LUMA-sanomat

Mihin suuntaan aineenopettajakoulutus on matkalla? LUMA-aineiden aineenopettajakoulutusfoorumin ensimmäiseen kokoontumiseen mahtui kuulumisia eri puolilta Suomea, uusia avauksia ja näkökulmia sekä yhteistyösuunnitelmia. Foorumin tavoitteena on alan nykytilan kartoittaminen ja aineenopettajakoulutuksen edistäminen opetuksen laadun takaamiseksi.

LUMA-aineiden aineenopettajakouluttajat kokoontuivat Helsingin yliopistolla 26.9.2014 keskustelemaan ainelaitosten tarjoaman aineenopettajakoulutuksen nykytilasta ja suunnittelemaan tulevia suuntia. Tapaamiseen saapui eri puolilta Suomea yli 30 aineenopettajakouluttajaa ja vaikuttajaa etsimään yhteisiä ratkaisuja aineenopettajakoulutuksen vahvistamiseksi.

Suomessa aineenopettajien koulutuksesta vastaavat yliopistojen ainelaitokset, joille on annettu on melko vapaat kädet järjestää koulutus haluamallaan tavalla. Ainelaitokset vastaavat noin 80 %:sta aineenopettajaopintoja. Erilaisista, verrattain itsenäisesti rakennetuista toteutusmalleista johtuen aineenopettajien koulutuskokonaisuuksissa on eroja eri yliopistojen välillä.

Tällä hetkellä aineenopettajakoulutusta resursoidaan epätasaisesti eri puolilla Suomea ja esimerkiksi ainedidaktiikan opinnoissa ainelaitoksilla ei ole yhtäläistä tarjontaa.

Resursseja voisi tasapainottaa tiiviimmällä yhteistyöllä, esimerkiksi järjestämällä yliopistojen yhteisiä kursseja, hyödyntämällä yhteisiä laboratoriotiloja ja jakamalla osaamista. Lisäksi opetusneuvos Armi Mikkola Opetus- ja kulttuuriministeriöstä näki aineenopettajakoulutukseen integroidun LUMA-toiminnan hyödyttävän niin tulevia opettajia kuin ainelaitoksiakin.

Ainelaitosten tarjoaman aineenopettajakoulutuksen edistäminen on tärkeää, jotta pystymme vastaamaan tulevaisuuden osaamisvaatimuksiin ja tarjoamaan lapsille ja nuorille parasta mahdollista opetusta, totesi Itä-Suomen yliopistossa fysiikan ja matematiikan opettajankoulutuksesta vastaava apulaisprofessori Pekka Hirvonen. Jos opettajankoulutuksen ongelmat siirtyvät kouluihin, vahinkoja on äärimmäisen vaikea korjata suurillakaan rahasummilla.

”Jos nyt säästetään miljoona euroa opettajankoulutuksesta, niin sen aikaansaamia vahinkoja ei riitä kymmenenkään miljoonaa korjaamaan”, Hirvonen totesi.

Yhteisyötä ainelaitosten tarjoaman koulutuksen konkreettiseksi parantamiseksi haluttiin yksimielisesti jatkaa. Ensimmäisenä toimenpiteenä foorumi päätti tiedottaa aineenopettajakoulutuksen vahvistamistarpeesta. Kannanotto toimitetaan yliopistojen kansallisen rakenteellisen kehittämisen työryhmälle.

Aineenopettajakoulutusfoorumin koollekutsujana ja järjestäjänä oli LUMA-keskus Suomi ja sen johtaja, prof. Maija Aksela sekä johtokunnan puheenjohtaja, apulaisprofessori Pekka Hirvonen. LUMA-keskus Suomen yhtenä tehtävä on edistää aineenopettajakoulutusta ja sen yhteistyötä Suomessa.

Foorumi kokoontuu seuraavan kerran Turussa keväällä 2015. Mukaan toivotaan myös opettajankoulutuslaitosten ja normaalikoulujen opettajia.

Teksti: Maija Pollari.

Helsingin yliopistossa toteutettu Matematiikka ja luonnontieteet yhteiskunnassa -kurssi innosti LUMA-aineiden aineenopettajaopiskelijoita tavoittelemaan oppiaineita, työelämää ja arjen ilmiöitä yhdistävää näkökulmaa opetuksessa. Pilottikurssilla tuotettiin uusia toimintamalleja paitsi LUMA-aineiden myös koulujen ja yritysten yhteistyöhön.

Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa lähdettiin pari vuotta sitten kehittämään yhteisöllistä aineenopettajakoulutusta.

