Vesistöjen suolaisuus

Miksi meret ovat suolaisimpia vesistöjä? Miksi vesistöjen suolapitoisuus vaihtelee? Kasvaako suolapitoisuus vähitellen kaikissa vesistöissä? Miten ruokasuolaa saadaan, ei kai se ole kuitenkaan merisuolaa?

Vesistöjen suolaisuudella tarkoitetaan niihin liuenneiden suolojen määrää. Näitä suoloja ovat epäorgaaniset yhdisteet, kuten natriumkloridi, magnesiumsulfaatti ja erilaiset kaliumsuolat. Suolat liukenevat meren, joen tai järven pohjassa olevista suolaesiintymistä, jotka sijaitsevat kallioperässä. Vedessä ne ovat ioneina (Na+, Mg2+, K+, Ca2+, Cl, SO42−).

Meret ovat järviä suolaisempia, koska merten pohjassa suolaesiintymiä on ylivoimaisesti eniten. Poikkeuksena on Lähi-idässä sijaitseva Kuollutmeri, jossa suolapitoisuus on korkeampi kuin valtamerissä. Senkin suolaisuus johtuu pohjassa olevista suolaesiintymistä.

Merisuolasta yli 90 prosenttia on natriumkloridia. Loppu on pääasiassa magnesiumsulfaattia ja muita suoloja. Ruokasuolaa saadaan kallioperästä louhimalla tai merivedestä haihduttamalla.

Vesistöjen suolapitoisuuden nousu tai lasku on lähinnä alueellista. Jos jollain suolavesialtaalla veden haihtuvuus lisääntyy, suolapitoisuus nousee. Jos taas jollain alueella sademäärät nousevat, ne laimentavat vesistön suolapitoisuutta. Käytännössä nämä ilmiöt ovat marginaalisia.


Jaa:Facebooktwitterpinterestlinkedinmail