LUMA-sanomat

Millennium Youth Campin osallistujamäärä kaksinkertaistuu ensi vuonna. Hakuaika kansainväliselle tiedeleirille alkaa tänään. Luonnontieteistä, matematiikasta ja teknologiasta innostuneet 16–19-vuotiaat nuoret pääsevät jo neljättä kertaa tekemään globaaleihin haasteisiin liittyviä tieteellisiä projektitöitä samanhenkisessä seurassa.

Millennium Youth Campin aikana nuoret pääsevät myös tutustumaan huipputason koulutus- ja työskentelymahdollisuuksiin Suomessa ja tapaamaan Millennium-teknologiapalkitun sekä muita huippuasiantuntijoita suomalaisista yliopistoista ja elinkeinoelämästä.

Haku vuoden 2013 leirille päättyy 17. joulukuuta.

Tämän vuoden kesäkuussa järjestetylle Millennium Youth Camp -leirille haki ennätyksellisesti yli 1 600 nuorta ympäri maailmaa. Heistä leirille valikoitui 30 parasta. Vuoden 2013 leirille pääsee 60 nuorta.

“Leirin suosio on kasvanut vuosittain, ja olemme harmitelleet sitä, miten moni lahjakas nuori on jäänyt ilman leiripaikkaa. Osanottajamäärän kasvattaminen antaa meille mahdollisuuden tukea yhä useamman nuoren kiinnostusta tieteiden ja teknologian opiskeluun sekä luomaan Suomi-kontakteja jo varhain”, sanoo Tekniikan Akatemian toimitusjohtaja Ainomaija Haarla.

“Nuoret haluavat vaikuttaa ja heillä on halu tehdä osaamisensa ja vuorovaikuttamisen kautta maailmasta parempi paikka elää”, kuvaa leiriläisiä Valtakunnallisen LUMA-keskuksen johtaja, professori Maija Aksela Helsingin yliopistosta leiriin liittyvän tieteellisen tutkimuksen pohjalta.

“Ymmärrän nyt, että maailma on täynnä minun kaltaisiani nuoria, jotka ajattelevat samalla tavalla ja haluavat vaikuttaa asioihin omalla osaamisellaan”, sanoi romanialainen Alexandru Palcuie vuoden 2012 leirin jälkeen.

Kanadalainen Pavithra Parthasarathy toteaa vuoden 2012 Millennium-teknologiapalkinnon voittajien tapaamisen olleen leirin ehdoton kohokohta: “Meille varattu yksityinen keskustelutuokio Linus Torvaldsin ja Shinya Yamanakan kanssa oli unohtumaton kokemus. He ovat saavuttaneet niin paljon, mutta ovat silti vaatimattomia, tavallisia ihmisiä. Se oli mitä suurin elämän opetus meille leiriläisille.”

Millennium Youth Camp -leirin pääorganisaatiotahoina ovat Tekniikan Akatemia ja Valtakunnallinen LUMA-keskus (Helsingin yliopisto).

Mukana yhteistyössä on lisäksi lukuisia suomalaisia yrityksiä ja järjestöjä.

Lisää suomalaisia hakijoita kaivataan

Vuosittain järjestettävälle leirille voi hakea kaikista maanosista ja viime kesän leirille hakemusia tulikin 107 maasta. Leirillä eniten osallistujia oli Kiinasta ja Romaniasta. Myös Suomesta tuli useita kymmeniä hakemuksia, ja kaksi nuorta pääsi leirille.

Maija Aksela haluaa rohkaista vielä suurempaa joukkoa hakemaan leirille. “Kolmen vuoden kokemuksemme osoittaa, että leiri on ollut ikimuistoinen kokemus. Toivomme erityisesti, että suomalaiset nuoret rohkaistuisivat hakemaan entistä enemmän mukaan. Kansainväliset yhteydet ja verkottuminen nuorena avaa uusia ovia ja mahdollisuuksia.”

Millennium Youth Camp 2013 järjestetään pääkaupunkiseudulla kesäkuun alussa. Leiri on osallistujille maksuton. Ensi vuoden leirin ryhmätöissä on myös uusia teemoja.

Aikaisempina vuosina leirin ryhmätöiden teemoina on ollut sovellettu matematiikka, ilmasto, ICT ja digitalisaatio, vesi, uusiutuvat luonnonvarat ja energia. Ensi vuonna uusia teemoja ovat lisäksi biotieteet ja -teknologia, elintarviketieteet ja -teknologia, materiaalitieteet ja -teknologia sekä kaupunkisuunnittelu.

