Lahjakkuuden tunnistaminen ja tukeminen

Kansallisen LUMA-toiminnan yhtenä painopistealueena on lahjakkuuden huomioiminen, kiinnostuksen herättäminen ja kykyjen mukaisen oppimisen tukeminen. Aiheita on käsitelty monissa tämän vuoden kuukauden puheenaiheissa. Miten tunnistamme erilaista lahjakkuutta ja huomioimme sitä entistä paremmin opetuksessa ja informaalisessa LUMA-toiminnassa sekä saamme siten entistä useamman lapsen ja nuoren kokemaan oivaltamisen ja onnistumisen iloa? Osallistuhan keskusteluun ja tuo esille omia kokemuksiasi sekä hyviä esimerkkejä asian edistämisestä.

Suomi tarvitsee lisää matematiikan, luonnontieteiden, teknologian ja tekniikan osaajia eri aloille ja eri puolille maata. Useat viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että liian harva nuori Suomessa ja myös koko Euroopassa valitsee LUMA-aineiden opiskelun huolimatta tieteiden suuresta vaikutuksesta jokaisen hyvinvointiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Suurimpia haasteita on, miten saada yhä useampi nuori – tuleva päättäjä – kiinnostumaan erityisesti matematiikan, fysiikan ja kemian opiskelusta.

Keväällä Opetushallituksen julkaiseman tutkimuksen mukaan yhdeksäsluokkalaiset suomalaiset nuoret osasivat matematiikkaa ja luonnontieteitä tyydyttävästi (esim. Hirvonen, 2012Kärnä et al., 2012). Myös eroja kiinnostuksessa luonnontieteiden opiskelua kohtaan havaittiin eri sukupuolten välillä: esimerkiksi 15-vuotiaita tyttöjä kiinnosti luonnontieteistä vähiten fysiikan ja kemian opiskelu, kun taas poikia kiinnosti vähiten fysiikan, biologian ja kemian opiskelu. Myöskään matematiikasta ei pidetty, vaikka se nähtiin hyödyllisenä. Eroja asenteissa tyttöjen ja poikien välillä oli vähän.

Kansainväliseen lahjakuuskonferenssi ECHA:an osallistuminen syksyllä sai meidät pohtimaan seuraavia kysymyksiä: Voisiko erilaisia lahjakkuuden muotoja huomioimalla saada oppilaat entistä paremmin kiinnostumaan LUMA-aineista? Onko eriyttämisestä tai luokalta siirtämisestä tai informaalisesta oppimisesta apua erityislahjakkaiden tukemisessa?

Suomalaisen lahjakkuustutkijan, prof. Kirsi Tirrin mukaan on tarvetta tukea erityislahjakkuutta “Joskus lahjakkaat eristäytyvät omaan maailmaansa ja onnistuvat peittämään oman osaamisensa taidokkaasti muilta oppilailta ja opettajiltaan. Varsinkin tytöt ovat erittäin taitavia piilottamaan matemaattiset kykynsä! Ikävimmissä tapauksissa lahjakkaat oppilaat tulevat syrjityiksi tai kiusatuiksi. Tutkimusten mukaan 1/3 matemaattisesti lahjakkaista oppilaista, etenkin pojista, joutuu kiusaamisen kohteeksi varsinkin peruskoulun aikana.”

Seuraavaksi muutama näkökulma lahjakkuusteemaan keskustelun pohjaksi.

Lahjakkuuden tunnistamisesta

Yksikölliset tarpeet huomioiva opetuksen suunnittelu ja toteutus on usein isoissa oppilasryhmissä haasteellista. Luonnontieteiden opettajien mielestä hyvien oppimistulosten saavuttamista kaikkein eniten vaikeuttava tekijä oli juuri oppilasjoukon heterogeenisuus (esim. Kärnä et al., 2012).

