LUMA-sanomat

Kerho on vapaaehtoista harrastustoimintaa, jonka tulisi olla lapsilähtöistä ja joustavaa, mutta silti tavoitteellista ja pitkäjänteistä. Tiedolliset ja taidolliset tavoitteet ovat osa kerhon toimintaa, vaikka kerhon pääasiallisena tarkoituksena ei ole opettaminen eikä osaamisen arviointi. Laadukas kerhotoiminta tukee oppilaan kokonaisvaltaista kasvua. Lapsi tai nuori saa kerhossa onnistumisen kautta uskoa omaan osaamiseen ja kipinä oppimiseen voi syttyä.

Kerho innostaa harrastamaan

Oppiminen on osa kerhotoiminnan luonnetta. Ensisijaisesti kerhon tarkoituksena on kuitenkin tarjota osallistujalle elämyksiä sekä mahdollisuus harrastamiseen ja sosiaalisten suhteiden perustamiseen. Kerhotoiminnan avulla voidaan tukea lapsen kasvamista ja koulussa järjestetty kerho mahdollistaa koulun ja kodin välisen yhteistyön vahvistamisen.

Kerhotoiminnan vahvuutena on, että sisällöt on mahdollista valita vapaammin kuin tavallisessa opetuksessa. Tämä antaa mahdollisuuden esimerkiksi tutustua opetussuunnitelman ulkopuolisiin asioihin ja näin voidaan tukea oppilaiden kiinnostusta ja harrastuneisuutta. Koska kerhotoiminta on kouluopetusta vapaampaa, se antaa tärkeän mahdollisuuden onnistumisen kokemuksiin myös sellaisille oppilaille, jotka eivät tavallisesti koe olevansa asiassa hyviä.

Miten järjestän kerhon?

Käytännössä kerhot voivat sisältää esimerkiksi pelejä, leikkejä, askartelua tai tutkimuksia. Koko kerholle tai yhdelle kerhokerralle voi myös valita jonkin teeman, esimerkiksi salakirjoituksia, avaruus, luonnon matematiikka, rikostutkinta tai omien pelien suunnittelu. Hyvin toteutuneessa kerhossa on usein jokin punainen lanka.

Kerhokerrat kannattaa suunnitella ajoissa ja käytännön asiat ottaa huomioon jo etukäteen. Ensiksi pitää miettiä kuka pitää kerhon ja missä. Tila kannattaa varata ajoissa, jotta kerho voidaan järjestää joka kerta samassa tilassa. Lasten ikä vaikuttaa siihen, mitä kerhossa kannattaa tehdä, mutta sen lisäksi tulee ottaa huomioon kerholaisten ikäero. Jos osallistujilla on suuri ikäero, kerhon sisällön kohdistaminen on haastavaa. Jo kolmen tai neljän vuoden ikäero on suuri, etenkin pienillä lapsilla. Lisäksi pienille lapsille itse kerhotoiminta on usein asiasisältöä tärkeämpää, kun taas nuorten kohdalla painottuu enemmän asiaan perehtyminen ja harrastuneisuus. Nuortenkaan kohdalla ei kuitenkaan pidä aliarvioida, kuinka tärkeää on tutustua muihin samoista asioista kiinnostuneisiin ja asiaa harrastaviin ihmisiin.

Kannattaa miettiä, kuinka monta osallistujaa kerhossa voi olla, jotta mielekkyys ja turvallisuus taataan. Matematiikkakerhossa voi olla 20 kerholaista, mutta luonnontiedekerhossa jo 12 osallistujaa voi olla paljon yhdelle ohjaajalle, jos tehdään kokeellisia töitä. Osallistujien määrästä myös riippuu, mitä kaikkea voi toteuttaa. Pelit ja leikit, joissa voi touhuta itsenäisemmin, mahdollistavat useamman lapsen osallistumisen kuin koko ajan ohjaamista vaativa aktiviteetti.

Kuten opetuksessa, myös kerhotoiminnassa pitää muistaa turvallisuus: luonnontiedekerhossa voi olla tarpeellista käyttää suojalaseja ja laboratoriotakkia. Lasten kanssa tehtävät työt pitää suunnitella niin, ettei vaarallisia kemikaaleja tarvitse käyttää. Kouluissa järjestettävät kerhot on kirjattava koulun vuosisuunnitelmaan, jotta vastuut ja vakuutukset ovat voimassa. Lisäksi yhdenvertaisuuden takaamiseksi kerhotoiminnan pitäisi olla maksutonta.