“Päätimme, että teemme yhteisöllisiä kursseja tuleville opettajille. Kursseja, joissa ei katsota vain yhden oppiaineen näkökulmaa, ja jotka tukevat opetussuunnitelman perusteiden tavoitteita kohti eheyttävää opetusta. Lisäksi kurssit tukevat yhdessä tekemistä ja tiimiopettajuutta,” kuvasi professori Maija Aksela, joka vastasi tiiminsä kanssa kurssin toteutuksesta.

Kaikkien aineiden hynttyyt yhteen

Viime keväänä yhteisöllisyys vietiin pitkälle. LUMA-aineiden hynttyyt lyötiin pilottiprojektissa yhteen. Niiden lisäksi mukaan lähti yrityksiä ja kouluja.

Kurssin tavoitteena on löytää innostavia esimerkkejä suomalaisesta osaamisesta opetukseen. Haluttiin myös kehittää uudenlaisia toimintamalleja yhteistyöhön, jotka innostavat oppilaita valitsemaan LUMA-aineiden opiskelun ja suuntaamaan tulevaisuudessa niitä tarvitseville työelämän aloille.

“Tulevat opettajat tarvitsevat lisätietoa LUMA-aineiden merkityksestä yhteiskunnalle,” Aksela kertoi. Siksi opetus haluttiin sitoa työelämään yritysten kautta.

Syntyi kurssi Matematiikka ja luonnontieteet yhteiskunnassa. Taloudellinen tiedotustoimisto TAT avusti pilottihankkeessa mm. yritysyhteyksien järjestelyissä.

Opintokäyntien malli koulujen käyttöön

Hankkeen tiimeihin tulikin monipuolista väkeä. Jokaisessa oli matematiikkaa, kemiaa, fysiikkaa ja maantiedettä pääaineenaan opiskeleva opettajaopiskelija, asiantuntija jostain pilotissa mukana olevasta viidestä yrityksestä ja kaksi opettajaa kustakin mukana olevasta koulusta.

Kunkin ”monikulttuurisen” tiimin piti kehittää malli toiminnalliseksi opintokäynniksi, jonka mukana oleva koulu voisi toteuttaa ensi vuonna. Pilottikurssin aikana järjestettiin kaksi toiminnallista opintokäyntiä yrityksiin sekä tietoiskuja kouluissa. Kaupan päälle osallistujat oppivat erilaisia hyviä pedagogisia toimintamalleja.

Ennakkotehtävät liittivät oppiaineet arkeen

Mitä sitten syntyi käytännössä? Projektityönä syntyi esimerkiksi opintokäynti pakkausalan yritykseen, jossa oppilaiden ennakkotehtävät yhdistivät eri oppiaineita pakkausten avulla. Eri oppiaineissa käsiteltävät asiat siis liitettiin arkiseen, jokapäiväiseen esineeseen. Tähän tapaan:

• biologian tehtävät koskivat pakkausten kierrätystä,
• fysiikan niiden tiheyttä, painetta, tilavuutta ja lämpölaajenemista,
• kemian tehtävät materiaalikemiaa,
• matematiikan tehtävät prosenttilaskua, tilastoja ja avaruusgeometriaa.

Koulut toteuttavat mallit lukuvuonna 2014–2015. Mallissa koululla käy vierailija metsäteollisuudesta ja koulussa järjestetään pakkauksen suunnittelukilpailu. Lopuksi pakkaussuunnittelijakoululaiset vierailevat yrityksessä, jossa parhaana palkitusta suunnitelmasta valmistetaan prototyyppi. Luonnontieteitä ja matematiikkaa siis kytketään eri tavoin opetussuunnitelman perusteisiin.

Moniammatillinen yhteistyö viehätti

Pilottikurssi sai mainion palautteen, Aksela kertoi. Parhaina piirteinä pidettiin moniammatillista yhteistyötä ja yritysvierailuja.

“Toivon, että tästä jatketaan. Yhdessä olemme enemmän!”

Suunnitelmissa on laajentaa kurssi koskemaan kaikkien aineenopettajien koulutusta. Nyt se toteutettiin valinnaisena kurssina.

Mukana pilotissa olivat kaupan alalta HOK-Elanto ja Heinon Tukku sekä metsäteollisuudesta Versowood, UPM Raflatac ja DS Smith Packaging. Kouluista mukana olivat Tesoman koulu ja Lielahden koulu Tampereelta sekä Olarin yläaste Espoosta.

Professori Maija Aksela kertoi matematiikka ja luonnontieteet -kurssista opettajankouluttajille suunnatussa OK!Akatemiassa elokuun lopulla. Vuosittaisen OK!Akatemian järjestää Taloudellinen tiedotustoimisto TAT. Akatemian ideana on lisätä vuorovaikutusta opettajakoulutuksen ja työelämän välille toisilta oppien ja kumppanuuksia luoden.

