admin

Jippo-virtuaalikerhosta tiedeharrastus koko perheelle

Ikä, aika tai paikka ei ole esteenä seikkailuille tieteiden maailmassa! LUMA-keskus Suomen maksuttomat Jippo-virtuaalikerhot tarjoavat lapsille, perheille ja alakoululuokille mahdollisuuden osallistua luonnontiede- ja matematiikkakerhotoimintaan ajasta ja paikasta riippumatta.

LUMA-keskus Suomi avaa helmikuussa 2015 täysin uudenlaisen kerhokonseptin, Jippo-virtuaalikerhot.

Jippo-virtuaalikerhossa 3-10 -vuotiaat lapset pääsevät tutustumaan arkipäivän matematiikkaan ja luonnontieteiden ilmiöihin oman tutkimisen ja ihmettelyn kautta.

Päätavoitteena on tarjota positiivisia tunne-elämyksiä sekä antaa mahdollisuus pitkäjännitteiseen harrastamiseen matematiikan ja luonnontieteiden parissa. Virtuaalikerhojen tarkoituksena on myös osallistaa vanhempia perheen yhteiseen tiedeharrastukseen.

Kaikki halukkaat pääsevät mukaan

Verkossa toimiva kerho on maksuton: ilmoittautuminen e-lomakkeen kautta riittää. Osallistujamäärää ei ole rajoitettu, eli kaikki halukkaat mahtuvat mukaan.

Ainutlaatuinen toimintamalli takaa, että lapsilla on maantieteelliseen sijaintiin tai perheen aikatauluihin katsomatta mahdollisuus osallistua laadukkaaseen matematiikan ja luonnontieteiden harrastustoimintaan.

Jippo-virtuaalikerhot on suunnattu kahdelle ikäryhmälle, 3-6 -vuotiaille sekä 7-10 -vuotiaille, joten ne sopivat loistavasti myös varhaiskasvatukseen, alakoulun LUMA-tuntien tueksi tai koulun iltapäiväkerhotoimintaan.

Hihat heilumaan omien tutkimusten parissa

Kerhon ollessa käynnissä julkaistaan kerhosivuilla viikoittain ohjausvideo. Ohjausvideo koostuu alkumotivoinnista, työskentelyn ohjeistuksesta, jossa ohjaaja opastaa tutkimuksen suorittamisen sekä lapsen motivoinnista omaan tutkimukseen.

Yhden videon kesto on 2-5 minuuttia. Lapset raportoivat tutkimuksensa tulokset vanhempien avustuksella. Raportointi tehdään valokuvin, videoin tai tekstinä, jokaisen osallistujan toiveen mukaan.

Kuvien ja videoiden lähettäminen on tehty helpoksi ja vaivattomaksi – lataukset voi halutessaan tehdään suoraan mobiililaitteelta.

Kuvissa ja videoissa ei tarvitse näkyä lapsen kasvoja vaan halutessaan voi rajata kuvauksen vain käsiin tai pelkästään tuotoksiin. Raportteja julkaistaan virtuaalikerhoalueella, jolloin kaikki kerholaiset voivat käydä katsomassa, mitä muut ovat tehneet tahoillaan. Yhden kerhokokonaisuuden loputtua voi heti aloittaa seuraavan kokonaisuuden.

Virtuaalikerhomalli sitouttaa vanhempia lasten harrastukseen. Vanhempien kannustus vaikuttaa merkittävästi lasten tulevaisuuden valintoihin. Jippo virtuaalikerhoissa voidaan toteuttaa erinomaisesti pitkäjänteistä ja monipuolista lasten tiedekasvatusta.

Sisällöt painottuvat lasten arjessaan havaitsemiin ilmiöihin

Kerhojen sisällöt tukevat lasten taipumusta esittää kysymyksiä ja ihmetellä. Lapset oppivat tutkimisen taitoja: havainnointia, tulkintaa ja johtopäätösten tekemistä, tutkimista ja raportointia.

Tutkimuksissa kehittyvät lapsen ajattelutaitojen ohessa myös kädentaidot.

Kerhojen käynnistyttyä myös lapset voivat ehdottaa teemoja tuleville kerhokokonaisuuksille. Kerhot tarjoavat kannustavia kokemuksia sekä positiivisia tunteita matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian saralla. Myönteiset kokemukset vaikuttavat lapsen valintoihin pitkälle elämässä.

Tervetuloa mukaan tutkimusmatkalle tieteiden maailmaan!

Kerhosivustoon ja pilottikerhon videoihin ja tuotoksiin voi tutustua osoitteessa www.ejippo.fi/kerhot.

Katso Jippo-virtuaalikerhojen esittelyvideo.

Teksti: Jenni Vartiainen.

Mobiililaitteiden tietoturvariskit

Taannoin löysin tietoa sovelluksista, jotka kykenevät “varastamaan” yksityistä tietoa puhelimesta, kuten esim. kuvia. Onko tämä edes mahdollista? Ja miten ne toimivat? Varastavatko ne tietoa vain kun sovellus on käynnissä? Entä varastavatko ne tietoa kaikilta sovelluksen ladanneilta? Tai entä jos sovellus on ulkomainen, pääseekö se silti puhelimen dataan käsiksi? Ja mihin kuvia ja tiedostoja käytetään yleisimmin. Myös olisi kiva tietää, mitkä Google Playn sovelluksista erityisesti keskittyy kuvien/videoiden varastamiseen.

