admin

Lapsia ja nuoria matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian harrastamiseen ja opiskeluun innostava LUMA-toiminta alkaa nyt myös Pohjanmaalla.

Vaasan yliopistossa toimintansa aloittava LUMA-keskus Pohjanmaa on osa valtakunnallista, koko Suomen kattavaa LUMA-keskusten verkostoa, johon kuuluu yhteensä kolmetoista keskusta.

Lapsien ja nuorien innostamisen lisäksi valtakunnallisen LUMA-toiminnan tavoitteena on myös tukea opettajia elinikäiseen oppimiseen aina varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin saakka, sekä vahvistaa tutkimuspohjaista opetuksen kehittämistyötä.

LUMA-keskus Pohjanmaan avajaisia vietettiin 23.9.2016 yliopistokampuksen merellisissä maisemissa. LUMA-keskus Pohjanmaan johtajan Jaakko Yli-Ojanperän mukaan keskuksen missio on ”Luonnontieteiden ilmiöitä, tekniikkaa ja tekemisen meininkiä”.

“Painotan lasten ja nuorten aktiivista roolia sekä tein sen itse opin -periaatteen merkitystä oppimisprosessissa,” sanoo Yli-Ojanperä.

Vaasan yliopisto on uudessa strategiassaan valinnut yhdeksi painoalakseen energian ja kestävän kehityksen. Yli-Ojanperän mukaan tämä tulee näkymään myös LUMA-keskus Pohjanmaan tulevassa toiminnassa.

Luvassa on monenlaista toimintaa: ala- ja yläkoululaisille suunnattuja tiedekerhoja uudessa LUMA-luokassa sekä mukaansatempaavia esityksiä ja uratarinoita.

Suomi tarvitsee lisää matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian osaajia

Avajaisissa puhuneen LUMA-keskus Suomi -verkoston johtajan Maija Akselan mukaan Pohjanmaan LUMA-keskus on tärkeä lisä valtakunnalliseen LUMA-verkostoon.

“Pohjanmaan LUMA-keskus on merkittävä avaus sekä kansainvälisesti, kansallisesti että alueellisesti. Se lisää yliopiston ja sen yhteistyökumppanien vahvan osaamisen näkymistä entisestään, myös päiväkodeissa, kouluissa ja perheissä, ja innostaa tulevaisuuden tekijöitä opiskelemaan matematiikkaa, luonnontieteitä ja teknologiaa. Suomi tarvitsee lisää näiden alojen osaajia,” sanoo Aksela.

“Keskus on myös merkittävä tuki opettajien elinikäiselle oppimiselle. Kaikki oppivat toisiltaan hyvässä vuorovaikutuksessa. Osaamista voidaan hyödyntää myös koulutusviennissä,” Aksela lisää.

Lisätietoja:

LUMA-keskus Pohjanmaa

• verkkosivusto
• johtaja Jaakko Yli-Ojanperä, p. 029 449 8587, jaakko.yli-ojanpera(at)uva.fi
• koordinaattori Pekka Hiippala, p. 029 449 8280, pekka.hiippala(at)uva.fi

Teksti ja kuva: Vaasan yliopisto.

LUMA-keskus Suomi palkitsi kesäkuussa 2016 Vuoden LUMA-toimijoita. Esittelemme nyt yhden palkituista. Marianne Juntunen on ansiokkaasti edistänyt kestävää kehitystä ja sen mukaisten elintapojen omaksumista sekä nuorten että opettajien keskuudessa jo vuosien ajan ympäri Suomen.

Miten olet päätynyt mukaan LUMA-aineiden opetuksen pariin?

Turhauduin opiskelemaan pelkkää kemiaa teknillisessä yliopistossa, koska halusin vaikuttaa laajemmin maailman tilaan kemian avulla. Siellä olisi pitänyt jäädä tutkimaan vain jotain tiettyä yhtä asiaa laboratorioon tai hakeutua teollisuuden leipiin. Halusin tuoda esiin enemmän kemian kuluttajanäkökulmaa ja kansalaisvaikuttamisen ulottuvuuksia luonnontieteissä. Niinpä päätin kouluttautua myös kemian opettajaksi ja kemian opetuksen tutkijaksi.

Minkälaisia hyviä toimintatapoja, menetelmiä ja käytäntöjä olet luonut tai kehittänyt?