Teksti: Riitta Gullman, opetin.fi.

Lasten ja nuorten luonnontiede- ja matematiikkaosaamista vahvistava LUMA SUOMI‒kehittämisohjelma käynnistyy 1.9.2014 avajaisseminaarilla Oulun yliopistossa. Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ohjelma ottaa kunnat mukaan opetuksen ja opiskelun työtapojen kehittämiseen.

Suomen on pidettävä huolta luonnontieteiden ja matematiikan osaamisen perustasta. Keskustelua on herättänyt suomalaisten nuorten viimeaikainen asenteiden kehitys luonnontieteitä ja matematiikkaa kohtaan sekä osaamisen tason lasku.

Myös opetus- ja kulttuuriministeriö havahtui LUMA-aineiden osaamisen ja asenteiden heikentymiseen niiden käytyä selkeästi ilmi kansainvälisissä tutkimuksissa. Tilanteeseen tartutaan valtakunnallisella LUMA SUOMI -kehittämisohjelmalla, jolla uskotaan olevan hyvät vaikutusmahdollisuudet.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on varannut kuusivuotiselle hankkeelle viisi miljoonaa euroa. Sen toteutuksesta vastaa LUMA-keskus Suomi -verkosto, johon kuuluu 10 yliopistoa.

LUMA SUOMI -ohjelma uudistaa opetusta

Kehittämishjelman päätavoitteena on lisätä 6‒16-vuotiaiden lasten ja nuorten motivaatiota opiskella luonnontieteitä ja matematiikkaa sekä uudistaa näiden aineiden opetusta.

Ohjelman puitteissa opiskelun työtapoja kehitetään oppilaslähtöisiksi, toiminnallisiksi ja tutkimuslähtöisiksi. Tavoitteena on myös elävöittää opetusta liittämällä se arki- ja työelämän yhteyksiin. Kehittämisessä käytetään apuna alan uusinta tutkimustietoa.

LUMA SUOMI -ohjelma tukee myös 2016 voimaan tulevien valtakunnallisten opetussuunnitelmien perusteita koulutyön arjessa. Toiminnalla pyritään nostamaan matemaattis-luonnontieteellistä ja teknologista osaamista ja osaajien määrää suomalaisen hyvinvoinnin vahvistamiseksi.

Ohjelmassa tuotetaan uudenlaisia tapoja opettaa ja oppimateriaaleja. Näin lisätään LUMA-aineiden tietojen ja taitojen opiskelun mielekkyyttä. Lisäksi ohjelma kiinnittää huomiota opettajien kouluttamiseen ja perehdyttämiseen uusien työtapojen käyttöön.

LUMA SUOMI -ohjelmaan kuuluu kolme puiteohjelmaa aliohjelmineen:

1. Matematiikan tutkiva oppiminen ja opetusteknologia sekä työelämä
2. Luonnontieteiden ja ympäristökasvatuksen tutkiva oppiminen ja opetusteknologia sekä työelämä
3. Teknologiakasvatus: ohjelmointi, robotiikka ja tietoyhteiskunta

Kuntaverkosto tulee kattamaan koko Suomen

Kunnilla on merkittävä rooli LUMA SUOMI -kehittämisohjelmassa. Alueelliset LUMA-keskukset rakentavat koko Suomen kattavan LUMA-kuntaverkoston yhteistyössä koulujen ja kuntien johdon kanssa. Tavoitteena on tehdä LUMA SUOMI -kehittämisohjelmasta valtakunnallisesti vaikuttava ja pitkäkestoinen hanke, joka vahvistaa suomalaista osaamista sekä Suomen kilpailukykyä.

Lisätietoja LUMA SUOMI -kehittämisohjelmasta antavat:

johtaja, professori Maija Aksela, LUMA-keskus Suomi, puh. 050 514 1450

opetusneuvos Aki Tornberg, opetus- ja kulttuuriministeriö, puh. 02953 30316

Teknisen työn ja fysiikan opettajat pääsivät yhdistämään kokemuksensa ja ideansa sähkötekniikasta LUMA-keskus Aallon ja Teknisten aineiden opettajat TAO ry:n järjestämällä pilottikurssilla.

Konkreettinen itse tekeminen on monilla avain oppimiseen. Toukokuussa 2014 LUMARTS-laboratoriossa järjestetty, teoriaa ja käytännön tekemistä yhdistellyt pilottikurssi testasi uusia eheyttämismahdollisuuksia fysiikan ja teknisen työn opetuksessa.

