LUMA-sanomat

Kansallisen LUMA-toiminnan yhtenä painopistealueena on lahjakkuuden huomioiminen, kiinnostuksen herättäminen ja kykyjen mukaisen oppimisen tukeminen. Aiheita on käsitelty monissa tämän vuoden kuukauden puheenaiheissa. Miten tunnistamme erilaista lahjakkuutta ja huomioimme sitä entistä paremmin opetuksessa ja informaalisessa LUMA-toiminnassa sekä saamme siten entistä useamman lapsen ja nuoren kokemaan oivaltamisen ja onnistumisen iloa? Osallistuhan keskusteluun ja tuo esille omia kokemuksiasi sekä hyviä esimerkkejä asian edistämisestä.

Suomi tarvitsee lisää matematiikan, luonnontieteiden, teknologian ja tekniikan osaajia eri aloille ja eri puolille maata. Useat viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että liian harva nuori Suomessa ja myös koko Euroopassa valitsee LUMA-aineiden opiskelun huolimatta tieteiden suuresta vaikutuksesta jokaisen hyvinvointiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Suurimpia haasteita on, miten saada yhä useampi nuori – tuleva päättäjä – kiinnostumaan erityisesti matematiikan, fysiikan ja kemian opiskelusta.

Keväällä Opetushallituksen julkaiseman tutkimuksen mukaan yhdeksäsluokkalaiset suomalaiset nuoret osasivat matematiikkaa ja luonnontieteitä tyydyttävästi (esim. Hirvonen, 2012, Kärnä et al., 2012). Myös eroja kiinnostuksessa luonnontieteiden opiskelua kohtaan havaittiin eri sukupuolten välillä: esimerkiksi 15-vuotiaita tyttöjä kiinnosti luonnontieteistä vähiten fysiikan ja kemian opiskelu, kun taas poikia kiinnosti vähiten fysiikan, biologian ja kemian opiskelu. Myöskään matematiikasta ei pidetty, vaikka se nähtiin hyödyllisenä. Eroja asenteissa tyttöjen ja poikien välillä oli vähän.

Kansainväliseen lahjakuuskonferenssi ECHA:an osallistuminen syksyllä sai meidät pohtimaan seuraavia kysymyksiä: Voisiko erilaisia lahjakkuuden muotoja huomioimalla saada oppilaat entistä paremmin kiinnostumaan LUMA-aineista? Onko eriyttämisestä tai luokalta siirtämisestä tai informaalisesta oppimisesta apua erityislahjakkaiden tukemisessa?

Suomalaisen lahjakkuustutkijan, prof. Kirsi Tirrin mukaan on tarvetta tukea erityislahjakkuutta “Joskus lahjakkaat eristäytyvät omaan maailmaansa ja onnistuvat peittämään oman osaamisensa taidokkaasti muilta oppilailta ja opettajiltaan. Varsinkin tytöt ovat erittäin taitavia piilottamaan matemaattiset kykynsä! Ikävimmissä tapauksissa lahjakkaat oppilaat tulevat syrjityiksi tai kiusatuiksi. Tutkimusten mukaan 1/3 matemaattisesti lahjakkaista oppilaista, etenkin pojista, joutuu kiusaamisen kohteeksi varsinkin peruskoulun aikana.”

Seuraavaksi muutama näkökulma lahjakkuusteemaan keskustelun pohjaksi.

Lahjakkuuden tunnistamisesta

Yksikölliset tarpeet huomioiva opetuksen suunnittelu ja toteutus on usein isoissa oppilasryhmissä haasteellista. Luonnontieteiden opettajien mielestä hyvien oppimistulosten saavuttamista kaikkein eniten vaikeuttava tekijä oli juuri oppilasjoukon heterogeenisuus (esim. Kärnä et al., 2012).

Opettajalla on keskeinen rooli erilaisten lahjakkuuksien tukemisessa sekä mietittäessä, tarjoaisivatko eriyttämien, luokan väliin jättäminen tai informaalisen oppimisen mahdollisuudet hyvän ratkaisun kyseiselle oppilaalle.

