LUMA-sanomat

Havainnollisuus ja itse oivaltaminen erilaisten käytännön töiden kautta on ollut aina tärkeää lehtori Liisa Mäkelälle opetustyössä. Oppilaiden innostus sekä työtovereiden ja johdon tuki ovat antaneet voimaa työhön. Tutustu vuoden 2015 LUMA-toimijan mietteisiin.

Lehtori Liisa Mäkelä opettaa biologiaa ja maantiedettä Helsingissä Maunulan yhteiskoulussa ja Helsingin matematiikkalukiossa. Sijainti Keskuspuiston laidalla mahdollistaa ripeät siirtymät luokkahuoneesta ulos luontoon kaikkien opetusryhmien kanssa.

“Ominta alaani ovat erilaiset käytännön sovellukset, joissa pääsee ulos luokasta ja toisaalta opiskelijat pääsevät itse tekemään erilaisia innovatiivisia, kokeellisia asioita. Havainnollisuus ja itse oivaltaminen erilaisten käytännön töiden ja laboratorioharjoitusten kautta on ollut alusta asti tärkeää omassa opetustyössäni.”

Mäkelän pitkäaikainen kokemus antaa perspektiiviä muutoksiin. Tekniikka on tuonut paljon uusia mahdollisuuksia opetukseen ja opiskeluun.

“Vuosien myötä mukaan on tullut lisää uutta teknologiaa vesitutkimussalkuista uusiin LabDisceihin ja KeepLooppeihin. Tietotekninen osuus on lisääntynyt jatkuvasti. Alussa dokumentoitiin käsin ja piirtämällä, sitten erilaisilla kameroilla, joilla voi kuvata mikroskoopinkin kautta. Nyt opiskelijat ottavat kuvia omilla laitteillaan, videoivat iPadeillä ja tallentavat kaiken erilaisille oppimisalustoille, joissa koko ryhmän opiskelijat pääsevät katsomaan tuotoksia. DNA-elektroforeesia olemme päässeet kokeilemaan niin Tiedekeskus Heurekassa kuin lopulta omassa koulussammekin yhteisellä makromolekyylikurssilla kemian kanssa.”

Kouluyhteisön ja johdon tuki kannustavat

“Koulussamme on aina ollut innostava ilmapiiri ja yhteistoimintaa kaikkien luonnontieteiden opettajien kesken”, Mäkelä kertoo.

“Yhdessä kemian, matematiikan ja biologian/maantieteen kanssa loimme kouluumme jo kaksikymmentä vuotta sitten Science-kurssin, joka yhdistelee luonnontieteellisiä taitoja”, hän toteaa.

Loistavaa tukea ja mahdollisuuksia kokeilemiseen ja kokeelliseen on antanut koulun johto, joka on mahdollistanut erilaisten uusien laitteiden hankinnan ja kokeelliseen opetukseen panostamisen.

“Koulumme on tukenut osallistumista erilaisiin koulutuksiin aina Heidelbergissä ja Cambridgessä asti. Opettajana, jonka opiskeluaikana geeniteknologia oli lapsenkengissä, bioteknologian opettamisen on mahdollistanut osallistuminen eri puolilla Suomea järjestettyihin täydennyskoulutuksiin.” Mäkelä jatkaa.

Erilaiset opetusryhmät haastavat suunnittelemaan opetusta tarkasti

Mäkelän mukaan haasteita opetustyöhön luovat erilaiset opetusryhmät, opiskelijoiden erilaiset taidot ja toisinaan oppituntien sijoittelu toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisiin tiloihin. Oman haasteensa on antanut myös hänen koulunsa englanninkielinen opetus, siihen kouluttautuminen ja materiaalin luominen/kehittäminen englanninkielisten oppilaiden tarpeita silmällä pitäen.

“Esimerkiksi aasialaisesta tai afrikkalaisesta kulttuuripiiristä kotoisin olevat oppilaat/opiskelijat kotoutuvat paremmin Suomeen, kun he tutustuvat suomalaiseen luontoon ja sen ominaispiirteisiin. Lajiston opetteleminen on toisaalta yksi todella suurista haasteista.” Mäkelä toteaa.

Opiskelijat ja järjestötyö innostavat ja antavat voimaa

“Opiskelijat ovat saaneet minut innostumaan monista asioista. Opiskelijoiden toiveesta syntyi taannoin myös Lapin luontoa ja matematiikkaa yhdistävä kurssi.”

Mäkelä on toiminut myös Biologian ja maantieteen opettajien liiton (BMOL) hallituksessa, varapuheenjohtajanakin, sekä liiton julkaiseman Natura-lehden toimituskunnassa. Toisten opettajien tapaaminen liiton toiminnassa on ollut hänelle erittäin antoisaa. Yhteiset retket, koulutukset ja matkat ovat lisänneet yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

Mäkelä näkee, että LUMA-toiminnan merkitys tulee korostumaan uusissa opetussuunnitelmissa, joissa aineiden välinen yhteistyö ja integraatio ovat voimakkaasti esillä perusopetuksen puolella ja teemaopintoina lukiossa. Mäkelä toivoo, että LUMA-toiminta yhdistäisi ja eheyttäisi luonnontieteitä vielä enemmän tulevaisuudessa.

Vuoden LUMA-toimijan tunnustuspalkinto kesällä 2015 yllätti erittäin positiivisesti. “Toivoisin, että opettajia yleisemminkin kannustettaisiin enemmän yhteiseen toimintaan.”