Itse tekemällä kohti oppimista

Projektipäällikkö Pirjo Putila LUMA-keskus Aallosta kertoo, että ajatus yhteistyöstä lähti teknisen työn opettajilta.

”Pohdimme, että olisi tosi tärkeää saada näytettyä, että teknisen työn avulla voisi havainnollistaa esimerkiksi monia fysiikan asioita. Tämä oli lähtökohta, josta ideoita lähdettiin kehittämään. Yhteistyökumppaniksi löytyi Teknisen aineiden opettajat TAO ry., josta ehdotettiin leditaskulamppua.”

Pilottikurssille osallistui samasta koulusta sekä fysiikan opettaja, että teknisen työn opettaja. _“Ajatuksena oli, että he pystyvät sitten jatkamaan keskustelua ja ideointia koulussaan. Kurssilla oli mukana viisi tällaista työparia, jotka yhdessä tekivät LED-taskulampun. Asiantuntijana vieraili Paulo Pinho Aalto-yliopiston sähkötekniikan korkeakoulusta. Valaistustekniikkaan erikoistunut Pinho perehdytti kurssilaiset aluksi LED-teknologian teoriaan ja tutkimus- ja kehitystyön ajankohtaisiin saavutuksiin.

“Työpareissa teknisen työn opettajat opastivat käytännön rakentamista. Kun taskulamput oli saatu valmiiksi, alettiin miettiä mitä fysiikan sisältöjä sen avulla voisi opettaa ja mihin siitä voisi jatkaa”, Putila kertoo.

Pohdinnassa esille nousi konkreettinen esitys, että konseptia voisi kokeilla yläkoulussa ensin valinnaisena kurssina, jota fysiikan ja teknisen työn opettajat vetäisivät yhteistyössä.

Kurssilaisten mukaan työksi voisi sopia esimerkiksi heidän testaamansa LED-taskulampun valmistaminen. ”Opettajat pohtivat, että kurssi voisi olla seiskaluokalla jo heti aluksi, koska oppilaat ovat kuutosluokalla tutustuneet sähköoppiin ja magnetismiin.”

Haasteena terminologia

Putila kertoo, että kurssilaiset törmäsivät haasteisiin sähkötekniikan terminologiassa. Teknisen työn ja fysiikan opettajat käyttävät jossain määrin eri termejä.

”Esimerkiksi teknisen työn opettajat puhuvat resistoreista ja kun fysiikan opettajat puhuvat vastuksista, niin oppilaat eivät pysy kärryillä. Ja sitten arvot, onko se resistanssi vai vastusarvo. Samoin esim. johtamiset ja johtumiset, ylipäänsäkin kaikki tällaiset termit menee oppilailla helposti sekaisin.”

Putilan mielestä käsitteiden johdonmukaisesta käytöstä on syytä sopia opettajien kesken: “[Terminologia] on semmonen asia, jota opettajien kannattaisi keskenään pohtia opettajanhuoneessa.”

Uusia ideoita ainerajojen ylittämiseen

Putilan mukaan pilottikurssilaisilta saatiin innostunutta palautetta ja kehittämistoiveita.

Putila nostaa esille, että ”erityisen tärkeää opettajille oli, että koska koulun arkityö on kiireistä, pitäisi keskusteluille kollegan kanssa löytää sopiva aika ja paikka. Toivottavasti nämä samasta koulusta osallistuneet opettajat jatkavat keskustelua, että jotain lähtee käyntiin kouluissakin.”

Eheyttävä opetus on ajankohtainen aihe OPS2016-uudistuksen valossa. Putila rohkaisee opettajia yhdistelemään tunteja ja aihepiirejä yli oppiainerajojen ja toivoo, että eri aineiden ei tarvitsisi kilpailla keskenään.

”Meidän pitää luottaa opettajien omaan asiantuntemukseen. Opettajan arki on hektinen ja koulussa on paljon haasteita, mutta jos opettajille taataan omaa tilaa, aikaa ja välineitä, he ovat niin osaavia ja taitavia, että pystyvät kyllä kehittämään paljon hyvää toimintaa”, hän toteaa.

LUMA-keskus Aallossa on suunniteltu myös yhteistyön avaamista taidekasvatuksen suuntaan.

”Taito- ja taideaineiden ja LUMA-aineiden yhdistäminen tarjoaa todella mielenkiintoisia mahdollisuuksia.”

Tutustu myös tekstiilityötä, matematiikkaa, kemiaa ja fysiikkaa yhdistävään Lasketaan langasta -materiaaliin.

Teksti: Maija Pollari.