Opettajalla on keskeinen rooli erilaisten lahjakkuuksien tukemisessa sekä mietittäessä, tarjoaisivatko eriyttämien, luokan väliin jättäminen tai informaalisen oppimisen mahdollisuudet hyvän ratkaisun kyseiselle oppilaalle.

Keskeistä on, miten tunnistaa oppilaiden eri lahjakkuuden muotoja ja hyödyntää sitä tietoa opetuksen suunnittelussa ja päätöksiä tehdessä.

Hyvää suomenkielistä materiaalia vahvuuksien tunnistamiseen ja tukemiseen löydät esimerkiksi Opetushallituksen lahjakkuutta ja erityisvahvuuksia tukevan opetushankkeen verkkosivuilta (Mäkelä, 2009).

Lahjakkuuden tukemisesta

Lahjakkuustutkija, prof. Nicholas Colangelo painotti konferenssissa, että jokaisella oppilaalla tulisi olla oikeus oppia jotain uutta joka päivä. Haasteena on kuitenkin se, että opettajalla on luokassa usein ainakin kolmisenkymmentä erilaista lahjakkuutta omaavaa oppilasta.

Luokan heterogeenisyyttä ja eriyttämisen haasteita kuvaa seuraava esimerkki: Minna on lahjakas valokuvaamaan ja tekee mielellään erilaisia visuaalisia esityksiä myös tietokoneella. Hän on kiinnostunut taiteista, mutta LUMA-aineiden opiskelu ei ole hänestä kiinnostavaa, koska hän ei koe pääsevänsä niissä toteuttamaan itseään. Matilla on samanlainen tilanne: hän on taitava käsistään ja rakentaa mielellään, mutta turhautuu teoreettisilla tunneilla. Minna ja Matti eivät myöskään tiedä, missä kaikkialla LUMA-aineita tarvitaan jatkossa ja työelämässä.

Liisa ja Lauri puolestaan sisäistävät helposti matemaattisten aineiden sisältöjä, mutta he alisuoriutuvat mielekkäiden haasteiden puutteessa ja kiinnostus aineiden opiskelua kohtaan on lopahtanut. He ovat selvästi lahjakkaita, mutta mielenkiinto muita aiheita kohtaan ohjaa heitä muille opiskelualoille.

Olli ja Oili ovat taas huippulahjakkaita matematiikassa, mutta hekään eivät ole löytäneet opiskeluiloa ja tuntevat heterogeenisissä ryhmissä olonsa turhautuneeksi.

Tapoja opetuksen eriyttämiseen on monia, eikä syksyn ECHA-konferenssikaan tarjonnut yhtä oikeaa ratkaisua.

LUMA-aineista erityisen kiinnostuneita oppilaita voi esimerkiksi ohjata LUMA-painotteisiin kouluihin tai luokkiin. Myös LUMA-aineiden ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta kannattaa tuoda opetuksessa esille. Etenkin humanistisista aineista kiinnostuneita lahjakkaita oppilaita innostaa LUMA-aineiden sosiaaliset ja yhteiskunnalliset sekä moraaliset ja eettiset asiat ja niistä keskustelu.

Myös yhteistyö esimerkiksi historian, yhteiskuntatieteiden, filosofian ja psykologian opetuksen kanssa voisi tuoda uusia näkökulmia matematiikan ja luonnontieteiden opetukseen.

“Biologian ja maantiedon tunneilla 15-vuotias oppilas kokee saavansa tietoa maailmankuvaansa varten melko usein, fysiikan ja kemian tunneilla joskus. Tämänkaltainen tieto liittyy biologian ja maantiedon osaamiseen ja siihen, että luonnontieteistä pidetään.” (Kärnä et al., 2012)

Esimerkiksi Miksei matematiikka innosta? -kirjoituksessaan Lumi Ketola esittää ajatuksia kehittämistarpeesta tuoda opetuksessa esille enemmän matematiikan vaikutusta ihmiskunnan ja yhteiskuntien kehitykseen (Ketola, 2012).

