varhaiskasvatus arkistot - LUMA-keskus Suomi

Lintuja, luontoa ja kansainvälistä yhteistyötä – eskarit seurasivat siivekkäitä ystäviään yli maarajojen

24/08/202621/08/2026

Valokuvassa Kirsi Rehunen esittelypisteensä edessä Liettuan Science on Stage -festivaalilla toukokuussa 2026.

Mitä koulun pihalla oikeastaan elää? Tähän kysymykseen lähdettiin etsimään vastausta Taipalsaaren Kirkonkylän koulun esiopetuksessa. Matkan varrella projekti kasvoi pelkkää luonnon havainnointia laajemmaksi, kun mukaan tuli päiväkoteja muista maista, taidetta, matematiikkaa, lintujen tunnistamista ja ennen kaikkea lasten omaa uteliaisuutta.

Science on Stage Europe -festivaalilla Liettuassa esitelty projekti Through the Eyes of a Jay: A Child-Led Exploration of Birds and Seasons sai alkunsa lasten kysymyksistä. Projekti oli toteutettu yhteistyössä tanskalaisen Lille Værløse Skolen opettajan Mette Hejn kanssa.

– Alun perin havainnoimme ihan kaikkea, mitä koulun pihalla näkyi. Huomasimme kuitenkin pian, että linnut olivat se ryhmä, joka herätti lapsissa eniten kiinnostusta. Siitä syntyi ajatus lähteä tutkimaan niitä tarkemmin yhdessä tanskalaisen Meten kanssa, kertoo projektia esitellyt esiopetuksen opettaja Kirsi Rehunen.

Lasten kysymykset ohjasivat tutkimusta

Projekti rakentui lasten omien havaintojen ja kysymysten ympärille. Kysymyksiä kertyi lopulta noin viisikymmentä ja niiden joukossa oli niin suuria kuin pieniäkin pohdintoja.

Lapset halusivat tietää, mitä lintuja heidän kotiseudullaan elää, millaisia ääniä ne pitävät ja miksi jotkin linnut tuntuvat olevan kaikkialla. Yksi lapsista pohti jopa, kuuluiko pihalta kummituksen ääni. Myöhemmin selvisi, että salaperäisen äänen takana olikin sepelkyyhky.

– Kysymykset lähtivät aidosti lasten arjesta. Jotakuta mietitytti, miksi jäätelökioskin ympärillä pyörii niin paljon lintuja. Toiset halusivat tietää, minne kuhankeittäjä talveksi katoaa tai voiko saman linnun tavata myös toisessa maassa, Rehunen kertoo.

Vuodenaikapuu kasvoi havaintojen mukana

Projektin keskiössä oli luonnon havainnointi. Lapset rakensivat suuren vuodenaikapuun, johon kirjattiin eri vuodenaikoina tehdyt havainnot. Syksyn, talven, kevään ja kesän lintulajit muodostivat vähitellen yhteisen visuaalisen tarinan lähiluonnosta.

Merkittävä osa työskentelystä tapahtui metsässä. Taipalsaarella ryhmä retkeili säännöllisesti lähimetsään, jossa havainnointia harjoiteltiin rauhassa ja keskittyen.

– Syksyllä viiden minuutin hiljainen havainnointitehtävä tuntui lapsista todella pitkältä. Keväällä tilanne oli aivan toinen. Silloin viisi minuuttia ei enää riittänyt, vaan lapset olisivat halunneet jatkaa tarkkailua pidempään.
Metsäretkillä apuna olivat myös Etelä-Karjalan lintuyhdistyksen asiantuntija Kirsi Hovilehto, joka auttoi tunnistamaan alueen lajeja ja kertoi lintujen elämästä.

SonS2026_posteri_kirsi

Ystäviä Tanskasta, Latviasta ja Etiopiasta

Projekti ei jäänyt vain Suomen rajojen sisäpuolelle. Yhteistyökumppanit Tanskasta seurasivat oman ympäristönsä lintuja ja vertailivat havaintojaan suomalaisten lasten kanssa. Yhteisiä keskusteluja käytiin etäyhteyksien välityksellä. Lapset pohtivat esimerkiksi, mitä lajeja eri maissa tavataan ja miten vuodenaikojen vaihtelu näkyy lintujen käyttäytymisessä.

Mukana oli myös päiväkoteja Latviasta sekä yhteys kansainväliseen kouluun, Etiopiaan. Yksi videokeskusteluista jäi erityisesti Rehusen ja ryhmän mieleen.

