelu näkyy lintujen käyttäytymisessä.

Mukana oli myös päiväkoteja Latviasta sekä yhteys kansainväliseen kouluun, Etiopiaan. Yksi videokeskusteluista jäi erityisesti Rehusen ja ryhmän mieleen.

– Etiopialaisessa luokassa oli yhtäkkiä valtavan paljon varpusia. Lapset ryhtyivät pohtimaan syytä yhdessä. Ensin arveltiin, että linnut olivat paenneet jotakin petoa, mutta lopulta päädyttiin siihen, että ne olivat ehkä hakeutuneet sisälle kuumuutta pakoon.

Kansainvälinen yhteistyö auttoi lapsia ymmärtämään, että samankaltaisia ilmiöitä tutkitaan myös muualla maailmassa.

Oppimista monella tavalla

Lintuprojekti yhdisti luontevasti useita oppiaineita. Havaintoja kirjattiin, luokiteltiin ja tilastoitiin. Samalla harjoiteltiin matematiikkaa, tiedon käsittelyä sekä luonnontieteellistä ajattelua.

Lintujen tunnistamisessa hyödynnettiin BirdLifen materiaaleja ja osa lapsista kehitti huomattavan vahvan lajintuntemuksen. Projektin aikana valmistui myös runsaasti taideteoksia. Lintuja toteutettiin esimerkiksi maalauksina ja neulahuovutuksina.

Rehunen nostaa esiin erityisesti lasten erilaiset vahvuudet.

– Joku tunnisti lintujen värit, toinen muisti niiden äänet ja kolmas osasi matkia niitä. Lapset huomasivat itsekin, että ryhmässä jokainen osasi jotakin erityistä. Yhdessä he pystyivät paljon enemmän kuin yksin.

Science on Stage -festivaalilla kohtaamiset korostuivat

Kirsi Rehunen toi Science on Stage -festivaaleille lasten tekemiä havaintoja.

Liettuassa järjestetyllä Science on Stage Europe -festivaalilla projekti herätti runsaasti kiinnostusta. Rehusen mukaan tämän vuoden tapahtumassa korostui erityisesti opettajien välinen vuorovaikutus.

– Ihmiset eivät vain käy katsomassa esityksiä, vaan keskustelevat aktiivisesti ja etsivät uusia yhteistyökumppaneita. Moni halusi heti tietää lisää projektista ja vaihtaa yhteystietoja tulevia hankkeita varten.

Yksi festivaalin hauskimmista keskustelunaiheista liittyi kuhankeittäjään. Eri maissa linnun ääntä kuvataan ja tulkitaan eri tavoin, mikä herätti osallistujissa paljon kiinnostusta ja naurua. Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus), englanniksi Eurasian Golden Oriole, on yksi Euroopan tunnetuimmista muuttolinnuista. Rehunen huomasi keskustellessaan opettajien kanssa, että eri puolilla Eurooppaa ihmiset ovat kuulleet linnun vihellyksessä nimiä, sanoja ja kokonaisia lauseita.

Portugalissa kuhankeittäjää kutsutaan nimellä papa-figos, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”viikunoiden syöjää”. Siellä linnun nimi ei siis perustu sen ääneen, vaan ruokailutottumuksiin.
Puolassa kuhankeittäjän huilumaisesta laulusta kuullaan usein sanat ”Zofija, Zofija!”. Ja lintu saapuu Puolaan Sofian päivänä.
Unkarissa kuhankeittäjän nimi on sárgarigó, ”keltainen rastas”. Sen laulua kuvataan sanoilla ”Huncut a bíró!”, mikä tarkoittaa suunnilleen ”Tuomari on veijari!” tai ”Konna se tuomari on!”.
Ukrainassa linnun laulun on paikoin tulkittu kuulostavan naisen nimeltä ”Yeva, Yeva!”. Itäslaavilaisessa perinteessä lintujen ääniä on usein yhdistetty ihmisten nimiin.

