admin

Vuoden 2015 LUMA-toimijat on valittu

Valtakunnallisilla LUMA-päivillä Joensuussa jaettiin tänään vuoden 2015 LUMA-toimija -tunnustukset henkilöille, jotka ovat aktiivisesti innostaneet lapsia ja nuoria luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian pariin.

Erja Kilpeläinen, Anttolan koulu, Savonlinna
Liisa Mäkelä, Maunulan yhteiskoulu ja Helsingin matematiikkalukio, Helsinki
Hannu Naumanen, Pielisjoen koulu, Joensuu
Tuula Nikander, Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio, Turku
Riikka Nurmiainen, Metropolia Ammattikorkeakoulu, Espoo
Tapio Patrikainen, Oulun seudun ammattiopisto, Oulu
Pirjo Putila, LUMA-keskus Aalto, Espoo
Richard Raja-aho, Tampereen LUMATE-keskus, Tampere
Mia Skog, Höjdens skola, Raasepori
Jussi Tomberg, Laanilan yläaste ja lukio, Oulu

Vuoden LUMA-toimijat 2015 palkitsemisperusteineen

Erja Kilpeläinen
Anttolan koulu, Savonlinna

Luokanopettaja Erja Kilpeläinen on jo yli 15 vuoden ajan aktiivisesti ohjannut lapsia liikkumaan luonnossa ja tutkimaan siellä erilaisia eliöitä ja ilmiöitä. Luonnontieteiden opettajana koulussaan hän on ennakkoluuloton, kokeilunhaluinen ja innostava, ja käyttää monipuolisia ja lapsilähtöisiä toimintatapoja. Kilpeläinen pyrkii siirtämään aktiivisen ja läheisen luontosuhteensa myös opettamilleen lapsille. Hän on vienyt koko koulun tutustumaan lähialueiden tärkeisiin ympäristökohteisiin. Hän on vuosien ajan pitänyt alakoulun oppilaille suunnattua luontokerhoa, jossa luonnon tutkimiseen on pystytty paneutumaan oppituntityöskentelyä syvällisemmin. Kilpeläinen on ohjannut eri-ikäisten oppilaidensa töitä Tutki-Kokeile-Kehitä-kilpailussa yli kymmenen vuoden ajan upealla menestyksellä. Viimeisin kilpailussa palkittu hänen ohjaamansa hanke on ollut Mennään metsään, jossa on huomioitu uudistuvien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti mm. luokkahuoneen ulkopuolinen opiskelu. Kilpeläinen sovelsi hankkeessa design-suuntautunutta pedagogiikkaa, jossa tärkeimpinä periaatteina ovat osallistuva oppiminen, yhteiskehittely, sekä erilaisten teknologioiden käyttö.

Liisa Mäkelä
Maunulan yhteiskoulu ja Helsingin matematiikkalukio, Helsinki

Lehtori Liisa Mäkelä on innostava ja kokenut biologian ja maantieteen opettaja, joka edistää myös muiden luonnontieteiden ja matematiikan opetusta. Hän on toiminut erittäin aktiivisesti sekä koulussaan että oman koulunsa ulkopuolella mm. BMOL ry:n eri tehtävissä, korostaen LUMA-aineiden ja kestävän kehityksen merkitystä. Mäkelälle läheisiä asioita opetuksessa ovat luontokokemukset sekä kokeellisuus ja siihen liittyvät työtavat. Hän ei vierasta uusiakaan opetusmenetelmiä, mistä on osoituksena hänen mielenkiintonsa TVT:n käyttöön ja sähköisiin oppimisympäristöihin. Mäkelä on suunnitellut ja toteuttanut koulussaan syventäviä ja soveltavia ilmiöpohjaisia kursseja biologiassa ja maantieteessä, esimerkiksi Humaanigenetiikka, Kehitysmaatutkimus ja Makromolekyylit. Hän on myös yhtenä päätoteuttajana ollut järjestämässä koulussaan Lapin kesäkoulua jo lähes parikymmentä kertaa. Viikon kestävässä leirikoulussa opiskellaan LUMA-aineita ja retkeillään luontokohteissa. Lisäksi Mäkelä on ollut toteuttamassa ja aktiivisesti vetämässä oman koulunsa kestävän kehityksen toimintaa ja siihen liittyviä teemapäiviä. Hän on toiminut aktiivisesti myös opettajien innostavana täydennyskouluttajana sekä Natura-lehden toimituskunnassa.

Hannu Naumanen
Pielisjoen koulu, Joensuu

Rehtori Hannu Naumasen johtama noin 400 oppilaan yläkoulu vastaa ajan haasteisiin kehittämällä erityisesti matemaattis-luonnontieteellistä opetusta ja ympäristökasvatuksen osa-aluetta. Kouluun on mm. perustettu LUMA-luokat. Naumanen on kannustanut opettajia ja luonut mahdollisuuksia toteuttaa erilaisia LUMA-aktiviteetteja yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston LUMA-keskuksen ja Joensuun tiedeseuran kanssa. Koulun oppilaat ovat aktiivisesti vierailleet niin Tiede- ja työelämäpäivillä kuin myös LUMA-laboratoriossa kokeellisen työskentelyn kursseilla. Koulussa on paljon myös kansainvälistä toimintaa. Naumanen on omalla positiivisella asenteellaan ja aktiivisella johtamistavallaan osoittanut, että koulun johtamisella voidaan todella kehittää koulun toimintaa.

Tuula Nikander
Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio, Turku

Lehtori Tuula Nikander on luotsannut koulussaan kemian opetusta yli 20 vuoden ajan loistavin tuloksin. Menestystä opiskelijoille on tullut erityisesti MAOL ry:n Neljän tieteen kisoissa. Hänen opiskelijoitaan on nähty myös kemian olympialaisissa. Hän on hyvin innostunut työstään ja saa opiskelijat kiinnostumaan kemian opiskelusta. Nikander on luonut kouluunsa useita erilaisia kemian työkursseja ja tekee mielellään yhteistyötä myös muiden oppiaineiden kanssa. Kurssitarjonnassa ovat mm. elintarvikekemian ja ympäristökemian kurssit, joista jälkimmäisen osalta hän on viime aikoina tehnyt hydrogeografian ja meribiologian kurssien opettajien kanssa. Erityisen ansiokasta on Nikanderin yhteistyö korkeakoulujen ja yritysten kanssa. Hänen kursseilla vieraillaan ja tehdään töitä esimerkiksi yliopistoilla, ammattikorkeakoululla ja useissa yrityksissä. Hänen opiskelijansa paitsi pärjäävät kemian opinnoissaan myös jatkavat niitä lukion jälkeenkin.