Kaksivaiheinen hakuprosessi

Kaikki vuosina 1994–1997 syntyneet nuoret ympäri maailmaa voivat hakea leirille Valtakunnallisen LUMA-keskuksen verkkopalvelun kautta.

Ensimmäisen vaiheen hakuaika alkaa 22.10 ja päättyy 17.12. Helmikuun alkuun mennessä hakijoista valitaan 200 nuorta toiselle kierrokselle. He saavat tehtäväkseen valmistella itsenäisesti suunnitelman teemoihin liittyvästä projektista. Se palautetaan helmikuun loppuun mennessä. Projektitöiden perusteella osa nuorista haastatellaan puhelimitse.

Leirille valitut 60 osallistujaa julkistetaan 15.3.2013. Osallistujat valitsee asiantuntijaryhmä, joka koostuu suomalaisten korkeakoulujen ja Millennium Youth Camp -yhteistyöyritysten edustajista.

LUMA-viikolla 5.11.2012 Kokkolassa avataan Keski-Pohjanmaan LUMA-keskus. Avajaisten ohjelmassa on myös Valtakunnallinen LUMA-seminaari.

Valtakunnallinen LUMA-seminaari on suunnattu eri oppilaitosten opettajille, rehtoreille ja OPOille sekä yhteistyökumppaneille, joille luonnontieteiden ja matemaattisten aineiden sekä teknologian osaamisen, oppimisen ja harrastuneisuuden kehittäminen on tärkeää. Seminaarin yhteydessä tapahtuu viestikapulan vaihto eli TUKEMIA-hanke päättyy ja Keski-Pohjanmaan LUMA-keskus avataan.

Seminaarissa esitellään Tutkimalla oppii, eli TUKEMIA-hankkeen tuloksia ja kokemuksia sekä tarjotaan innostavia ajankohtaispuheenvuoroja luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian alalta.

Puheenvuoroja käyttävät muun muassa liiketoimintajohtaja Helinä Marjamaa MaintPartnerilta, Satu Ikonen KETEKiltä, professori Maija Aksela Helsingin yliopistosta ja Valtakunnallisesta LUMA-keskuksesta, professori Ulla Lassi Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta ja projektisuunnittelija Johanna Kutuniva Oulun eteläisestä instituutista sekä eri koulujen opettajat ja muut kutsutut esiintyjät.

Seminaari huipentuu Keski-Pohjanmaan LUMA-keskuksen avajaisiin. Perustettavan keskuksen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten luonnontieteiden oppimista, opetusta ja harrastuneisuutta. Toiminnan toisena tärkeänä kohderyhmänä ovat eri koulutusasteilla toimivat opettajat, joiden tärkeää työtä ja elinikäistä oppimista sekä innostuksen paloa opettamiseen pyritään tukemaan.

Tapahtumaa voi seurata suorana verkkolähetyksenä ma 5.11. klo 9.00-16.30 osoitteessa connect.regionline.fi/centria.

Lataa seminaariesite ja -ohjelma »

Seminaari on maksuton. Ilmoittautumiset 29.10.2012 mennessä osoitteessa www.chydenius.fi/luma-seminaari.

Teksti: Maija Rukajärvi-Saarela.

OuLUMAn MatikkaPysäkille ovat tervetulleita kaikki lapset ja nuoret pelailemaan ja ratkaisemaan matemaattisia pulmia ja arvoituksia. Toiminta pyörähti käyntiin Oulussa syyskuussa.

MatikkaPysäkin ohjaajat jännittivät etukäteen kerhoon osallistujien määrää, koska mitään ennakkoilmoittautumista ei ollut. Paikalle kuitenkin saapui muutamia lapsia ja huoltajineen ja pienen alkujännityksen laannuttua pelejä ja arvoituksia ratkaistiin yhdessä ohjaajien kanssa.

Peli-ilta sujui leppoisissa merkeissä, ja illan päätteeksi erään esikoululaisen kotona oli juttua riittänyt hyvää mainetta niittäneestä Merirosvojen aarteenjakopelistä.

MatikkaPysäkin toiminta on kerhomaista, maksutonta sekä ohjattua. Mukaan kaivataan lisää lapsia ja nuoria pelaamaan pelejä, ratkaisemaan pulmia ja arvoituksia sekä kehittämään omia matemaattisia tietojaan ja taitojaan.