Mäkelä myös kannustaa kollegojaan olemaan aktiivisia LUMA-keskusten palveluiden käyttäjiä. Hänen kokemustensa mukaan etenkin fysiikan ja kemian opettajat tuovat opetusryhmiään usein LUMA-keskusten tiede- ja teknologialuokkiin, mutta myös biologian ja maantieteen opetukselle ne voisivat antaa paljon lisäarvoa. “Kaikkia luonnontieteitä yhdistää samankaltaiset ajatusmallit ja asioiden selvittäminen kokeellisesti tavalla tai toisella”, hän jatkaa.

LUMA-keskus Suomi palkitsee tänäkin vuonna kymmenen LUMA-toimijaa, jotka ovat toimineet ansiokkaasti LUMA-aineiden opetuksen edistämisessä tai kehittämisessä. Tutustu palkittaviin ja heidän ansioihinsa sekä ilmoittaudu Valtakunnallisille LUMA-päiville, joiden yhteydessä heidät Lahdessa kesäkuussa palkitaan.

LUMA-keskus Suomi -verkoston raati on valinnut seuraavat tahot lukuisten yleisön lähettämien ehdotusten joukosta Vuoden LUMA-toimijoiksi 2016. Jokainen palkitaan 500 euron tunnustuspalkintoapurahalla, tunnustuksena aktiivisesta ja esimerkillisestä LUMA-aineiden opetuksen kehittämisestä ja edistämisestä. Lämpimät onnittelut heille kaikille!

Useimmat palkittavista pitävät myös tietoiskun tai työpajan Valtakunnallisilla LUMA-päivillä Lahdessa 6.-8.6.2016. Ilmoittaudu tapahtumaan! Lahdessa on tarjolla monipuolinen maksuton ohjelma, jossa teemana uudistuva varhaiskasvatus, perusopetus ja toisen asteen koulutus.

---

Aulikki Laine
Luontokoulu Tikankontti, Orivesi

Biologian ja maantieteen opettaja Aulikki Laine on monipuolinen ja innostava ympäristökasvattaja, jolle tärkeää on maailman tilaan vaikuttaminen. Luonnosta kiinnostuvat lapset innostavat häntä itseään. Hän toimii Luontokoulu Tikankontin johtajana, Suomen luonto- ja ympäristökoulujen liitossa suunnittelijana ja mm. Ekopaku-hankkeen projektipäällikkönä sekä oppikirjailijana. Laine on myös vetänyt Päijät-Hämeen alueella valtakunnalliseen LUMA SUOMI -ohjelmaan liittyvän Koulutuksesta kouluun -kehittämishankkeen toimintaa. Laineen aktiivisessa luotsauksessa hankkeen alueellinen toiminta on monipuolistunut ja laajentunut koko ajan – mukana on kolmisen sataa lasta ja nuorta esikoulusta yläkouluun tekemässä ilmastonmuutos-teemasta projektitöitä, joilla he osallistuvat myös valtakunnalliseen Tutki–Kokeile–Kehitä-kilpailuun.

Jan Holmgård
Sursik skola, Pedersöre

”Att ta in en del av världsrymden i klassrummet är att visa hur gränser kan flyttas med hjälp av kunskap och förståelse.” Så säger Jan Holmgård, lärare i fysik och matematik i Sursik skola i Pedersöre. Hans nyfikenhet, intresse och engagemang saknar gränser både till sina undervisningsämnen och sina elever. Det är speciellt rymden med alla dess fenomen som Jan brinner för. Han har deltagit i nordiska kurser arrangerade av Nordic ESERO och delar mer än gärna med sig av sina kunskaper. Svenskfinlands lärare har på flertalet kurser och seminarier ordnade av Resurscenter fått möjlighet att delta i Jans inspirerande workshopar. I Teknatur tävling för finlandssvenska skolor, är det mer en regel än ett undantag att Jans elever deltar. I samarbete med Nordic ESERO och Resurscentrethar Jan varit drivande kraft i framtagande av två stycken rymdkoffertar innehållande mätutrustning för studier av rymden utarbetade för skolklasser. Rymdkofferten innehåller t.ex. ett teleskop med solfilter, en sunspotter och ett spektroskop. Dessa koffertar kan lånas till skolorna i Svenskfinland. Tillsammans med en lärare på Andøya Space Center i Norge upprätthåller Jan bloggarna EduGalaxen och Space for Science.

Jenni Räsänen
Summamutikka-keskus, Helsinki

Tohtorikoulutettava Jenni Räsänen on esimerkillisellä tavalla toiminut jo parin vuoden ajan Helsingin yliopiston LUMA-keskuksen matematiikan toimipisteen, Summamutikka-keskuksen koordinaattorina. Hän on nuoresta iästään huolimatta kehittänyt jo huomattavalla tavalla yhteistyötä yliopistollisten LUMA-toimijoiden ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa, esimerkiksi Pulmaario-hankkeessa Pääkaupunkiseudun kirjastojen kanssa ja Tilastrofi-hankkeessa mm. Tilastokeskuksen kanssa. Tämän lisäksi Räsänen on ollut aktiivisesti mukana toteuttamassa ja kehittämässä Helsingin yliopistossa LUMA-aineiden kerhonohjaajakoulutusta, pienten lasten Pikku-Jipot-kerhotoimintaa ja virtuaalisia Jippo-kerhoja sekä uusimpana avauksena virtuaalisia Mathversum-kerhoja. Hän kuuluu myös MAOL ry:n Dimensio-lehden toimituskuntaan.