Riikka Nurmiainen
Metropolia Ammattikorkeakoulu, Espoo

Yliopettaja Riikka Nurmiainen kehittää aktiivisesti ja tunteja laskematta keinoja insinööriopiskelijoiden matematiikan oppimisen parantamiseksi. Nurmiainen tekee tiivistä yhteistyötä ammattiaineiden opettajien kanssa matematiikan opetuksen yhteensovittamiseksi ammattiaineiden opetuksen matematiikkatarpeisiin. Hän käyttää ammattiaineissa käsiteltäviä ongelmia matematiikan tehtävissä ja osoittaa matemaattisten valmiuksien tarpeellisuuden insinöörityössä. Viime aikoina Nurmiainen on ollut rakentamassa uudenlaisia opintojaksoja, joissa integroituvat LUMA-aineet, kielet ja ammattiaineet. Matematiikan opetukseen Nurmiainen on kehittänyt opiskelijalähtöisiä tapoja ja aktivoinut opiskelijat laskemaan tasaisesti koko kurssien ajan. Hän on ottanut käyttöön verkkotehtävät, joissa järjestelmä arpoo kullekin opiskelijalle hieman erilaiset tehtävät ja tarkistaa opiskelijan vastauksen oikeellisuuden. Tentit ovat jääneet hyvin pieneen rooliin. Aikuisten monimuotokoulutuksessa hän toteuttaa videoleikepohjaista matematiikan verkko-opetusta, joka mahdollistaa opetuksen yksilöllistämisen opiskelijakohtaisesti. Opiskelijat ovat ottaneet verkkotehtävät ja -opiskelun hyvin vastaan. Nurmiainen on pidetty ja arvostettu kollega, joka levittää tekemisen iloa koko oppilaitokseen.

Tapio Patrikainen
Oulun seudun ammattiopisto, Oulu

Lehtori Tapio Patrikainen kehittää aktiivisesti LUMA-aineiden opetusta ammatillisessa koulutuksessa. Hän soveltaa uutta teknologiaa ja sosiaalista mediaa opetuksessaan. Hän on myös kehittänyt innovatiivisesti työelämäyhteistyötä mm. prosessialan koulutuksessa. Patrikainen on lisännyt kestävän kehityksen tietoisuutta koko oppilaitoksessaan ja esimerkillään saanut muut sitoutumaan ja miettimään, millä tavalla kestävä kehitys ympäristön näkökulmasta on tärkeää. Hän on toiminut opettajien täydennyskouluttajana sekä ollut tekemässä oppikirjaa ammatillisen koulutuksen fysiikan ja kemian opetukseen. Oppikirjassa on keskeisesti huomioituna ympäristö ja kestävä kehitys.

Pirjo Putila
LUMA-keskus Aalto, Espoo

Projektipäällikkö Pirjo Putila on toiminut erittäin aktiivisesti Aalto-yliopiston LUMA-keskuksessa sen perustamisesta lähtien. Hän hoitaa yhteydet opettajiin, eri koululaisryhmiin ja muihin yhteistyötahoihin sekä järjestää kaiken operatiivisen käytännön toiminnan. Hän osallistui merkittävällä panoksella LUMARTS-luokan perustamiseen ja on aktiivisesti hankkinut opettajia ja laitteita sekä muutenkin myötävaikuttanut keskuksen infraan. Putilalla on pitkältä ajalta kokemusta LUMA– ja muita oppiaineita eheyttävän opetuksen kehittämisestä. Hän on omaehtoisesti ja aktiivisesti osallistunut opetusalan tapahtumiin sekä toiminut teknologiatapahtumien ja -kilpailujen järjestäjänä.

Richard Raja-aho
Tampereen LUMATE-keskus, Tampere

Richard Raja-aho toimii erittäin aktiivisesti ohjaajana LUMATE-keskuksen kerhoissa, leireillä ja muissa tapahtumissa. Hän tekee töitä sydämellään ja aina paljon enemmän kuin vain tarpeellisen tai välttämättömän. Hän käyttää paljon omaa aikaansa kehittääkseen uusia aiheita ja sisältöjä kerhoihin ja leireille sekä varmistaakseen niiden hyvän sujumisen. Hän on mukana toiminnassa rakkaudesta LUMA-toimintaan. Raja-aho saa jatkuvasti lapsilta ja nuorilta sekä heidän vanhemmiltaan erinomaista palautetta innostavuudestaan ja mukaansatempaavuudestaan.

Mia Skog
Höjdens skola, Raasepori

Mia Skog on innostava luonnontieteiden opettaja, joka on perustanut innovatiivisen Energialaboratorion Tenalan vanhaan kaupparakennukseen. Kaikki Raaseporin 5.-6.-luokkalaiset ja monet yläkoululaiset pääsevät ainakin kerran lukuvuodessa laboratorioon. Skogin järjestämien sponsoreiden avulla bussimatkat laboratorioon on saatu kouluille maksuttomiksi. Hänellä on loputon innostus kehittää omaa osaamistaan sekä keksiä uusia innostavia opiskelumateriaaleja ja -ympäristöjä. Hän on hyvä esimerkki siitä, miten yhden henkilön innostus voi vaikuttaa laajasti koko kunnan alueella.

Jussi Tomberg
Laanilan yläaste ja lukio, Oulu

Maantieteen ja biologian lehtori Jussi Tomberg on yksi Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluiden kehittäjäopettaja-nimikkeellä toimivista opettajista. Hän on hyvin innostunut LUMA-aineista, ja hänen innostuksensa välittyy vahvasti hänen kanssaan toimiville kollegoille sekä oppilaille, joita hän opettaa. Elämyksellisyys ja kokemuksellisuus, jotka näkyvät Tombergin omassa opetuksessa, ovat asioita joiden puolesta hän puhuu myös muille. Hän jakaa tietoa avoimesti eikä pelkää ideoida uutta ja tarttua haasteisiin. Tomberg on edistänyt voimakkaasti Oulun seudun koulujen ympäristöasioita järjestämällä mm. koulutusta. Hänen koulunsa on saavuttanut kestävän Vihreä lippu -tason. Hän on myös edistänyt Oulun kaupungin sivistys – ja kulttuuripalveluiden Green Office -sertifiointia.

