Kerhotoiminta tukee kouluopetusta

Kerho on vapaaehtoista harrastustoimintaa, jonka tulisi olla lapsilähtöistä ja joustavaa, mutta silti tavoitteellista ja pitkäjänteistä. Tiedolliset ja taidolliset tavoitteet ovat osa kerhon toimintaa, vaikka kerhon pääasiallisena tarkoituksena ei ole opettaminen eikä osaamisen arviointi. Laadukas kerhotoiminta tukee oppilaan kokonaisvaltaista kasvua. Lapsi tai nuori saa kerhossa onnistumisen kautta uskoa omaan osaamiseen ja kipinä oppimiseen voi syttyä.

Kerho innostaa harrastamaan

Oppiminen on osa kerhotoiminnan luonnetta. Ensisijaisesti kerhon tarkoituksena on kuitenkin tarjota osallistujalle elämyksiä sekä mahdollisuus harrastamiseen ja sosiaalisten suhteiden perustamiseen. Kerhotoiminnan avulla voidaan tukea lapsen kasvamista ja koulussa järjestetty kerho mahdollistaa koulun ja kodin välisen yhteistyön vahvistamisen.

Kerhotoiminnan vahvuutena on, että sisällöt on mahdollista valita vapaammin kuin tavallisessa opetuksessa. Tämä antaa mahdollisuuden esimerkiksi tutustua opetussuunnitelman ulkopuolisiin asioihin ja näin voidaan tukea oppilaiden kiinnostusta ja harrastuneisuutta. Koska kerhotoiminta on kouluopetusta vapaampaa, se antaa tärkeän mahdollisuuden onnistumisen kokemuksiin myös sellaisille oppilaille, jotka eivät tavallisesti koe olevansa asiassa hyviä.

Miten järjestän kerhon?

Käytännössä kerhot voivat sisältää esimerkiksi pelejä, leikkejä, askartelua tai tutkimuksia. Koko kerholle tai yhdelle kerhokerralle voi myös valita jonkin teeman, esimerkiksi salakirjoituksia, avaruus, luonnon matematiikka, rikostutkinta tai omien pelien suunnittelu. Hyvin toteutuneessa kerhossa on usein jokin punainen lanka.

Kerhokerrat kannattaa suunnitella ajoissa ja käytännön asiat ottaa huomioon jo etukäteen. Ensiksi pitää miettiä kuka pitää kerhon ja missä. Tila kannattaa varata ajoissa, jotta kerho voidaan järjestää joka kerta samassa tilassa. Lasten ikä vaikuttaa siihen, mitä kerhossa kannattaa tehdä, mutta sen lisäksi tulee ottaa huomioon kerholaisten ikäero. Jos osallistujilla on suuri ikäero, kerhon sisällön kohdistaminen on haastavaa. Jo kolmen tai neljän vuoden ikäero on suuri, etenkin pienillä lapsilla. Lisäksi pienille lapsille itse kerhotoiminta on usein asiasisältöä tärkeämpää, kun taas nuorten kohdalla painottuu enemmän asiaan perehtyminen ja harrastuneisuus. Nuortenkaan kohdalla ei kuitenkaan pidä aliarvioida, kuinka tärkeää on tutustua muihin samoista asioista kiinnostuneisiin ja asiaa harrastaviin ihmisiin.

Kannattaa miettiä, kuinka monta osallistujaa kerhossa voi olla, jotta mielekkyys ja turvallisuus taataan. Matematiikkakerhossa voi olla 20 kerholaista, mutta luonnontiedekerhossa jo 12 osallistujaa voi olla paljon yhdelle ohjaajalle, jos tehdään kokeellisia töitä. Osallistujien määrästä myös riippuu, mitä kaikkea voi toteuttaa. Pelit ja leikit, joissa voi touhuta itsenäisemmin, mahdollistavat useamman lapsen osallistumisen kuin koko ajan ohjaamista vaativa aktiviteetti.

Kuten opetuksessa, myös kerhotoiminnassa pitää muistaa turvallisuus: luonnontiedekerhossa voi olla tarpeellista käyttää suojalaseja ja laboratoriotakkia. Lasten kanssa tehtävät työt pitää suunnitella niin, ettei vaarallisia kemikaaleja tarvitse käyttää. Kouluissa järjestettävät kerhot on kirjattava koulun vuosisuunnitelmaan, jotta vastuut ja vakuutukset ovat voimassa. Lisäksi yhdenvertaisuuden takaamiseksi kerhotoiminnan pitäisi olla maksutonta.

Hyvin suunniteltu kerho vaatiikin sitten vain markkinoinnin! Kouluissa järjestettäviä kerhoja kannattaa luonnollisesti mainostaa oppilaille ja vanhemmille. Kerhosta kannattaa myös kertoa muille opettajille, jotta sana saadaan kiertämään.

Helsingin yliopistolla Luonnontieteiden kerho-opetus ja muu soveltaminen – kurssilla tehdään yhteistyötä koulujen kanssa kerhojen järjestämiseksi. Kerhoja on järjestetty päiväkoti-ikäisistä lähtien lukiolaisiin asti.

Teksti: Rajka Kavonius ja Jenni Räsänen.


Jaa:Facebooktwitterpinterestlinkedinmail