Osa peleistä on suunnitellut OuLUMA-keskuksen henkilökunta sekä kerho-ohjaajat, jotka ovat pääasiassa Oulun yliopiston opettajaopiskelijoita, mutta joukosta löytyy myös lapsille tuttuja lautapelejä.

Uusia pelejä sekä pulmia kokeillaan MatikkaPysäkillä, jonka jälkeen ne julkaistaan OuLUMA-portaalissa. Pelaamisen ohessa kerhonohjaajat voivat auttaa myös matemaattisten aineiden koulutehtävien ratkaisemisessa.

MatikkaPysäkki on OuLUMA-keskuksen, Oulun yliopiston ja Kansainvälisen toimintakeskuksen Villa Victorin yhteistyössä järjestämää toimintaa, joka aloitettiin tänä syksynä. MatikkaPysäkki järjestetään Villa Victorissa (Kirkkokatu 54, Oulu) keskiviikkoiltaisin klo 17.30–19.30 joulukuun 12. päivään saakka.

Toiminta on tarkoitettu pääasiassa 5–15-vuotiaille lapsille ja nuorille, mutta myös vanhemmat ovat tervetulleita mukaan. Osallistuminen ei vaadi ennakkoilmoittautumista, ja mukaan voi liittyä milloin tahansa syksyn edetessä.

Tervetuloa MatikkaPysäkille!

Muutama maistiainen MatikkaPysäkin peleistä ja pulmista:

• Merirosvojen aarteenjakopeli
• Algebrakilpailu
• T-kirjain
• Värikäs satataulu
• Satataulutehtäviä 1
• Satataulutehtäviä 2

Teksti: Mika Murto.

Kirjoittaja opiskelee opettajaksi Oulun yliopistossa ja tekee opintoihinsa kuuluvaa teemaharjoittelua MatikkaPysäkillä.

Viime kesänä Valtakunnallisen LUMA-keskuksen alainen maantieteen resurssikekus Geopiste järjesti maantiedeleirin, jonka aikana alakouluikäiset leiriläiset suunnittelivat oman kaupunginosan.

Kaupunginosasuunnitteluharjoituksen tavoitteena oli, että leiriläiset ymmärtäisivät yhdyskuntasuunnittelun periaatteita, hyvän elinympäristön ominaisuuksia ja mittakaavan käyttöä.

Leirillä harjoiteltiin myös ryhmätyötaitoja sekä opittiin arvioimaan ja arvostamaan omaa asuinympäristöä. Tiedollisten tavoitteiden sijaan pääpaino kesäleirin harjoituksessa oli kuitenkin omien kaupunkiunelmien vapaalla toteuttamisella.

Vaikka harjoituksen tehtävänanto oli varsin vapaa, kaupunginosien suunnittelu lähestyi myös maantieteellisessä tutkimuksessa käytettyä mielikuvakarttojen piirtämistä. Oppilaiden kaupunkipienoismallit rakentuvat usein vastaamaan omaa kokemusmaailmaa ja arkea.

Harjoitus koostui viidestä vaiheesta:

1. Kootaan kaupunkiunelmat paperille (10 min)

Oppilaat jaettiin 3-4 hengen ryhmiin, ja tehtävänä oli ideoida unelmien kaupunginosan ominaisuuksia. Minkälainen on unelmienne kaupunki? Miltä kaupunki näyttää? Minkälaisia ovat rakennukset? Miten siellä liikutaan? Keitä kaupungissa asuu? Mitä kaupungissa tehdään?

2. Lyhyt esittely yhdyskuntasuunnittelusta sekä suunniteltavan kaupunginosan historiasta (10 min)

Harjoitus jatkui ohjeistuksella sekä lyhyellä esityksellä yhdyskuntasuunnittelusta ja kaavoituksesta. Myös asuinalueiden suunnittelijat rakentavat tulevista alueista pienoismalleja, tosin useimmiten tietokoneen ruudulle. Harjoituksen lähtökohtana oli historiallinen kartta läheisestä asuinalueesta. Viisikymmentä vuotta sitten alue oli ollut kaupungin laitamia, kahden tehtaan ja joidenkin asuinrakennusten lisäksi pelkkää joutomaata. Tehtävänä oli suunnitella oma kaupunginosa tästä lähtökohdasta.

