Matkatunnelmia Science on Stage -festivaalilta

Opettajille suunnattu luonnontiedefestivaali Science on Stage järjestettiin Saksassa ja Puolassa 25.-28.5.2013. Kansainväliseen tapahtumaan osallistui myös ryhmä suomalaisia opettajia.

Kansainvälinen luonnontiedefestivaali Science on Stage järjestettiin Puolan ja Saksan Science on Stage -toimikuntien yhteistyönä Slubicessa ja Frankfurt an der Oderissa 25.-28.5.2013. Festivaalien teema oli ”Crossing borders in science teaching”.

Festivaalien ohjelma ja tapahtumat noudattivat perinteistä, aiemmilla festivaaleilla hyväksi koettua kaavaa, johon kuuluvat performanssit, työpajat, näyttelyt, luennot sekä keskustelut. Oman arvokkaan lisän toivat isäntämaa Puolan kulttuuriesitykset sekä vierailut mielenkiintoisiin kohteisiin. Festivaaleille osallistui 350 opettajaa, jotka edustivat 25 maata. Tarkempia tietoja Science on Stage -toiminnasta ja festivaaleista löytyy tapahtuman kotisivuilta.

Science on Stage -festivaalilla opettajat pääsivät kokeilemaan toiminnallisia työpajoja. Yllä olevassa kuvassa testataan iraallisista laudoista kootun sillan kestävyyttä.

Suomen festivaaliryhmän jäsenten tunnelmia ja projektikuvauksia

Irma Hannula, Espoo:

Esittelin festivaaleilla tähtitieteen opetuksen ARCturus-verkkosivustoa, joka perustuu väitöskirjatyöhöni.

Festivaaleilla koin uudelleen sen lämpimän ja tiedontäyteisen ilmapiirin, joka näyttää olevan ominaista tällaiselle aktiivisten opettajien tapahtumalle. Jokainen esitys, luento, työpaja ja näyttelyn esittely sisältää aina uusia innostavia ideoita ja opetusmateriaaleja, joita on mukavaa hyödyntää omassa opetuksessa. Runsas kuvamateriaali auttaa muistamaan näiden hetkien tunnelmia ja opetusvinkkejä omia tunteja suunniteltaessa.

Kansainvälisyys ja uusien ystävien löytäminen ovat uuden tiedon ohella festivaalien parasta antia. On mukavaa tavata entisiä tuttuja sekä rohkeasti solmia uusia tuttavuuksia. Vähitellen luonnontieteitä opettavien kollegoiden ystäväjoukko kasvaa yhä laajemmaksi. Sosiaalinen media mahdollistaa yhteydenpidon näihin ystäviin festivaalien jälkeenkin.

Asko Aikkila, Kuusamo:

Science on Stage oli todella mielenkiintoinen ja innostava tapahtuma. Ohjelma oli hyvin monipuolinen ja joskus oli vaikeaa valita useasta samanaikaisesta kiinnostavasta tarjonnasta.

Hyvä tunnelma ja meininki oli kuvaavaa koko tapahtumalle. Hyvän tunnelman virittäjänä toimi jo alusta alkaen huumorintajuinen juontaja. Erityisesti grilli-illan nälkäinen väki teki koko tapahtumasta hyvin maanläheisen – liiallisesta akateemisuudesta ei ollut hajuakaan!

Mieluisaa oli tutustua muihin suomalaisiin ja muutamiin muiden kansallisuuksien kollegoihin. Joidenkin kanssa sähköpostiliikenne on ollut kotiin palattuani hyvinkin vilkasta. Esittelemäni Aurinkokuntamallin toteuttamista suunnitellaan parhaillaan ainakin Brysseliin, Lissaboniin ja Jyväskylään. Paitsi uusia tuttuja ja ystäviä sain myös useita uusia, konkreettisia ideoita työhöni.

Kirsti Koski, Jyväskylä:

Tapahtuman monipuolisuutta kuvaa se, että eri osastoihin tutustuessa aina koki saaneensa jonkin uuden kehittämisidean omaan työhönsä. Jokainen toimija, yliopistoista, yrityselämästä ja kouluista, antoi mahdollisuuden laajaan verkostoitumiseen. Tämä mahdollisuus oli oman toiminnan kehittymisen kannalta keskeistä.

Jyväskylän yliopiston normaalikoulun lukioon on suunnitteilla monimuotoinen 2000-luvun osaamista edistävä luonnontieteiden oppimistila, joka sijoittuu luonnontieteiden luokkahuoneeseen ja sen läheiseen aulatilaan. Lukiolaiset opettajineen ja opetusharjoittelijat ovat osallistuneet suunnitteluun yhdessä tutkijoiden kanssa ja syksyllä 2013 toteutetaan uusien tilojen käyttöönoton tutkimus ja seuranta.