Monipuolisia työtapoja käyttämällä voidaan kohdata yhä useampi nuori. Nuorten taustaa ja toiveita kuuntelemalla voi saada uusia näkökulmia toteutuksen sisällöiksi ja tavoiksi. Esimerkiksi Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen verkkosivuilta löytyy hyvää suomenkielistä materiaalia erilaisista innostavista työtavoista.

“Toiminnallisuus liittyy usein konkreettisen merkityksen antamiseen matemaattisille käsitteille ja objekteille, vaikka ne oikeasti olisivat hyvinkin abstrakteja.” (Oikkonen, 2012).

Lahjakkaiden monipuoliseen tukemiseen löytyy lisämateriaalia myös Opetushallituksen sivuilta.

Informaalinen oppiminen yhtenä mahdollisuutena

Informaalisen oppimisen hyödyntäminen formaalin oppimisen rinnalla on myös yksi tapa herättää kiinnostusta ja tukea erilaista lahjakkuutta. Oppilaita voi kannustaa osallistumaan vaikkapa kansallisen LUMA-verkoston toimintaan eri puolilla Suomea: esimerkiksi tiedekerhoihin, -klubeihin ja -leireille. Näissä tapahtumissa oppilaalla on mahdollisuus tutustua muihin nuoriin, jotka jakavat samoja mielenkiinnon kohteita.

Kokemuksemme mukaisesti erityislahjakasta innostaa myös Suomessa järjestettävä kansainvälinen Millennium Youth Camp, jossa on mahdollisuus parantaa maailmaa kestävän kehityksen aiheiden parissa asiantuntijoiden ohjauksessa.

Leirillä oppilaat saavat myös uusia esikuvia huipputiedemiehistä ja -naisista, joka edesauttaa kiinnostuksen lisääntymistä. Vaihtoehtoisesti erilaisiin kilpailuihin (kansalliset ja kansainväliset) osallistuminen voi tuoda oppilaille elämyksiä ja tärkeää sosiaalista verkostoa.

Vierailut tiedekeskuksiin, museoihin, yrityksiin ja korkeakouluihin mahdollistavat myös erilaisen lahjakkuuden tukemista. Korkeakoulujen tiedeluokissa vierailemalla oppilas voi saada uusia elämyksiä ja mahdollisuuden tavata myös esikuvia, alan asiantuntijoita (ks. maksuttomat tiedeluokat). Esimerkiksi Kemianluokka Gadolinissa tietokoneen käytöstä innostuneet oppilaat saavat mahdollisuuden tehdä mittauksia tietokonetta hyödyntäen sekä molekyylimallinnusta, kuten oikeat tutkijat.

Informaali oppiminen ei kuitenkaan ole rajattu leireihin ja kerhotoimintaan, vaan myös internetistä löytyy monia mahdollisuuksia, joita oppilas voi hyödyntää. Esimerkiksi suomalaiset verkkolehdet Luova ja MyScience sekä EJYSE sosiaalisen median kera tarjoavat monipuolista tukea ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen toisten samanhenkisten kanssa.

Oivaltamisen ja onnistumisen iloa LUMA-aineista kaikille!

Mitä itse ajattelet asiasta? Minkälaisia hyviä käytännön ratkaisuja ja malleja käytät matematiikan ja luonnontieteiden erityislahjakkuuden tukemiseen sekä muun lahjakkuuden huomioimiseen opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa? Miten lisäämme ja tuemme kiinnostusta LUMA-aineiden opiskeluun? Löytyisikö yksi ratkaisu nuorten tunneoppimisen lisäämisestä tai vaikkapa humanismin sisällyttämisestä entistä enemmän LUMA-aineiden opetukseen? Vai löytyisikö se yhteistyöstä korkeakoulujen, tiedekeskusten, museoiden tai elinkeinoelämän kanssa?

Teksti: Maija Aksela ja Sakari Tolppanen.


Jaa:Facebooktwitterpinterestlinkedinmail