Tomberg on toiminut aktiivisesti lukioiden ja yliopiston välisen yhteistyön kehittämiseksi mm. Oulun yliopiston LUMA-keskuksen kanssa. Omassa koulussaan hän on suunnitellut ja toteuttanut yhdessä kollegoidensa kanssa tieteenaloja eheyttävän LUMA-kurssin. Tomberg on aloittanut tiedeleirikoulutoiminnan pilotoinnin Oulun seudulla. Lisäksi hän edistää näkyvästi seksuaalikasvatusta. Tomberg hyödyntää TVT:aa aktiivisesti opetuksessaan. Hän on myös järjestänyt musiikillisia tapahtumia, kuten kehitysvammaisten ilmakitaransoiton maailmanmestaruuskilpailun sekä hänen omassa koulussaan käsikirjoitetun ja toteutetun Toisen roska on toisen aarre -musiikkinäytelmän. Tomberg on aktiivinen BMOL ry:n Oulun piirin jäsen. Hän on aktiivinen myös kansainvälisissä hankkeissa, erityisesti Venäjä-yhteistyössä.

Kuvat: Maija Pollari.

Suomi joukkoisti kestävän kehityksen – Sitoumus2050 rakentaa Suomea, jonka haluamme

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus on suomalainen konsepti, joka perustuu joukkoistamiseen eli masssojen aktiivisuuteen. Ainutlaatuinen toimintamalli on herättänyt kiinnostusta maailmallakin. Tavoitteena on osallistaa kansalaiset tavoittelemaan luonnon kantokyvyn rajoissa hyvinvoivaa Suomea.

Joukkoistaminen on muotisana, joka tuo mieleen rahoitusta innovaatioilleen janoavat start-up -yritykset. Suomessa joukkovoimaa on keksitty hyödyntää kestävän kehityksen edistämisessä –tiettävästi ensimmäisenä maailmassa.

Kyseessä on Ympäristöministeriön kehittämä konsepti, Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus (Sitoumus 2050). Yhteiskuntasitoumuksen visio on saavuttaa luonnon kantokuvun rajoissa hyvinvoiva Suomi.

Maaliskuussa 2014 käynnistynyt Sitoumus2050 on vielä alkuvaiheessa, kertoo Kestävän kehityksen toimikunnan apulaispääsihteeri Marja Innanen Ympäristöministeriöstä. ”Tavallisia ihmisiä yritetään saada mukaan ja tavoitteena on saada mukaan enemmän myös kestävän kehityksen sosiaalista puolta”, hän sanoo.

Sitoumus2050 on avoin kaikille: myös yksityishenkilöt voivat osallistua. Sitoumuksen tekijät asettavat itselleen konkreettisia, mitattavia tavoitteita ja toimenpiteitä, jotka edistävät yhtä tai useampaa kahdeksasta ydintavoitteesta:

1) Yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin
2) Vaikuttavien kansalaisten yhteiskunta
3) Työtä kestävästi
4) Kestävät yhdyskunnat ja paikallisyhteisöt
5) Hiilineutraali yhteiskunta
6) Resurssiviisas talous
7) Luonnon kantokykyä kunnioittavat elämäntavat
8) Luontoa kunnioittava päätöksenteko

Kestäviä askelia tulevaisuuteen

Tällä hetkellä tasapainoilemme planeettamme kestävyyden rajoilla. Joudumme miettimään miten takaamme yhtä aikaa sekä ympäristön kestävyyden että sosiaalisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen perustan hyvälle elämälle. Vaikealta tuntuvassa tilanteessa ei kannata lannistua, sillä keinoja kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen löytyy.

”Tänä vuonna on mahdollisuus merkittäviin muutoksiin: joulukuussa on Pariisin ilmastokokous ja syyskuussa tehdään globaalit kestävän kehityksen tavoitteet, jotka tulevat koskemaan myös meitä. YK:n tavoitteisiin pyrkiminen on Suomessa joukkoistettu muutosprosessi”, Innanen toteaa.

”Tämä on ainutlaatuinen malli, jota ei ole tehty missään muualla maailmassa. Toivomme, että tämä meidän pieni kokeilu voisi olla jonkun suuremman alku maailmanlaajuisesti.”

Sitoumus2050 on yksi tapa muuttaa asioita parempaan suuntaan. Innasen mukaan se kertoo esimerkiksi yrityksissä hyvistä teoista ilman viherpesun leimaa. Kuulumalla isompaan viitekehykseen saa osallisuuden ja vaikuttamisen kokemuksia, tukea ja kiristystä muista osallistujilta ja uusia verkostoja. Sitoumukset ovat julkisia, joten näkyvyys verkossa kannustaa myös panostamaan tavoitteiden saavuttamiseksi.

Katso tuore kampanjavideo Eväät huomiselle:

Kouluissa kohti kestävää Suomea

Innanen toivoo, että kestävä kehitys ei jäisi opetuksessa yksinäiseksi lokeroksi, vaan toisi sisältöä jokaiseen oppiaineeseen.

Monet koulut ovat jo nyt innokkaasti mukana vahvistamassa ympäristötietoutta ja integroimassa kestävän kehityksen teemoja osaksi opetusta. Suuntaa antaa myös se, että ekososiaalinen sivistys kuuluu uuden opetussuunnitelman perusteiden arvoperustaan.

Innanen iloitsee siitä, että erilaiset oppilaitokset muodostavat tällä hetkellä enemmistön kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen tehneiden joukossa.

”Ihan mahtava määrä kouluja ja oppilaitoksia, jotka haluavat ottaa tämän ihan käytännössä osaksi koulun toimintaa – ihan perustavaa laatua olevia juttuja”, hän sanoo. Isot massat on mahdollista tavoittaa kun ihmiset haastavat mukaan omia verkostojaan:

”Sitoumus perustuu vapaaehtoisuuteen, olisi mahtavaa jos opettajien keskuudessa lähtisi liikkeelle yhteinen haaste jonkun konkreettisen jutun tekemiseksi. Tärkeää on saada välitettyä viesti siitä, että ratkaisuja on.”

Teksti: Maija Pollari.

LUMA-keskus Suomi osallistuu talkoisiin. Olemme tehneet Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen viideksi vuodeksi. Tutustu LUMA-keskus Suomen sitoumukseen.

Tuhannen oppilaskävijän raja meni rikki Lumartsissa

LUMA-keskus Aallon Lumarts-tiedeluokan suosio kasvaa: toukokuussa kävijämäärä ylitti tuhannen vierailijan rajapyykin. Lumarts-laboratoriossa yläkoulun ja toisen asteen oppilasryhmät pääsevät kemian ja fysiikan lisäksi tutustumaan kokeellisesti eksoottisempiikin teemoihin kuten bioteknologiaan, rikoskemiaan, biotaiteeseen ja nanoteknologiaan.