Lauri Hellstén
Espoon yhteislyseon lukio, Espoo

Lehtori Lauri Hellstén on aktiivisesti omaa osaamistaan ja opetustaan kehittävä matematiikan ja fysiikan opettaja. Hänen sydäntään lähellä on erityisesti opiskelijakeskeisemmän opetuskulttuurin kehittäminen sekä tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen LUMA-aineissa. Hellstén jakaa kokemuksiaan ja materiaalejaan eteenpäin avoimesti muun muassa sosiaalisessa mediassa. Opettajantyönsä ohella hän on kouluttanut tulevia aineenopettajia ja kollegoitaan sekä tuottaa jatkuvasti oppimateriaaleja esimerkiksi Opetus.tv- ja Polku-verkkopalveluihin.

Maarit Rossi
Paths to Math, Kirkkonummi

Lehtori emerita, toimitusjohtaja Maarit Rossilla on pitkäaikainen kokemus matematiikan opettajan ja rehtorin sekä oppikirjailijan työstä. Hän on innostanut etenkin tyttöjä matematiikan pariin sekä edistänyt innostavaa toiminnallista ja ilmiöpohjaista matematiikan perusopetusta. Jo valmiiksi pitkän uransa jälkeen hän on toteuttanut unelmansa ja perustanut kansainvälisen yrityksen, joka kehittää ja levittää maailmalle Paths to Math -opiskeluympäristöä. Se tarjoaa erilaisia polkuja matematiikan oppimiseen ja mahdollistaa opiskelun monipuolisesti ja vaihtelevasti eri lähestymistavoin. Rossi on lähtenyt rohkeasti viemään alan suomalaista osaamista maailmalle ja oppimaan samalla itsekin. Rossi nimettiin helmikuussa 2016 yhdeksi TOP 10-finalistiksi ”opettajien Nobelina” pidetyssä Global Teacher Prize 2016 kilpailussa.

Maria Leivo
Turun ammattikorkeakoulu / Lasten tiedekoulu, Turku

Lehtori Maria Leivo Turun ammattikorkeakoulusta on työskennellyt aktiivisesti tiede- ja teknologiakasvatuksen parissa jo vuosien ajan. Hän aloitti viitisen vuotta sitten kerhojen pitämisen, mikä johti innovatiiviseen ja menestyksekkääseen Pikkuinsinöörit-hankkeeseen Paraisilla Nilsbyn koulussa. Ohjaajina ovat toimineet eri puolilta maailmaa kotoisin olevat ammattikorkeakoulun insinööriopiskelijat osana työharjoitteluaan. Kerhoihin osallistuneet lapset ovat oivaltamisen ilon lisäksi oppineet englantia ja monikulttuurista vuorovaikutusta. Lisäksi Leivo on perustanut pari vuotta sitten Lasten tiedekoulun, joka innostaa lapsia alle kouluikäisistä alkaen Turun lisäksi jo Espoossa ja Oulussa ja laajenee edelleen. Leivon näkemys on, ettei tieteen ja teknologian harrastaminen vaadi välttämättä erityisiä välineitä, vaan kaikki lähtee luonnosta, tutkimisesta ja ongelmanratkaisusta.

Marianne Juntunen
Pelkosenniemen koulu, Pelkosenniemi

Lehtori, apulaisrehtori Marianne Juntunen on ansiokkaasti edistänyt kestävää kehitystä ja sen mukaisten elintapojen omaksumista sekä nuorten että opettajien keskuudessa jo vuosien ajan ympäri Suomen. Hän on kehittänyt uraauurtavassa väitöstutkimuksessaan mielekkäitä tapoja käsitellä yhteiskunnallisesti ristiriitaisia ympäristöön liittyviä haasteita opetuksessa ja tällä tavalla vahvistaa oppilaiden ympäristötietoisuutta, argumentointitaitoja ja käsitystä luonnontieteiden tarjoamista mahdollisuuksista haasteiden ratkaisemiseksi. Väitöstutkimuksensa pohjalta Juntunen on hiljattain laatinut myös käytännönläheisen oppaan kestävän kehityksen huomioiseksi erityisesti kemian opetuksessa. Juntunen on kouluttanut opettajia ja opettajaksi opiskelevia eri puolilla maata sekä viime aikoina osallistunut myös LUMA-keskus Lapin toimintaan. Hän on toiminut kestävän kehityksen saralla aktiivisesti myös järjestötyössä.