Keskeistä on, miten tunnistaa oppilaiden eri lahjakkuuden muotoja ja hyödyntää sitä tietoa opetuksen suunnittelussa ja päätöksiä tehdessä.

Hyvää suomenkielistä materiaalia vahvuuksien tunnistamiseen ja tukemiseen löydät esimerkiksi Opetushallituksen lahjakkuutta ja erityisvahvuuksia tukevan opetushankkeen verkkosivuilta (Mäkelä, 2009).

Lahjakkuuden tukemisesta

Lahjakkuustutkija, prof. Nicholas Colangelo painotti konferenssissa, että jokaisella oppilaalla tulisi olla oikeus oppia jotain uutta joka päivä. Haasteena on kuitenkin se, että opettajalla on luokassa usein ainakin kolmisenkymmentä erilaista lahjakkuutta omaavaa oppilasta.

Luokan heterogeenisyyttä ja eriyttämisen haasteita kuvaa seuraava esimerkki: Minna on lahjakas valokuvaamaan ja tekee mielellään erilaisia visuaalisia esityksiä myös tietokoneella. Hän on kiinnostunut taiteista, mutta LUMA-aineiden opiskelu ei ole hänestä kiinnostavaa, koska hän ei koe pääsevänsä niissä toteuttamaan itseään. Matilla on samanlainen tilanne: hän on taitava käsistään ja rakentaa mielellään, mutta turhautuu teoreettisilla tunneilla. Minna ja Matti eivät myöskään tiedä, missä kaikkialla LUMA-aineita tarvitaan jatkossa ja työelämässä.

Liisa ja Lauri puolestaan sisäistävät helposti matemaattisten aineiden sisältöjä, mutta he alisuoriutuvat mielekkäiden haasteiden puutteessa ja kiinnostus aineiden opiskelua kohtaan on lopahtanut. He ovat selvästi lahjakkaita, mutta mielenkiinto muita aiheita kohtaan ohjaa heitä muille opiskelualoille.

Olli ja Oili ovat taas huippulahjakkaita matematiikassa, mutta hekään eivät ole löytäneet opiskeluiloa ja tuntevat heterogeenisissä ryhmissä olonsa turhautuneeksi.

Tapoja opetuksen eriyttämiseen on monia, eikä syksyn ECHA-konferenssikaan tarjonnut yhtä oikeaa ratkaisua.

LUMA-aineista erityisen kiinnostuneita oppilaita voi esimerkiksi ohjata LUMA-painotteisiin kouluihin tai luokkiin. Myös LUMA-aineiden ja yhteiskunnan välistä vuorovaikutusta kannattaa tuoda opetuksessa esille. Etenkin humanistisista aineista kiinnostuneita lahjakkaita oppilaita innostaa LUMA-aineiden sosiaaliset ja yhteiskunnalliset sekä moraaliset ja eettiset asiat ja niistä keskustelu.

Myös yhteistyö esimerkiksi historian, yhteiskuntatieteiden, filosofian ja psykologian opetuksen kanssa voisi tuoda uusia näkökulmia matematiikan ja luonnontieteiden opetukseen.

“Biologian ja maantiedon tunneilla 15-vuotias oppilas kokee saavansa tietoa maailmankuvaansa varten melko usein, fysiikan ja kemian tunneilla joskus. Tämänkaltainen tieto liittyy biologian ja maantiedon osaamiseen ja siihen, että luonnontieteistä pidetään.” (Kärnä et al., 2012)

Esimerkiksi Miksei matematiikka innosta? -kirjoituksessaan Lumi Ketola esittää ajatuksia kehittämistarpeesta tuoda opetuksessa esille enemmän matematiikan vaikutusta ihmiskunnan ja yhteiskuntien kehitykseen (Ketola, 2012).

Monipuolisia työtapoja käyttämällä voidaan kohdata yhä useampi nuori. Nuorten taustaa ja toiveita kuuntelemalla voi saada uusia näkökulmia toteutuksen sisällöiksi ja tavoiksi. Esimerkiksi Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen verkkosivuilta löytyy hyvää suomenkielistä materiaalia erilaisista innostavista työtavoista.