Lumarts-laboratorion opintokäynnit kiinnostavat koululaisia vuosi vuodelta enemmän.

LUMA-keskus Aalto käynnisti toimintansa vuonna 2013. Toiminnalla innostetaan lapsia ja nuoria matematiikan, luonnontieteiden, tietotekniikan ja teknologian opiskeluun ja harrastuneisuuteen. Opiskelijat voivat vierailla Lumarts-laboratoriossa, jossa käynnit painottuvat käytännön läheisiin tehtäviin näissä aiheissa.

Kevään tuhannes oppilas vieraili Lumartsissa toukokuussa. Kävijämääräennätys rikkoutuu tänä vuonna.

“Opintokäyntejä odotetaan tänä keväänä jo yhteensä 1200, kun lukumäärä koko viime vuonna oli saman verran”, iloitsee projektipäällikkö Pirjo Putila. Kaukaisimmat koululaiset ovat tulleet aina Muhokselta asti.

Lukiolaiset rikospoliisien saappaissa

Opintokäyntien avulla saadaan myös lisättyä kaikenikäisten koululaisten tietoisuutta luonnontieteellisistä ja matemaattisista aineista. Monesti laboratoriossa on myös mahdollisuus tehdä jotain sellaista, mikä ei omalla koululla onnistu.

Toukokuisella käynnillä ryhmä lukion oppilaita Lauttasaaren yhteiskoulusta sovitteli innokkaina valkoisia laboratoriotakkeja päälleen ennen vierailun alkamista. Kuten oikeissakin laboratorio-olosuhteissa, takit puettiin päälle laboratorion ulkopuolella ennen tositoimiin ryhtymistä. Tällä kertaa LYKin ryhmän mukana oli myös kansainvälisiä oppilasvieraita saksalaisesta ystävyyskoulusta, Wuppertalista.

“Pyrin tuomaan tänne oppilasryhmäni vierailulle, jos vain mahdollista”, kertoi opettaja Elina Rautiainen-Heinonen. Käynnit ovat olleet kaikin puolin hyödyllisiä ja kiinnostavia.

Päivän teemana oli kemia ja rikoslaboratorio, jossa tutkittiin mm. hiusnäytteitä mikroskoopilla ja sormenjälkiä.

Lukiolaiset ja heidän saksalaiset vieraansa tarttuivat innolla tehtäviin, joita oli kolme erilaista. Sormenjälkijauhetta ripoteltiin lasin pintaan ja tämän jälkeen siihen painettiin oma peukalo ja lopuksi koko ryhmän jäljet kerättiin yhteen paperiin.

Toisessa tehtävässä hiuksia tutkittiin mikroskoopilla ja kolmannessa valaistiin ”verijälkiä” Luminol-liuoksella. Tehtävässä aikaansaatu valoefekti herätti ihastuneita reaktiota suojalasien takana.

“Tämähän toimii”, oppilaiden joukosta kuului innokasta kuhinaa, kun liuoksella onnistuttiin valaisemaan verijäämiä sisältäviä tahroja.

Opintokäyntien aikana saadut oivallukset ja innostus tieteen tekemiseen on onnistunutta LUMA-toimintaa parhaimmillaan.

LUMA-toimintaa Espoon Otaniemessä: LUMA-keskus Aalto.

Teksti: Annika Artimon kirjoittaman jutun 19.5.2015 pohjalta.

Kiehtova ilma Vanttilan koulun LUMA-päivän pääosassa

Espoolaisessa Vanttilan yhtenäiskoulussa vietettiin huhtikuussa koko koulun LUMA-päivää. Päivän teemana oli ilma, jota tarkasteltiin ja tutkittiin monelta kantilta oppiainerajojen yli.

Työpajat innostivat oppilaita kokeilemaan uutta

LUMA-päivä on Vanttilan koulussa perinteisesti yhteisöllinen ja oppilaita osallistava tapahtuma. Tälläkin kertaa oppilaat toimivat työpajojen ohjaajina: 5. -luokkalaiset vetivät 1. ja 2. -luokkien oppilaille ilma-aiheista tiedetyöpajaa, 9.-luokkalaiset esittelivät omassa työpajassaan eläinten hengitystapoja, 7.-luokkalaiset ohjasivat alakoulun oppilaille suunnatun kuvataiteen työpajan ja yläkoulun Nordplus-kerholaiset tutustuttivat alakoulun oppilaita hiilijalanjälkeen.

Myös opettajat ideoivat työpajoja: kotitalouden työpajassa 6.-luokkalaiset nivellettiin yläkoulun aineenopetukseen tutkimalla vaahtoja, käsityöpajoissa valmistettiin soittimia, musapajassa musisoitiin puhallinsoittimilla ja äidinkielen pajassa luotiin sanataidetta ilmasta.

Näin runoilivat 8.-luokkalaiset:

ILMA

Ärhentelevä avaruus on pilvessä
vain taivas on rajana
ilmainen vapaus liitää ilmielävänä
kuin paperi taivaalla
kiukkuinen taivas ärjyy
ilmapallo leijailee pilvessä pitkään
hyppää alas

Vierailevat työpajojen pitäjät Luma-päivän kohokohtia

Päivän aikana koululla vieraili myös ulkopuolisia luennoitsijoita. Suomen Akatemian tutkija Aleksi Lehikoinen luennoi koulun kaikille oppilaille linnuista ja ilmastonmuutoksesta. Erasmus-ohjelman kautta Suomessa vieraileva Andris Slavinskis tutki englanninkielisessä työpajassaan yläkoulun oppilaiden kanssa avaruutta.

LUMA-päivän ehdottomia kohokohtia olivat myös Helsingin yliopiston LUMA-keskuksen pitämät työpajat. Oppilaat saivat nauttia BioPopin, F2k:n, Summamutikan ja Kemianluokka Gadolinin mielenkiintoisista työpajoista sekä ennen kaikkea niiden osaavista ja innostavista vetäjistä.

Kaikissa vierailevissa työpajoissa oli huomioitu LUMA-päivän teema eli ilma oli pääosassa. BioPopin työpajassa tutkailtiin hengitystä, F2K:n pajassa ihmeteltiin ilmanpainetta sekä tyhjiötä, Gadolinin työpajassa rakennettiin vetyauto ja Summamutikan pajassa tutkittiin ilman koostumusta.