Pekka Pihola
Valmet Technologies, Inc., Vantaa

Pekka Pihola on viime vuosina tehnyt pyyteetöntä työtä lasten ja nuorten innostamiseksi LUMA-aineiden pariin robottiohjelmoinnin kautta sekä opettajien kouluttamiseksi aiheesta. Hän on kiertänyt omalla ajallaan ja kustannuksellaan kymmenissä tapahtumissa, mm. MAOL ry:n koulutuspäivillä, SciFestissä ja kouluilla esittelemässä ohjelmointia ja robotiikkaa sekä lapsille, nuorille, vanhemmille, opettajille että myös opettajiksi opiskeleville. Motiivina kaikelle tälle on ollut vahva näkemys maailman suurimman ja laajimmalle levinneen nuorille tarkoitetun robottipelin, First Lego Leaguen Suomeen saamisen tärkeydestä. Ensimmäinen laaja suomenkielinen kirja ohjelmoinnista ja Lego-roboteista on Piholan aloitteesta ja kirjoittamana hiljattain julkaistu ja saatettu vapaasti kaikkien saataville yhteistyössä Innokas-verkoston kanssa. Kirjan aineiston suunnitteluun, kuvien ottamiseen ja esimerkkien kokeilemiseen on kulunut lukematon määrä työtunteja. Piholan merkittävä työ tulee helpottamaan lukuisien opettajien arkea uusien opetussuunnitelman perusteiden astuessa syksyllä voimaan.

Pirkko Kärnä
Mäntsälä

Lehtori emerita Pirkko Kärnä on innostava ja innostunut opettaja sekä opetuksen kehittäjä, jolla opetus ja sen tutkimus ovat sydämenasioita. Kärnä toimi pitkään fysiikan, kemian ja matematiikan lehtorina, mutta on myöhemmässä vaiheessa keskittynyt etenkin fysiikan opetuksen tutkimukseen. Hän on esimerkiksi väitöstutkimuksessaan tutkinut omia pedagogisia käytänteitään. Lisäksi hän on ollut mukana valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteita laatineissa työryhmissä sekä toiminut fysiikan ja kemian oppikirjailijana. Kärnä oli myös mukana toteuttamassa Opetushallitukselle vuoden 2011 luonnontieteiden opetuksen kansallista arviointia. Hän on edelleen aktiivinen tutkija-opettaja ja osallistuu mm. kansainvälisiin luonnontieteiden opetuksen tutkimuksen konferensseihin ja levittää niistä uusinta tutkimustietoa ympäri Suomen. Kärnä tarjoaa asiantuntemustaan myös kentällä työskentelevien kollegoidensa käyttöön. Hän on tehnyt pitkään työtä MAOL ry:n parissa, mm. täydennyskouluttanut uudistuvista opetussuunnitelmista.

Tanja Luostari
Kemian opettajankoulutusyksikkö, Helsingin yliopisto, Helsinki

Filosofian ylioppilas Tanja Luostari on erittäin aktiivinen kemian aineenopettajaopiskelija Helsingin yliopistossa. Hän on luotettava, avulias, iloinen ja tulee äärimmäisen luontevasti toimeen lasten ja nuorten kanssa. Hän toimii opiskeluyksikkönsä opiskelijoiden suunnitteluryhmän puheenjohtajana, tiedekuntansa opiskelijoiden suunnitteluryhmän jäsenenä sekä opiskelijajärjestönsä hallituksessa. Opintojensa ohessa hän toimii suositussa Kemianluokka Gadolinissa ohjaajana jo kolmatta vuotta. Hän on myös kemianluokan laboratoriovastaava. Luostari on ollut ansiokkaasti mukana myös kansainvälisessä toiminnassa, mm. avustajana mittausautomaation käyttöön biologian, fysiikan ja kemian opetuksessa keskittyneessä ISSE 2014 -symposiumissa.

Miltä kemia näyttää linssin läpi? Missä kemiaa on ja mihin sitä käytetään? Mihin sinä käytät? Mitä mielikuvia näet kemiasta? Onko päiväsi ympäröity kemialla, jota muut eivät huomaa? Rakastumisen kemiaa vai autorasvaa?

Nämä lauseet johdattelivat yläkoululaisia tekemään videon kemiasta, kuten se omassa päivässä näkyy. Tyylilaji oli vapaa, mutta luovuutta, visuaalisuutta ja idearikkautta arvostettiin. Ainoana rajoitteena oli kuvaustapa. Video oli kuvattava älypuhelimella tai tabletilla.

Syksyllä järjestettyyn yläkoululaisille suunnattuun kilpailuun osallistui 24 kilpailutyötä. Ne osoittautuivat erittäin kovatasoiseksi.

Kilpailun järjesti Helsingin yliopiston LUMA-keskuksen osana toimiva Kemian opetuksen keskus Kemma. Tuomaristo koostui niin kemian professoreista, lehtoreista, tutkijoista, opiskelijoista kuin opetusneuvoksesta. Tuomaristolla ei ollut helppo tehtävä, mutta lopulta voittajat saatiin ratkaistua. Tuomariston jäsenen FM Jaakko Turkan mielestä voittaneen videon sisällöstä löytyi kuitenkin selkeät piirteet: “Visuaalisesti kaunis ilmiö on saatu näppärästi rajattua videoksi, jota on mukava katsoa ja kuunnella. Video henkii tekemisen iloa.” Turkka itse tekee väitöskirjaa eheyttävästä kemian opetuksesta, jossa taiteen aihesisältöjen kautta opitaan monipuolisesti kemiaa.

---

1. sija – Mikaela Huurinainen & Sophie Knoblock

Tämä upea video oli monen tuomariston jäsenen mielestä voittaja-ainesta. Siinä leikiteltiin väreillä ja käytettiin kemian ilmiötä pintajännityksestä värien poistamiseen taianomaisesti. Videossa on jotain samaa kuin kemian tutkimuksessa, eli kiehtovan tieteen äärellä olemisesta.