– Etiopialaisessa luokassa oli yhtäkkiä valtavan paljon varpusia. Lapset ryhtyivät pohtimaan syytä yhdessä. Ensin arveltiin, että linnut olivat paenneet jotakin petoa, mutta lopulta päädyttiin siihen, että ne olivat ehkä hakeutuneet sisälle kuumuutta pakoon.

Kansainvälinen yhteistyö auttoi lapsia ymmärtämään, että samankaltaisia ilmiöitä tutkitaan myös muualla maailmassa.

Oppimista monella tavalla

Lintuprojekti yhdisti luontevasti useita oppiaineita. Havaintoja kirjattiin, luokiteltiin ja tilastoitiin. Samalla harjoiteltiin matematiikkaa, tiedon käsittelyä sekä luonnontieteellistä ajattelua.

Lintujen tunnistamisessa hyödynnettiin BirdLifen materiaaleja ja osa lapsista kehitti huomattavan vahvan lajintuntemuksen. Projektin aikana valmistui myös runsaasti taideteoksia. Lintuja toteutettiin esimerkiksi maalauksina ja neulahuovutuksina.

Rehunen nostaa esiin erityisesti lasten erilaiset vahvuudet.

– Joku tunnisti lintujen värit, toinen muisti niiden äänet ja kolmas osasi matkia niitä. Lapset huomasivat itsekin, että ryhmässä jokainen osasi jotakin erityistä. Yhdessä he pystyivät paljon enemmän kuin yksin.

Science on Stage -festivaalilla kohtaamiset korostuivat

Kirsi Rehunen toi Science on Stage -festivaaleille lasten tekemiä havaintoja.

Liettuassa järjestetyllä Science on Stage Europe -festivaalilla projekti herätti runsaasti kiinnostusta. Rehusen mukaan tämän vuoden tapahtumassa korostui erityisesti opettajien välinen vuorovaikutus.

– Ihmiset eivät vain käy katsomassa esityksiä, vaan keskustelevat aktiivisesti ja etsivät uusia yhteistyökumppaneita. Moni halusi heti tietää lisää projektista ja vaihtaa yhteystietoja tulevia hankkeita varten.

Yksi festivaalin hauskimmista keskustelunaiheista liittyi kuhankeittäjään. Eri maissa linnun ääntä kuvataan ja tulkitaan eri tavoin, mikä herätti osallistujissa paljon kiinnostusta ja naurua. Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus), englanniksi Eurasian Golden Oriole, on yksi Euroopan tunnetuimmista muuttolinnuista. Rehunen huomasi keskustellessaan opettajien kanssa, että eri puolilla Eurooppaa ihmiset ovat kuulleet linnun vihellyksessä nimiä, sanoja ja kokonaisia lauseita.

Portugalissa kuhankeittäjää kutsutaan nimellä papa-figos, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”viikunoiden syöjää”. Siellä linnun nimi ei siis perustu sen ääneen, vaan ruokailutottumuksiin.
Puolassa kuhankeittäjän huilumaisesta laulusta kuullaan usein sanat ”Zofija, Zofija!”. Ja lintu saapuu Puolaan Sofian päivänä.
Unkarissa kuhankeittäjän nimi on sárgarigó, ”keltainen rastas”. Sen laulua kuvataan sanoilla ”Huncut a bíró!”, mikä tarkoittaa suunnilleen ”Tuomari on veijari!” tai ”Konna se tuomari on!”.
Ukrainassa linnun laulun on paikoin tulkittu kuulostavan naisen nimeltä ”Yeva, Yeva!”. Itäslaavilaisessa perinteessä lintujen ääniä on usein yhdistetty ihmisten nimiin.

Liettuassa kuhankeittäjä tunnetaan nimellä volungė. Sen laulun sanotaan kuulostavan siltä kuin lintu huutelisi ”Grybų! Grybų!”, eli ”Sieniä! Sieniä!” tai ”Sieniä poimimaan.” Lintu saapuu samaan aikaan kun korvasieniä löytyy metsistä.
Ranskassa kuhankeittäjän nimi on Loriot d’Europe. Erityisen tunnettu se on Loiren, Garonnen ja Rhônen jokivarsilla, missä sen kirkkaan keltaisen höyhenpuvun voi nähdä puiden latvuksissa. Ranskalaiset kuvaavat linnun laulua tavuilla ”di-de-lio”, jotka jäljittelevät sen melodista vihellystä.
Saksassa kuhankeittäjä on Pirol. Sen laulua kuvataan useilla tavusarjoilla, kuten ”wiela-wieo”, ”di-dü-li” tai ”lü-lo-lü”. Saksassa ääntä ei tulkita lauseeksi, vaan sitä jäljitellään melodianomaisilla tavuilla.
Virossa kuhankeittäjän nimi on peoleo, mutta myös lisänimi vihmakass, ”sadekissa”. Linnun laulun on uskottu ennustavan sadetta ja ukkosta. Sen ääntä kuvaillaan tavallisesti tavusarjalla ”tsio-tsio, eo-eo”.
Tsekissä linnun nimi on Dylióliju ja Slovakiassa Vlha obyčajná siellä linnun laulua ei kuvattu lausein.

