Opinnäytetyö LUMA-toiminnan vaikuttavuudesta

Anni Aroluoma ja Titta Liukkonen selvittivät opinnäytetyössään LUMA-toiminnan vaikuttavuutta biologian ja maantiedon opetuksessa. Biologian ja maantiedon aineenopettajien näkökulmaan keskittyneen tutkimuksen mukaan LUMA-toiminnan tuntemus ja hyödyntäminen on monissa kouluissa vasta kehittymässä.

1980- ja 90-luvuilla opetusministeriössä huolestuttiin siitä, että suomalaisten tiedot ja taidot luonnontieteissä eivät kestäneet vertailua kansainvälisellä tasolla. Kiinnostus luonnontieteitä kohtaan oli vähäistä, eivätkä vanhanaikaiset opetusmenetelmät motivoineet innostuneitakaan oppilaita. Vuonna 1996 ryhdyttiin käytännön toimiin tilanteen pelastamiseksi: LUMA-toiminta käynnistyi kansallisilla kehittämistalkoilla.

Anni Aroluoman ja Titta Liukkosen Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella tekemä opinnäytetyö kuvaa, miten tarve valtakunnalliselle luonnontieteiden ja matematiikan kehittämishankkeelle syntyi ja miten sen vaikutukset näkyvät biologian ja maantiedon aineopetuksessa.

Pro gradu –tutkimuksessa vertailtiin biologian ja maantiedon opetuksen piirteitä LUMA-talkoisiin osallistuneiden pilottihankekoulujen ja verrokkikoulujen välillä. LUMA-talkoiden vaikutus näkyi pilottikouluissa vielä vuonna 2012 hieman verrokkikouluja suurempana yhteistyöaktiivisuutena. Kovin merkittäviä eroja pilotti- ja verrokkikoulujen välillä ei pienestä aineistosta havaittu. Sekä pilotti- ja että verrokkikouluissa biologian ja maantiedon opetus oli pääosin opettajalähtöistä, eikä tunneilla juuri käytetty kokeellisuutta ymmärtämisen syventämiseksi.

Tutkimuskyselyyn vastanneiden biologian ja maantiedon opettajien näkökulmasta LUMA-toiminnasta ei ollut tarpeeksi tietoa helposti saatavilla tai heillä ei ollut aikaa ottaa selvää tarjonnasta. Opinnäytetyön tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että LUMA-toiminta kaipaisi biologian ja maantiedon aihepiirien vahvistamista ja uusia tapoja tavoittaa koulut ja opettajat.

Saavutuksia ja kehityskohteita

2010-luvun suomalaiset ovat arvostavat tiedettä ja tutkimusta ja nuorten luonnontiedeosaamisen tasoa on onnistuttu kohentamaan.

Esimerkiksi vuoden 2010 Tiedebarometrin mukaan enemmistö suomalaisista ilmoittaa olevansa kiinnostunut tieteen ja teknologian saavutuksia, ja jopa 77 % oli hyvin kiinnostunut luonnosta ja ympäristöstä. Paljon uutisoitu menestystarina puolestaan on se, että koululaisten osaamista mittaavan PISA-testin luonnontiedeosuuden mukaan Suomen tulokset ovat maailman terävintä kärkeä.

Alkuperäisen LUMA-ohjelman tavoite suomalaisen luonnontiedeosaamisen nostamisesta kansainväliselle tasolle vaikuttaisi toteutuneen, mistä voimme iloita. Aroluoman ja Liukkosen tutkielman mukaan LUMA-toiminnassa on kuitenkin edelleen kehitettävää erityisesti biologian ja maantiedon opetuksen kannalta.

Konkreettisina kehityskohteina voisi olla LUMA-keskusten tarjoamien biologian ja maantiedon materiaalien organisoiminen teemoittain kokonaisuuksiin. Verkkomateriaalin määrän ja monipuolisuuden lisääminen, helppo tavoitettavuus ja niistä tiedottaminen olisi myös tärkeää opettajien kannalta. Aroluoma ja Liukkonen rohkaisevat opettajia myös omien vinkkien ja linkkien jakamiseen ja ideoivat, että LUMA-keskukset voisivat järjestää esimerkiksi opettajatapaamisia nykyistä enemmän yhteistyön edistämiseksi.

Teksti: Maija Pollari.


Jaa:Facebooktwitterpinterestlinkedinmail