[wpdevart_youtube]b0sq0nCV5SA[/wpdevart_youtube]

2. sija – Iina Kaisaniemi & Liisa Lensu

Kaisaniemen ja Lensun videossa esiteltiin kemia uudella tasolla: mihin kemia littyy ja mitä se merkitsee esimerkiksi historian opettajalle. Kuvasto toimii eheyttävän kemian opetuksen malliesimerkkinä ja inspiraation lähteenä.

“Teimme valinnaisen Science-kurssin aikana erilaisia itsellemme mielenkiintoisia kemiallisia kokeita, jotka kuvasimme ja editoimme videokilpailua varten. Meitä kiinnosti myös mitä eri opettajat ajattelevat kemiasta, joten haastattelimme heitä videomme taustalle.”, tekijät taustoittivat videotaan.

 

3. sija – Elmiina Mentula & Riina Kajava & Matilda Latvala

Mentulan, Kajavan ja Latvalan video oli myös kemian merkityksien etsiminen ympäriltään. Kuvamaailma yhdisteli hienosti kemian sisältöjä ja niiden olemassa oloa arjen tilanteissa.

“Video kertoo siitä, kuinka kemia näkyy arjessamme. Monet koululaiset saattavat ajatella, että kemia liittyy vain oppitunneille, mutta tällä haluamme näyttää, että kemia kuuluu jokapäiväiseen elämään.”, tekijät kertoivat videostaan.

 

Kunniamaininta – Elliot Blomqvist & Sander Granholm & Axel Terävä

Blomqvist, Granholm ja Terävä saivat kunniamaininnan tutkivasta videosta, jossa oli yllätyksellinen loppu. Elokuvamaailmasta lainailevat efektit siivittivät kuvakerrontaa. Koejärjestelmä oli näppärä, sillä vedyllä voi saada poksahtavia saippuakuplia. “Do not try this at home” . 🙂

[wpdevart_youtube]c0Kn9iW2blk[/wpdevart_youtube]

 

Kilpailun muuta antia

[wpdevart_youtube]OQ2bguVM3vg[/wpdevart_youtube]

[wpdevart_youtube]kTfEUNUIbH0[/wpdevart_youtube]

 

Teksti: Veli-Matti Ikävalko.

Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion kemianopettaja Tuula Nikander palkittiin yhtenä vuoden 2015 LUMA-toimijana. Nikander saa oppilaansa kiinnostumaan kemian opiskelusta ja hän on luonut kouluunsa useita erilaisia kemian työkursseja. Nikander on panostanut paljon myös syhteisytöhön muiden oppiaineiden ja koulun ulkopuolisten yhteistyötahojen kanssa.

1. Miten päädyit mukaan LUMA-toimintaan?

Innostuin LUMA-toiminnasta jo 1980-luvulla, jolloin aloitin työni Kastun lukiossa Turussa matemaattisten aineiden opettajana.

Järjestin opiskelijoilleni kemian työkursseja. 1990-luvulla Kastun lukiosta tuli luonnontiedelukio, jolloin laajensin kemian työkursseja myös koulun ulkopuolelle. Yhteistyö Turun yliopiston, ammatti-instituutin ja kahden lääkeyrityksen kanssa alkoi. Opiskelijat saivat tehdä laboratoriotöitä näissä koulun ulkopuolisissa kohteissa. Yhteistyöhön mukaan tulivat myös Turun ammattikorkeakoulu, Åbo Akademi ja useita kemian alan yrityksiä Turusta ja lähikunnista.

2. Mikä sai sinut innostumaan?

Innostuin asiasta, kun huomasin, että koulun ulkopuolinen todellinen kemian maailma motivoi ja innosti opiskelijoitani. Koulun ulkopuolella heillä oli mahdollisuus nähdä mihin kaikkeen kemiaa tarvitaan ja mihin työtehtäviin kemian alan koulutuksella voi sijoittua.

3. Minkälainen LUMA-toiminta on ominta alaasi?

Ominta alaani on opiskelijoiden tutustuttaminen ja ohjaaminen koulun ulkopuolisiin kemian alan kohteisiin, sillä omassa koulussani laboratoriotilat ovat aina olleet suhteellisen heikot.

4. Minkälaisia hyviä toimintatapoja, menetelmiä ja käytäntöjä olet luonut tai kehittänyt?

Vuonna 2009 Kastun lukio ja Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio, jossa nyt toimin, yhdistyivät suureksi lukioksi.

Luonnontiedelukiomme toiminta on jatkunut ja laajentunut myös fysiikan, biologian ja maantieteen kurssien tarjonnan osalta.

Meillä on tarjolla myös oppiaineiden yhteisiä kursseja, esimerkiksi kemian ja maantieteen yhteisellä kurssilla olemme perehtyneet veteen, tekopohjaveden valmistukseen ja jäteveden puhdistukseen Turun seudulla yhteistyössä Turun Seudun Veden ja Kakolanmäen jätevedenpuhdistamon kanssa.

Myös kemian ja biologian yhteistyö meribiologian kurssilla, joka on toteutettu Italiassa, Isola del Giglion saarella jo kolme kertaa.

Opiskelijat ovat mm. vertailleet Välimeren ja Itämeren eliöstöä ja kasvillisuutta. Lisäksi opiskelijoilla on ollut ainutlaatuinen mahdollisuus päästä tekemään tutkimuksia oikeaan Välimeren luonnontutkimuslaitokseen ja retkeilemään saarella.