Liettuassa kuhankeittäjä tunnetaan nimellä volungė. Sen laulun sanotaan kuulostavan siltä kuin lintu huutelisi ”Grybų! Grybų!”, eli ”Sieniä! Sieniä!” tai ”Sieniä poimimaan.” Lintu saapuu samaan aikaan kun korvasieniä löytyy metsistä.
Ranskassa kuhankeittäjän nimi on Loriot d’Europe. Erityisen tunnettu se on Loiren, Garonnen ja Rhônen jokivarsilla, missä sen kirkkaan keltaisen höyhenpuvun voi nähdä puiden latvuksissa. Ranskalaiset kuvaavat linnun laulua tavuilla ”di-de-lio”, jotka jäljittelevät sen melodista vihellystä.
Saksassa kuhankeittäjä on Pirol. Sen laulua kuvataan useilla tavusarjoilla, kuten ”wiela-wieo”, ”di-dü-li” tai ”lü-lo-lü”. Saksassa ääntä ei tulkita lauseeksi, vaan sitä jäljitellään melodianomaisilla tavuilla.
Virossa kuhankeittäjän nimi on peoleo, mutta myös lisänimi vihmakass, ”sadekissa”. Linnun laulun on uskottu ennustavan sadetta ja ukkosta. Sen ääntä kuvaillaan tavallisesti tavusarjalla ”tsio-tsio, eo-eo”.
Tsekissä linnun nimi on Dylióliju ja Slovakiassa Vlha obyčajná siellä linnun laulua ei kuvattu lausein.

Kuhankeittäjän elämä ei ole pelkkää laulua. Laji talvehtii trooppisessa Afrikassa ja lentää joka vuosi tuhansia kilometrejä Euroopan ja Afrikan välillä. Pitkän muuttomatkan aikana se kohtaa monia vaaroja. Erityisesti Välimeren alueella esiintyy edelleen laitonta lintujen pyydystämistä ja ampumista, mikä uhkaa monia muuttolintulajeja, myös kuhankeittäjää. Silti joka kevät keltamusta lintu palaa Euroopan metsiin, myös Taipalsaarelle. Laulu on kaikkialla lähes sama, mutta ihmiset kuulevat siinä eri asioita.

Linnuista liikkeelle lähtenyt projekti osoitti, kuinka lasten uteliaisuus voi johtaa laaja-alaiseen oppimiseen. Samalla se yhdisti luontohavainnot, kansainvälisen yhteistyön, taiteen ja tieteen tavalla, joka innosti niin lapsia kuin opettajiakin.

Lue lisää

Tutkijahippa (lajitunnistaminen)

Välineet: kortit/esineet
Leikissä on useita tutkijoita, useita hippoja ja leikkijöitä. Leikimme tutkijahippaa metsäretkillämme.
Jokaisella leikkijällä on yksi linnun kuva kädessä. Kun hippa saa leikkijän kiinni, hän menee tutkijan luo ja kysyy, mikä hänen kädessään oleva lintu on. Mikäli tutkija tietää oikean vastauksen kysymykseen, leikkijä antaa kortin tutkijalle ja roolit vaihtuvat. Jos tutkija ei tiedä oikeaa vastausta, hän jatkaa tutkijana ja leikkijä pakenee edelleen hippaa. Tutkijan vieressä voi olla aikuinen tunnistamisen tukena.
Näin lintuprojektimme sisälsi myös runsaasti liikuntaa ja lintujen tunnistaminen edistyi huimalla vauhdilla.
Lähde: Tutkijahippa – Metsämörriohjaajat ry

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Esikouluja palkittiin LUMA-keskus Suomen juhlaseminaarissa: innostavia esimerkkejä työstä!

01/12/2023

Mukkulan päiväkodin esiopetus Lahdesta, Taipalsaaren kirkonkylän koulun esiopetus Taipalsaaresta sekä Kalkunvuoren päiväkoti ja koulu Tampereelta ovat vastaanottaneet LUMA-tunnustusdiplomit pitkäkestoisesta ja innovatiivisesta LUMA-yhteistyöstä sekä yhteisöllisestä toiminnasta. Palkinnot vastaanotettiin Helsingin yliopiston juhlasalissa perjantaina 10.11.2023. Tässä artikkelissa opettajat kertovat, millaista LUMA-toimintaa esiopetuksessa eri puolilla Suomea tehdään.

Taipalsaaren tutkimusprojekteissa kokeillaan ja kehitetään

– Toimintakulttuuriimme kuuluu yhdessä ihmettely ja lasten kysymyksistä alkava projekti. Parhaat tutkimukset lähtevät arjen ihmettelystä, arjen ilmiöiden herättämistä kysymyksistä, joita esioppilaat haluavat selvittää ja tutkia, sanovat esiopetuksen opettajat Kirsi Rehunen sekä Sanna Kolhonen, Taipalsaaren kirkonkylän koulun esiopetusryhmästä.

Taipalsaarella on pitkä perinne esiopetusvuoteen liittyvästä tutkimusprojektista. Toimintakulttuuriin kuuluu yhdessä ihmettely ja lasten kysymyksistä alkava projekti. Parhaat tutkimukset lähtevät arjen ihmettelystä ja arjen ilmiöiden herättämistä kysymyksistä, joita esioppilaat haluavat selvittää ja tutkia.