Jos sovellus pyytää asennettaessa luvan kuviisi, se voi periaatteessa tehdä asennuksen jälkeen kuvillasi mitä vain.

Tämä koskee yhtä lailla kotimaisia ja ulkomaisia sovelluksia, ja pääasiassa kaikkia sovelluksen käyttäjiä. Kaikki muukin data ja puhelimen ominaisuudet, joihin sovellus pyytää oikeudet, toimivat samalla tavalla. Jos sovelluksella on oikeus päästä käsiksi kuviisi, se pääsee käsiksi kaikkeen muuhunkin laitteen muistiin tallennettuun tietoon, koska muistissa itsessään ei ole mitään korvamerkittyä paikkaa tietyille tiedoille, kuten kuville. Puhelimen käyttäjä ei voi luvan antamisen jälkeen tietää, miten sovellus näitä tietoja käyttää.

Pääasiassa sovelluksilla on pääsy laitteen tietoihin vain silloin kun ne ovat käynnissä, mutta monissa sovelluksissa on taustalla pyörivä moodi, joka on sovelluksen toiminnan kannalta erittäin tärkeä – eihän vaikkapa pikaviestistä ole oikeastaan hyötyä, jos se ei tule perille heti. Taustalla pyörivää sovellusta ei enimmäkseen edes huomaa, ja sellainen saattaa olla hankalaa saada edes pois päältä.

Se, että sovelluksella on pääsy johonkin tietoon tai ominaisuuteen, ei välttämättä tarkoita, että sovellus sitä koskaan käyttää. Järkevä ja verraten turvallinen sovellus hakee ja käyttää näitä tietoja vain silloin, kun käyttäjä pyytää tai odottaa sitä sovellukselta, kuten hakiessa puhelimen muistista liitettä sähköpostiin tai sijaintia status-päivitykseen. Kuitenkin käyttäjän antamat oikeudet “turvalliselle” sovellukselle voivat olla täsmälleen samat kuin pahantahtoiselle sovellukselle, joka vaikkapa jakaa käyttäjän tietoja ulkopuolisille tahoille.

Monet sovellusten pyytämistä oikeuksista ovat välttämättömiä sovelluksen toiminnan kannalta.

Jos haluat jakaa laitteeltasi kuvan Facebookissa, täytyy sovelluksen päästä käsiksi laitteeseen tallennettuihin tiedostoihin. Jos haluat käyttää karttasovellusta, sovelluksen täytyy selvittää fyysinen sijaintisi, mihin se yleensä tarvitsee GPS-paikannuksen ja langattomien internet-yhteyksien tiedot.

Valitettavasti listat sovellusten pyytämistä oikeuksista ovat useimmiten melko pitkiä ja oikeuksien todellista tarvetta tai käyttökohdetta on hankala keksiä.

Sovellukset eivät myöskään voi pyytää kovinkaan tarkkoja oikeuksia; esimerkiksi Facebook-ohjelma tarvitsee tietoja omasta käyttäjätunnuksestaan, mutta samalla se saa oikeudet kaikkiin puhelimelle tallennettuihin tunnuksiin, kuten sähköpostiin. Valitettavasti vain harva tekijä selittää sovelluksen kuvauksessaan mihin mitäkin lupaa tarvitaan.

Luotettavien sovellusten valinnassa auttaa arvostelujen ja foorumien lukeminen aiheesta, mutta nyrkkisääntönä voi pitää sovelluksen saavuttaman yleisön laajuutta.

Mitä enemmän käyttäjiä, sitä enemmän sovelluksen kehittäjällä on oikeuksien väärinkäytön kanssa hävittävää, ja sitä todennäköisemmin väärinkäyttö myös paljastuu. Toisaalta mikä tahansa sovelluskehittäjä voi jossakin vaiheessa tehdä virheitä, esimerkiksi vuotaa käyttäjien tietoja ulkopuolisille.

Käyttäjä ei voi myöskään koskaan olla varma, mitä sovelluskehittäjät tulevat tekemään tulevaisuudessa nyt keräämällään datalla.

Sovelluksia päivittäessä kannattaa myös olla tarkkana, koska uudet ominaisuudet tuovat usein mukanaan uusia vaatimuksia käyttäjän tietoihin pääsystä.

Mobiilisovellusten käyttäjän kädet ovat siis suhteellisen sidotut tässä asiassa.

Jos sovelluksia haluaa käyttää, altistaa itsensä väistämättä tietojensa päätymiselle vääriin käsiin. Jos kuitenkin haluaa tietojensa olevan mahdollisimman varmasti turvassa, tiedot voi salata tai oikeuksien hallintaa voi tarkentaa käyttämällä jonkinlaista palomuuri-sovellusta.