Maolin neljän tieteen kilpailuihin olen aina opiskelijoitani innostanut osallistumaan ja kyllä he ovat pärjänneetkin ihan olympiatasolle asti.

5. Minkälaisia haasteita olet kohdannut?

Haasteena on henkilökemia. Miten löytää oikeat yhteistyöhenkilöt? Henkilökemia ei aina toimi, se on tosiasia, mikä pitää huomioida ja hyväksyä. Kun koulun ulkopuoliset yhteyshenkilöt ja opiskelijoiden ohjaajat kokevat itsekin tekevänsä hyvää työtä mahdollisten tulevien kemian osaajien kanssa, niin kaikki sujuu yleensä hyvin.

6. Milloin tunnet onnistuneesi?

Onnistunut koen olevani aina, kun saan opiskelijat innostumaan kemian ja muiden luonnontieteiden asioista ja kyselemään lisää.

Yhteistyökumppanimme tarvitsevat tulevaisuuden osaajia luonnontieteissä, joten koen tekeväni myös heille hyvää työtä viemällä opiskelijani jo koulussa tutustumaan kemian alan ja muidenkin luonnontieteiden työpaikkoihin.

7. Mistä itse innostut ja inspiroidut?

Hyvä kannuste on, kun saa opiskelijat huomaamaan kemian ja muiden luonnontieteiden merkityksen ihmisten arkielämässä.

8. Mikä omasta mielestäsi on tärkeintä LUMA-toiminnassa?

LUMA-toiminnassa tärkeätä on kannustaa lapsia ja nuoria omakohtaiseen luonnontieteellisten asioiden havainnointiin.

Luonnontieteiden opiskelu on tarpeellista ja hauskaa, asiat eivät ole ylitsepääsemättömän vaikeita, vaan niitä on todella mukava opiskella ja tutkia ja tehdä arkielämäänkin liittyviä oivalluksia ja päätelmiä.

9. Mihin suuntaan haluaisit kehittää LUMA-toimintaa?

Eheyttävä, eri oppiaineisiin liittyvä opetus ja opiskelu, jossa samaa arkipäivän asiaa käsitellään eri oppiaineissa, on tärkeätä kokonaisuuksien ymmärtämisen kannalta.

Todella hyvää on, että LUMA-toiminta on levinnyt Helsingistä koko Suomea kattavaksi toiminnaksi. Suuret kiitokset kaikesta erityisesti professori Maija Akselalle, joka on tehnyt hyvää työtä yhdessä tiiminsä ja opiskelijoidensa kanssa.

10. Mitä ajatuksia Vuoden LUMA-toimija –tunnustus sinussa herätti?

Miksi juuri minä saan tällaisen tunnustuksen, kun se kuuluisi niin monelle muullekin innostavalle LUMA-aineiden opettajalle, esim. omassa koulussani on heitä useitakin? Toivottavasti heidän vuoronsa on tulevina vuosina.

Kiitos paljon kaikille opiskelijoilleni, työtovereilleni ja yhteistyökumppaneilleni, joiden avulla olen tämän tunnustuksen saanut. Tätä työtä kukaan ei tee yksin.

Teksti ja kuva: Maija Pollari.

Luonnontieteiden opettajat tarvitsevat täydennyskoulutusta vahvistaakseen tutkimuksellisen kokeellisuuden osuutta opetuksessa. Keskiviikkona 2.12. Helsingin yliopistossa aiheesta väittelevä tutkija Päivi Tomperin mielestä opettajien kannattaa lähteä rohkeasti muokkaamaan työohjeita avoimeen ja tutkimukselliseen suuntaan.

Ensi syksynä voimaan tulevat lukion opetussuunnitelman perusteet korostavat entistä voimakkaammin tutkimuksellisuutta LUMA-aineiden opetuksessa.

Keskiviikkona 2.12. Helsingin yliopistossa väittelevä tutkija Päivi Tomperi havaitsi, että vaikka tutkimuksellisuuden käsite olisi tuttu, opettajat tarvitsevat harjoitusta ja koulutusta sen ottamisessa osaksi opetusta. Tomperin tulosten mukaan lukion opettajat käyttävät kemian kursseilla vain kaksi tuntia kokeellisuuteen.

Hän tarttui haasteeseen kehittämällä LUMA-toiminnan yhteydessä koulutusmallin, jonka avulla tutkimuksellinen kokeellisuus avautuu opettajille käytännön tasolla.

Perinteiset kokeelliset ohjeet jäävät kauas tutkimuksellisuudesta

Kemian oppikirjojen tarjoamat perinteiset kokeelliset työohjeet nojaavat Tomperin selvityksen mukaan tehtävätyyppeihin, jotka ovat kaukana OPSin tavoittelemasta tutkimuksellisesta kokeellisuudesta. Reseptimuotoisia ohjeita toistavissa tapauksissa kokeellisuus on suorittavaa, mekaanista toimintaa, jonka vaikutus korkeamman tason oppimiseen jää vaatimattomaksi.

Tomperin mukaan SOLO-taksonomian eri tasot sopivat hyvin kokeellisten tehtävien tutkimuksellisuuden kehittämiseen.

”SOLO-taksonomia kuvaa osaamista ja oppimista viidellä hierarkkisella tasolla. Siinä oppiminen nähdään jatkumona, jossa abstraktiin ajatteluun siirtyminen edellyttää kokemuksellista oppimista.”