Onnistuneen LUMA-päivän jälkeen yhteistyö Summamutikan kanssa jatkui vielä seuraavana päivänä 7.- ja 8.-luokkalaisille suunnatun geometria-aiheisen matematiikkapäivän merkeissä. Ikosaedrin kokoaminen vaati luokalta todellista yhteistyökykyä.

Kiitos LUMA-keskukselle vierailusta Vanttilan koulun LUMA-päivään!

Vanttilan koulun LUMA-päivä toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston LUMA-keskuksen kanssa

Teksti: Vanttilan koulu.

Miksi ihminen näkee vain pienen osan valosta?

Miksi ihminen näkee vain näkyvän valon aallonpituuden? Kun esimerkiksi jotkut muut eläimet näkevät pienempää tai suurempaa aallonpituutta.

Valon näkemiseksi silmässä pitää olla jotakin sellaista materiaalia, joka pystyy sieppaamaan valon pienimpiä osasia, valokvantteja eli fotoneja, ja välittämään tiedon fotonin sieppauksesta eteenpäin, jotta silmän näköaistisoluissa syntyisi lopulta sähköinen solukalvon vaste tälle sieppaukselle.

UV-valo eli meidän näkemäämme “näkyvää valoa” lyhyemmät valon aallonpituudet pysähtyvät hyvin tehokkaasti silmän sarveiskalvoon eivätkä pääse silmän näköaistinsoluihin (tästä johtuu samalla se, että liian runsas UV-valo esim. hitsauksessa tai keväällä tunturihangilla, aiheuttaa sarveiskalvon vaurion). UV-valo siis suodattuu meidän silmässämme pois, ennen kuin se pääsee näköaistin kanssa kosketuksiin. Ilman sarveiskalvoa me näkisimme ns. pitkäaaltoista UV-säteilyä. Mm. hyönteisillä sarveiskalvoa vastaava rakenne ei tee samanlaista suodatusta.

Infrapunasäteily, eli “näkyvää valoa” pitkäaaltoisempi valo taas jää meille näkymättömäksi, koska näköaistinsoluissa oleva rodopsiini (eli näköpigmenttiproteiini), joka on se fotoneja sieppaava molekyyli, vaatii tietyn vähimmäisenergian sieppauksessa, jotta se pystyy “virittymään” ja välittämään tietoa eteenpäin.

Infrapunasäteilyn fotoneissa energiaa on vähän (pitkäaaltoisempi säteily = vähemmän energiaa fotoneissa) ja meidän rodopsiinimme ei toimi sillä. Joillakin eläimillä on punaista varten omia rodopsiinejaan (me näemme oikeasti vain “keltaista”), mutta todellista infrapunanäköä ei oikeastaan ole olemassa, koska energiaa on liian vähän ympäristön lämmön tuottamiin fotoneihin verrattuna. Rodopsiinin sieppauksen perusta on siihen liittyvän A-vitamiinin (retinaali) hiiliatomien välinen ns. alternoiva yksöis-kaksois-sidosten ketju, jonka sidoselektroneihin fotonien energia sieppautuu. Tämän tapahtuman minimienergia määrää sen, kuinka lähelle infrapunaa voidaan näköaistissa päästä.

Matti Weckström, professori
Fysiikan laitos, Oulun yliopisto

Meripelastustarina taipuu moneksi ohjelmointikerholaisten peleissä

Ohjelmoimaan voi oppia kuka tahansa lukutaitoinen- Helsingin yliopiston LUMA-keskuksen Linkki-keskuksen järjestämissä suosituissa peliohjelmointikerhossa lapset ja nuoret oppivat käyttämään ohjelmointia omien ideoiden ja luovuuden toteuttamiseen.

Suuri valtamerialus on uppoamassa. Vain majakan pyörivä valokeila lävistää yön pimeyden. Pääseekö pelastusalus ajoissa valtamerilaivalle pelastaakseen sen matkustajat, vai joutuuko se ohi lipuvien salakavalien jäävuorien uhriksi?

Onneksi tämä jännitysnäytelmä käydään oikean meren sijasta Helsingin yliopiston LUMA-keskuksen (osa LUMA-keskus Suomea) osana toimivan Linkki-keskuksen peliohjelmointikerhon tietokoneiden ruudulla.

Kerho kokoontuu viikoittain Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella. 7 – 12 -vuotiaat kerholaiset pääsevät itse toteuttamaan omanlaisensa pelin visuaalisella Scratch-ohjelmointikielellä. Opetuskäyttöön tarkoitettu kieli koostuu eri värisistä ja muotoisista palikoista, joista ohjelmoija rakentaa koodin vetämällä ne hiirellä sopivaan paikkaan. Värit helpottavat jokaisen palikan tehtävän muistamista ja muoto auttaa hahmottamaan, miten niitä voi yhdistellä keskenään.

Persoonallisia pelejä ja ohjelmointiratkaisuja

Ohjelmoimaan voi oppia kuka tahansa lukutaitoinen: sujuvaa kirjoitustaitoa ei välttämättä vaadita.

Pelin hahmot ja taustat voi joko piirtää itse tai valita ne valmiista hahmokirjastosta. Kaikki pelissä näkyvä on ohjelmoijan itse piirtämää tai valitsemaa majakan valokeilaa myöten. Jokaisesta pelistä tulee tekijänsä näköinen, ja toimivia ratkaisuja koodin toteuttamiseksi on monia.

Yksin peliä ei tarvitse keksiä, vaan ohjaaja näyttää luokan edessä vaihe vaiheelta, miten mallipeli koodataan. Omaan ohjelmointiin saa apua milloin tahansa. Kun pelin perustoiminnot on toteutettu, pääsevät kerholaiset lisäämään omia ominaisuuksia ja parantelemaan peliä.

Pian kerholaisten ideoista onkin tullut valmiita pelejä: toteutuksista löytyy esimerkiksi pisteiden menettäminen liiasta kääntyilystä, laivan seuraaminen tutkakuvassa ja pelastusaluksen nimeäminen nakkiveneeksi.

Kun oma peli on valmis, sen voi jakaa muiden pelattavaksi Scratchin sivuilla, ja toisten kerholaisten pelit löytyvät kätevästi Linkki-kerhon käyttäjätililtä. Myös muiden tekemistä peleistä voi oppia: kaikkien pelien koodia saa lukea vapaasti, ja halutessaan muiden teoksista voi myös muokata omia versioitaan.

Kerhossa pääsee ohjelmoimaan ja käyttämään omaa luovuuttaan, mutta myös oppimaan tietotekniikan maailman saloista.