Kuhankeittäjän elämä ei ole pelkkää laulua. Laji talvehtii trooppisessa Afrikassa ja lentää joka vuosi tuhansia kilometrejä Euroopan ja Afrikan välillä. Pitkän muuttomatkan aikana se kohtaa monia vaaroja. Erityisesti Välimeren alueella esiintyy edelleen laitonta lintujen pyydystämistä ja ampumista, mikä uhkaa monia muuttolintulajeja, myös kuhankeittäjää. Silti joka kevät keltamusta lintu palaa Euroopan metsiin, myös Taipalsaarelle. Laulu on kaikkialla lähes sama, mutta ihmiset kuulevat siinä eri asioita.

Linnuista liikkeelle lähtenyt projekti osoitti, kuinka lasten uteliaisuus voi johtaa laaja-alaiseen oppimiseen. Samalla se yhdisti luontohavainnot, kansainvälisen yhteistyön, taiteen ja tieteen tavalla, joka innosti niin lapsia kuin opettajiakin.

Lue lisää

Tutkijahippa (lajitunnistaminen)

Välineet: kortit/esineet
Leikissä on useita tutkijoita, useita hippoja ja leikkijöitä. Leikimme tutkijahippaa metsäretkillämme.
Jokaisella leikkijällä on yksi linnun kuva kädessä. Kun hippa saa leikkijän kiinni, hän menee tutkijan luo ja kysyy, mikä hänen kädessään oleva lintu on. Mikäli tutkija tietää oikean vastauksen kysymykseen, leikkijä antaa kortin tutkijalle ja roolit vaihtuvat. Jos tutkija ei tiedä oikeaa vastausta, hän jatkaa tutkijana ja leikkijä pakenee edelleen hippaa. Tutkijan vieressä voi olla aikuinen tunnistamisen tukena.
Näin lintuprojektimme sisälsi myös runsaasti liikuntaa ja lintujen tunnistaminen edistyi huimalla vauhdilla.
Lähde: Tutkijahippa – Metsämörriohjaajat ry

Pysy kartalla Science on Stage -toiminnasta ja seuraavasta hausta tilaamalla LUMA-keskus Suomen uutiskirje tästä linkistä tai seuraamalla sivua Science on Stage -toiminta Suomessa.

Lasten kysymykset ja ihmettely kannustavat varhaiskasvatuksen yksikköjä LUMA-opetukseen

21/12/2023

Niittyahon päiväkoti Muuramesta, Päiväkoti Piilometsä Oulusta ja Päiväkoti Satulinna Seinäjoelta palkittiin LUMA-keskus Suomen 20-vuotis juhlaseminaarissa Helsingin yliopiston juhlasalissa perjantaina 10.11. Opettajat jakavat kokemuksiaan, ideoita ja käytänteitä seuraavassa tekstissä.

Niittyahon päiväkodissa Muuramessa rakennettiin hyvän mielen robotti, mietittiin jos ihminen pystyy lentämään ja mitä LUMA-yhteistyö on mahdollistanut.

– Parhaimpia ovat projektit, joita lähdemme toteuttamaan lasten ihmettelyn pohjalta. Tänä syksynä mm. eräs lapsi mietti voiko ihminen lentää ja niinpä lapset lähtivät yhdessä kokeilemaan lentämisen alkeita keinusta hyppäämällä. Tiedoksi, ei onnistuttu lentämään, ainakaan pitkää matkaa, toteavat Jaana Rissanen, varhaiskasvatuksen opettaja Niittyahon päiväkodista ja Pirjo Raitala, varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Niittyahon päiväkodista.

Minibotti Muuramessa

Syksyn toinen tutkimuskohde oli minibotti. Hyvän mielen robotti syntyi vastauksena haasteeseen, joka tuli päiväkodin digipuolelta.