Kosmetiikka on silkkaa kemiaa. Kosmetiikan hyödyntäminen kemian opetuksessa on kannattavaa ja motivoivaa, sillä oppilaat kokevat sen osuvan oman arkielämänsä kontekstiin. Tutustu uuteen Kosmetiikan kemiaa-lisäoppimateriaaliin!

Arkielämän kontekstit lisäävät oppilaiden motivaatiota ja kiinnostusta opetettavaan aiheeseen sekä auttavat ymmärtämään hankalampiakin kokonaisuuksia. Lisäksi oppilaille entuudestaan tuttujen kontekstien käyttö lisää positiivista asennetta tiedeaineita kohtaan.

Kemia voi olla oppilaan mielestä tylsä ja hankala oppiaine, koska sitä pidetään omasta elämästä irrallisena aiheena, jolla ei ole merkitystä. Kontekstuaalinen oppiminen on ihmiselle luontaista ja johtuu aivojen kyvystä ja tarpeesta etsiä havaituille asioille merkityksiä.

Kosmetiikka on eräs arkielämän tutuista konteksteista. Ostamme kosmetiikkaa keskimäärin 200 eurolla vuodessa ja käytämme lukuisia hygienia-, hius- ja ihonhoitotuotteita joka päivä, mutta emme juuri kiinnitä huomiota tuotteen sisältöön tai pohdi tuotteen elinkaarta.

Useimmat tietävät kosmetiikasta vain sen, mitä mainokset kertovat. Kosmetiikka on kuitenkin silkkaa kemiaa ja sopii siis erinomaisesti esimerkiksi oppitunnille siinä missä elintarvikkeet ja lääkkeetkin.

Peruskoulu- ja lukio-opetuksen yhtenä tavoitteena on parantaa oppilaan valmiuksia toimia sellaisena kuluttajana, jolla on riittävä tieteellinen lukutaito vastuullisten valintojen tekemiseen. Kosmetiikan kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että tuoksun ja värin lisäksi myös muut kriteerit voisivat vaikuttaa tuotteen hankintaan. Näitä ovat esimerkiksi ympäristöön ja terveyteen liittyvät asiat.

Kosmetiikan kemiaa -sivusto syntyi opinnäytetyönä

Oppikirja-analyysin ja opettajille tehdyn tutkimuksen perusteella syntyi kosmetiikka-aiheinen, peruskoulun ja lukion opetussuunnitelman huomioonottava lisäoppimateriaali, jonka tarkoituksena on antaa tietoa kosmetiikan kemiasta tuotteen koko elinkaari huomioiden.

Kosmetiikan kemiaa -sivustolta löytyy ajantasaista, tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa perustietoa niin kosmetiikan raaka-aineista, valmistuksesta kuin tuotteistakin. Materiaalia voi käyttää vapaasti opetuksessa, kunhan muistaa mainita alkuperäislähteen.

Lisäksi tarjolla on tutkimuksellisia oppilastöitä luokan tai ryhmän kanssa toteutettavaksi. Työohjeet ja tehtävät ovat yksinkertaisia ja turvallisia ja soveltuvat monipuolisesti erilaisille luokka-asteille.

Kokeikaa vaikka tätä hauskaa kokeellista työtä!

---

TEE ITSE KOSMETIIKKAA

Tämän tutkimuksellisen työn tarkoituksena on oppia yksinkertaisia asioita kosmetiikkatuotteiden rakenteesta, valmistuksesta, säilyvyydestä ja pakkausmerkinnöistä. Oppilaalle ei anneta valmista reseptiä, jonka voi keittokirjamaisesti toteuttaa, vaan kannustetaan tekemään ja miettimään ratkaisuja itse.

Arjesta tuttuja raaka-aineita yhdistelemällä voidaan kokeilla, mitkä aineet sopisivat voiteeseen tai miten vahaa ja vettä voisi yhdistää. Tämän työohjeen raaka-aineet ovat turvallisia ja ympäristöystävällisiä aineita, joita käytetään myös elintarvikkeissa. Kosmetiikan valmistukseen käyvät puhtaat ja asianmukaisesti säilytetyt raaka-aineet.

Olet lähtenyt luokkasi kanssa leirikouluun Afrikkaan. Ruoka- ja paperitavaroita on yllin kyllin, mutta kaikki kosmetiikka- ja hygieniatuotteet jäivät kiireessä matkasta. Luokkanne haetaan vasta viikon päästä, joten on keksittävä, miten viikon aikana voisi peseytyä ja hoitaa kuivaa ja auringon polttamaa ihoa. Onneksi voit käyttää leirikoulun laboratoriota ja kemian oppitunteja hyödyksi ja tehdä oppilaiden kanssa kosmetiikkaa itse. (Kaikenhan voi tehdä myös itse hammastahnoista hiusveteen!)