3. Suunnitellaan ja rakennetaan unelmien kaupunginosa karttapohjalle (45 min)

Ryhmille jaettiin suunniteltavasta alueesta A1 -kokoinen karttapohja, johon oli merkitty keskeisimpiä teitä sekä tietoja luonnonympäristöstä. Ryhmät rakensivat alueen kartan päälle käyttämällä legoja, värillistä paperia, värikyniä, kasvinosia ja muita materiaaleja. Kaupunginosalle keksittiin nimi.

4. Esitellään kaupunginosat muille ryhmille (15 min)

Jokainen ryhmä esitteli rakentamansa kaupunginosan. Kun lähtökohtana oli vapaa ideointi, lopputulokset olivat hyvinkin villejä ja mielikuvituksellisia. Kaupungit kohosivat karttapohjan päälle legopalikoista, kasveista ja paperista. Lopputuloksena oli värikkäitä kortteleita, patsaita ja palveluita kissapuistoista kauppakeskuksiin.
Oikeassa mittakaavassa suurimmat tornitalojen pienoismallit olisivat nousseet yli kahden kilometrin korkeuteen.

Yhdessä arvioitiin minkälaisia kaupunginosista tuli ja kuinka hyvän asuinalueen piirteet täyttyivät. Kaupunginosat valokuvattiin, ja pohdittiin ylhäältä päin otettujen kuvien esittämistä oman kaupunginosan karttana.

5. Tutustutaan, miltä suunniteltu kaupunginosa näyttää oikeasti (10 min)

Lopuksi tutustuttiin karttojen avulla, miltä suunnittelun kohteena ollut alue näyttää nykyhetkellä. Seuraavalla oppitunnilla lähdettiin karttojen kanssa valokuvaamaan aluetta. Retkellä tarkasteltiin, minkälainen alueesta on oikeasti syntynyt kaupunkisuunnittelun tuloksena.

Teksti: Rami Ratvio.

[wpdevart_youtube]TN2KCtwNbkE[/wpdevart_youtube]

Jo vuoden ajan matematiikan ja tilastotieteen laitoksen käytävien seinillä on riippunut liitutauluja, joiden ääreen opiskelijat ja opettajat kerääntyvät. Toisaalla opiskelijoita istuu ryhminä suorittamassa laskutehtäviä pöytien ääressä, joiden muovipintaan voi kirjoittaa. Mistä oikein on kyse?

“Opetusmenetelmästä käytetään nimitystä kisälliopetus ja se perustuu ajatukseen, että paras tapa oppia matematiikkaa on laskea”, sanoo Thomas Vikberg, joka valmistelee väitöskirjaa aiheesta.

Yliopistotason matematiikanopetus on perinteisesti ollut luentoperusteista. On kuitenkin huomattu, että vaikka opiskelijat ovat selvittäneet tentit hyväksytysti, heillä ei ole ollut seuraavaa kurssia varten tarvittavaa osaamista. Tähän ongelmaan on pureuduttu kisälliopetuksella, joka perustuu laskuharjoituksiin luento-opetuksen sijaan.

Harjoitustehtävät suoritetaan laitoksen laskentatuvassa, missä harjoitusassistentit ja kurssien opettajat ovat paikalla auttamassa opiskelijoita ongelmakohdissa. Harjoitukset on rakennettu niin, että opiskelijat samalla sisäistävät taustalla olevan teoriapohjan. Tehtävät myös vaikeutuvat vähitellen.

“Yhtäkkiä opiskelija huomaakin pystyvänsä ratkomaan mittavia matemaattisia ongelmia”, sanoo Vikberg. Sellaiset myönteiset kokemukset johtavat tehokkaaseen oppimiseen.

Menetelmä on vaativa sekä opiskelijoille että opettajille. “Kaikkein vaikeinta on olla auttamatta liikaa. Opettajana sitä haluaisi selittää kaiken opiskelijoille, mutta heille on annettava mahdollisuus itse ymmärtää asia”, jatkaa Vikberg.

Tekemällä oppimista suurelle joukolle

Kisälliopetus otettiin käyttöön syyslukukaudella 2011 kahdella suurimmalla matematiikan peruskurssilla, joilla opiskelijoita on useita satoja. Opiskelijapalaute on ollut enimmäkseen myönteistä.

Kipinä kisälliopetukseen saatiin tietojenkäsittelytieteen laitokselta, missä menetelmään on panostettu jo muutaman vuoden ajan.