Jälkimmäiset yleensä vaativat pääkäyttäjän oikeudet, mikä on jo vaativampi toimenpide useimmissa puhelinmalleissa, ja saattaa olla vastoin puhelimen takuusopimusta. Kaikkein tietoturvallisin vaihtoehto on tietysti jättää sovellukset ja mieluiten koko puhelin kauppaan.

Virpi Sumu
Tietojenkäsittelytieteen laitos, Helsingin yliopisto

Vastauksen kokoamisessa on konsultoitu laitoksen henkilökuntaa ja opiskelijoita.

Vuoden 2014 LUMA-toimijat esittäytyvät: Yksilöllisen oppimisen malli syntyi omien opetusmenetelmien muutoksesta

Yksilöllisen oppimisen opetusmallin kehittänyt fysiikan ja matematiikan opettaja Pekka Peura luottaisi LUMA-opetuksessa oppilaiden uteliaisuuteen ja oppimisen haluun. “Olen kiitollinen, että saan joka päivä tehdä töitä mahtavien ihmisten kanssa ja olla omalta osaltani mukana kehittämässä opetuskulttuuriamme”, hän sanoo vuoden 2014 LUMA-toimija tunnustuksestaan.

Opettaja joutuu jatkuvasti ottamaan vastaan haasteita eri suunnilta, sanoo vantaalaisessa Martinlaakson lukiossa matematiikkaa ja fysiikkaa opettava Pekka Peura.

“Välillä sitä huomaa, että opetuskulttuurimme aiheuttaa lähes ylitsepääsemättömiä esteitä oppimiselle. Välillä taas omat ennakkoluulot ja mielikuvituksen puute rajoittavat omaa toimintaa ja estää oppimista. Opetus-, toiminta- ja ajattelukulttuuriamme tulisi yhteiskunnan tasolla kehittää siihen suuntaan, joka edesauttaisi kaikkien oppilaiden omien vahvuusalueidensa löytämistä ja kehittämistä.”

Oppiminen ja hyvän elämän mahdollisuuksien antaminen onkin Peuran mukaan tärkeintä kaikessa opetukseen liittyvässä toiminnassa, mukaan lukien LUMA-toiminnassa.

Haasteiden vastapainona hän kokee onnistuvansa ja inspiroituvansa lähimmäistensä innostuessa ja saadessa oppimisen kokemuksia.

Perinteisiin opetusmenetelmiin pettynyt Peura mullisti omat opetustapansa vastareaktiona kiireiseen luokkatyöskentelyyn, joka ei tyydyttänyt oppilaita eikä opettajaa.

Vanhoilla toimintamalleilla oppimista ei juuri tuntunut tapahtuvan, joten viitisen vuotta sitten hän lähti kokeilemaan erilaisia opetustapoja: ”Havaitsin, että jos oppilaille antoi kerrallaan isomman urakan, jota he saivat suorittaa omaan tahtiin, se lisäsi oppilaiden motivaatiota ja itseohjautuvuutta merkittävästi.”

Ero vanhaan opetustilanteeseen oli huomattava, eikä hän ole sen koomin palannut perinteiseen malliin.

”Yhtäkkiä oppitunnit muuttuivat yksinpuhelun sijaan oppilaiden auttamiseksi ja opettamiseksi. Inspiroiduin ja innostuin. Tätä halusin lisää, ja sillä tiellä olen.”

Peura on kehittänyt kokeilujensa pohjalta yksilöllisen oppimisen opetusmallin, johon hän on liittämässä ohjattua itsearviointia kurssikokeen vaihtoehdoksi. Tällä hetkellä hän myös kouluttaa opettajia opetusmenetelmiensä hyödyntämisessä.

”Tavoitteeni on inspiroida opettajia kehittämään omaa opettajuuttaan toimimalla itse esimerkkinä.”

Uusien opetusmenetelmien kehittämisen lisäksi Peura tuottaa menetelmiin sopivia verkko-oppimateriaaleja, jotka ovat avoimesti kaikkien käytettävissä.

“Tällä hetkellä teemme Janne Cederbergin ja Lauri Hellstenin kanssa yksilöllisen oppimisen opetusmalliin soveltuvaa materiaalia polku.opetus.tv-sivustolle. Tiedän, että vain harvalla opettajalla on mahdollisuus luoda itse omaa oppimateriaalia. Siksi oma ajatukseni on, että kaiken minkä kehitän omaan käyttööni, myös jaan avoimesti muiden käyttöön. Jakaminen ja yhdessä tekeminen on nykyaikaa.”

Nykykoulun ongelma on samaan muottiin pakottaminen

Peura toteaa yhteiskunnallisen ajattelumallimme jättävän lahjakkaat ja nopeat oppijat paitsioon samalla kun hitaammille oppijoille pakkosyötetään tietoja ja taitoja sellaisella vauhdilla, että he eivät pysty tarttumaan mihinkään.

”Me yritämme pusertaa erilaisia ihmisiä samaan muottiin. Tämä kaikki aiheuttaa useita oppimista ehkäiseviä tuntoja oppilaissa, mm. motivaatio-ongelmia.”