Oma väitöstutkimukseni käsitteli kokonaisvaltaista ja tutkimuksellista kestävän kehityksen opetusta kemiassa. Viimeisin puristukseni on tämä opas yhdessä Suomen Luonnonsuojeluliiton kanssa. Haluan vaikuttaa sen puolesta, että ilmastonmuutos, eliökirjon kuudes massasukupuuttoaalto ja valtamerien happamoituminen sekä roskaantuminen pysäytetään. Haluan maailman, jossa eläimillä on itseisarvo yksilöinä, biokertyvät ja hormoniaktiiviset kemikaalit ovat menneisyyttä, kiertotalous toimii aidosti ja laajasti, sekä metsäpinta-ala maapallolla on paljon nykyistä suurempi. Näin suojellaan lapsia ja meitä kaikkia, sillä edistämässäni tulevaisuudessa kaikki ovat terveempiä. Ihmiset pystyvät silloin yhä elämään nyt aavikoituvilla tai meren alle jäävillä kotiseuduillaan.

Mihin suuntaan haluaisit jatkossa kehittää LUMA-aineiden opetusta?

Toivoisin, että ykkösteemana kaikessa olisi maailman tila. Tieteelliset skenaariot ja vahva kansainvälinen konsensus ovat tunnustaneet, että jos suuria muutoksia ei saada aikaan, nykyisen kaltainen turvallinen ja luonnonrikas maapallomme muuttuu pian paljon ja peruuttamattomasti. Toivoisin, että ensisijaisesti opiskeltaisiin sitä, kuinka LUMA-aineiden avulla voidaan kehittää maailmaa ja arkeamme kestävästi eettisempään ja kiertotalouden suuntaan. Uskon, että opettajissa on paljon muutosvoimaa ja viisautta. Mahdollisuuksia on paljon, tutkikaamme niitä yhdessä oppilaiden kanssa!

Mitä ajatuksia Vuoden LUMA-toimija -tunnustus sinussa herätti?

Olen palkinnosta hyvin otettu, yllättynyt ja kiitollinen. Eniten olen iloinen siitä, että esille tuomani aiheet saavat lisää näkyvyyttä. Itse en kaipaa julkisuutta, mutta kai sitä välillä tarvitaan henkilökuvia isojen asioiden kärkeen.

Kiitokset ja onnittelut!

Kuva: Helsingin yliopisto.

LUMA-keskus Suomi palkitsi kesäkuussa 2016 Vuoden LUMA-toimijoita. Esittelemme nyt yhden palkituista. Jenni Räsänen on kehittänyt huomattavalla tavalla yhteistyötä yliopistollisten LUMA-toimijoiden ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa.

Miten olet päätynyt mukaan LUMA-aineiden opetuksen pariin?

Matematiikka ja luonnontieteet ovat kiinnostaneet minua aina, ja lukion jälkeen päädyinkin opiskelemaan matematiikkaa Helsingin yliopistoon. Ajatus opettajaksi ryhtymisestä tuli, kun vedin ensimmäisinä opiskeluvuosina Summamutikka-keskuksen matematiikkakerhoja ja -päiviä ja tajusin, että lasten innostaminen matematiikan pariin voisi olla oma juttuni. Niinpä hainkin vaihtoa opettajalinjalle ja tällä tiellä ollaan edelleen.

Minkälaisia hyviä toimintatapoja, menetelmiä ja käytäntöjä olet luonut tai kehittänyt?

Olen kehittänyt yhteistyössä muiden kanssa suosittuja GeoGebra-verkkokoulutuksia opettajille sekä virtuaalista matematiikkakerho Mathversumia. Lisäksi olen ollut mukana kehittämässä pienten lasten Pikku-Jipot-kerhoja, joita on järjestetty niin virtuaalisesti kuin kasvotusten, Tilastrofi-koulutuksia sekä Helsingin yliopiston kerhonohjaajakoulutusta.

Mihin suuntaan haluaisit jatkossa kehittää LUMA-aineiden opetusta?

Haluaisin, että LUMA-aineiden opetuksessa korostuisi jatkossakin eri oppiaineiden integrointi. Olen kuullut erilaisista hienoista yhteistyöprojekteista, joita eri aineiden opettajat ovat toteuttaneet onnistuneesti yhteistyössä toistensa kanssa ja innostunut näistä kokemuksista todella paljon.

Mitä ajatuksia Vuoden LUMA-toimija -tunnustus sinussa herätti?

Olin hieman epäuskoinen kuullessani Vuoden LUMA-toimija -tunnustuksesta, sillä niin moni tekee hyvää työtä LUMA-aineiden parissa ja ensimmäinen ajatus oli, että miksi valinta kohdistui juuri minuun. Olen kuitenkin hyvin otettu tunnustuksesta ja kiitollinen, että saan tehdä sitä työtä mitä teen.