*Lasten ideoista syntynyt robotti sanoo kivoja sanoja kaikille. Kuva: Niittyahon päiväkoti*

– Toinen syksyn tutkimuskohde oli pienoismallin rakentaminen. Saimme haasteen digipuolelta keksiä jokin kone, joka kenties ratkaisisi jonkin ongelman. Monien keskustelujen ja pohdintojen jälkeen, lapset päätyivät hyvän mielen robottiin. Tässä yhdistyivät projektioppiminen ja tunnetaidot, Rissanen ja Raitala kertovat.

– Näihin projekteihin saa mahtavasti liitettyä niin liikuntaa, digiä, ihmettelyä, yhteistyötä, taidetta ja tiedettä.

Mikään asia ei ole liian pieni ihmeteltäväksi. Lapsen silmin maailma näyttää ihmeelliseltä. LUMA-yhteistyö on merkinnyt Niittyahon päiväkodille sitä, että arkeen tulee tiedettä, taidetta ja yhteisöllisyyttä sydämen täydeltä. Myös luonto, erityisesti metsä, ovat oppimisympäristöinä tulleet oppimisympäristöinä tutuiksi.

– Jokainen päivä on meillä ihanasti erilainen. Lasten silmin maailma on täynnä ihmettelyn aiheita ja näihin meidän kannattaa tarttua yhdessä! Eri yhteisöiltä olemme saaneet paljon vinkkejä ja ideoita. Lisäksi LUMA-yhteistyö on tuonut itsellemme taitoa huomata, että tiedettä, taidetta, yhteisöllisyyttä voi tuoda arkeen toiminnan kautta ikätasoisesti. Tiedettä ja taidetta on kaikkialla! Matematiikkaa ei ole vain numerot, vaan olemme yhdessä, yllä, takana, kaukana, yksin tai vaikkapa ympyrän keskellä pelatessa, kertovat Rissanen ja Raitala.

*Projektit yhdistävät sujuvasti taidetta ja liikuntaa. Kuva: Niittyahon päiväkoti*

Oulussa opitaan luonnossa

Päiväkoti Piilometsä, joka sijaitsee Oulussa, innostaa lapsia luonnossa oppimiseen. Tiedekasvatus on vakiintunut jo osaksi Piilometsän toimintaa ja se tuo päiväkodin arkeen mukavaa haastetta. Keskeistä on, että lapset saavat eläytyä projekteissa tutkittavaan aiheeseen roolin kautta, jolloin tutkittava asia konkretisoituu lapsen tasolle.

– Päiväkotimme toimintakulttuuri perustuu merkitykselliseen projektioppimiseen. Piilometsän merkityksellinen projektioppiminen tarkoittaa sitä, että emme tee lasten kanssa yksittäisiä irrallisia tiedekokeita, vaan tutkiminen liittyy aina laajempaan kokonaisuuteen. Teemojen valinnassa hyödynnämme ympäristöämme ja lasten mielenkiinnon kohteita. Lisäksi osallistamme aktiivisesti lapsia tutkimustoimintaan ja havaintojen tekemiseen. Projektit sisältävät luonnontieteitä, matematiikkaa ja teknologiaa, mutta niiden lisäksi myös liikuntaa, äidinkieltä ja taideaineita, sanoo päiväkodin johtaja Ossi Pöyskö.

Mielikuvitus ja avoimuus uudelle ovat avainasemassa päiväkoti Piilometsässä. Toiminnassa korostetaan koko päiväkodin väen, aikuisten ja lasten yhteisöllisyyttä.

– Projektit tuovat vaihtelua päiväkodin arkeen, sillä lasten kanssa on mieluisaa tutkia erilaisia ilmiöitä. Projektimme liittyvät aina luonto- ja ympäristökasvatukseen ja toteutamme ne pääosin ulkona ja päiväkodin lähiluonnossa. Pystymme hyödyntämään tiedekasvatuksessa lapsille ominaista kokeilunhalua ja toiminnallisuutta. Lasten mielikuvitus sekä omaperäiset ajatukset ja tulkintatavat tuovat hauskoja elementtejä tutkittavien aiheiden käsittelyyn. Lapset ovat esittäneet Piilometsän projekteissa mm. lepakoita, astronautteja, kivikauden lapsia, Vettenhaltijoita ja maahisia sekä lumiukkoja ja metsän eläimiä. Me opettajat olemme itsekin tiiviisti mukana oppimisprosessissa ja pääsemme oppimaan tutkimuksen kohteesta uusia yksityiskohtia sekä kehittämään samalla omaa osaamistamme, kertoo Pöyskö.