Tarvikkeet:

• Erilaisia kodin keittiöstä tuttuja raaka-aineita, kuten kookosrasvaa, öljyjä, jauhoja, sokeria, suolaa, soodaa, etikkaa, sitruunahappoa, aromiaineita, elintarvikeväriä jne.
• Laboratoriosta mahdollisesti löytyviä ja kosmetiikkaan mainiosti sopivia aineita, kuten nestemäistä paraffiinia, vaseliinia, mehiläisvahaa, glyserolia ja teknistä alkoholia.
• Tislattua vettä (hanavesikin käy tarvittaessa)
• Puhtaita kannellisia astioita tai pulloja
• Kyniä, sakset, tarrapaperia tai tavallista paperia ja teippiä

Työvälineet:

• Puhtaat astiat, jotka on joko keitetty tai pesty ja sen jälkeen huuhdeltu desinfioivalla aineella
• Esimerkiksi keittolevy, lämpömittari, vaaka, sauvasekoitin ym. tarpeesta riippuen

Työn kulku:

Kun teet kosmetiikkaa itse, huolehdi, että kätesi ja käyttämäsi astiat ovat puhtaita. Koska raaka-aineita laitetaan iholle, ei ole järkevää käyttää yleisesti ärsyttäviä tai allergisoivia aineita. Älä käytä sellaisia aineita, joille olet allerginen, kuten maitoa tai vehnäjauhoja. Laita valmis tuote kannelliseen astiaan tai korkilliseen pulloon. Mikäli tuote on lämmintä, anna sen jäähtyä ennen kannen sulkemista. Kun tuote on valmis, tee etiketti. Etiketissä tulisi olla seuraavat asiat:

• Tuotteen nimi (voit keksiä nimen ja käyttötarkoituksen itse)
• Tuotteen käyttötarkoitus ja -ohje
• Paino tai tilavuus valmistushetkellä
• Jos tuotteessa on erottuvat faasit, tuotteessa pitää olla ravistettava -merkintä
• Säilyvyysaika ja säilytyspaikka (Itse tehdyt tuotteet kannattaa säilyttää jääkaapissa ja käyttää mahdollisimman nopeasti. Vettä sisältävä tuote säilyy noin 2-3 päivää ja vedetön tuote noin viikon.
• Valmistajan yhteystiedot ja osoite (tässä tapauksessa oma nimi riittää)
• Ainesosa- eli INCI –luettelo paljousjärjestyksessä siten, että viimeisenä ovat alle 1% sisältävät raaka-aineet satunnaisessa järjestyksessä. Jos aikaa on vähän, eikä tietokonetta ole saatavilla nimien etsimiseen, suomenkieliset nimet riittävät, Oikeassa kosmetiikassa nimet ovat tarkkaan määriteltyjä INCI –nimiä.

---

Lisätietoa: Kousa, P. (2014). Kosmetiikan kemia kontekstuaalisen oppimisen apuvälineenä. Helsinki: Helsingin yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, kemian laitos.

Teksti: Päivi Kousa.

Stipendeillä palkitut, kemiasta innostuneet alakoululaiset tutustuivat perheineen Jyväskylän yliopiston kemian laitokseen lauantaina 16.8.2014. Kemian laitoksen ja Keski-Suomen LUMA-keskuksen pienet ja suuret kutsuvieraat uppoutuivat päivän aikana hauskoihin kokeisiin ja tutkimuksiin aidossa kemian laboratoriossa aidoin välinein.

Keski-Suomen Kemistiseura palkitsi keväällä 2014 jo neljäntenä vuotena peräkkäin alakoululaisia kemian innostuneisuudesta. Jyväskylän yliopiston kemian laitos ja Keski-Suomen LUMA-keskus kutsuivat eri puolilta maakuntaa tulevat stipendiaatit kemian laitokselle lauantaina 16.8.2014. Mukaan sai ottaa myös sisarukset ja vanhemmat.

Vierailun ohjelmaan kuului työskentelyä laboratoriossa ja tutustumista kemiaan. Kaikkiaan 12 stipendiaattia perhekuntineen pääsivät tekemään laboratoriossa kokeita, syntetisoimaan päärynän tuoksua, tutkimaan happoja ja emäksiä ja ihmettelemään kemian tutkimuslaitteita.

Nuoria vierailijoita kiehtoi erityisesti oikeassa kemian laboratoriossa vierailu. Vanhempia taas hämmästytti järjestetty vierailu, johon koko perhe oli tervetullut. ”Ei tällaisesta ole ennen kuultukaan”, oli joukossa tiivistynyt toteamus.