Hyvin suunniteltu kerho vaatiikin sitten vain markkinoinnin! Kouluissa järjestettäviä kerhoja kannattaa luonnollisesti mainostaa oppilaille ja vanhemmille. Kerhosta kannattaa myös kertoa muille opettajille, jotta sana saadaan kiertämään.

Helsingin yliopistolla Luonnontieteiden kerho-opetus ja muu soveltaminen – kurssilla tehdään yhteistyötä koulujen kanssa kerhojen järjestämiseksi. Kerhoja on järjestetty päiväkoti-ikäisistä lähtien lukiolaisiin asti.

Teksti: Rajka Kavonius ja Jenni Räsänen.

Vuoden 2013 LUMA-koulut on jo julkistettu, mutta myös muissa kuin voittajakouluissa järjestettiin mielenkiintoista LUMA-toimintaa. Monien kilpailuun osallistuneiden koulujen toimintaan kuului LUMA-päivät. Useissa kouluissa järjestettiin myös vierailuja yrityksiin ja tutkimuslaitoksiin. Olemme keränneet esimerkkejä hyvistä LUMA-käytänteistä LUMA-koulu 2013 -kilpailun hakemusten pohjalta.

Vehkojan koulussa Anttilan toimipisteessä järjestetään ensimmäisen luokan ja päiväkodin esikoululaisille yhteistä matematiikan opetusta. Mukana on useita opettajia, joista jokainen suunnittelee neljän oppitunnin systemaattisen ja loogisen kokonaisuuden ja pitää sen kymmenen hengen oppilasryhmälle. Neljän opetuskerran jälkeen opettaja saa uuden ryhmän. Opetuksessa käytetään paljon konkreettisia välineitä, pelejä ja leikkejä. Oppilas saa tehdä havaintoja ja pyrkiä ratkaisuihin kaikkien aistien avulla. Keskeistä opetustuokiossa on oppimisen ilo, oivaltamisen ja tekemisen riemu, avoin vuorovaikutus molempiin suuntiin lapsen ja opettajan välillä.

Meritorin koulussa LUMA-aineiden opetuksessa on panostettu jatkuvaan toiminnalliseen ja tutkivaan opiskeluun. Vuonna 2013 haluttiin tarjota LUMA-tehtäviä oppilaille aiempaa enemmän, kehittää koulun LUMA-opetusta ja tuoda sitä näkyvämmäksi ja kestävän kehityksen periaatteiden tiedostaminen ja niiden tuominen koulun arkeen. Tavoitteita lähdettiin toteuttamaan tilojen, varastojen ja tarvikkeiden uudelleen organisoinnilla ja siivouksella. Myös uusia tarvikkeita hankittiin, mm. laboratoriotarvikkeita ja lego-robotteja. Koulun yläaulaan oli kiinnitetty suuri ilmoitustaulu, johon on lukuvuoden mittaan laitettu valokuvia eri luokkien toiminnallisista LUMA -tekemisistä. Erityisesti valtakunnallisten LUMA-viikkojen aikaan kaikki opettajat panostivat päivittäin toiminnalliseen, kokeilevaan ja tutkivaan LUMA-opiskeluun. Koulussa kokeiltiin myös lähialueyhteistyötä ja LUMA-ilosanoman levittämistä. Kouluun kutsuttiin lähipäiväkotien eskariryhmiä tutustumaan LUMA-toimintaan ja kouluun toiminnallisten Tutki ja kokeile! -tuokioiden merkeissä.

Hämeenkylän koulu on yläkoulu, jossa on tehty yhteistyötä mm. yritysten kanssa ja vierailtu laboratorioissa. Koulussa on myös pidetty LUMA-aiheisia valinnaiskursseja. Koulu on myös järjestänyt tiedeteatteria lähialueiden kuudesluokkalaisille. Mainoslauseena oli: ”Tieteen lumoissa -tunnilla on paloja matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta sekä tähtitieteestä hauskasti – tekemistä, kokemista ja näkemistä!” Oppitunnin kesto oli 1,5 tuntia, jonka aikana tutustuttiin mm. äärettömyyteen, pulmapeleihin, tyhjiökokeisiin, näyttäviin kemian lämpöreaktioihin sekä nestetyppi demoihin. Tunnin toteutukseen osallistuivat matemaattisten aineiden opettajien lisäksi 7.-luokkalaisten valinnaiskurssin oppilaat.

