Innostu tieteestä! – Tiedefoorumi 2014

Tiedekasvatus on tulevaisuudessa osa kaikkien lasten ja nuorten oppimista niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin. Minkälaisia työkaluja ja ratkaisuja tarvitsemme entistä paremman tiedekasvatuksen takaamiseksi? Toukokuisessa Tiedefoorumissa korostettiin uteliaisuuden, ilon ja tieteestä innostumisen merkitystä.

Vaikka suomalaiset ovat tutkimusten (esim. Tiedebarometri 2013) mukaan erittäin tiedemyönteistä kansaa, asenteet koulua ja koulutusta kohtaan ovat kääntyneet aiempaa kielteisemmiksi. Voimme olla ylpeitä suomalaisten nuorten menestyksestä luonnontieteiden osaamisessa, mutta emme voi jäädä lepäämään laakereillamme kouluopetuksen ja yhteiskunnan murroksen keskellä.

Tiedefoorumi 2014 kokosi 27.5. opettajia, tutkijoita ja vaikuttajia tiedekeskus Heurekaan keskustelemaan suomalaisen tiedekasvatuksen uusista suunnista.

“On tärkeää, että Suomessa kaikille taataan tasapuoliset oppimisvalmiudet alati muuttuvassa yhteiskunnassa,” sanoi Heurekan toiminnanjohtaja Anneli Pauli.

Samaa mieltä oli Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannila“Tieteen ja oppimisen muutokset ovat hyvin nopeita”, hän sanoi. Mannila piti kuitenkin positiivisena sitä, että oppiaineiden ja tieteenalojen väliset rajat hämärtyvät ja niitä ylitetään entistä määrätietoisemmin.

Miten Suomi nostetaan tiedekasvatuksessa maailman kärkeen?

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä julkaisi toukokuussa ehdotuksen tiedekasvatuksen kehittämiseksi. Tavoitteena on nostaa suomalainen tiedekasvatus maailman kärkeen vuoteen 2020 mennessä.

Tiedekasvatuksen kenttä on opettajien käsissä. Näistä käsistä, eli opettajien ammattitaidosta ja motivaatiosta tulisi pitää huolta jos haluamme saavuttaa tavoitteen.

“Opettajien peruskoulutuksen kehittämiseen pitäisi satsata enemmän panoksia”, sanoi pelitutkija ja informaatiotieteen professori Frans Mäyrä Tampereen yliopistosta. Myös Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton puheenjohtaja Julia Petäjä haluaisi taata, että tulevilla opettajilla on työhaluja ja riittävästi eväitä innostaa lapsia ja nuoria maailman tutkimiseen.

Tiedekasvatus tulisi myös nykyistä paremmin huomioida osana korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja tieteelle pitäisi antaa mahdollisuuksia osana työelämään tutustumisjaksoja.

Vaikka tulevaisuuden osaamistarpeita on hyvin vaikea ennustaa, tietokasvatus ja datalukutaito sekä kyky uusien asioiden oppimiseen tulevat todennäköisesti olemaan erittäin tärkeitä. Tietokasvatuksella tarkoitetaan sitä, että faktojen pänttäämisen sijaan opetettaisiin miten tietoon päästään: tieteellistä ajattelua ja tutkimuksellista lähestymistapaa.

Tiedefoorumin paneeliin osallistui myös luokanopettaja, erityisopettaja Mari Nuutinen, joka valittiin yhdeksi vuoden 2013 LUMA-toimijoista. Hän kertoi vierailleensa Olarin päiväkodissa ja kohdanneensa siellä pieniä tieteentekijöitä, jotka olivat pohtineet mitä kaikkea voisi tutkia:

“Voiko tutkia ruokaa? Aurinkovoiteita? Kieliä?”, olivat lapset kyselleet vieraaltaan.

Eräs kuusivuotias oli halunnut tietää: “Voiko tutkia vapautta?”

Uteliaisuuden ja innostuksen ylläpitäminen lapsissa ja nuorissa nousikin Tiedefoorumin tärkeimmäksi viestiksi. Nuutinen korostaa samaa: “tärkeää olisi, että lapsi saa jatkaa luontaista kyselykautta ja jatkaa uteliaana maailman ihmettelemistä.”

Puheenvuorojen lisäksi Tiedefoorumissa pääsi tutustumaan tiedekasvatusprojektien ja muiden näytteilleasettajien tarjontaan. Esimerkiksi LUMA-keskus Suomi esitteli mm. lasten ja nuorten luonnontiedekerhoja ja -leirejä sekä yhteiseurooppalaista Scientix-hanketta. Scientix-portaali toimii eurooppalaisten LUMA-aineenopettajien virtuaalisena kohtauspaikkana ja materiaalipankkina.

Tutustu Suomi tiedekasvatuksessa maailman kärkeen 2020 -raporttiin ja työryhmän ehdotuksiin tiedekasvatuksen edistämiseksi.

Teksti: Maija Pollari.


Jaa:Facebooktwitterpinterestlinkedinmail