Taipalsaaren kirkonkylän esiopetus kuuluu LUMA-kehittäjiin ja aktiivinen oppimisyhteisö on ollut mukana monissa erilaisissa opetusta kehittävistä hankkeissa. Esiopetuksella on useita yhteistyökumppaneita ulkomaisissa kouluissa, esiopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Peilitutkimuksissa yhteistyökumppani oli Tanskasta, opettaja Majken Grünfeldin luokka Sct. Mariæ Skolesta.

Rehunen ja Kolhonen kertovat, että esiopetuksen aikatutkimuksissa käytettiin toisen LUMA-kehittäjän, Forssan kuvataidekoulun, ideaa piirustushiilistä.

– Meidän näkökulmamme oli, mitä tapahtuu lasten vuolemille pajutikuille tunnin aikana, kun ne ovat peltipurkissa keskellä nuotiota. Piirustushiilien valmistusta Geopark Sarviniemessä pääsivät seuraamaan myös työvarjostusta tekevät opettajat Kroatiasta. Upea muisto vuosien varrelta on yhteistyö unkarilaisen opettajan Márta Gajdosné Szabón kanssa, jolloin teknologiaprojektiin osallistuivat kaikki taipalsaarelaiset 6-vuotiaat.

– Taipalsaaren kirkonkylän koululaisia kerääntyy syksyllä ympärillemme ja heillä on sama kysymys, ”mitä te tänä vuonna tutkitte?” tiivistävät Rehunen sekä Kolhonen.

Oppilaita rannalla yhdessä opettajien kanssa. — *Kynttiläkelloa ihmettelemässä tämän vuoden esioppilaiden kanssa. Kellon rakensivat nykyiset 1.lk aikaa tutkiessaan. Kuva: Aino Aaltonen*

LUMA-yhteistyö on myös merkki laadukkaasta opetuksesta. Taipalsaarella on luotu brändi pitkäjänteisestä kehittämistyöstä tutkivaan oppimiseen – myös avoimuus ja yhteistyö huomioon ottaen.

Upeaa on myös vanhempien ja isovanhempien osallistuminen projektin kuvaamiseen, tai jopa haastateltavana asiantuntijana toimimiseen. Toiminnan tavoite on huomata lasten vahvuuksia ja mielenkiinnonkohteita, joiden kautta opitaan raportointia, valokuvaamista, kirjoittamista, ajan mittaamista ja ryhmän vuorovaikutus paranee. Kansainvälinen yhteistyö kiinnostaa tulevaisuudessakin.

Merkityksellistä toimintaa Tampereella

Tampereella sijaitsevan Kalkunvuoren päiväkodin ja koulun esiopetustoiminnan lähtöpisteenä voidaan pitää LUMA-keskus Suomen projektioppimisen StarT-ohjelmaa, kertovat Marika Kuusisto, varhaiskasvatuksen opettaja esiopetuksesta, sekä Elina Niemelä, varhaiskasvatuksen opettaja varhaiskasvatuksen puolelta. Ilmiöoppiminen oli jo tuttua opettajille, mutta sen yhteyteen kaivattiin jotakin monipuolisempaa, ehkä kokeilevampaa opetustapaa. LUMA-lähettilään kanssa tehty yhteistyö ja lähettilään pitämä mallitunti auttoivat jäsentämään omaa opetusta ja toivat rohkeutta kokeilla itse. Tarvittavien välineiden lainausmahdollisuus mahdollisti heittäytymisen aiheeseen lapsilta syntyneiden ideoiden pohjalta.

Kalkunvuoressa valkoiset takit roikkuvat naulakossa. Lapset ovat valmiina tutkimaan – ja myös onnistumaan yhdessä.

– Eskareiden kanssa olemme yhdessä miettineet, että mitä tutkimus tavaroita olisi hyvä olla. Koen, että olemme onnistuneet levittämään innostusta tiedekasvatukseen ja matematiikan opetukseen. Nykyään tiedetunnit ja tutkiva oppiminen on osa meidän eskarimme arkea. Iltapäiväkerhotoimintaa kuuluu myös tiedepaja, jossa teemme pieniä tutkimuksia, kertovat Kuusisto ja Niemelä.

Laaja-alainen oppiminen toteutuu nykyään sujuvasti projektioppimisen kautta. Teknologiakasvatusta, uusia lukutaitoja ja työelämätaitoja on sisällytettyinä projekteissa. Tärkeä osa projektin onnistumista on ollut oman tiimin tuki ja yhdessä tekeminen.