Valkoiset takit, suojalasit ja käsineet työskentelyn turvana oli helppo uppoutua kemian reaktioiden maailmaan. Taisipa olla ensimmäinen kerta kun vanhemmatkin pääsivät kemian tutkimusten pariin yliopiston laboratoriossa. Kiinnostusta kemiaan herättelivät myös innostavalla esimerkillään töiden ohjaajat Juha Siitonen, Pirjo Häkkinen ja Irma Aroluoma.

Alakoululaisten kemian osaamisen tukeminen on oleellinen osa Keski-Suomen kemistiseuran, kemian laitoksen ja Keski-Suomen LUMA-keskuksen toimintaa alakouluihin suuntautuvien vierailujen lisäksi. Yhteistyötä ollaan laajentamassa LUMA-keskuksen ja keskisuomalaisten kuntien välille vielä tänä syksynä.

Keski-Suomen LUMA-keskuksen tavoitteena on saada kaikki Keski-Suomen kunnat tekemään yhteistyötä yliopiston opettajankoulutuksen kanssa luonnontieteissä, matematiikassa ja tietotekniikassa.

Teksti: Keski-Suomen LUMA-keskus.

Viidennelle kansainväliselle Millennium Youth Camp -tiedeleirille saapui lahjakkaita nuoria ympäri maailmaa. Suomalainen Janni Harju lähti mukaan fysiikan opettajansa innostamana.

Vuodesta 2010 lähtien järjestetty Millennium Youth Camp on tarkoitettu 16-19 -vuotiaille, tieteestä ja teknologiasta kiinnostuneille nuorille. Ennen leiriä ja leiriviikon aikana leiriläiset tekevät projektityön huippuasiantuntijoiden vetämissä teemaryhmissä ja tutustuvat suomalaisissa yliopistoissa tehtävään tutkimukseen ja teknologia-alan yrityksiin.

Projektitöiden ohessa Millenium Youth Campilla myös verkostoidutaan – tänä vuonna leirille haki yli 1400 nuorta ympäri maailman, ja mukaan valittiin 60 osallistujaa.

“Parhaimmat hakijat erottuivat erinomaisella motivaatiolla ja kiinnostuksella tiedettä ja tutkimusta kohtaan”, sanoi tutkija Sari Rautiainen, joka mentoroi Uusiutuvat luonnonvarat -teemaryhmää yhdessä professori Timo Revon kanssa.

Rautiainen itse tutkii Helsingin yliopistossa biomassan, kuten puun hiilihydraattien muuntamista lääke- ja ruokateollisuuden raaka-aineiksi soveltuviksi kemikaaleiksi. Leiriläiset pääsivätkin Rautiaisen opastuksella kokeilemaan käytännössä epäorgaanisen kemian laboratoriossa kehitettyjä menetelmiä.

Leirin suojelija, presidentti Tarja Halonen korosti avajaispuheessaan yhteistyön merkitystä kestävän kehityksen rakentamisessa. Halosen mukaan Millennium Youth Camp antaa nuorille loistavan tilaisuuden tehdä yhteistyötä kansainvälisellä tasolla.

“Nämä nuoret oppivat jo nuorina sen, että toinen ei ole välttämättä väärässä jos hän ajattelee eri tavalla”, Halonen sanoi.

Mukana myös lahjakkaita suomalaisnuoria

Millennium Youth Campilla Suomea edusti viisi nuorta. Helsinkiläinen Janni Harju kertoo haastatteluvideolla leirin mieleenpainuvimmista kohokohdista.

Partiota ja lukemista harrastava Harju osallistui Millennium Youth Campilla Energia-teemaryhmään.

Hän on nauttinut samanhenkisten nuorten seurasta ja leirin kansainvälisestä tunnelmasta. Hän suosittelee hakemaan leirille, jos itsestä löytyy kiinnostusta tieteeseen ja pidempiin projekteihin.

“Nyt kun on päässyt näin lahjakkaiden nuorten kanssa tekemään näitä asioita, niin on taas saanu semmosta haasteen tuomaa innostusta”, hän sanoo.

Katso muita videoita leirin tapahtumista.

LMillennium Youth Campin pääjärjestäjät ovat Helsingin yliopiston LUMA-keskus, Tekniikan Akatemia TAF ja Aalto-yliopisto.

Teksti: Maija Pollari.

Tiedekasvatus on tulevaisuudessa osa kaikkien lasten ja nuorten oppimista niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin. Minkälaisia työkaluja ja ratkaisuja tarvitsemme entistä paremman tiedekasvatuksen takaamiseksi? Toukokuisessa Tiedefoorumissa korostettiin uteliaisuuden, ilon ja tieteestä innostumisen merkitystä.