Askolan lukiossa on järjestetty vierailuja mm. hiukkastutkimuskeskukseen CERN:iin Sveitsissä. Lisäksi lukiossa järjestettiin vuonna 2013 LUMA-projekti, jonka aikana yläkoululaiset tutustuivat lukiolaisten opastuksella erilaisiin mielenkiintoisiin fysiikan ja kemian ilmiöihin. LUMA-päivillä joulukuussa järjestettiin työpajoja ja luentoja. Työpajoissa oli mm. Risto Holmströn Roviolta kertomassa omien unelmiensa saavuttamisesta ja siitä, miten hän on itse päätynyt unelmatyöpaikkaansa.

Teksti: Rajka Kavonius, vuoden LUMA-koulu 2013 -kilpailuhakemusten pohjalta.

4.-6. -luokkalaisten valtakunnallinen teknologiakilpailu Tämä Toimii! huipentui tiistaina 6.5.2014 Helsingissä pidettyyn loppukilpailuun.

Tulevaisuuden teknologiaosaajat, 4.-6. -luokkalaiset leluinnovaattorit, pitivät porukalla keksimistä ja kokeilua Tämä Toimii! -kilpailun parhaana antina.

Loppukilpailun tuomariston mukaan finaalissa esitellyt lelut kertoivat tekijöiden rohkeudesta ja omaperäisyydestä. Kilpailijoiden innovatiivisuuden ja luovuuden merkkinä pidettiin myös sitä, että kaikille jaetusta identtisestä materiaalipaketista oli kehitetty mitä erilaisimpia ja kekseliäimpiä toimivia leluja.

Rovio-polkupyörillä palkitut joukkueet vastaanottivat kunniakirjansa ja onnittelut vuoden 2014 Millennium-teknologiapalkinnon voittajalta, professori Stuart Parkinilta. Parkinin keksinnöt ovat mullistaneet tietokoneiden tallennuskapasiteetin ja avanneet ovet massadatan aikakaudelle. Hän ehti myös tutustua Millennium-paviljongissa esillä olleisiin kilpailutöihin.

Tämä Toimii! 2013-2014 -kilpailun voittajajoukkueet

Parhaimmaksi kokonaisuudeksi valittiin Vilkkulankosken koulun joukkueen “TrampBall”-lelu, jota tuomaristo kehui innovatiiviseksi toteutukseltaan. Lelussa oli myös hauskoja yksityiskohtia ja erinomainen leikittävyys.

Toiseksi sijoittui Tikkalan koulun joukkueen “Maaginen kuutio”. Lelussa oli hienosti hyödynnetty kolmiulotteisuutta ja sen toiminnasta löytyi sopivaa haastavuutta.

Kolmannelle sijalle nousi Niittykummun koulun joukkue “R.B.B. Robobotti”-lelulla. Tuomariston mielestä lelu oli erityisen onnistunut teknisissä ykstyiskohdissa ja kokonaisuuden ilme oli visuaalinen ja pirteä.

Lue espoolaisen Karhusuon koulun YLE:n uutisluokkalaisten tekemä juttu pääkaupunkiseudun Tämä Toimii!- aluekilpailusta.

Lue lisää vuoden 2014 Millennium-teknologiapalkinnon voittaneen professori Stuart Parkinin innovaatioista.

Kymmenes Tämä Toimii!-teknologiakilpailu oli Tampreen teknillisen yliopiston ja Tampereen LUMATE-keskuksen (osa LUMA-keskus Suomea) järjestämä. Loppukilpailun yhteistyökumppanina toimi Tekniikan Akatemia TAF. Alkukilpailujen järjestäjinä toimivat LUMA-keskus Suomeen kuuluvat alueelliset LUMA-keskukset.

Teksti: Maija Pollari.

Keski-Pohjanmaan ammattiopistossa opettava Zofia Bazia-Hietikko sai 8.11.2013 Vuoden LUMA-toimija –tunnustuspalkinnon pitkäjänteisestä ja innostavasta työstä LUMA-aineiden opetuksen kehittämisessä. Hän pohjaa LUMA-työnsä verkostoihin ja monipuolisiin tapahtumiin, joista ammentaa myös inspiraatiota ja innostusta.

LUMA-seikkailu sai alkunsa vähän aikaan sen jälkeen, kun tulin Keski-Pohjanmaan ammattiopistoon töihin. Silloinen rehtori Raita Salminen ehdotti minulle LUMA-toiminnan koordinointia ja antoin todella tukea kaikkiin ideoihin.