“Yksilöllinen ohjaus ja tekemällä oppiminen ovat selvästi pinnalla yliopistossa juuri nyt”, sanoo Vikberg. “Meidän kurssimme on kuitenkin mittakaavaltaan ainutlaatuinen: me tarjoamme yksilöllistä opetusta sadoille opiskelijoille.”

Haasteena on kuitenkin resurssien riittävyys. Suuren osan viikkoa avoinna olevat laskutuvat kasvattavat opetuskustannuksia.

“Mutta kuinka kallista on istuttaa luentosaliin 400 opiskelijaa, jotka eivät tajua asiasta yhtään mitään”, kysyy vuorostaan Vikberg.

Teksti: Katja Bargum. Juttu on julkaistu alunperin Helsingin yliopiston uutisissa.
Video: Elisa Lautala.

Graavilohi ja rosvopaisti ovat perinteisiä herkkuja, joiden valmistukseen on jokaisella omat niksinsä. Molekyyligastronomiassa pohditaan parhaiden tekniikoiden ja raaka-aineiden merkitystä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.

Ruotsalaisen ja suomalaisen graavilohen erottaa ainakin sokeripitoisuus. “Suomalaisessa graavilohessa on usein suurempi suola-sokeri-suhde kuin ruotsalaisessa”, kertoi professori Anu Hopia luennossaan perjantaina Merja Sillanpään kanssa.

Monet kemiallisiin, fysikaalisiin ja biologisiin prosesseihin perustuvista moderneista ruuanvalmistustekniikoista ovat peräisin historiasta. Eri tekniikoilla valmistetut ruuat ovat maultaan ja koostumukseltaan erilaisia. “Se mikä on parhaan makuista, ei kuitenkaan ole yksiselitteistä”, painotti Anu Hopia. “Me pidämme siitä, mihin olemme tottuneet”, selvensi Merja Sillanpää.

Tohtori Erik Fooladin luento käsitteli esihistoriallista tapaa valmistaa ruokaa tyylillä, jota me suomalaiset kutsumme rosvopaistiksi. Norjassa on järjestetty rosvopaistiaiheisia kouluretkiä kaikenikäisille oppilaille oppiainerajoja rikkovan opetuksen ajatuksella. Rosvopaistihan valmistetaan kuopassa, jossa on nuotion avulla kuumennettuja kiviä. Oppilaat oppivat aktiviteetistä paitsi historiallisen tavan valmistaa juhlaruokaa, myös faktoja lämmön siirtymisestä.

• molekyyligastronomia.fi
• www.fooducation.org

Teksti: Jaana Herranen.

Helsingissä käynnistyi tänään kansainvälinen tiedeopetuksen symposium. Symposiumissa käsitellään luentojen ja pajojen avulla kokeellista ja tutkimuksellista kemiaa keittiökontekstissa.

Meneekö perunan keittoon liikaa aikaa? Ei hätää! Perunan voit valmistaa myös mikrossa, kunhan muistat pistellä perunaan reikiä ennen mikroon laittamista. Professori Paulina Matan ja hänen kollegoidensa kirjanen The fun-flavoured way to learn science painottaa luonnontieteiden tärkeyttä osana lasten kasvatusta. Kirjasessa esitellään yksinkertaisia, hauskoja sekä oppimaan ja pohtimaan innostavia keittiökemian töitä, joita vanhemmat voivat tehdä lasten kanssa helposti kotona.

Kirjanen liittyy EU:n Pollen-projektiin (2006−2009), jonka tavoitteena on ollut yhteistyön lisääminen luonnontieteilijöiden ja yleisön välillä sekä tietoisuuden lisääminen luonnontieteistä. Pollen-projektissa korostettiin lisäksi erityisesti tutkimuksellisen oppimisen tärkeyttä.

Paulina Mata luennoi keittiökemiasta molekyyligastronomia -aiheisessa kansainvälisessä symposiumissa Helsingissä International Symposium on Science Education 2012: Molecular gastronomy in Science Education (8.−10.8.). Havaitsimme, että ruoka ja ruuanlaitto ovat aiheita, jotka ihmiset ottavat helposti omakseen, kertoo Mata. Syntyneen kiinnostuksen uskotaan positiivisesti edesauttavan tieteen roolin ymmärtämistä sekä motivoivan lapsia ja nuoria tiedeaineiden opiskeluun. Aihepiiri tarjoaa myös luontevan mahdollisuuden oppiainerajat ylittävään opetukseen.

