LUMA-keskus Suomi palkitsi kesäkuussa 2016 Vuoden LUMA-toimijoita. Esittelemme nyt yhden palkituista. Pirkko Kärnä on aktiivinen tutkija-opettaja ja osallistuu mm. kansainvälisiin luonnontieteiden opetuksen tutkimuksen konferensseihin ja levittää niistä uusinta tutkimustietoa ympäri Suomen.
Miten olet päätynyt mukaan LUMA-aineiden opetuksen pariin?
Minulla on aina ollut tutkiva ja utelias mieli. LUMA-aineiden opettajuudessa yhdistyvät luonnontiede ja humanistiset aineet, ”kovat aineet” pehmeisiin, ja niiden yhdistäminen on mukava haaste. Tohmajärven keskikoulun tyttöluokalla päätin ryhtyä kemianopettajaksi, kun tunnilla tapahtui räjähdys, joka tiputti luokan pimennysverhot: naisopettaja laittoi ilmeisesti huhmareeseen liikaa rikkiä. Halusin toimijaksi, en vain kirjoittajaksi. Hakeutumiseni Helsingin yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa oli itsestäänselvyys, vaikka opettajuus tulevaisuutena hahmottui vasta parin vuoden jälkeen.
Minulla oli yllätyksekseni vaikeuksia oppia yliopiston luennoilla. Vasta myöhemmin, jo virassa olevana opettajana, Kaarle Kurki-Suonion hahmottavan fysiikan opetuksen ajatukset inspiroivat minut: Kaikkea voi epäillä ja pohtia. Tämä innosti myös maisterin opintoihin, ja myöhemmin oman opetukseni tutkiminen väitöskirjaan. Sittemmin jätin matematiikan opetuksen, koska en pystynyt silloin ratkaisemaan ristiriitaa, annanko oppilaille ajattelua kehittäviä tehtäviä vai pänttään peruslaskutoimintoja. Nyt tiedän, että edellinen edistää myös jälkimmäistä.
Minkälaisia hyviä toimintatapoja, menetelmiä ja käytäntöjä olet luonut tai kehittänyt?
Tein pitkän uran Peltolan yläkoulussa Vantaalla, missä oppilaat vaihtuivat opettajia useammin. Toteutin kouluikäisiä haaveitani suositulla fysiikan ja kemian valinnaiskurssilla Nuoret kokeilijat/tutkijat. Gradua varten kehitin fysiikan suggestopedisen kokonaisuuden, jossa mekaniikka opiskeltiin leikkimällä autokoulua. Toin luokkaan lasteni leluja: pikkuautoja, pelikortteja, palloja ja muovailuvahaa. Fysiikasta tuli enemmän osa oppilaiden arkea ja opiskelu oli jopa hauskaa. Tämä vei minut oppikirjantekijäksi ja tarvitsin lepovuoden, jolloin taas yliopisto-opiskelijana tartuin uuteen haasteeseen. Olimme tehneet koulussa uutta opetussuunnitelmaa ja aloin miettiä, miten on mahdollista toteuttaa myös fysiikan tunneilla kaikki koulun kasvatustavoitteet, arvo- ja asennetavoitteet. Miten nykyaikainen maailmankuva muodostuu oppilaassa, kun hänelle opetetaan vuosisatoja vanhaa tiedettä? Kehitin valinnaiskurssin, jolle rehtori näytti avarakatseisesti vihreää valoa. Siitä syntyi väitöskirjani. Ja oppitunneilleni tuli enemmän keskustelua. Ilmiötä pohdittiin oppilaskeskeisesti, esitettiin historiallisia, filosofisia ja kestävän kehityksen näkökulmia. Loimme kollegoideni kanssa myös fysiikan ja kemian yhteisen keskustelevan ja pohtivan ympäristökurssin, jossa oppilasta arvioitiin monenlaisten tuotosten kautta.
Väitöskirja vei minut Opetushallitukseen tekemään luonnontieteiden arviointia. Yhä enemmän huomasin yhteistyön tärkeyden eri luonnontieteiden välillä. Fysiikan ja kemian opetuksella on opittavaa biologian ja maantiedon sekä muiden aineiden opetuksesta. Arviointiaineisto vahvisti motivaation tärkeyden opetuksessa ja sain tilaisuuksia kirjoittaa myös tieteellisiä artikkeleita muun muassa hyvästä opettajuudesta. Yhteistyö ja motivaatio näkyvät myös uudessa opetussuunnitelmassa, jonka työstämisessä sain MAOL:n kautta olla mukana. Opetussuunnitelma vaatii opettajalta uutta ajattelua, joten koulutus on tarpeen. Olin yksi kouluttaja ja materiaalin tuottaja MAOL:n järjestämissä koulutuksissa.
Mihin suuntaan haluaisit jatkossa kehittää LUMA-aineiden opetusta?
Uusi opetussuunnitelma antaa uusia mahdollisuuksia kouluun. Fysiikan ja kemian liittäminen oppilaiden elämään on edelleen opetuksen lähtökohta, mikä tuo mukanaan luontevasta monitieteellisyyden. Arki muuttuu ajan myötä. Erityisesti minulle nousee esiin alaluokkien opetuksen tärkeys luonnontieteiden oppimisessa, jotta kunkin aineen erityisominaisuudet tulisivat esille. Emme ole tottuneet havainnoimaan fysiikan ja kemian ilmiöitä. Siinä me – myös yläkoulun opettajat – tarvitsemme harjaannusta, jotta näkisimme. Olenkin ilmoittautunut konsultiksi uuden OPS:n käyttöönotossa.
Kouluissa on paljon hyviä käytänteitä, mutta opettajilla ei ole aikaa ja resursseja niiden raportointiin. Opetuksen tutkimus voi ammentaa vielä enemmän olemassa olevista käytänteistä. Luokanopettajilla on hyvä kyky integroivaan opetukseen, he tarvitsevat vain ainekohtaista vahvistusta. Suomen juhlavuosi edistää uusia projekteja, kuten StarT. Kiinnostaisiko joitain opettajia ja oppilaita tehdä kaunokirjallinen tuotos LUMA-aineista? Olisin mieluusti mukana.
Mitä ajatuksia Vuoden LUMA-toimija -tunnustus sinussa herätti?
Yllätyin ja hämmästyin LUMA tunnustuksestani: Voiko siitä, mistä olen innostunut ja mitä sydän ohjaa tekemään, myös palkita. Tietysti tunnustus myös ilahdutti, varsinkin, kun olen jo eläkkeellä opettajuudestani. Tapaan kyllä oppilaita sijaisena. Meillä senioreilla on paljon hiljaista tietoa ja vireyttä. Kiitos kollegoille, joista niin monet ansaitsevat palkinnon.
Kiitokset ja onnittelut!
Kuva: Pirkko Kärnän kotialbumi.
LUMA