”Alin eli esirakenteinen taso vastaa tällaista suljettua työohjetta, joka vain toistetaan, siinä kaikki on valmiiksi annettu, opiskelijan ei tarvitse itse ajatella mitään. Oppimisen laatu paranee tehtävien vaikeustason mukaan,”

Korkeimmalla tasolla opiskelijoiden odotetaan pystyvän yleistämään tietojaan uusiin tilanteisiin. Heidän pitäisi myös pystyä käyttämään opittuja sisältöjä toisissa konteksteissa ja yhdistelemään aikaisemman pohjalta uutta tietoa.

Huolellisesti toteutettuna tutkimuksellinen kokeellisuus edistää LUMA-aineiden oppimista. Tomperin kehittämässä koulutuksessa SOLO-taksonomia oli työkalu, jota opettajat hyödynsivät tutkimuksellisen kokeellisuuden harjoittelussa.

Tutkimukseen osallistuneilla opettajilla ei ollut aikaisempaa kokemusta tutkimuksellisesta kemian opetuksesta. Koulutuksen aikana he pääsivät muokkaamaan kokeellisia työohjeita tutkimukselliseksi SOLO-taksonomian mukaan. Tomperi neuvoo opettajia muuntelemaa rohkeasti valmiita työohjeita.

”Voi lähteä muokkaamaan tehtävänantoa suoraan avoimemmaksi. Opetuksen tavoitteesta, ajasta ja opettajan resursseista riippuen voi muuttaa vaikka osia työohjeesta.”

Eri polkuja tutkimuksellisuuteen

Tutkimuksellista kokeellisuutta voi lähestyä monella tapaa, Tomperi sanoo ja korostaa, että opettajat voivat käyttää erilaisia toteuttamismalleja.

”Yksi tutkimuksellinen lähestymistapa on, että annetaan ongelma, mistä opiskelijat pohtivat miten se ratkaistaan, ja miten sen voisi toteuttaa. Tilanteesta riippuen opettaja voi antaa oppilaille aiheen tai menetelmän.”

Pohjimmiltaan ideana on Tomperin mukaan se, että luokan työskentelykulttuuria muutetaan oppijakeskeisemmäksi.

”Kun tehtävä on avoimempi, annetaan vastuuta oppimisesta opiskelijalle. Samalla opettaja itse harjoittelee tilanteita, joissa antaa enemmän vastuuta opiskelijalle. Oppilas joutuu esimerkiksi suunnittelemaan osia, tulkitsemaan tuloksia ja ottamaan kantaa.”

“Opettajan rooli on aika erilainen verrattuna perinteisen tiedon jakajan rooliin.”

Tutustu väitöskirjaan Helsingin yliopiston sähköisessä arkistossa: Päivi Tomperi (2015) Kehittämistutkimus: Opettajan ammatillisen kehittymisen tutkimusperustainen tukeminen käyttäen SOLO-taksonomiaa – esimerkkinä tutkimuksellinen kokeellinen kemian opetus.

Teksti: Maija Pollari.

Suomalaiset luonnontieteiden opettajat suhtautuvat pääosin positiivisesti tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttöön. Ihanteellisessa tilanteessa oppilailla olisi omat laitteet ja niitä hyödynnettäisiin opetuksessa mahdollisimman monipuolisesti. Käytännössä Tieto- ja viestintäteknologian käyttö LUMA-aineiden opetuksessa vaihtelee kuitenkin huomattavasti, toteaa asiaa selvittänyt tutkija Satu Helppolainen.

“Yleisesti opettajat suhtautuvat tieto- ja viestintäteknologian opetuskäyttöön positiivisesti”, kertoo tutkija Satu Helppolainen keväällä 2015 toteutetun kyselytutkimuksen tuloksista.

Lähes 200 opettajaa vastasi tutkimuskyselyyn, joka selvitti mm. Tieto- ja viestintäteknologian (TVT)-osaamista ja sen käyttöä oppimisvälineenä, TVT:n käyttöön vaikuttavia asenteita, esteitä sekä täydennyskoulutuksen tarvetta. Helppolainen tutki luonnontieteiden opettajia ja vertasi tuloksia vastaaviin kansainvälisiin tuloksiin.

Helppolainen oli erityisen kiinnostunut LUMA-aineiden opettajien teknologis-pedagogisesta sisältötiedosta. Teknologis-pedagoginen sältötieto yhdistää teknologian opetuskäyttöön teknologisen perusosaamisen, sisältötiedon sekä pedagogisen osaamisen.

Mielipiteitä puolesta ja vastaan

Luonnontieteiden opettajien yleisenä käsityksenä vaikuttaisi olevan, että TVT:n käyttö parantaa oppilaiden työn laatua, mutta ei välttämättä saa heitä työskentelemään ahkerammin.

Suurimpina esteinä TVT:n opetuskäytölle opettajat pitivät ajan ja laitteiden puutetta.

”Muita haasteita kaikilla opettajilla oli ohjelmistojen ja materiaalien puute, sopivien kurssisisältöjen puute ja teknisen tuen puute oli myös yksi syy, minkä koettiin hankaloittavan käyttöä”, Helppolainen tiivistää.