Ratkaisuksi hän ehdottaa ihmisten erilaisuuden ottamista toiminnan lähtökohdaksi:

”Meidän pitäisi sallia yhteiskunnan tasolla se, että ihmiset ovat erilaisia, ja vahvistaa jokaisen omien vahvuuksien löytämistä. Meidän pitäisi luottaa siihen tosiasiaan, että ihminen lähtökohtaisesti on utelias, se haluaa oppia uusia asioista luonnostaan ja ihminen haluaa tehdä hyvää toiselle ihmiselle.”

”LUMA-aineiden näkökulmasta meidän tulisi luottaa siihen, että utelias ihminen haluaa automaattisesti ottaa selvää siitä, kuka on, mistä on tullut ja miten tämä maailma toimii. Jos sisäsyntyinen oppimisen halu ei olisi totta, koululaitoksellamme ei olisi tulevaisuutta. Mutta koska se on totta, hyödyntäkäämme sitä.”

Yksilöllisen oppimisen opetusmallia tukeva Polku-verkkopalvelu.

Pekka Peuran ja Janne Cederbergin yhteistyöhanke Matematiikan opetuksen tulevaisuus.

Teksti ja kuva: Maija Pollari.

Scientix – Uusia resursseja LUMA-opetukseen

Haluatko saada käyttöösi parhaat eurooppalaiset LUMA-opetusmateraalit helposti ja ilmaiseksi? Se onnistuu Scientix-portaalin kautta! 4.2.2015 järjestettävässä LUMA-opettajien seminaarissa opit käyttämään Scientix-sivustoa heti opetuksessasi!

Scientix on luonnontieteiden opetuksen portaali, jonne on koottu noin 800 erinomaista opetusmateriaalia, joiden hakeminen onnistuu kätevästi aiheen, avainsanan tai oppilaiden iän perusteella. Käännöspalvelun kautta kaikki materiaalit saa myös suomenkielisenä. Kääntäminen alkaa heti, kun samasta materiaalista on kolme käännöspyyntöä.

Scientix järjestää myös erilaisia verkottumistapahtumia luonnontieteiden opetuksen projekteille, tarjoaa ilmaisen webinaarityökalun online-kokousten järjestämiseen sekä projektikirjaston, josta löydät helposti tietoa meneillään olevista LUMA-projekteista eri maissa.

Haluatko oppia miten voit uudistaa opetustasi Scientixin avulla? Ilmoittaudu mukaan keskiviikkona 4.2. Helsingin yliopistossa Kumpulan tiedekampuksella pidettävään seminaariin “Uusia resursseja fysiikan opetukseen”, jonka yhteydessä pidettävässä Scientix-työpajassa saat omat tunnukset portaaliin ja pääset heti käyttämään Scientixiä opetuksessasi.

Seminaarissa on myös mielenkiintoinen keskustelutilaisuus lukion fysiikan opetussuunnitelmauudistuksesta. Lukion fysiikan kurssimäärää ollaan pienentämässä: miten sisällöt pitäisi sopeuttaa uuteen opetussuunnitelmaan?

Lisäksi pääset tutustumaan Helsingin yliopiston LUMA-keskuksen ja fysiikan laitoksen F2k-laboratorioon. Tule kokeilemaan, minkälaisilla välineillä ja menetelmillä lukion modernin fysiikan sisältöjä voi lähestyä kokeellisesti!

Seminaariohjelma ja ilmoittautuminen.

LUMA-keskus Suomi on Scientix 2 -hankkeen (2013-2015) kansallinen yhteystaho Suomessa.

Katso tuore Scientix-esittelyvideo:

Teksti: Jukka Rahkonen, Scientix Ambassador for Finland.

Vuoden 2014 LUMA-toimijat esittäytyvät: Maija Flinkman luottaa kokeellisuuteen ja elämyksellisyyteen

”Innostun luokassa, laboratoriossa ja kentällä”, sanoo vuoden 2014 LUMA-toimija -tunnustuksella palkittu Maija Flinkman, joka tunnetaan pitkän linjan määrätietoisesta työstä luonnontieteiden opetuksen hyväksi.

”Kun noin 10-vuotiaana luovuin haaveesta tulla isona sirkusprinsessaksi tai trapetsitaiteilijaksi, aloin tajuta, että minusta tulee opettaja”, kertoo Flinkman.

Luonnontieteiden loogisuus ja analyyttisyys ovat aina kiehtoneet häntä, mutta tieteidenväliset yhteydet ja kokonaisuudet hahmottuivat vasta opiskeluaikoina. ”Kokemus oli huikaiseva”, hän sanoo: ”Aloin nähdä luonnontieteet yhtenä.”

Espoolaisen Olarin koulun ja lukion apulaisrehtorina ja biologian ja maantiedon opettajana työskentelevä Flinkman on ollut aktiivisesti mukana LUMA-toiminnan alkuajoista lähtien:

”Kun kuulin, että Espooseen perustettiin matematiikka- ja luonnontiedekoulu Olariin, halusin ehdottomasti päästä mukaan kehittämään uutta koulua. 1990-luvun lopulla alkoivat LUMA-talkoot, joihin Olari matematiikka- ja luonnontiedekouluna tietenkin osallistui. Olen yhdessä muiden Olarin opettajien kanssa ollut alusta asti kehittämässä Olarin koulun ja lukion sekä MA-LU painotuksemme meidän näköiseksemme.”

