”Innostun luokassa, laboratoriossa ja kentällä”, sanoo vuoden 2014 LUMA-toimija -tunnustuksella palkittu Maija Flinkman, joka tunnetaan pitkän linjan määrätietoisesta työstä luonnontieteiden opetuksen hyväksi.
”Kun noin 10-vuotiaana luovuin haaveesta tulla isona sirkusprinsessaksi tai trapetsitaiteilijaksi, aloin tajuta, että minusta tulee opettaja”, kertoo Flinkman.
Luonnontieteiden loogisuus ja analyyttisyys ovat aina kiehtoneet häntä, mutta tieteidenväliset yhteydet ja kokonaisuudet hahmottuivat vasta opiskeluaikoina. ”Kokemus oli huikaiseva”, hän sanoo: ”Aloin nähdä luonnontieteet yhtenä.”
Espoolaisen Olarin koulun ja lukion apulaisrehtorina ja biologian ja maantiedon opettajana työskentelevä Flinkman on ollut aktiivisesti mukana LUMA-toiminnan alkuajoista lähtien:
”Kun kuulin, että Espooseen perustettiin matematiikka- ja luonnontiedekoulu Olariin, halusin ehdottomasti päästä mukaan kehittämään uutta koulua. 1990-luvun lopulla alkoivat LUMA-talkoot, joihin Olari matematiikka- ja luonnontiedekouluna tietenkin osallistui. Olen yhdessä muiden Olarin opettajien kanssa ollut alusta asti kehittämässä Olarin koulun ja lukion sekä MA-LU painotuksemme meidän näköiseksemme.”
Luonnontieteiden alojen opiskelijoita ja osaajia tarvitaan edelleen niin korkeakouluissa kuin työelämässä, Flinkman sanoo.
”Suomen tulevaisuus on kiinni matematiikka- ja luonnontiedeosaajista. Yhteisenä tavoitteenamme pitäisi olla luonnontiedeopetuksen määrän kasvattaminen varsinkin lukioasteella.”
Valttikortteina yhteistyö, kokeellisuus ja elämyksellisyys
Omien opintojen aikana hän oli innostunut erityisesti käytännön laboratoriotyöskentelystä sekä yhteisistä kenttäkursseista. Kokeellisuus ja elämyksellisyys ovat säilyttäneet tärkeytensä ja nousseet Flinkmanin mukaan kantaviksi periaatteiksi myös hänen opetustyössään:
”Periaatteenamme on ollut kokeilla matematiikka- ja luonnontiedeopetuksen mahdollisuuksia ja kolkutella niitä näkymättömiä rajoja, jotka määrittävät mitä oppilaiden ja lukiolaisten kanssa voi koulutyön puitteissa tehdä. Kokeellisuuden ja elämyksellisyyden pitäisi koskettaa jokaista koululaista Suomessa.”
Flinkman on panostanut myös yritys- ja yliopistoyhteistyöhön. Olarin koulun peruskoululuokkien ja luonnontiedeluokkien kummiyritysten kanssa on tehty pitkäjänteistä yhteistyötä, hän sanoo. Uusia konsepteja hän kehittää mieluiten yhteistyössä muiden kanssa, ja on innostanut mm. Aalto-yliopiston tutkijoita mukaan LUMA-toimintaan lukiolaisten kärki- ja huippukurssien vetäjinä.
”Viikon mittaisilla intensiivikursseilla Aallon huippuasiantuntijat opettavat kiinnostuneita lukiolaisia omalla erityisalallaan. Kursseja on ollut mikro- ja nanotekniikasta, geologiasta ja geofysiikasta, matematiikasta, biotekniikasta, avaruudesta ja satelliiteista sekä biotaiteesta. Näiden rinnalle olemme kehitelleet Espoon lukioiden huippukurssitarjonta. Tällä hetkellä kursseja järjestetään jo elektroniikasta ja biotekniikasta. Mukaan on tulossa myös kemian kurssi”, Flinkman kertoo.
Lisäksi hän oli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Aalto-yliopistoon koululaisten käyttöön tarkoitettua LUMARTS-laboratoriota, jonka tilat ja välineistöt mahdollistavat mm. bio- ja geenitekniikan oppilastyöt. ”Käytän itse tilaa aktiivisesti ja kehitämme toimintaa jatkuvasti”, Flinkman sanoo.
”Ajatuksena laboratoriossa on ollut se, että se tarjoaa mahdollisuuksia kaikkiin luonnontieteisiin kaikenikäisille koululaisille. Laboratorioon kehitetyt työt ja kurssit ovat luonteeltaan poikkitieteellisiä.”
Suurimpia esteitä ideoiden ja toteutuksen välillä ovat Flinkmanin mukaan rakenteet ja raha. Hän kiittelee kuitenkin sitä, että tarpeen tullen on löytynyt rohkeutta luoviin ratkaisuihin.
”Esimerkiksi LUMARTS laboratoriotilaa etsiessämme Sähkötekniikan korkeakoulusta löytyi lähes hylätty puhdastila, jonka käyttötarkoituksen muuttamisprosessi olisi ollut tuskallisen hankala. Kävelimme LUMA-porukalla tilaan sisään ilman suojavarusteita ja kuvainnollisesti syljeskelimme lattialle. Tila oli nyt saastunut. Tarvitsi enää tehdä päätös, ettei kallista puhdistusoperaatiota tehdä ja laboratoriomme rakennustyöt saattoivat alkaa…”, Flinkman muistelee.
Uuden oppiminen innostaa
Flinkman sanoo innostuvansa oivaltaessaan jotain uutta. ”Saman tunteen koen, kun näen, että opiskelijani tajuaa jotain uutta.”
Onnistumisen kokemukset hän liittää yhteistyöhön, yhdessä tuotettujen kokonaisuuksien toimivuuteen sekä uusien asioiden kohtaamiseen ja oppimiseen:
”Parhaan palkinnon saa, kun uskaltaa hypätä itselleen tuntemattomalle alueelle ja huomaa oppivansa uutta ja menestyvänsä.”
Teksti ja kuva: Maija Pollari.