Ymmärsimme jo silloin, että verkostoituminen ja eri koulujen yhteistyö on tärkeää. Rehtorin Salmisen ideana oli, että perustimme LUMA-clubin, joka suunnitteli yhteistä toimintaa.

Aluksi ei vaikuttanut siltä, että täältä Kokkolasta käsin olisi mahdollista osallistua vuonna 2003 perustetun LUMA-keskuksen toimintaan. Myönnän, että olin alussa vähän skeptinen, mutta kuin vuonna 2004 luin LUMA-viikon viettämisestä, innostuin asiasta.

Erilaiset toimintatavat ovat tervetulleita

Olen kemian ja fysiikan opettaja ja hyvin tiedän, että näiden aineiden opettamisessa ammattiopistossa on omat haasteensa.

Opetusympäristö on todella laaja; museot, paikallinen teollisuus ja muut instituutiot ovat lähellä, mutta toisaalta kaikki vaati järjestämistä ja sunniuttelua. Vuosien varrella yhteistyöverkosto on kasvanut ja on tänäpäivänä aika vahva. Annan iso arvon tieto- ja viestintäteknologialle opetuksessa koska monesta asiasta esim. ilmastonmuutoksesta on olemassa hyvät multimediamaterialit, eikä kaikkea pysy sanoilla selittämään.

Vuodesta vuoteen LUMA-viikon ohjelman valmistamisen on sujunnut paremmin kollegojen innostumisen vuoksi. Sen myötä koulumme on voinut tarjoa omille ja muiden koulujen oppilaille mahdollisuuden tutustua luonnontieteellisiin aiheisiin mielenkiintoisella tavalla, kutsua luennoitsijoita ja käydä lukuisilla vierailuilla. Koulumme tuli tutuksi myöskin hyvien tapahtumien järjestäjänä, ja halukaita osallistujia oli enemmän, kun olimme alussa kuvitelleet. Kouluun tehdyn ison laajennuksen jälkeen minilaboratoriomme kiersi kouluissa.

Innostuin asiasta ajan myötä, kun huomasin, että tapahtumien järjestäminen tuo hyvää vaihtelua koulun arkeen. Aktiivisuus ja monipuoliset tapahtumat vahvistavat koulun identiteettiä ja viestivät siitä, että ammattiopistosta löytyy mielenkiintoista toimintaa.

Teemat ja aiheet ovat erilaiset joka vuosi. Vaihtuvat teemat haastavat keksimään uusia toimintatapoja, ja sehän on inspiroivaa: tykkään tehdä uusia asioita.

Vuoden LUMA-toimija -palkinto tuntui hyvältä myös siksi, että tunsin itseni osaksi LUMA-perhettä.

LUMA-keskus on onnistunut saamaan luma-aineiden opettajat hyvän asian ympärille motivoimalla erilaisten tapahtumien järjestämisen ja oman opettajatyön kehitämisen.

Teksti ja kuva: Zofia Bahia-Hietikko.

Lasten ja nuorten matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen vahvistamiseksi käynnistetään valtakunnallinen esi- ja perusopetuksen kehittämisohjelma. Opetus- ja kulttuuriministeriö on valinnut tarjouskilpailun perusteella ohjelman toteuttajaksi LUMA-keskus Suomen yhteistyötahoineen. Ohjelma on kuusivuotinen. Mitä ajatuksia ja ideoita sinulla on kehittämisohjelman toteuttamiseen?

Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman ohjelman tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten matemaattis-luonnontieteellistä osaamista sekä lisätä oivaltamisen ja oppimisen iloa.

Vuosille 2014 – 2019 ajoittuvan LUMA SUOMI -kehittämisohjelman kohderyhmänä ovat 6 – 16-vuotiaat oppilaat sekä lasten ja nuorten opettajat. Ohjelman toteutuksesta vastaa LUMA-keskus Suomi -verkosto.

“Viimeisimpien kansallisten ja kansainvälisten tutkimusten mukaan suomalaisnuorten luonnontieteiden ja matematiikan osaamisen taso on laskussa. Kehitys on huolestuttavaa, sillä matemaattinen päättelykyky sekä ongelmanratkaisutaidot muodostavat osaltaan oppimiselle perustaa. Toimenpiteet osaamisen sekä oivaltamisen ja oppimisen ilon vahvistamiseksi ovat välttämättömiä”, opetusministeri Krista Kiuru korostaa.

Matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen vahvistaminen on osa ministeri Kiurun käynnistämää Tulevaisuuden peruskoulu -kehittämishanketta. Matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen ohjelmalla etsitään uusia innovatiivisia lähestymistapoja opetusmenetelmiin, opetuksessa käytettäviin työtapoihin ja oppimisympäristöihin.

Tavoitteena on kehittää tieteelliseen tutkimukseen perustuva, kansainvälisesti korkeatasoinen toimenpideohjelma perusasteen koulutukseen sopivaksi. Ohjelma vakiinnutetaan kaikkien perusasteen oppilaitosten käyttöön. Kehittämisohjelman toteuttamiseen varataan yhteensä viisi miljoonaa euroa.

Kehittämisohjelman johtajana toimii LUMA-keskus Suomen johtaja, professori Maija Aksela Helsingin yliopistosta. Hanketta vetävään asiantuntijaryhmään kuuluvat myös professori Pekka Hirvonen Itä-Suomen yliopistosta, professori Peter Hästö Oulun yliopistosta, professori Jari Lavonen Helsingin yliopistosta ja professori Tapio Salakoski Turun yliopistosta.

LUMA-keskus Suomi ottaa mielellään vastaan opettajien, lasten, nuorten ja huoltajien ideoita ja toiveita yhteisöllisesti totetettavaan kehittämisohjelmaan. Opettajilla tulee olemaan merkittävä rooli ohjelman käytännön toteutuksessa.

Lisätietoja kehittämisohjelmasta antavat

• ylijohtaja Eeva-Riitta Pirhonen, opetus- ja kulttuuriministeriö, puh. 02953 30258
• johtaja Jari Rajanen, opetus- ja kulttuuriministeriö, puh. 02953 30268
• johtaja, professori Maija Aksela, LUMA-keskus Suomi, puh. 050 514 1450

Päiväkoti Metsäpolussa tutkittiin vettä ja metsää vuonna 2013. Lapset retkeilivät metsässä, tutustuivat puihin ja puhdistivat vettä. Päiväkoti Metsäpolku valittiin LUMA-kouluksi varhaiskasvauksen ja alakoulun sarjassa erityisesti vuoden 2013 LUMA-strategian teemojen toiminnallisen matematiikan ja globaalit ympäristöhaasteet: veden riittävyyden toteutumisesta.

Veden tutkimista

Keväällä 2013 jatkoimme jo syksyllä 2012 alkanutta vesiprojektiamme, joka alkoi lasten aloitteesta. Kerran viikossa retkeilimme aamupäivän Saimaan rannassa Syvälahden poukamassa. Jokainen lapsi sai vuorotellen kairata, olla pilkillä, mitata jään ja lumen paksuutta ja veden lämpötilaa. Repussamme oli muistiinpanovälineet ja teimme mittaustuloksista multilink-palikoilla tornit, jotta näimme lämpötilan vaihtelut. Joka kerran mukanamme oli Supersaippuakuplaliuosta tarkoituksena saada kuplat jäätymään. Kylmänä tuulisena päivänä kuplat jäätyivät ja tämä oli huippuhetki kaikille esikoululaisille!

Haimme järvestä vettä ja lapset puhdistivat sitä itse suunnittelemallaan vedenpuhdistamolla. Puhdistamon rakentamiseen käytettiin mm. mehupurkkien osia ja astianpesukoneen vanhoja letkuja. Puhdistamo kiinnitettiin koulun pihan kiipeilyseinään ja jokainen kiipesi vuorollaan kaatamaan vettä puhdistamon suppilotorniin. Vesi puhdistui ja koululaiset ihmettelivät.

Tutkimme kellumista ja mietimme missä siitä on hyötyä. Osaa lapsista huolestutti, että moottorikelkkailijat voivat pudota jään läpi, kun jää alkoi keväällä ohentua. Lapset rakensivat erilaisia kelluvia moottorikelkkoja pelastaakseen heikolla jäällä ajavat moottorikelkkailijat. He suunnittelivat ja rakensivat kelluvan moottorikelkan, jolla moottorikelkkailijat pysyisivät pinnalla jos jää murtuisi alta.

Vesiprojektimme huipentui retkeen Lappeenrannan Yliopistolle kemiallisten vesikokeiden pariin, joita saimme tehdä useassa pisteessä ympäri yliopistoa. Perheille tiedotettiin tutkimuksistamme kuukausikirjeessä, saippuakuplaresepti annettiin myös kotiin ja kuplien jäädytystä kokeiltiin myös kotona.