Toisaalta koulun ja kollegojen tuki kannustaa kokeilemaan uusia tapoja hyödyntää TVT:tä opetuksessa. Ideoiden vaihtaminen rehtorin ja työkavereiden kanssa oli monelle tärkeää, sillä yhdessä uudet asiat on helpompi ottaa käyttöön.

”Jos koulun johto on mukana siinä, niin totta kai TVT:n opetuskäyttö leviää paremmin luokkiinkin.”

Aineistosta ei noussut esille jyrkkiä eroja eri aineiden opettajien yleisen kokemuksen välillä: taidot ovat pitkälti samoilla tasoilla erityisesti perusohjelmien, kuten tekstinkäsittelyohjelmistojen käytössä.

Tulevaisuudessa laitteet ja ohjelmat mahdollisimman monipuoliseen käyttöön

TVT:n käyttö tulee todennäköisesti lisääntymään uusien opetussuunnitelman perusteiden mukana. Tilanteeseen vaikuttavat myös sähköistyvät ylioppilaskirjoitukset, jotka edellyttävät lukioilta enemmän panostusta.

Helppolainen on sitä mieltä, että TVT:n opetuskäytössä nykyiset erot koulujen välillä tulevat todennäköisesti säilymään. Siitä huolimatta hän katsoo asiaa positiivisesta näkökulmasta.

”Joissain kouluissa ollaan jo nyt tosi pitkällä, käytetään TVT:tä aktiivisesti ja paljon ja toisissa kouluissa voidaan olla edelleen sen yhden tietokoneluokan varassa. Lähtisin sitä kautta miettimään, että miten saisi ne vähemmän kiinnostuneetkin innostumaan TVT:n opetuskäytöstä.”

Helppolainen visioi, että ideaalitilanteessa kaikilla oppilailla olisi omat laitteet ja niitä hyödynnettäisiin opetuksessa mahdollisimman monipuolisesti.

Jos olisi mahdollisuus, että kaikilla oppilailla olisi omat laitteet, tietysti pitäisi olla toimivat yhteydet ja että opettajat osaisi ottaa niitä mielekkäästi opetukseen mukaan. Olisi tärkeää, että niitä oikeasti käytettäisiin monipuolisesti ja hyödynnettäisiin erilaisia ominaisuuksia ja ohjelmia.

Tutkimus julkaistiin yleisartikkelina LUMAT-lehden numerossa 6/2015. Voit tutustua tuloksiin ja johtopäätöksiin tarkemmin lukemalla artikkelin sähköisen version:

Helppolainen, S., & Aksela, M. (2015). Science teachers’ ICT use from a viewpoint of Technological Pedagogical Content Knowledge (TPCK). LUMAT, 3(6), 783-799.

Lue lisää aiheesta: Tuomisto, M., Aksela, M., & Jääskeläinen, M.(2015). Osaavia ja ennakkoluulottomia kemian aineenopettajia tieto- ja viestintätekniikkaa monipuolisesti hyödyntämällä. LUMAT, 3(6), 762-782.

Teksti: Maija Pollari.

Helsingin yliopisto aloittaa yhteistyön Kiinan merkittävimmän opettajankoulutusyliopiston kanssa. Suomalainen koulutusvienti käynnistyy ainakin opettajien täydennyskoulutuksessa. Myös LUMA-keskus Suomi on mukana yhteistyössä.

Helsingin yliopisto ja Beijing Normal University solmivat maanantaina Pekingissä kumppanuussopimuksen, jossa sovitaan yhteisistä tutkimushankkeista, opettaja- ja opiskelijavaihdosta, tohtorikoulutuksesta sekä opettajien täydennyskoulutuksesta.

“Moni yhteistyöhanke liittyy digitaalisissa ympäristöissä oppimiseen, oppilaiden hyvinvointiin ja uusien kannustavien arviointimenetelmien kehittämiseen”, kertoo professori Hannele Niemi käyttäytymistieteellisestä tiedekunnasta.

Hankkeissa on mukana laaja joukko Helsingin yliopiston kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen tutkijoita muun muassa erityispedagogiikan ja neurotieteen aloilta. Lisäksi monitieteisiin hankkeisiin osallistuu oikeustieteen, ilmakehätutkimuksen, lääketieteen virtuaalisten opetusympäristöjen sekä Helsingin yliopiston LUMA-keskuksen tutkijoita.

Kahden korkeatasoisen yliopiston yhteistyöllä on Niemen mukaan valtava merkitys. Suomalaisten näkökulmasta tärkeää on taata oppimisen mahdollisuudet kaikille oppilaille.

“Yhdistämme parhaan osaamisemme ja teemme kouluistamme entistä parempia.”

Suomalaisdelegaatioon kuului myös LUMA-keskus Suomen johtaja, professori Maija Aksela, joka aloitti matkan aikana kiinalaisten kanssa neuvottelut tutkimus- ja kehittämisyhteistyöstä LUMA-toimintaan liittyen. Kiinalaiset olivat suomalaisesta LUMA-toiminnasta hyvin kiinnostuneita.

Pekingissä allekirjoitettiin myös laajempi yhteistyösopimus kiinalaisten ja suomalaisten yliopistojen välillä. Sopimus koskee koulutusta, tutkimusta ja yritysyhteistyötä. Helsingin yliopisto johtaa tätä Sino-Finnish Joint Learning Innovation Institute -verkostoa Suomen osalta.

Teksti: Mari Peltosen kirjoittaman jutun pohjalta.