Luonnontieteiden alojen opiskelijoita ja osaajia tarvitaan edelleen niin korkeakouluissa kuin työelämässä, Flinkman sanoo.

”Suomen tulevaisuus on kiinni matematiikka- ja luonnontiedeosaajista. Yhteisenä tavoitteenamme pitäisi olla luonnontiedeopetuksen määrän kasvattaminen varsinkin lukioasteella.”

Valttikortteina yhteistyö, kokeellisuus ja elämyksellisyys

Omien opintojen aikana hän oli innostunut erityisesti käytännön laboratoriotyöskentelystä sekä yhteisistä kenttäkursseista. Kokeellisuus ja elämyksellisyys ovat säilyttäneet tärkeytensä ja nousseet Flinkmanin mukaan kantaviksi periaatteiksi myös hänen opetustyössään:

”Periaatteenamme on ollut kokeilla matematiikka- ja luonnontiedeopetuksen mahdollisuuksia ja kolkutella niitä näkymättömiä rajoja, jotka määrittävät mitä oppilaiden ja lukiolaisten kanssa voi koulutyön puitteissa tehdä. Kokeellisuuden ja elämyksellisyyden pitäisi koskettaa jokaista koululaista Suomessa.”

Flinkman on panostanut myös yritys- ja yliopistoyhteistyöhön. Olarin koulun peruskoululuokkien ja luonnontiedeluokkien kummiyritysten kanssa on tehty pitkäjänteistä yhteistyötä, hän sanoo. Uusia konsepteja hän kehittää mieluiten yhteistyössä muiden kanssa, ja on innostanut mm. Aalto-yliopiston tutkijoita mukaan LUMA-toimintaan lukiolaisten kärki- ja huippukurssien vetäjinä.

”Viikon mittaisilla intensiivikursseilla Aallon huippuasiantuntijat opettavat kiinnostuneita lukiolaisia omalla erityisalallaan. Kursseja on ollut mikro- ja nanotekniikasta, geologiasta ja geofysiikasta, matematiikasta, biotekniikasta, avaruudesta ja satelliiteista sekä biotaiteesta. Näiden rinnalle olemme kehitelleet Espoon lukioiden huippukurssitarjonta. Tällä hetkellä kursseja järjestetään jo elektroniikasta ja biotekniikasta. Mukaan on tulossa myös kemian kurssi”, Flinkman kertoo.

Lisäksi hän oli mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Aalto-yliopistoon koululaisten käyttöön tarkoitettua LUMARTS-laboratoriota, jonka tilat ja välineistöt mahdollistavat mm. bio- ja geenitekniikan oppilastyöt. ”Käytän itse tilaa aktiivisesti ja kehitämme toimintaa jatkuvasti”, Flinkman sanoo.

”Ajatuksena laboratoriossa on ollut se, että se tarjoaa mahdollisuuksia kaikkiin luonnontieteisiin kaikenikäisille koululaisille. Laboratorioon kehitetyt työt ja kurssit ovat luonteeltaan poikkitieteellisiä.”

Suurimpia esteitä ideoiden ja toteutuksen välillä ovat Flinkmanin mukaan rakenteet ja raha. Hän kiittelee kuitenkin sitä, että tarpeen tullen on löytynyt rohkeutta luoviin ratkaisuihin.

”Esimerkiksi LUMARTS laboratoriotilaa etsiessämme Sähkötekniikan korkeakoulusta löytyi lähes hylätty puhdastila, jonka käyttötarkoituksen muuttamisprosessi olisi ollut tuskallisen hankala. Kävelimme LUMA-porukalla tilaan sisään ilman suojavarusteita ja kuvainnollisesti syljeskelimme lattialle. Tila oli nyt saastunut. Tarvitsi enää tehdä päätös, ettei kallista puhdistusoperaatiota tehdä ja laboratoriomme rakennustyöt saattoivat alkaa…”, Flinkman muistelee.

Uuden oppiminen innostaa

Flinkman sanoo innostuvansa oivaltaessaan jotain uutta. ”Saman tunteen koen, kun näen, että opiskelijani tajuaa jotain uutta.”

Onnistumisen kokemukset hän liittää yhteistyöhön, yhdessä tuotettujen kokonaisuuksien toimivuuteen sekä uusien asioiden kohtaamiseen ja oppimiseen:

”Parhaan palkinnon saa, kun uskaltaa hypätä itselleen tuntemattomalle alueelle ja huomaa oppivansa uutta ja menestyvänsä.”

Teksti ja kuva: Maija Pollari.

Miten nenänuuska vaikuttaa terveyteen?