Kenenkään ei tarvitse pakertaa pelin kanssa yksin, vaan ohjaajat ja toiset kerholaiset ovat tukena. Muutaman kerran lukukaudessa järjestettävissä demotilaisuuksissa jokainen saa esitellä suosikkiteoksensa muille osallistujille. Lisäksi kerhossa pääsee tutustumaan samanhenkisiin kavereihin, makoilemaan säkkituoleilla ja heittelemään lintupehmoleluja.

Teksti: Ada-Maaria Hyvärinen. Kuva: Arto Wikla.

Tämä toimii! -teknologiakilpailu sopii teknologian opiskeluun alakoulussa

Tämä toimii! -teknologiakilpailu tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia eheyttävään teknologian opiskeluun. Tampereen teknillisessä yliopistossa julkaistun opinnäytetyön mukaan kilpailu kehittää erityisesti oppilaiden ryhmätyötaitoja, ongelmanratkaisukykyä ja luovaa ajattelua. Osallistuneet opettajat ovat tyytyväisiä kilpailun toteutukseen ja arvostavat kilpailun maksuttomuutta.

Tämä toimii! -teknologiakilpailu on 4.-6. luokkalaisille suunnattu, teknologian oppimiseen kannustava kilpailu. Kilpailussa neljän hengen oppilasryhmät suunnittelevat ja rakentavat liikkuvan lelun, johon käytetään kilpailun järjestäjän toimittamia ilmaisia materiaaleja. Lisäksi oppilaat luovat lelulleen mainoksen ja dokumentoivat koko prosessinsa päiväkirjan muodossa.

Kilpailun päärahoittaja on LUMA-keskus Suomi ja sen koordinoinnista vastaa LUMA-keskus Suomeen kuuluva Tampereen LUMATE-keskus. Kilpailuun ilmoittaudutaan syksyisin, ja toteutuskerta 2014 – 2015 on parhaillaan käynnissä.

Monipuoliset oppimismahdollisuudet

Tämä toimii! -teknologiakilpailu sopii perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden Ihminen ja teknologia -aihekokonaisuuden toteuttamiseen.

Kilpailu sisältää elementtejä monista oppiaineista, ja projektia tehdäänkin useiden eri oppiaineiden tunneilla. Kilpailu tarjoaakin mahdollisuuden oppiainerajoja ylittävään, eheyttävään oppimiseen.

Tampereen teknillisen yliopiston opiskelija Kalle Ylinen toteutti opinnäytetyössään kyselytutkimuksen, jonka kohteena olivat Tämä toimii! -toteutuskerralle 2013 – 2014 osallistuneet opettajat. Kyselyyn vastasi 111 opettajaa, kun toteutuskerralle 2013 – 2014 oli ilmoittautunut yhteensä 229 opettajaa.

Peräti 96 % vastaajista oli sitä mieltä, että kilpailu tukee teknologian aihekokonaisuutta joko jokseenkin hyvin tai erittäin hyvin. Opettajien mukaan kilpailu palvelee hyvin myös käsityön, fysiikan, kuvataiteen ja äidinkielen opetusta.

Vastaajien mielestä kilpailu tarjoaa hyviä mahdollisuuksia useiden eri taitojen kehittämiseen. Keskeisimpinä taitoina koettiin ryhmätyötaidot, ongelmanratkaisukyky, luova ajattelu sekä tavoitteellinen ja pitkäjänteinen toiminta. Esimerkiksi 82 %:n mielestä kilpailu tarjosi erittäin hyvät mahdollisuudet ryhmätyötaitojen kehittämiseen.

Vastaajien mukaan kilpailu tukee myös monien muiden taitojen kuten perustelutaidon, vastuunoton ja loogisen ajattelun oppimista.

Osallistujat tyytyväisiä

Kyselyn mukaan opettajat ovat tyytyväisiä kilpailun toteutukseen ja kokevat kilpailun jatkamisen tärkeäksi. Vastanneista 81 % ilmoitti, että osallistuu seuraavalle toteutuskerralle ainakin luultavasti. Opettajien mukaan kilpailu onnistui myös kiinnostamaan oppilaita.

Opettajat kokivat Tämä toimii! -kilpailun maksuttomuuden tärkeäksi.

”Koen, että ilmaisuus on iso asia. Sillä on helppo houkutella niitäkin, jotka eivät tiedä, mikä Tämä toimii on, kilpailuun mukaan!”, kertoi eräs opettaja.

Tämä toimii!-kilpailun loppuhuipennus järjestetään Tampere-talossa 5.5.2015..

Tutustu opinnäytetyöhön verkossa: Ylinen, K. (2015). Matematiikan opetuksen tavoitteiden täyttyminen alakoulun teknologiakilpailussa. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto, Luonnontieteiden tiedekunta, Matematiikan laitos.

Teksti: Kalle Ylinen ja Sirkka-Liisa Eriksson.

Vuoden 2014 LUMA-toimijat esittäytyvät: Marjaana Myllylä

Marjaana Myllylä palkittiin yhtenä vuoden 2014 LUMA-toimijana uraauurtavasta työstään nanotieteiden edistämiseksi kouluopetuksessa. Hän heittäytyy mukaan niin integroivan opetuksen kokeiluihin kuin kansainväliseen yhteistyöhön.

Marjaana Myllylä opettaa äitiyslomasijaisena biologiaa, maantietoa ja terveystietoa mäntsäläläisessä Riihenmäen yläkoulussa. Hän kertoo olleensa omana kouluaikanaan intohimoisen kiinnostunut ihmisen fysiologiasta: ”Yläkoulun biologian opettaja ennusti minulle tuolloin patologin uraa, niin antaumuksellisesti ja silmät kiiluen tutustuin jokaiseen sisäelimeen ja suolenpätkään.”

Lukiossa Myllylä innostui geeneistä ja niiden vaikutuksesta ja selvitti suvussaan esiintyvien sydäntautien periytyvyyttä. Aikaan ennen internetiä lisätiedon löytäminen oli nykyistä vaikeampaa, joten hän otti yhteyttä Oulun yliopiston perinnöllisyystieteen tutkijoihin saadakseen apua sukuselvitykseen.

Omatoiminen ja aktiivinen ote näkyy myös Myllylän työssä. Omassa opetuksessaan hän haluaa panostaa elämykselliseen oppimiseen, jossa motivaatio rakentuu oppilaiden kokemille positiivisille tunteille.

”Tällä hetkellä olen erittäin kiinnostunut opettavieni aineiden lisäksi ilmiöpohjaisesta ja elämyksellisestä oppimisesta, eri oppiaineiden välisestä integraatiosta, TVT:n ja sosiaalisen median käytöstä opetuksessa, nanotieteistä ja kansainvälisistä projekteista, ja myöskin näiden kaikkien työtapojen integroimisesta”, hän sanoo.