Ylhäällä vasemmalla on Avaruusmatka-projekti. Lapset keksivät itselleen nimen Astrosuomiset100X. Oikealla Vettenhaltija ottaa tutkittavaksi näytteitä Viinivaaran lähteestä. Alhaalla vasemmalla roolinimi Aima valmistaa Hyppy kivikauden elämään-projektissa nuolen esihistoriallisin menetelmin. Keskellä tutustutaan lepakkodedektorin käyttöön Päivä lepakkona-projektin yötarhassa. Kuva: Kaisu Pöyskö

*Perhetapahtuman teemana oli esihistoria. Lapset tekivät jouset ja nuolet opettajien kanssa Kierikistä eli kivikauden kylästä saatujen ohjeiden mukaisesti. Kuva: Kaisu Pöyskö*

Myös vanhemmat pääsevät tutustumaan projekteihin sekä oppimaan tutkimusaiheista monialaisesti.

– Olemme tehneet ja julkaisseet jokaisesta valmiista projektista videon YouTubeen. Lisäksi rakennamme aina käsiteltävästä aiheesta lähimetsäämme toimintapolun, johon vanhemmat pääsevät osallistumaan perhetapahtuman yhteydessä.

Piilometsän Päiväkoti on tehnyt pitkään yhteistyötä Oulun yliopiston kanssa.

– Olemme vierailleet lasten kanssa Oulun yliopiston LUMA-keskuksen järjestämissä tapaamisissa, ja saaneet tutustua tutkittaviin aiheisiin syvällisemmin yliopiston kummiprofessorien tai muiden asiantuntijoiden avustuksella. Toivomme tämän yhteistyön jatkuvan tulevaisuudessakin, lisää Pöyskö.

Satulinnassa tutkitaan yhdessä

Vuosien varrella Satulinnassa on tutkittu yhdessä opettajien ja lasten kanssa. Ilmiöpohjainen oppiminen, luonnon läheisyys ja päivä päivältä oppiminen yhdessä ovat lähellä sydäntä Päiväkoti Satulinnassa, Seinäjoella.

– 3-vuotiaiden Pikkunisut-ryhmän matoprojekti on hieno osoitus siitä, että ilmiöpohjaista tutkimusta voi tehdä jo pienten lasten kanssa. Projektissa tehtiin mm. matokompostori vanhaan akvaarioon. Lusikkkaleivät-ryhmän muurahaiset-projektissa taas yhdistettiin hienosti laaja-alaista osaamista ja useita oppimisen alueita. Useimmat projektivideot löytyvät Päiväkoti Satulinnan YouTube -kanavalta, kertoo päiväkodin johtaja Marika Horila.

*Satulinnan päiväkodissa aakkoset ovat siirtyneet sisätiloista luonnonhelmaan. Kuva: Päiväkoti Satulinna*

Oppimisen iloa, yhdessä tekemistä ja myös opettajien omaa oppimista, tapahtuu päivittäin Päiväkoti Satulinnassa.

– Meillä on kokeileva toimintakulttuuri. Päiväkodin keskellä on suojainen sisäpiha, jossa sijaitsevat hedelmäpuut, marjapensaat sekä kierrätysikkunoista rakennettu kasvihuone. Toimintaympäristömme on maaseutumainen lähiö, jossa metsät ovat erittäin lähellä ja toimivat joka viikko kaikkien ryhmien oppimisympäristönä, Horila jatkaa.

*Luonnossa oppimiseen voi käyttää kaikkea ympäristöstä löytyvää. Kuva: Päiväkoti Satulinna*

Päiväkodin tilat ovat suunniteltu teemoittain opetussuunnitelman mukaisesti. Lapsiryhmät varaavat viikoittain oppimistilat tilavaraustaululta. Horilan mukaan henkilökunta on kiinnostunut kehittämään jatkuvasti omaa osaamistaan.

Satulinnassa sekä lapset että henkilökunta ovat joka päivä oppimissa ja tutkimassa. Lapset ja opettajat saavat jakaa näkökulmiaan projektien edetessä niin, että aloitus voi näyttää erilaiselta kuin lopputulos. Päiväkodissa ollaan avoimia oppimaan.

– Osaamisen jakamisen menetelmänä meillä on ”starttivartti” eli kuka tahansa työyhteisössä voi 15 minuutin ajan opettaa muulle henkilökunnalle jotain osaamaansa asiaa, vaikka ukulelen soittoa tai ”näin käytät flipboardia”. Lisäksi LUMA-yhteistyö on lisännyt henkilökunnan osaamista LUMA-aineissa sekä tutkivan opetusmenetelmän käytössä, kehuu Horila.