Kiitokset ja onnittelut!

Kuva: Jenni Räsäsen kotialbumi.

LUMA-toimintaan on pitkään kuulunut erilaisten kesäleirien järjestämistä yliopistoilla. Leirien yhtenä tavoitteena on innostaa lapsia ja nuoria LUMA-aineiden pariin ja kannustaa heitä opiskelemaan tulevaisuudessa luonnontieteitä ja matematiikkaa. Helsingin yliopiston LUMA-keskukseen kuuluvassa Biotieteiden opetuksen keskus BioPopissa on tutkittu lasten kesäleiritoimintaa ja siihen liittyen lasten kiinnostusta erilaisia aktiviteetteja kohtaan.

Viikin Biokeskus ehtii juuri hiljentyä kesätauolle, kun hulina alkaa jälleen: joka vuosi yli sata alakouluikäistä lasta saapuu Viikkiin Biotieteiden opetuksen keskus BioPopin järjestämille kesäleireille. Leirejä järjestetään kesäloman alku- ja loppupuolella ja vuosittain niihin ottaa osaa noin 100–150 lasta. Yhtä aikaa järjestetään aina kaksi leiriä, joista toinen on suunnattu 7–9 vuotiaille ja toinen 9–12 vuotiaille lapsille. Leirien ohjaajina toimivat asiantuntevat biologian aineenopettajaopiskelijat, luokanopettajaopiskelijat ja biologian opettajat.

Leirien aikana lapset pääsevät aluksi tutustumaan toisiinsa erilaisten leikkien ja pelien avulla. Leirillä tutkitaan myös Viikin monipuolista luontoa; sekä maalla että vedessä eläviä eläimiä ja kasveja. Viikon aikana tutuksi tulevat muun muassa mikroskopointi, bakteerien viljely, kasvien kerääminen ja prässääminen, kasvien kasvatus ja erilaiset luonnon elinympäristöt. Leireillä biologisiin teemoihin, kuten evoluutioon, ekosysteemeihin ja ympäristönsuojeluun, perehdytään erilaisten aktiviteettien lomassa.

Leirien tavoitteena on ensisijaisesti tarjota lapsille mielekästä vapaa-aikaa ja auttaa ystävystymään muiden luonnosta kiinnostuneiden lapsien kanssa. Samalla leireillä pyritään myös innostamaan lapsia luonnontieteiden opiskelua kohtaan ja kannustaa heitä valitsemaan luonnontieteitä myös koulussa. Viikin tiedeleireillä leirien aktiviteeteista tehdään myös tutkimusta ja leirejä pyritään kehittämään lapsille motivoivammiksi ja kiinnostavimmaksi.

Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella luokanopettajaksi opiskeleva Taru Lemmetty on tehnyt kandidaatin tutkielmansa Viikin biotiedeleireistä ja työstää samasta aiheesta myös pro gradu –tutkielmaansa. Kandidaatin tutkielmassa Taru tutki lasten kiinnostusta leireiltä kerättyjen palautteiden avulla, ja pro gradussa aihetta syvennetään mm. leirin ohjaajien haastatteluiden avulla.

Taru toimi kesän 2016 leireillä myös itse ohjaajana ja pääsi tutustumaan leirin arkeen omakohtaisesti. ”Olin yllättynyt, että lapset pitivät leireistä niin paljon! On hienoa nähdä, että lapset ovat niin motivoituneita ja innostuneita. On ollut kivaa olla ohjaajana ja joka päivä on myös itse oppinut lisää uutta”, Taru kertoo. Aihepiiri kiinnosti Tarua, sillä tiedeleiritoimintaa on tutkittu vielä vähän ja toisaalta myös tulevassa luokanopettajan työssä on hyödyllistä tietää, mikä lapsia kiinnostaa. Tarun mukaan myös kouluopetukseen on tulossa enemmän toiminnallisuutta, kokeellisuutta ja tutkimuksellisuutta, ja kesäleiritoiminta on erinomainen ympäristö perehtyä näihin teemoihin.