Tänään kuudennen luokan fyken tunnilla opiskelimme tupakkaan ja nuuskaan liittyviä asioita mm. niiden terveysvaikutuksia. Yksi urheilijapojista kysyi: “Entä nenänuuska, onko se vaarallista?” Minulle nenänuuska on varsin vieras asia. Netistä sain selville, että se on kuivaa nuuskaa, jota vedetään nenään. Onko nenänuuska kemiallisesti samaa ainetta kuin nuuska? Sisältääkö se samoja terveydelle haitallisia aineita kuin ns. tavallinen suuhun laitettava nuuska? Miten nenänuuska vaikuttaa terveyteen? Nenän limakalvoja varmaankin vaurioittaa. Entä sydämen sykkeen nousu, suorituskyvyn heikkeneminen, syöpäriski, sydän- ja verisuonitaudit, jne.? Netissä mainittiin, että nenänuuskan myyntiä ei ole Suomessa kielletty. Pitääkö tämä tieto paikkansa?

Nenänuuska tehdään tupakkakasvista, kuten suussa käytettävä nuuska. Myös käytetyt lisäaineet ovat pitkälti samoja.

Lähtökohtaisesti eri nuuskatyypit ovat lähellä toisiaan ja sisältävät samoja haitallisia aineita. Valmistusprosessi kuitenkin vaikuttaa siihen, mikä tuotteiden lopullinen koostumus on. Yksikään nuuskatyyppi ei ole terveydelle haitaton.

Nimenomaisesti nenänuuskan käytöstä johtuvia terveyshaittoja on tutkittu vähän, koska sen käyttö on monessa maassa vähäistä tai olematonta.

Nuuskan ja vielä eri nuuskatyyppien haittojen tutkimista vaikeuttaa käytännössä myös se, että nuuskaajilla on usein myös tupakointitaustaa tai he tupakoivat silloin tällöin tai säännöllisesti nuuskaamisen ohella – elimistössä voi olla jo tupakoinnista aiheutuneita haittoja. Nenänuuska on jauhomaista, mutta jauhomaista nuuskaa käytetään joillakin alueilla myös suussa, joten jauhomaisen nuuskan haittojakaan koskevia ei voida suoraan yleistää nenänuuskan käytöstä johtuviksi.

On kuitenkin joitakin tutkimuksia, joissa on osoitettu nimenomaan nenänuuskan ja syöpäriskin yhteys.

Kyseessä ovat olleet syövät suuontelossa ja ruokatorvessa. Muista nimenomaan nenänuuskaan liittyvistä haitoista on vähän tutkimusta. Voidaan kuitenkin olettaa, että suuri osa niistä haitoista, joihin nuuskaamisen yleisesti on osoitettu olevan yhteydessä, ovat todennäköisiä myös nenänuuskan käytölle. Johtuen käyttötavasta, nenänuuskan akuutti rasitus kohdistuu nimenomaan nenän ja nielun limakalvoille, jotka ärtyvät ja voivat pidempiaikaisessa käytössä myös vaurioitua.

Nuuskassa on yleisesti myös enemmän nikotiinia kuin savukkeissa ja nikotiinipitoisuus veressä säilyy nuuskaamisen jälkeen pitkään korkeana. Nuuska aiheuttaa siksi voimakkaan riippuvuuden. Yleisimpiä vieroitusoireita ovat muun muassa ärtyisyys, kärsimättömyys, keskittymis- ja univaikeudet ja lisääntynyt ruokahalu ja makeanhimo. Nikotiini nostaa myös tilapäisesti sykettä ja vaikuttaa verisuonten ja sydänlihaksen supistumiseen.

Nenänuuskan myyntiä ei ole Suomessa kielletty. Suomen tupakkalakiin on kirjattu ”Suussa käytettäväksi tarkoitettua tupakkaa ei saa maahantuoda, myydä tai muutoin luovuttaa. Maahantuontikielto koskee myös suussa käytettäväksi tarkoitetun tupakan hankkimista ja vastaanottamista postitse tai muulla vastaavalla tavalla Suomen ulkopuolelta. Yksityishenkilö saa kuitenkin omaa henkilökohtaista käyttöään varten tuoda maahan suussa käytettäväksi tarkoitettua tupakkaa matkatavarana mukanaan enintään 30 rasiaa edellyttäen, että rasia sisältää enintään 50 grammaa mainittua tupakkaa”. Tuon “suussa käytettäväksi tarkoitettua” -kirjauksen takia nenänuuska jää tällä hetkellä myyntikiellon ulkopuolelle.

Tupakkalakia tullaan lähivuosina uudistamaan ja nuuskatuotteiden laajentuva kirjo saadaan toivottavasti huomioitua myös lakia uudistettaessa.

Lisätietoja eri nuuskatyypeistä löytyy esimerkiksi tästä raportista.

Hanna Ollila, asiantuntija
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos

Luonnontieteiden opiskelu- ja uramahdollisuudet tutuiksi yläkoululaisille: teemana tiede ja työelämä

Minkälaista osaamista luonnontieteiden opiskelu tuo työelämään valmistautuvalle ja millaisia työmahdollisuuksia luonnontieteissä on tarjolla? Joensuussa Luma-keskus Suomen osana toimivassa Itä-Suomen yliopiston Luma-keskuksessa järjestetty Tiede ja työelämä -teemapäivä tutustutti yläkoululaisia tieteen ja elinkeinoelämän yhteispeliin.