Myllylä uskoo, että opetuksen kehittäminen on onnistunut koulun kannustavan työyhteisön ansiosta: ”kun koulun toimintakulttuurin ytimenä on oppiva yhteisö pääsevät aktiiviset ja motivoituneet opettajat parhaiten tuomaan itsestään esille luovuuden ja innostuneisuuden sekä rohkeuden kokeilla jotain uutta.”

Yläkoululaiset menestyivät nanotiedekisoissa

Konkreettisesti uutta suuntaa edustaa Myllylän kokeilu yläkoululaisille suunnatusta nanotieteen opiskelusta. Oman ensikosketuksensa nanotieteisiin Myllylä sai opettajille suunnatulla verkkokurssilla. Tieteenalan tarjoamat mahdollisuudet opetuksen eheyttämiseen valloittivat hänet heti:

”Innostuin suuresti tästä alasta, koska näin siinä valtavasti potentiaalia integroida eri luonnontieteellisiä aineita. Tästä seurasikin nanokerhon järjestäminen, missä tutustuttiin aluksi nanotieteisiin yleisesti ja keskityttiin sitten oppilaita eniten kiinnostavaan nanolääketieteeseen. Kokeellisen nanolääketieteen työn etsin Scientix-sivuilta, jota kautta sain myös suomenkieliset ohjeet.”

Hänen vetämässään NanoScience-kerhossa lähestyttiin nanotiedettä myös taiteena: kerholaiset osallistuivat eurooppalaisen NanOpinion-hankkeen kilpailuun, jota varten valmistui video kehitteillä olevasta kohdistetusta syöpälääkkeestä. Myllylän oppilaat veivät päävoiton yläkoululaisten sarjassa.

”Kerhon pitäminen ja kilpailuprojekti opettivat minulle valtavasti projektityöskentelystä ja siitä, miten tiedekilpailut voivat motivoida ja innostaa oppilaita (ja opettajaa). Tiedekilpailu voisi olla myös hyvä kimmoke suunnitella koulussa eri oppiaineita integroiva kokonaisuus”, hän pohtii.

Kansainvälinen yhteistyö rikastuttaa opetusta

Myllylän mielestä suomalaisilla opettajilla on paljon annettavaa Eurooppaan. Opettajat voivat puolestaan hyötyä kansainvälisistä kontakteista ja koulutuksista. Hän onkin päättänyt sijoittaa LUMA-toimija -stipendinsä eurooppalaiseen luonnontieteiden opetuksen konferenssiin, kesäkouluun tai työpajaan osallistumiseen.

”Verkostoituminen eri koulujen ja maiden opettajien kanssa on tärkeää Euroopan yhtenäisyyden kannalta. Me koulutamme tulevaisuuden osaajia, jotka ovat identiteetiltään sekä suomalaisia että eurooppalaisia”, hän sanoo.

Opettajien aktiivisuus ja ideat opetuksen kehittämiseksi sekä yhteistyö ulkomaalaisten opettajien ja koulujen kanssa ovat Myllylälle inspiraation lähde. Hän haluaa myös levittää uusia ajatuksia ja hyviä ideoita laajempaan käyttöön.

”Koen merkitykselliseksi, että voin jakaa omia kontaktejani tai tietoa Euroopassa meneillään olevista projekteista, materiaaleista tai kilpailuista muille opettajille sekä Suomessa että ulkomailla.”

Molemminpuolinen kunnioitus takaa luokan työrauhan

Yksi isoimmista kannustimista työssäni ovat kuitenkin oppilaat”, Myllylä sanoo ja kehuu miten hauskoja ja huumorintajuisia nuoret osaavat olla:

”Useimmiten oppitunneillani nauretaankin hyvässä hengessä ties mille asialle, useasti myös minulle. Nautin ajastani nuorten kanssa ja olen aidosti kiinnostunut heidän ajatuksistaan ja kiinnostuksen kohteistaan.”

Hänen mukaansa hyvä oppilaantuntemus auttaa suunnittelemaan työskentelytapoja, jotka huomioivat oppilaiden erilaisuuden ja yksilöllisyyden.

“Kun heitä kunnioitetaan ja kohdellaan tasavertaisesti, niin saa vastavuoroisesti kunnioitusta ja arvostusta takaisin. Tämä onkin minun keinoni saada työrauhaa luokkaan.”

Teksti: Maija Pollari.

Ovatko kaikki solun kalvot samanlaisia?

Millä tavalla kalvorakenteisten soluelimien (solulimakalvosto, mitokondrio, jne.) rakenne eroaa solukalvosta? Ovatko kaikki kalvot samanlaista fosfolipidiä? Entä onko soluelinten pinnalla kuljettajaproteiineja, ionipumppuja tai muita solukalvolle tyypillisiä rakenteita?

Solukalvolla on erilainen kalvolipidi- ja kalvoproteiinikoostumus kuin soluelimien kalvoissa. Fosfolipidien lisäksi on olemassa monia muitakin kalvolipidejä, ja niiden koostumus vaihtelee lajin, yksilön, kudoksen ja soluelimien välillä. Kalvoproteiineja on myös soluelinten pinnalla ja jokaisella soluelimellä on omanlaisensa kalvoproteiinit.

Solua ympäröivän solukalvon lisäksi kalvorakenteita löytyy myös monista soluelimistä, kuten solulimakalvostosta, mitokondriosta, viherhiukkasista ja lysosomeista. Myös tumaa ympäröi kaksi kaksoiskalvoa. Kaikissa solun rakenteissa kalvon perusrakenne on samanlainen: ne koostuvat kahdesta kalvolipidikerroksesta, joiden seassa on erilaisia kalvoproteiineja. Kalvolipideihin kuuluvat fosfolipidien lisäksi esimerkiksi kolesteroli, sfingolipidit ja erilaiset glykolipidit. Arkeoneilla kalvolipideihin kuuluu myös erilaisia eetterilipidejä.

Kalvojen rakenteessa on paljon vaihtelua eri eliöiden ja solutyyppien välillä – esimerkiksi kasvien solukalvoilla on pääsääntöisesti vähemmän steroleja ja kolesterolin sijaan niillä on erilaisia kasvisteroleja. Myös ympäristöolosuhteet voivat vaikuttaa siihen, millainen kalvon koostumus on. Kylmissä olosuhteissa elävän yksilön kalvolipideissä voi olla enemmän tyydyttymättömiä rasvahappoja kuin lämpimämmässä elävän yksilön.