Symposiumin muina puhujina ovat professori Maija Aksela, Dr. Erik Fooladi, professori Sibel Erduran, FT Hannele Klemettilä, professori Anu Hopia, FT Merja Sillanpää sekä Jenni Vartiainen.

Teksti: Jaana Herranen.

Eurooppaan tarvitaan vähintään miljoona tutkijaa lisää (Eurooppa 2020 -strategia). Mistä saadaan tarvittavat tutkijat eri aloille? Miten edistetään lasten ja nuorten kiinnostusta tieteellis-tekniseen kehitykseen, tieteiden opiskeluun sekä saadaan mielenkiinto suuntautumaan myös tutkimukseen? Miten tiedekasvatus vastaa tulevaisuudessa yhä enemmän yli tieteenrajojen osaamista vaativiin globaaleihin haasteisiin (esim. ilmastonmuutos, energiantuotanto)?

Keskeinen rooli kysymysten ratkaisemisessa on sekä innostavalla kouluopetuksella että laadukkaalla informaalilla tiedekasvatuksella (mm. tiedetapahtumat, kerhot, leirit, tiedekeskukset ja media).

Tiedekasvatuksen tulisi kuulua luonnollisena osana eri kouluasteiden opetukseen varhaiskasvatuksesta lähtien. Avainasemassa sen edistämisessä ovat eri asteiden opettajat, opetussuunnitelmat, oppimateriaalit, opetusmenetelmät, opettajien perus- ja täydennyskoulutus sekä yhteistyö korkeakoulujen, tiedekeskusten, elinkeinoelämän ja koulujen välillä. Opettajien rooli on merkittävä: Jokaisen opettajan sanotaan vaikuttavan noin sata vuotta, ensin oman työuransa ajan ja sitten vielä entisten oppilaidensa kautta.

Tiedekasvatuksen asemaa Suomessa kuvaa hyvin se, että sitä käsitteleviä suomenkielisiä määritelmiä on vähän verrattuna esimerkiksi taidekasvatukseen. Tiedekasvatus-sanaa käytetään kuitenkin varsin paljon eri yhteyksissä: Google-hakukoneella sille löytyi noin 5 700 hakusanaa. Tiede ja yhteiskunta -ohjelman raportissa (2004) tiedekasvatus määritellään kansalaisten tietoisuuden lisäämisenä eri tieteenalojen tehtävästä, merkityksestä ja tuloksista. Sen tavoitteeksi määritellään yleensä tieteellinen lukutaito tai yleissivistys (engl. scientific literacy), joka on kykyä ymmärtää arkielämään liittyviä tieteellisiä ilmiöitä, osallistua ajankohtaiseen keskusteluun ja tehdä päätöksiä sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla (OECD, 2007).

Tiedekasvatusta ja sen tulevaisuutta suunniteltaessa on keskeistä ymmärtää, millaista on lapset ja nuoret – sekä tytöt että pojat – kohtaava mielekäs tiedekasvatus. Sen vahvistamiseksi olisi tärkeä saada Suomeen pitemmän ajan strategia, jossa huomioidaan tiedekasvatus monipuolisesti. Olennaista siinä olisi määritellä, mitä kaikkea tiedekasvatuksella tarkoitetaan. Strategian laatimisen pohjana tulisi olla arvio nykytilanteesta: Mitkä asiat ovat hyvin ja mitkä ovat kehittämistarpeet? Lähiaikoina yksi vaikuttamisen paikka tiedeyhteisöllä on myös uusien opetussuunnitelmien perusteiden valmisteluun osallistuminen. Tiedekasvatus olisi tärkeä saada entistä paremmin osaksi opetusta ohjaavia tavoitteita ja opetuksen sisältöjä.

Sen tilanteen ymmärtämiseksi ja toimenpiteiden pohjaksi olisi tärkeää kuunnella entistä enemmän myös itse kohderyhmää, lapsia ja nuoria. Minkälaista tiedekasvatusta nykyisin kouluopetuksessa eri asteilla harjoitetaan, ja mitä he itse haluaisivat sen olevan? Tutkimustietoa tulisi saada myös nykyisten toimintojen onnistumisesta: Minkälaisia hyviä ja kohderyhmää kiinnostavia malleja tiedekasvatuksesta on jo olemassa? Miten sen toimintamallit edistävät nuorten osaamista sekä motivaatiota?