“Toiminnallisuus liittyy usein konkreettisen merkityksen antamiseen matemaattisille käsitteille ja objekteille, vaikka ne oikeasti olisivat hyvinkin abstrakteja.” (Oikkonen, 2012).

Lahjakkaiden monipuoliseen tukemiseen löytyy lisämateriaalia myös Opetushallituksen sivuilta.

Informaalinen oppiminen yhtenä mahdollisuutena

Informaalisen oppimisen hyödyntäminen formaalin oppimisen rinnalla on myös yksi tapa herättää kiinnostusta ja tukea erilaista lahjakkuutta. Oppilaita voi kannustaa osallistumaan vaikkapa kansallisen LUMA-verkoston toimintaan eri puolilla Suomea: esimerkiksi tiedekerhoihin, -klubeihin ja -leireille. Näissä tapahtumissa oppilaalla on mahdollisuus tutustua muihin nuoriin, jotka jakavat samoja mielenkiinnon kohteita.

Kokemuksemme mukaisesti erityislahjakasta innostaa myös Suomessa järjestettävä kansainvälinen Millennium Youth Camp, jossa on mahdollisuus parantaa maailmaa kestävän kehityksen aiheiden parissa asiantuntijoiden ohjauksessa.

Leirillä oppilaat saavat myös uusia esikuvia huipputiedemiehistä ja -naisista, joka edesauttaa kiinnostuksen lisääntymistä. Vaihtoehtoisesti erilaisiin kilpailuihin (kansalliset ja kansainväliset) osallistuminen voi tuoda oppilaille elämyksiä ja tärkeää sosiaalista verkostoa.

Vierailut tiedekeskuksiin, museoihin, yrityksiin ja korkeakouluihin mahdollistavat myös erilaisen lahjakkuuden tukemista. Korkeakoulujen tiedeluokissa vierailemalla oppilas voi saada uusia elämyksiä ja mahdollisuuden tavata myös esikuvia, alan asiantuntijoita (ks. maksuttomat tiedeluokat). Esimerkiksi Kemianluokka Gadolinissa tietokoneen käytöstä innostuneet oppilaat saavat mahdollisuuden tehdä mittauksia tietokonetta hyödyntäen sekä molekyylimallinnusta, kuten oikeat tutkijat.

Informaali oppiminen ei kuitenkaan ole rajattu leireihin ja kerhotoimintaan, vaan myös internetistä löytyy monia mahdollisuuksia, joita oppilas voi hyödyntää. Esimerkiksi suomalaiset verkkolehdet Luova ja MyScience sekä EJYSE sosiaalisen median kera tarjoavat monipuolista tukea ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen toisten samanhenkisten kanssa.

Oivaltamisen ja onnistumisen iloa LUMA-aineista kaikille!

Mitä itse ajattelet asiasta? Minkälaisia hyviä käytännön ratkaisuja ja malleja käytät matematiikan ja luonnontieteiden erityislahjakkuuden tukemiseen sekä muun lahjakkuuden huomioimiseen opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa? Miten lisäämme ja tuemme kiinnostusta LUMA-aineiden opiskeluun? Löytyisikö yksi ratkaisu nuorten tunneoppimisen lisäämisestä tai vaikkapa humanismin sisällyttämisestä entistä enemmän LUMA-aineiden opetukseen? Vai löytyisikö se yhteistyöstä korkeakoulujen, tiedekeskusten, museoiden tai elinkeinoelämän kanssa?

Teksti: Maija Aksela ja Sakari Tolppanen.

European Journal for Young Scientists and Engineers (EJYSE) on julkaistu. 14–21-vuotiaiden tutkimusartikkeleihin keskittyvä tieteellinen aikakauslehti tarjoaa uuden kanavan nuorten tiedeprojekteille.

European Journal from Young Scientists and Engineers (EJYSE) on kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä tieteellinen aikakauslehti, jossa julkaistaan 14–21-vuotiaiden tutkimusartikkeleita. Monitieteellinen ja kansainvälinen EJYSE tarjoaa kanavan nuorten tutkimuksille, joiden yleisö muuten usein jää suppeaksi.