Metsäprojekti

Syksyn 2013 projektimme keskittyi lasten aloitteesta puihin ja metsään.

Jokainen adoptoi metsästä puun, jota lapsi valokuvasi, tutki luupilla ja mittasi jokaisella retkikerralla. Lapset selvittivät puun lajin ja kehystivät kiinnostavat kohdat puusta. Omasta puusta piirrettiin, maalattiin, hangattiin kaarnakuvioita, valokuvattiin ja kerrottiin havaintoja, aikuiset kirjoittivat havainnot. Opimme puulajit, mitä ovat hajottajat, mistä lehtien väri johtuu ja kävimme uimassa vaahteranlehdissä ennen syyslomaa. Luimme omaan puulajiin liittyviä kirjoja.

Etsimme kangaspalojen ja maalivärikartan lappujen kanssa erilaisia värejä metsästä. Emme löytäneet oranssia väriä lehdistä, emmekä punaista. Lähetimme Luontolehteen kysymyksen, eikä lehden asiantuntija Seppo Vuokkokaan tiennyt, miksi antosyaaneja ei ollut tänä vuonna lehdissä ollenkaan. Kävimme uimassa vaahteranlehdissä ennen syyslomaa ja huomasimme lehtien vaihtaneen väriä palattuamme syyslomalta. Metsään elokuussa haudatut banaaninkuoretkin olivat kadonneet! Hautasimme mandariininkuoria, muovinpalan, pahvinpalan ja kaivamme ne esiin keväällä. Huomasimme myös, että osa lehtipuista on todella vaikea tunnistaa silloin kun niissä ei ole lehtiä.

Kylvimme tammenterhot, kuusen- ja männynsiemenet multaan ja seurasimme niiden kasvua. Lapset saivat valita kasvatusmullan ostomullan ja lastentarhanopettajan tuoman kasvihuonemullan väliltä. Kuuset ja männyt eivät itäneet, mutta yritämme uudella kylvöksellä keväällä. Tammet eivät kasvaneet ostomullassa. Lapsilla miettivät, onko multa edes tarpeellista ja he laittoivat tammenterhot muovisen rei’itetyt purkinkannen päälle vettä täynnä olevaan purkkiin. Kesti kuukauden että terho halkesi, mutta siihen kasvoi juuret. Lapset saivat joulukuussa tammet kotiin. Laitoimme syksyllä ulos kukkasipulit ja talvella sisälle. Talven istutussipulit olivat kuukauden kellarissa, kastelimme ja mittasimme sipulien alkuja. Myöhemmin lapset saivat tulppaanit kotiin ja heidän kotitehtävänään oli seurata tuleeko niihin kukka.

Kävimme katsomassa Eino-myrskyn kaatamia puita ja metsurien kaatamia puita. Lapset halusivat tietää voiko pudonneen oksan laastaroida tai teipata takasin puuhun tai kasvaako puulle uusi oksa pudonneentilalle. Kokeilemme tätä keväällä. Tutkimme kaadettujen puiden kantoja ja laskimme puiden ikää monessa paikassa. Selvisi, että 6-vuotias puu on paljon 6-vuotiasta lasta pienempi, mutta 40-vuotias puu on samanikäistä opettajaa suurempi ja leveämpi.

Tutkimme kaatuneita puita ja puiden juuria. Tutustuessamme luupilla kuusipuiseen kiekkoon näimme kirjanpainajien tekemiä koloja. Mietimme kuinka paljon kirjanpainajia oli ollut ja kävimme Metsäntutkimuslaitoksen sivuilla tutustumassa puiden tuholaisiin.

Yritimme selvittää lajeja Metsäkeskuksen lajitunnistussivun avulla. Meillä kävi vieraana tohtori Kimmo Saarinen, jonka kanssa kävimme metsässä. Esikoululaiset saivat esittää kysymyksiä ja pohtia hänen kanssaan vastauksia.

Jokainen perhe luki lapselleen vuorotellen kirjan 7 hiiliveljestä ja lapset miettivät minne he piiloutuisivat jos olisivat hiiltä. Vanhemmat kirjasivat vihkoon lastensa kysymykset, ideat ja huomiot. Perheet ovat myös tehneet retkiä Pakkalan suurelle petäjälle ja osallistuneet tutkimuksiimme aktiivisesti.

Teksti: Päiväkoti Metsäpolku