Pelkästään tieteen luonteen ymmärtäminen ei välttämättä takaa sitä, että opettaja osaa välittää siitä autenttista kuvaa. Opettajat tarvitsevat myös taitoja siihen, miten eri tavoin tiedekasvatusta voidaan toteuttaa opetuksessa (esim. Vesterinen & Aksela, 2011). Opettajankouluttajat tulevaisuuden tekijöinä ovat tärkeässä roolissa sekä opettajien kouluttamisessa tiedekasvatukseen että sen tutkijoina. Lisää tutkimustietoa tarvitaan tiedekasvatuksesta opetussuunnitelman perusteissa, oppimateriaaleissa ja opetusmenetelmissä sekä myös opettajien kouluttamisessa.

Keväällä 2012 julkistetut kansalliset matematiikan ja luonnontieteiden 15-vuotiaiden oppimistulokset (Opetushallitus, 2012) antavat myös aihetta uudelleen miettiä, miten tiedekasvatusta pitäisi tukea Suomen kouluissa matematiikan ja luonnontieteiden osalta. Liian harva nuori valitsee niiden opiskelun suuresta yhteiskunnallisesta merkityksestä huolimatta. Nuoret kokevat matematiikan hyödyllisenä, mutta siitä ei pidetä, kuten ei myöskään fysiikasta ja kemiasta. Eräs nuori kuvaa matematiikan opetuksen tilannetta seuraavasti (www.eluova.fi):

“Koulussa oppiaineille on tyypillistä se, että ne ovat linkittyneitä ja aiheet sivuavat toisiaan. Mutta matematiikka, tuo oppiaineiden musta lammas, jää ulkopuoliseksi. Esimerkiksi historian tunneilla puhutaan kolumbuksista ja maaja aurinkokeskeisistä maailmankuvista, muttei mitään matematiikan vaikutuksesta ihmiskunnan ja yhteiskuntien kehitykseen. Näin matematiikkaa ei koeta tärkeäksi ja se jää pelkäksi ikäväksi pakkopullaksi, aineeksi jota ei tarvitse kuin oppitunneilla ja kokeessa (ehkä myös uusinnassa). Toinen matematiikan opetuksen heikkous on ihmisläheisyyden puute.”

On pohtimisen arvoista, kaipaavatko nuoret tiedekasvatukseen enemmän vuorovaikutusta ja keskustelua matematiikan ja luonnontieteiden luonteesta, historiasta, merkityksestä ja tarpeellisuudesta lukuisilla aloilla, vai onko se jo nyt riittävää. Jotta ne kiinnostaisivat yhä enemmän kaikkia nuoria, niin pohtimisen arvoista on myös, pitäisikö ilmiöitä käsitellä myös yhteiskuntaperustaisesti (engl. socioscientific issues) ja keskustella nuoria askarruttavista moraalisista ja eettisistä kysymyksistä, esimerkiksi globaaleihin ympäristöteemoihin liittyen (esim. Tirri, Tolppanen & Aksela, 2012).

Tiedekasvatusta edistämään perustettiin vuonna 2004 Valtakunnallinen LUMA-keskus (luonnontieteiden, matematiikan, tietotekniikan ja teknologian opetus) Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan yhteyteen. Sen visioksi määriteltiin, että LUMA-keskus on (i) tunnettu uutta tutkimustietoa, sovellutuksia ja käyttöä koskevan tiedon esille tuoja, muokkaaja ja levittäjä, (ii) opetuksen innovatiivinen kehittäjä ja koulujen tärkeä yhteistyökumppani, (iii) asiantuntija tiedekasvatuksen ja teknologian opetuksen kehittämisessä sekä integroinnin edistämisessä ja (iv) kohtaamispaikka, jossa eri tieteenalojen edustajat, elinkeinoelämän asiantuntijat, eri asteiden opettajat ja opetushallinto kohtaavat lasten ja nuorten hyvän tulevaisuuden hyväksi. Sen toiminta on keskittynyt kerhoihin, kesäleireihin, tiedeklubeihin, neljään moderniin tiedeluokkaan yliopistolla, viiteen verkkolehteen sekä opettajien täydennyskoulutukseen sen seitsemän eri resurssikeskuksen kautta. Yksi tavoitteemme lähitulevaisuudessa on vahvistaa myös tiede- ja teknologiakasvatuksen tutkimusta ja hankkia siihen tarvittavat resurssit kehittämistyön tueksi. Tiedekasvatuksen tueksi vuonna 2010 perustettiin myös kansallinen LUMA-verkosto ja sen neuvottelukunta (ks. http://www.luma.fi).