Kalvolipidien koostumus riippuu paljon myös siitä, missä päin solua ollaan. Esimerkiksi ihmissoluissa solukalvolla on enemmän kolesterolia kuin kalvorakenteisissa soluelimissä. Joissakin soluelimissä on kaksi kaksoiskalvoa, joiden koostumus eroaa toisistaan: esimerkiksi mitokondrion ulomman kalvon koostumus on erilainen kuin sisemmän kalvon.

Kalvoproteiinit ovat hyvin erilaisia solun eri osissa ja yksilön eri soluissa – ne ovat soluelimien toiminnan kannalta hyvin keskeisiä. Jokaisella kalvorakenteisella soluelimellä on omanlaisensa yhdistelmä kalvoproteiineja: ne voivat toimia esimerkiksi entsyymeinä, vaikuttaa solukalvon rakenteeseen tai avustaa aineiden kuljetuksessa ja viestinnässä. Esimerkiksi mitokondrion sisemmällä kalvolla sijaitsevat elektroninsiirtoketjun entsyymit, joilla on tärkeä merkitys soluhengityksessä. Muista soluelimistä samoja entsyymejä ei löydy. On kuitenkin olemassa myös sellaisia kalvoproteiineja, joita on kaikilla solun kalvoilla.

Kalvot ovat myös asymmetrisiä. Tällä tarkoitetaan sitä, että kalvolipidien ja -proteiinien koostumus riippuu siitä, ollaanko solun (tai soluelimen) sisä- vai ulkopinnalla. Esimerkiksi solukalvolla hormonien reseptorit ja monet tarttumisproteiinit sijaitsevat solun ulkopinnalla. Myös kalvolipidikoostumus riippuu siitä, kumpaa puolta kalvosta tarkastellaan.

Justus Mutanen, tohtorikoulutettava
Biotieteiden laitos, Helsingin yliopisto

Ilmiöt ja ihmeaineet virittivät opettajia tiedekerhojen maailmaan

Kokkolassa toteutettu Ilmiöitä ja ihmeaineita -kurssi tutustutti opettajia ja opettajaopiskelijoita kerho-ohjauksen perusteisiin. Kurssilta tarttui mukaan eväitä ja innostusta sekä konkreettisia työohjeita tiedekerhojen pitämiseen.

Ilmiöitä ja ihmeaineita -kerhonohjaajakoulutus Kokkolassa

Kolmivuotisen Tutkimalla oppii -hankkeen myötä jalostui Ilmiöitä ja ihmeaineita -kerho-ohjaajakoulutus, jota on Keski-Pohjanmaan alueella toteutettu aiemmin Perhossa ja Kaustisella 4H-yhdistyksen tukemana. Nyt ohjaajakurssi järjestettiin Keski-Pohjanmaan LUMA-keskuksen toimesta Kokkolassa.

Kurssin vetäjinä toimivat pitkän linjan konkarit: Centria ammattikorkeakoulun lehtori Maija Rukajärvi-Saarela sekä LUMA-toimijana v. 2014 palkittu luokanopettaja emerita Margetta Sarkkinen.

Kurssille osallistuneiden taustat olivat laajat: koululaisista jo pitkään alalla olleisiin luokanopettajiin, mukana myös opettajiksi opiskelevia, olipa yksi kemian maisterikin. Osallistujien erilaiset taustat eivät haitanneet, päinvastoin, se toi keskusteluihin lisää näkökulmia. Yhteistä kaikille oli innostus kemiaan ja halu tehdä arkipäivän ilmiöistä konkreettisia tutkimuksia, jotka soveltuvat toteutettaviksi alakoululaisten kanssa.

Kurssi toteutettiin kolmena päivänä, kaksi iltapäivää viikolla ja yksi kokonainen lauantaipäivä, yhteensä 18 tuntia. Toteutustapa mahdollisti opettajien osallistumisen, sillä kenenkään ei tarvinnut hankkia sijaista itselleen. Kurssilaiset tutustuivat kerhonpitämisen perusteisiin, työohjeisiin ja töiden tekemiseen tarvittaviin perusvälineisiin. He pääsivät myös tekemään itse tutkimustöitä.

Päivät olivat pitkiä, mutta innostusta se ei lannistanut!

Havaintoja, ilmiöitä ja pohdintaa

Kerhovälineistö on suunniteltu siten, että ne on edullista hankkia: esim. pilttipurkit käyvät dekantterilasin sijaan ja muoviset välineet (pullot, pakasterasiat, lusikat) ovat pitkäikäisiä ja kestävät kolhuja.

Töihin tutustuttiin itse tekemällä ja havainnoimalla ja lopuksi keskusteltiin tärkeistä kohdista. Keskustelut tehdyistä töistä ja havainnoista koettiin erittäin tärkeiksi. Keskusteluissa tehtiin erilaisia havaintoja ja pystyttiin selventämään ilmiöitä ja käsitteitä sekä laajentamaan näkökulmia.

Useimmista töistä keskusteluissa virisi myös jatkotutkimusaiheita, joita voi hyödyntää perusopetuksessa tai kerhotoiminnassa. Juuri ajatustenvaihto ja ilmiöiden yhdistäminen toisiinsa konkreettisten tehtävien ja havainnointien avulla tuntui olevan kurssin suurin anti.

Rohkeasti tiedekerhotoimintaa kokeilemaan!

Useimmat opettajista olivat kiinnostuneita järjestämään omalla koulullaan kerhon. Heidän mielestään kerho-ohjaajille tarjottu materiaali oli selkeää ja helposti käyttöönotettavaa.

KP LUMA-keskus antaa kerhotarvikkeita lainaan, joten tiedekrhon käynnistäminen omassa koulussa onnistuu tarvittaessa vaivattomasti.

Tulevaisuudessa kerho-ohjaajakoulutuksia pyritään järjestämään tarpeen mukaan. Etenkin luokanopettajiksi opiskelevat kokivat kurssin niin ammatillisesti kuin harrastuneisuuden kannalta tarpeelliseksi. Kaikki kokivat saaneensa kurssilta eväitä omaan työhönsä tai kerhon perustamiseen. Keväälle saatiin yksi kerhokin perustettua uusin ohjaajavoimin.

Kerho-ohjeet löydät KP LUMA:n sivuilta. Kerhotoimintaoppaan työohjeet ovat vapaasti kaikkien hyödynnettävissä.

Teksti: Tiina Ylä-Kero.