*Oppimista tehdään paljon ulkona Kalkunvuoren esioptuksessa.*

Toisessa kuvassa työskentelytarvikkeita kalliolla, ja toisessa opettaja oppimisperien ääressä. — *Oppimista tehdään paljon ulkona Kalkunvuoren esioptuksessa.*

Kuusisto kertoo, että jatkuva itsensä kehittäminen, uuden oppiminen ja uusien käytänteiden luominen pitää yllä mielenkiintoa työhön. Samoin tarttuminen erilaisiin projekteihin tuo työhön uutta intoa ja mielenkiintoa. Kokemus siitä, kuinka lapset innostuvat ja sanoittavat ilmiöitä, saa jatkamaan. Lapset ovat aina innostuneita ja kiinnostuneita tiedetunneilla. Niemelä lisää, että uteliaisuus ympäristön ilmiöihin, lasten kysymykset ja pohdinnat sekä oma että viiskareiden innostus, ruokkivat työmotivaatiota. Opettajan työssä he kokevat eskari- ja viiskari-ikäisten kanssa työskentelyn mielenkiintoisena, koska vuosi on hyvin intensiivinen, ja lapset ovat hyvin vastaanottavaisia kaikelle.

– Jos saan oppimisen ilon sytytettyä vuoden aikana, niin koen onnistuneeni työssäni. Tiedekasvatus on merkittävä osa eskarivuotta. Lasten pohdinnat ilmiöiden ratkaisemiseksi ja kokeilemisen riemu, summaavat Kuusisto ja Niemelä.

Innokkuutta havainnoida Lahdessa

LUMA-opetus on ollut Lahdessa sijaitsevan Mukkulan päiväkodin esiopetuksessa jo 1990-luvulta saakka. LUMA-toiminta aloitettiin Heurekan ja Helsingin yliopiston yhteistoimin.

– Opettajan työssä innostaa lasten kiinnostus ja innokkuus havaintoihin ja tutkimuksiin ja ihastus, kun he ovat löytäneet jotakin uutta tai saaneet todistaa jonkun kiinnostavan ilmiön, yhtyvät varhaiskasvatuksen opettajat Marjo Lehtovuori ja Kaijaliisa Raikamo.

– Toivomme jatkossa lisää koulutusta, jota olemme jo saaneetkin LUMA-keskuksen kautta.

Kaksi tyttöä leikkimässä ulkona. — *Ulkona oppimista Mukkulan esiopetuksessa.*

Vuonna 2010 Mukkulan päiväkoti sai Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahaston myöntämän apurahan hankkeelle. LUMA-hankkeen lisäksi esiopetukselle avattiin ovet myös Eurooppalaiseen LUMA-projektiin, nimeltä The Fibonacci. Mukkulan päiväkoti oli mukana hankkeessa vuosina 2009–2012. Nykyään LUMA-toiminta on vakiintunut keskeiseksi osaksi opetusta. Lasten kanssa tehdään mm. luonto- ja vesitutkimuksia sekä Varga-Nemenyi -metodiikan matematiikkaharjoituksia. Havainnointi, tutkimukset ja toiminnallisuus ovat keskeisiä toimintatapoja. Lapset käsittelevät taiteen keinoin oppimaansa eli kuvittavat ilmiöitä esimerkiksi veden kiertokulkua tai aikaa ja avaruutta.

– Teemme yhteistyötä Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen kanssa. Vierailemme lapsiryhmien kanssa tiedeluokassa. Järjestämme perinteisesti vuosittain LUMA-illan vanhemmille ja esioppilaille viikolla 8, kiteyttää Lehtovuori ja Raikamo.

Lue Etelä-Suomen sanomien artikkeli Mukkulan päiväkodin LUMA-yhteistyöstä sekä Länsi-Saimaan sanomien kirjoitus Taipalsaaren kirkonkylän koulun esiopetusryhmästä. Mukkulan päiväkodin esiopetusta haastateltiin Radio Voimaan 24.11. Haastattelu on kuunneltavissa esimerkiksi Spotifyn kautta.

Suuret kiitokset kaikille kouluille ja opettajille hyvästä yhteistyöstä vuosien varrella!

Luethan uusimman uutiskirjeemme, jos sinua kiinnostaa projektioppiminen, yhteisölliset mallit ja elinikäinen oppiminen. Kuusi kertaa vuodessa sähköpostiin tulevan uutiskirjeen tilaat tästä linkistä.