Luma-keskus Suomen osana toimivassa Itä-Suomen yliopiston Luma-keskuksessa järjesti yhteistyössä paikallisten yritysten ja yliopiston ainelaitosten kanssa kolmannen yläkouluille suunnatun Tiede ja työelämä -teemapäivän 23.10.2014. Teemapäivän kohderyhmää olivat luonnontieteistä kiinnostuneet yläkoulun oppilaat, luonnontieteiden opettajat ja opinto-ohjaajat.

Tapahtuman tavoitteena on välittää konkreettinen kuva LUMA-aloille ominaisista työtehtävistä ja niiden hoitamisessa tarvittavasta osaamisesta yhteistyötahojen puheenvuorojen kautta. Samalla kerrottiin näiden alojen työllistymismahdollisuuksia ja erilaisia urapoluista, joita puhujat olivat kokeneet. Alle on koottu videotallenteiksi osa teemapäivän esityksistä.

Tämän syksyn Tiede ja työelämä -teemapäivässä näkemyksiään ja kokemuksiaan elinkeinoelämän puolelta esittivät:

  • Ecomonitor Oy – Juha Miettinen

Yliopistokoulutusta ja -tutkimusta esittelivät:

  • Biologia – Jaakko Pohjoismäki
  • Matematiikka – Jarno Talponen
  • Kemia – Niko Kinnunen

Nämä, sekä aiempien toteutuskertojen nauhoitteet löytyvät Itä-Suomen yliopiston LUMA-keskuksen Youtube-kanavalta.

Teksti: Ville Nivalainen.

Vuotaneiden paristojen turvallinen käsittely

Onko paristoista vuotanut aine syövyttävää kuivuttuaan? Ja, jos esim. paristo on ollut vuotaessaan muiden tavaroiden seassa, niin miten tulee toimia muiden tavaroiden kanssa? Onko paristojen vuoto aina valkoista ja siis ruskea jälki pariston päässä vain ruostetta?

Yleisimmät paristot eli alkaliparistot voivat ajan myötä vuotaa kaliumhydroksidia, joka on vahvasti emäksisenä syövyttävää. Paristojen päässä oleva ruskea jälki viittaa ruosteeseen, kaliumhydroksidi on kuivuttuaan valkoista. Paristojen vuotamista voi estää poistamalla paristot laitteesta siksi aikaa kun sitä ei käytetä, käyttämällä vain saman tyyppisiä paristoja kerrallaan ja vaihtamalla kaikki paristot samaan aikaan.

Kaliumhydroksidi voi aiheuttaa hengitys-, iho- tai silmä-ärsytystä. Vuodolle altistunutta ihoa tulee huuhdella välittömästi runsaalla vedellä n. 15–30 minuutin ajan. Mikäli ärsytys ei lakkaa, on syytä olla yhteydessä lääkäriin. Tila, jossa vuotaneita paristoja on käsitelty, on hyvä tuulettaa huolellisesti.

Laitteeseen tai muihin tavaroihin vuotanutta kaliumhydroksidia voi yrittää puhdistaa varovaisesti happamalla liuoksella, esimerkiksi sitruunamehulla tai etikalla. Puhdistusvaiheessa ja muutoinkin aina vuotaneita paristoja käsiteltäessä on syytä käyttää muovikäsineitä.

Vuotaneet paristot on hyvä pakata kierrätystä varten pieneen muovipussiin, esimerkiksi vanhaan leipäpussiin, jossa ne voi palauttaa paristoja myyvistä liikkeistä löytyviin keräysastioihin.

Lisätietoja: www.paristokierratys.fi.

Liisa-Marie Santakoski, Managing Director 
Recser Oy

Vuoden 2014 LUMA-toimijat esittäytyvät: Outi Airaksinen

Kouluyhteisönsä kestävään kehitykseen ja yhteisöllisyyteen panostava mikkeliläinen yläkoulun opettaja Outi Airaksinen palkittiin yhtenä vuoden 2014 LUMA-toimijana. Airaksinen saa tunnustusta innostavasta, oppilaslähtöisestä ja oppiainerajoja luovasti ylittävästä LUMA-työstään.

Yläkoulun opettaja Outi Airaksisen mielestä hänen työssään ”parasta on seurata, kun oppilaat työskentelevät.”

Nuorena löytynyt kiinnostus ympäristöasioihin vei hänet biologian opettajaopintoihin ja ympäristöalalle: “Olen tehnyt myös monenlaisia muita biologin töitä matkan varrella.” Nykyisin Airaksinen työskentelee Mikkelissä Rantakylän yhtenäiskoulussa yläkoulun biologian, maantiedon ja terveystiedon opettajana.

Hänelle läheinen LUMA-toiminta kumpuaa juuri ympäristöstä välittämisestä: oman koulun ympäristötiimin vetämisestä ja kestävän kehityksen edistämisestä.