EJYSEn ideoinnista ja toteutuksesta vastaavat Valtakunnallisen LUMA-keskuksen johtaja, professori Maija Aksela sekä lehden päätoimittaja Veli-Matti Vesterinen.

Mistä idea EJYSEen syntyi, päätoimittaja Vesterinen? “Kaikki lähti siitä, kun mietimme, miten voisimme tukea sitä, että lahjakkaat nuoret tekevät tiedettä ja tarjota väylän heidän luovuudelleen”, hän kertoo.

EJYSEä julkaisee Valtakunnallinen LUMA-keskus yhteistyökumppaneineen. Ensimmäinen EJYSE keskittyy Suomessa viime vuoden syyskuussa järjestetyn Euroopan Unionin Young Scientists -tiedekilpailun töihin.

Nuorta suomalaista tiedeosaamista lehdessä edustaa Suomea EUCYS-kilpailussa edustaneen Jarkko Etulan väriaineherkistettyihin aurinkokennoihin liittyvä tutkimus.

Kaikki EJYSEen julkaistavaksi lähetetet nuorten tutkimukset käyvät läpi tieteellisen vertaisarvioinnin, jonka palautteen perusteella päätetään, hyväksytäänkö ne julkaistavaksi ja minkälaisin korjaustoimenpitein.

EJYSEn kieli on englanti. Suomalaisnuoria kannustetaan lähettämään lehteen esimerkiksi IB Extended Essay -tutkimuksiaan tai tiedekilpailutöitään (esim. Viksu ja Tutki-Kokeile-Kehitä).

EJYSEn artikkelit ovat kaikkien nähtävillä verkossa. Lisäksi jokaisesta numerosta otetaan painettu versio, joka tulee saataville esimerkiksi kirjastoihin.

Tutustu EJYSEN ensimmäisen numeron artikkeleihin.

Teksti: Elisa Lautala.

Viime viikolla Helsingin yliopiston Tiedekulman valtasivat yläkoulu- ja lukioikäiset, jotka pääsivät lähestymään liikettä ja liikuntaa matematiikan ja luonnontieteiden kautta Valtakunnallisen LUMA-keskuksen Tiedettä nuorille -viikolla.

Tiedekulman alakertaan oli järjestetty nuorille suunnattuja työpajoja, joita vetivät Helsingin yliopistossa opiskelevat ja siellä työskentelevät. Mukana olivat Kemianluokka Gadolin, fysiikan F2k, maantieteen Geopiste, matematiikan Summamutikka, biologian BioPop ja tietojenkäsittelytieteen Linkki.

Viikon aloittivat BioPop ja Geopiste, jonka Havainnoi kaupunkia -työpajassa oppilasryhmät perehtyivät kaupunkitilan käyttöön. Sitä lähestyttiin niin ihmisten aktiviteettien, katumainosten kuin kaupungin historiankin kautta.

“Haastettiin nuoret vähän tarkastelemaan ja pohtimaan kaupunkitilaa. Kolme kovin erikokoista kouluryhmää kävi meidän työpajassa, mutta harjoitus toimi kaikissa oikein mukavasti”, kertoo työpajaa ohjannut Maaria Haavisto Geopisteestä.

Geopisteen työpajoihin osallistui kaksi yläkoululaisryhmää ja yksi lukiolaisryhmä, ja vaikka aihe olikin yläkouluikäisille hieman haastava, koska sitä ei oltu koulussa käsitelty, syntyi kaikissa ryhmissä hyvää keskustelua ja ideoita.

“Opettajatkin tuntuivat olevan kiinnostuneita työpajasta, sillä halusivat viedä harjoituksessa käytettyjä karttoja mukanaan”, Haavisto lisää.

Iltapäivän työpajat olivat kaikille avoimia ja niissä perehdyttiin globalisaation vaikutuksiin jäljittämällä tuotteiden ja raaka-aineiden alkuperää Globaalissa salapoliisipelissä.

Vetyautoja ja hiilidioksidimittareita

Tiistai ja keskiviikko oli omistettu fysiikalle ja kemialle. Kemianluokka Gadolinin työpajassa oppilaat pääsivät testaamaan hiilidioksidimittarin avulla kehonsa hapenkulutusta.