Vaikka suomalaiset ovat tutkimusten (esim. Tiedebarometri 2013) mukaan erittäin tiedemyönteistä kansaa, asenteet koulua ja koulutusta kohtaan ovat kääntyneet aiempaa kielteisemmiksi. Voimme olla ylpeitä suomalaisten nuorten menestyksestä luonnontieteiden osaamisessa, mutta emme voi jäädä lepäämään laakereillamme kouluopetuksen ja yhteiskunnan murroksen keskellä.

Tiedefoorumi 2014 kokosi 27.5. opettajia, tutkijoita ja vaikuttajia tiedekeskus Heurekaan keskustelemaan suomalaisen tiedekasvatuksen uusista suunnista.

“On tärkeää, että Suomessa kaikille taataan tasapuoliset oppimisvalmiudet alati muuttuvassa yhteiskunnassa,” sanoi Heurekan toiminnanjohtaja Anneli Pauli.

Samaa mieltä oli Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannila. “Tieteen ja oppimisen muutokset ovat hyvin nopeita”, hän sanoi. Mannila piti kuitenkin positiivisena sitä, että oppiaineiden ja tieteenalojen väliset rajat hämärtyvät ja niitä ylitetään entistä määrätietoisemmin.

Miten Suomi nostetaan tiedekasvatuksessa maailman kärkeen?

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä julkaisi toukokuussa ehdotuksen tiedekasvatuksen kehittämiseksi. Tavoitteena on nostaa suomalainen tiedekasvatus maailman kärkeen vuoteen 2020 mennessä.

Tiedekasvatuksen kenttä on opettajien käsissä. Näistä käsistä, eli opettajien ammattitaidosta ja motivaatiosta tulisi pitää huolta jos haluamme saavuttaa tavoitteen.

“Opettajien peruskoulutuksen kehittämiseen pitäisi satsata enemmän panoksia”, sanoi pelitutkija ja informaatiotieteen professori Frans Mäyrä Tampereen yliopistosta. Myös Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton puheenjohtaja Julia Petäjä haluaisi taata, että tulevilla opettajilla on työhaluja ja riittävästi eväitä innostaa lapsia ja nuoria maailman tutkimiseen.

Tiedekasvatus tulisi myös nykyistä paremmin huomioida osana korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja tieteelle pitäisi antaa mahdollisuuksia osana työelämään tutustumisjaksoja.

Vaikka tulevaisuuden osaamistarpeita on hyvin vaikea ennustaa, tietokasvatus ja datalukutaito sekä kyky uusien asioiden oppimiseen tulevat todennäköisesti olemaan erittäin tärkeitä. Tietokasvatuksella tarkoitetaan sitä, että faktojen pänttäämisen sijaan opetettaisiin miten tietoon päästään: tieteellistä ajattelua ja tutkimuksellista lähestymistapaa.

Tiedefoorumin paneeliin osallistui myös luokanopettaja, erityisopettaja Mari Nuutinen, joka valittiin yhdeksi vuoden 2013 LUMA-toimijoista. Hän kertoi vierailleensa Olarin päiväkodissa ja kohdanneensa siellä pieniä tieteentekijöitä, jotka olivat pohtineet mitä kaikkea voisi tutkia:

“Voiko tutkia ruokaa? Aurinkovoiteita? Kieliä?”, olivat lapset kyselleet vieraaltaan.

Eräs kuusivuotias oli halunnut tietää: “Voiko tutkia vapautta?”

Uteliaisuuden ja innostuksen ylläpitäminen lapsissa ja nuorissa nousikin Tiedefoorumin tärkeimmäksi viestiksi. Nuutinen korostaa samaa: “tärkeää olisi, että lapsi saa jatkaa luontaista kyselykautta ja jatkaa uteliaana maailman ihmettelemistä.”

Puheenvuorojen lisäksi Tiedefoorumissa pääsi tutustumaan tiedekasvatusprojektien ja muiden näytteilleasettajien tarjontaan. Esimerkiksi LUMA-keskus Suomi esitteli mm. lasten ja nuorten luonnontiedekerhoja ja -leirejä sekä yhteiseurooppalaista Scientix-hanketta. Scientix-portaali toimii eurooppalaisten LUMA-aineenopettajien virtuaalisena kohtauspaikkana ja materiaalipankkina.

Tutustu Suomi tiedekasvatuksessa maailman kärkeen 2020 -raporttiin ja työryhmän ehdotuksiin tiedekasvatuksen edistämiseksi.

Teksti: Maija Pollari.