Tiedekasvatukseen tulisi kuulua olennaisena osana Suomen tiedekulttuurin tuntemus. Opetuksessa pitäisi tuoda enemmän esille suomalaisia esikuvia, osaamista sekä merkittäviä keksintöjä ja innovaatioita kansainvälisten esimerkkien rinnalle. Lapsien ja nuorten sekä opettajien olisi tärkeä saada mahdollisuuksia eri puolilla Suomea kohdata tutkijoita, tutustua nykyajan tutkimukseen sekä keskustella heitä askarruttavista kysymyksistä. Oivaltamisen ja onnistumisen iloa tiedekasvatuksesta kaikille!

Teksti: Maija Aksela. Teksti julkaistu alunperin Tieteessä tapahtuu -lehden 4/2012 pääkirjoituksena.

Kirjoittaja on professori ja valtakunnallisen LUMA-keskuksen johtaja Helsingin yliopistossa. Lisäksi hän toimii kansallisen LUMA-verkoston neuvottelukunnan puheenjohtajana.

Järjestyksessään kolmas Millennium Youth Camp -tiedeleiri tarjosi nuorille näkökulmia tieteeseen, ainutlaatuisen mahdollisuuden tavata 2012 Millennium-palkitut tiedemiehet sekä ennen kaikkea unohtumattomia elämyksiä kansainvälisessä seurassa.

“Odotukseni olivat korkealla, mutta tämä on ollut vielä enemmän ja sitten leiri vielä parani päivä päivältä,” sanoi 17-vuotias Valeria Staneva, joka saapui Millennium Youth Camp -tiedeleirille Bulgariasta.

Hän ja 27 muuta leirille osallistunutta nuorta saivat viettää ikimuistoisen viikon pääkaupunkiseudulla, tutustuen Helsingin yliopiston Kumpulan tiedekampukseen, Aalto-yliopiston Teknilliseen korkeakouluun sekä suomalaista huippuosaamista edustaviin yrityksiin: Vaisalaan, Nokiaan, UPM:n ja Kemiraan.

Monille leiriläisistä viikon kohokohdaksi nousi kuitenkin Millennium-teknologiapalkintogaala sekä mahdollisuus tavata ja jututtaa palkittuja tiedemiehiä, Linus Torvaldsia ja japanilaista Shinya Yamanakaa.

He puhuivat leiriläisille muun muassa siitä, että menestyäkseen ei pidä pelätä epäonnistumisia. “Pahinta, mitä voit tehdä, varsinkin kun olet nuori, on olla tekemättä mitään,” tohtori Yamanaka painotti nuorille kuulijoilleen.

“Huomasin, että oikeastaan ajattelemme samalla tavalla, he muuttivat maailmaa ja meillä on samanlaisia ajatuksia. Siksipä jonain päivänä mekin muutamme maailmaa, vai mitä,” Staneva sanoi puheessaan leirin huipentavassa MY Camp -gaalassa, jossa leiriläiset esittelivät projektityöt, joita he olivat työstäneet verkossa jo ennen leiriä sekä asiantuntijoiden johdolla leiriviikon aikana.

Vaikka suomalaisen tieteen ja teknologian esille nostaminen oli tärkeässä asemassa leirin aikana, leiriläisten keskuudessa sitäkin tärkeämmäksi nousi sen toinen teema, kansainvälisten verkostojen luominen on nuorella iällä.

16-19-vuotiaille leiriläisille oli järjestetty leikkimielisiä illanviettoja ja kilpailuja, kuten Amazing Race of Sciences, jonka aikana he ratkoivat ryhmissä matematiikkaan ja luonnontieteisiin liittyviä tehtäviä ympäri Kumpulan kampusta sekä kansainvälinen ilta, jolloin jokainen leiriläinen sai esitellä omaa kotimaataan ja kulttuuriaan esimerkiksi laulun tai tanssin keinoin.

Myöskään suomalaista kulttuuria ei unohdettu, vaan leiriläiset saivat tutustua niin Helsingin ja Porvoon nähtävyyksiin kuin koetella kestävyyttään saunan löylyissä.

“En aio edes yrittää kuvailla, mitä tunnen ja kuinka innoissani olen tästä kokemuksesta. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka mahtava viikko tämä on ollut,” sanoi slovenialainen 16-vuotias Daša Robič leirin jälkeen.

Teksti: Elisa Lautala.