Verrattuna kouluopetukseen leiriympäristö on vapaampi ja ohjaajia on lapsia kohden enemmän kuin koulussa. Näin leireillä voidaan edetä lasten oman kiinnostuksen mukaan ja joustaa ohjelmassa ja aikatauluissa, jos lapset löytävät kiinnostavan tutkimuskohteen. Leireillä voidaan siten tarjota myös sellaisia elämyksiä ja kokemuksia, joihin tavallisessa koulussa ei välttämättä ole mahdollisuutta. Tarun mukaan leireillä voi olla myös tukea kouluissa tapahtuvaan opetukseen: jos lapset saadaan innostumaan luonnontieteiden oppimisesta, vaikutukset voivat näkyä myös kouluympäristössä.

Leireillä Taru on havainnut, että lapsia kiinnostavat hyvin monenlaiset tutkimukselliset ja toiminnalliset aktiviteetit hyvin paljon. Eri ikäiset alakoululaiset vaikuttavat olevan kiinnostuneita samanlaisista aktiviteeteista, ja myös sukupuolten välillä eroja on vähän. Yllättävää on, että vähiten lapsia kiinnostavat erilaiset leikit, vaikka nekin olivat suhteellisen suosittuja: ”Lapset eivät selvästi ole tulleet leireille leikkimään, vaan ihan jonkin muun perässä – mikroskopoimaan, tutkimaan ja tekemään erilaisia luonnontieteellisiä kokeita”, Taru kuvailee.

Leireillä on kehitetty monenlaisia aktiviteetteja, joita hyödynnetään BioPop-keskuksessa myös lukuvuosien aikana. Monista aktiviteeteista on muokattu myös kouluryhmille sopivia versioita, joita on listattu BioPop-keskuksen blogiin. Erilaiset kouluryhmät voivat toteuttaa näitä tutkimuksellisia aktiviteetteja näin myös omilla kouluillaan tai tulla tekemään töitä Viikin kampukselle. BioPop-keskus järjestää vuosittain Viikissä yli tuhannelle koululaiselle ja lukiolaiselle vierailuja, joiden aikana toteutetaan tutkimuksellisia ja kokeellisia töitä ja tutustutaan oikeisiin tutkimuslaboratorioihin.

Elokuun ensimmäisen viikon jälkeen kampus hiljenee jälleen ja valmistautuu ottamaan vastaan uusia opiskelijoita. Leiri- ja vierailutoiminnan avulla pyritään kuitenkin sytyttämään pysyvämpi kiinnostus luonnontieteitä kohtaan. Onkin mahdollista, että tulevaisuudessa entinen leiriläinen astelee sisään samoista ovista ja aloittaa yliopisto-opinnot biotieteiden parissa.

Teksti ja kuvat: Justus Mutanen

LUMA-keskus Suomen järjestämän Tämä toimii! -toiminnan tämän lukuvuoden loppuhuipentuma järjestettiin Helsingissä perjantaina 20.5.2016 osana MillenniumX-tapahtumaa. Parhaan liikkuvan lelun, Ekokeskuksen, oli suunnitellut ja rakentanut Tuusulan kirkonkylän koulun tiimi.

Voittajatiimiin kuuluvat Petra Kontro, Minna Käck, Niilo Lindfors ja Anna Varonen. Tiimi työtä oli ohjannut opettaja Outi Mélart. Ekokeskuksen vahvuuksia olivat mm. omaperäinen idea ja kierrätysteeman huomiointi sekä materiaaleissa että työn aiheessa. Myös mainos ja päiväkirja olivat erittäin hyvin toteutettuja ja kiinnostavia.

Toiseksi sijoittui Mukkulan koulu Lahdesta ryhmällä Martyna Jaksina, Adriana Diaz Laukkanen, Filippa Kumpulainen, Simona Zaitsev ja Juho Pohjantuli opettajiensa Sini Rantasen ja Eija Palomäen johdolla. Lelun nimi oli Fantin fantastinen farmi ja sen vahvuuksia olivat mm. erittäin kaunis ja visuaalinen ulkoasu sekä upeat yksityiskohdat. Päiväkirjassa oli esitelty työn kaikki eri vaiheet tarkasti kuvien ja piirrosten kera.

Kolmanneksi sijoittui Säviän koulun ryhmä Jarkko Nousiainen, Eliel Moisa, Sanni Kolehmainen, Mette Niemetmaa ja Tuuli Pulkkinen opettajansa Marita Kokkosen johdolla. Lelun nimi oli Kierrätysmestari ja sen vahvuuksia olivat mm. upean tekninen liikkeen toteutus ja teeman huomiointi sekä lelussa että mainoksessa.

Teksti ja kuva: Sanna Kivimäki.

Lukuvuodesta 2016-2017 lähtien Tämä toimii! järjestetään osana StarT-toimintakulttuuria.