Meidän oppimisympäristöprojektimme sai huomiota erityisesti siitä, että suunnitteluprosessi on käyttäjälähtöinen. Erityisesti lukiolaisten keskeinen rooli alkuideoinnissa ja tilojen käytön suunnittelussa oli monen mielestä merkittävä lähtökohta uuden oppimisympäristön luonnissa. Euroopan koulujen rahoitustilanteesta kertoo paljon se, että lähes jokainen näyttelyymme tutustunut kyseli rahoituslähteistä.

Sakari Ekko, Turku:

Sunrise Project on toiminnallinen oppilastyöpaja verkossa, jossa ryhmä ottaa itse tehdyillä neulanreikäkameroilla kuvia Auringon nousu- tai laskuradasta kevät- ja syyspäiväntasauksen aikaan ja vertaa kuviansa muiden ryhmien eri leveysasteilla ottamiin kuviin. Näistä tehdään johtopäätöksiä mm. ilmastosta, päivän pituuden vuodenaikaisvaihtelusta ja hämärän kestosta eri leveysasteilla. Kuvien perusteella määritetään kuvauspaikan leveysaste, joka on Auringon tasauspäiväisen nousukulman komplementtikulma. Kun tunnetaan paikan etäisyys päiväntasaajasta, pystytään sen ja leveysasteen avulla määrittämään Maapallon ympärysmitta.

Projekti on jatkunut yli kolme vuotta, ja sen kotisivuille on kertynyt jo melko hyvin Euroopan eri leveysasteet kattavaa kuvamateriaalia. Esittelin projektia kuvin ja kartoin ja lisäksi minulla oli näytteillä erilaisia neulanreikäkameroita. Pidin aiheesta myös työpajan.

Anssi Lindell, Jyväskylä:

FT Anssi Lindell esitteli Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen yhteydessä toimivan Nanokoulun kehittämiä atomivoimamikroskoopin opetusmalleja ja magneettisen voiman mittausta koulukonstein.

Kolmas pisteessä esitelty malli oli keinonenä tai -kieli. Palkkia, jonka päässä on pieni magneetti tärisytetään tietokoneen lisäkaiuttimesta irtileikatun kelan avulla. Signaali saadaan tietokoneen äänikortin kautta ilmaisjakelusignaaligeneraattorista. Systeemin resonanssitaajuus, joka luetaan edellä esitellyn laserheijastuksen pisimpänä viivana, riippuu palkkiin tarttuneen aineen massasta. Jos tällainen palkki päällystetään vain yhtä molekyyliä houkuttavalla pinnoitteella, saavutetaan makuaisti tälle aineelle. Koulujen versiossa tätä pinnoitetta havainnollistetaan tarranauhalla.

Eila Hämäläinen, Hollola:

Hollolan lukio kemian lehtori Eila Hämäläinen esitteli kahtena peräkkäisenä vuonna kemian työkurssilla toteuttamaansa jauhelihakastikkeen valmistusta molekyyligastronomian menetelmin. Puolet osallistujista valmisti ruuan molekyyligastronomisen ohjeen mukaan ja puolet ns. tavallisen jauhelihakastikkeen reseptillä

Molekyyligastronomiareseptissä raaka-aineista pyritään liuottamaan sekä vesiliukoiset että rasvaliukoiset aromiaineet kastikkeeseen. Lisäksi raaka-aineitten kuumentaminen eri lämpötiloissa saa aikaan erilaisia reaktioita, jolloin myös syntyvät tuotteet ovat hyvin monenlaisia. Näin kastikkeeseen saadaan useampia ainesosia, jolloin siitä on myös maistettavissa erilaisia makuvivahteita.

Kemisti Timo Tuomi toimi työpajassa infrapunaspektroskoopin asiantuntijana. Sipulinäytteet valmistettiin etukäteen kuumentamalla sipulia paistinpannulla tasaisella lämmöllä. Viiden minuutin välein pannulta otettiin näyte, joka uutettiin veteen. Osastolla vierailevat saivat itse ajaa uutteista infrapunaspektrin, jota sitten verrattiin kirjallisuuslähteisiin. Mitä kauemmin sipulia oli kuumennettu, sitä enemmän isot hiilihydraatit hajosivat pienemmiksi, makeiksi sokereiksi, jolloin näytteen sokeripitoisuus kasvoi.

Työpajan päätteeksi maisteltiin ja vertailtiin eri valmistusmenetelmillä tehtyjä ruokia.

Menetelmä vaatii kuitenkin kehittämistä, jotta voidaan selvittää kuumennuksessa muodostuvan sakkaroosin ja glukoosin suhteet verrattuna raa’an sipulin pitoisuuksiin. Myös näytteiden valmistuksessa ja näytteen otossa on paljon kehitettävää, jotta sokerin muodostuminen kuumennuksen aikana voidaan esittää yksiselitteisesti.

Teksti: Irma Hannula, Asko Aikkila, Kirsti Koski, Sakari Ekko, Anssi Lindell ja Eila Hämäläinen.
Kuvat: Irma Hannula. Lisää valokuvia festivaalilta.


Jaa:Facebooktwitterpinterestlinkedinmail