Airaksinen haluaa osallistaa koko kouluyhteisön vetämään yhtä kortta ympäristön puolesta:“Koulumme ympäristötiimi on vakiinnuttanut toimintansa ja suunnittelee ja tekee käytännön ympäristöjuttuja koulussa. Haasteena on kehittää tiimin toimintaa siten, että oppilaat tulisivat siihen mukaan, myös suunnittelemaan toimintaa.”

Oppilaslähtöisyys oli merkittävä tekijä Airaksisen palkitsemisperusteissa: häntä kiitettiin motivoivaksi opettajaksi, joka huomioi oppimisen ja oppimisympäristöjen eri tasot, yhteistyön merkityksen ja monipuolisten opetusmenetelmien mahdollisuudet. Opetuksessa hän vahvistaa erityisesti oppilaiden välistä vuorovaikutusta ja positiivista ryhmähenkeä.

Airaksisen kokemuksen perusteella oppilaat ovat taitavia tiimityöskentelyssä. Hän luottaa oppilaisiinsa, ja sanoo, että nuoret ovat usein hyviä ohjaamaan toinen toisiaan.

Luonnontieteiden ja matematiikan oppimista ja opetusta tulisi Airaksisen mukaan eheyttää ja liittää entistä tiiviimmin myös muiden aineiden kuten kielten opiskeluun. Esimerkiksi hän nostaa terveystiedon: ”Terveystiedossa luonnontieteiden asiat yhdistyvät usein hyvin käytännön aiheisiin, olen tykännyt oppilaiden tekemistä terveystiedon tutkimuksista tosi paljon”.

Inspiraatiota ja voimavaroja hän löytää kursseilta ja koulutuksista, joissa on mahdollisuus vaihtaa mielipiteitä ja näkökulmia kokemuksista myös kansainvälisten kollegoiden kanssa. Vuoden LUMA-toimija -palkinnon hän laskee tunnutukseksi jokapäiväiselle työlle koulun arjessa:

”Sitä tekevät ja kehittävät kaikki opettajat ja oppilaat ympäri Suomen.”

Teksti ja kuva: Maija Pollari.

Mitä lämpö oikeastaan on?

Mitä lämpö on? Joissakin oppikirjoissa sanotaan, että lämpö on nimi prosessille, jossa energiaa siirtyy kappaleiden välillä lämpötilaeron vuoksi ja toiset oppikirjat taas väittävät, että lämpö on siirtyvää energiaa kahden eri lämpötilassa olevan kappaleen välillä. Kumpi lämmön määritelmä on oikein?

Lämpö on energiaa, joka esiintyy lämpöliikkeenä tai lämpösäteilynä.

Koulufysiikan kannalta oppikirjojesi mainitsemat määritelmät ovat kuitenkin paljon hyödyllisempiä, sillä lämpöä on kätevintä mitata juuri lämpötilan muutosten ja lämmönsiirtoprosessien kautta. Esimerkiksi veden tapauksessa lämpöenergian muutos voidaan mitata siten että eristettyyn vesiastiaan upotetaan sähkövastus, jonka teho kerrottuna ajalla kertoo siirtyneen lämmön määrän. Mittauksessa huomataan että tietyn vesimäärän lämmittäminen asteella sitoo aina saman määrän lämpöä (4182 joulea per kilo). Veden saavuttaessa kiehumispisteen lämpötila ei enää muutukaan, ja sähkövastuksen lämpöenergia kuluu veden olomuodon muutokseen.

Molemmat oppikirjasi määritelmät ovat periaatteessa oikeassa, ja niiden sisältökin on suhteellisen samanlainen. Olennaista on siis että lämpöä siirtyy jos kappaleiden välillä on lämpötilaero. Kumpikaan mainitsemistasi määritelmistäsi ei ole kuitenkaan kattava, koska lämpö on niin laaja käsite ja sen perusteelliseen ymmärtämiseen tarvitaan myös paljon muuta.

Toinen tärkeä lämpöön liittyvä periaate on tasapaino. Esimerkiksi Maapallo hakee koko ajan tasapainotilaa, jossa Auringosta tuleva ja Maapallolta avaruuteen haihtuva lämpö olisivat yhtäsuuret. Kasvihuoneilmiön voimistumisen takia ilmakehään sitoutuu kuitenkin enemmän lämpöä kuin avaruuteen haihtuu, ja siksi Maapallon keskilämpötila nousee.

Kannattaa muistaa että lämpö ei ole sama asia kuin lämpöliike. Lämpöliike selittää esimerkiksi lämpölaajenemisen. Lämpöliike ilmenee kaoottisen värinänä tai kaasun tapauksessa hiukkasten nopeusjakaumana. Jos kappale voitaisiin jäähdyttää absoluuttiseen nollapisteeseen sen lämpöliike lakkaisi kokonaan.

Muita hyviä lämpöön liittyviä kysymyksiä ovat: Miksi metallinen löylykauha tuntuu lämpimämmältä kuin puinen? Miksi palomiehillä on niin paljon vaatteita päällä? Mihin lämpökameran toiminta perustuu? Miten määrittää avaruuden lämpötila? Miksi ihminen hikoilee?

Miikka de Vocht, tohtorikoulutettava
Fysiikan laitos, Helsingin yliopisto