“Testissä tutkittiin, kuinka hapen kulutus kasvaa ja hiilidioksidin määrä uloshengityksessä on suurempi, kun ihminen liikkuu ja sydämen syke nousee”, kertoo Gadolinin koordinaattori Marja Happonen.

Lisäksi pajassa tutkittiin vetyenergiaa vetyautojen avulla. Vedestä hajotettiin polttokennolla paristojen energian avulla vetyä ja happea. Vety tankattiin autoon ja vedyn palamisesta auton polttokennolla syntyi jälleen energiaa ja vettä. Näin syntyy ympäristöystävällistä polttoainetta leluautoon.

Logiikalla liikkeelle

Loppuviikon ajan Tiedekulmassa perehdyttiin liikkumiseen logiikan kautta.

“Tossa on pakko olla kuoppa”, huudahtelivat Ylä-Malmin peruskoulun kasiluokkalaiset pelatessaan Miinaharava-tyyppistä peliä, jossa piti varoa kuoppia ja hirviöitä.

Loogisesta ajattelusta oli pelissä hyötyä, sillä mahdolliset ansanpaikat pystyi päättelemään. Lisää päänvaivaa tuotti, kun ryhmien piti tehdä seuraavalle ryhmälle mahdollisimman haastava pelialusta.

Muissa työpajoissa rakenneltiin spagetista, teipistä ja vaahtokarkeista siltaa sekä selviteltiin loogisimpia reittejä halki Euroopan ihmispelilaudalla.

Linkin ja Summamutikan iltaohjelmassa olivat suosittu peliohjelmointikerho sekä Summamutikka-klubi sekä opettajien ilta, jonne saapui viitisentoista opettajaa ja opettajaksi opiskelevaa. Illan aikana opettajat tutustuivat Summamutikan ja Linkin toimintaan samojen työpajatehtävien kautta, joita koululaisetkin olivat päivemmällä ratkoneet.

“Uskon, että vaahtokarkkihaaste päätyy moneen luokkaan”, kertoo Summamutikan koordinaattori Tiina Romu.

“Summamutikan on tarkoitus järjestää jatkossakin opettajien klubia, jossa opettajilla on mahdollisuus tavata toisiaan ja keskustella matematiikkaan, sen opetukseen ja oppimiseen liittyvistä asioista”, hän lisää.

Kuvia Tiedekulman fysiikan ja kemian työpajoista Flickrissa.

Teksti: Elisa Lautala.

Kaakkois-Suomen LUMA-keskus avataan perjantaina 2.11.2012 Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (Lappeenranta University of Technology, LUT). LUT:n ja Saimaan ammattikorkeakoulun yhteinen LUMA-keskus on Suomen kahdeksas LUMA-keskus ja kuuluu yhtenä kumppanina kansalliseen LUMA-verkostoon.

Kaakkois-Suomen LUMA-keskus on monitieteinen toimintakeskus, jossa LUT:n yksiköistä ovat mukana kemia, fysiikka, matematiikka, tietotekniikka sekä sähkö-, energia- ja ympäristötekniikka sekä Saimaan ammattikorkeakoulusta matemaattis-luonnontieteellisten aineiden yksikkö.

Keskuksen avaa Valtakunnallisen LUMA-keskuksen johtaja ja kansallisen LUMA-verkoston neuvottelukunnan puheenjohtaja professori Maija Aksela.

LUMA-keskus tarjoaa Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson luonnontieteellisten aineiden opettajille täydennyskoulutusta ja opetusaineistoja, koululaisille kerho- ja tiedeleiritoimintaa sekä mahdollisuuden tulla opettajan kanssa LUT:n laboratorioihin tekemään harjoitustöitä. Suurelle yleisölle tarjotaan yleistajuista tietoa tieteestä ja tekniikasta ja vuorovaikutteista verkkoviestintää.

LUMA:n tehtäviin kuuluu myös yhteistyö päättäjien kanssa. “Suomi tarvitsee lisää matematiikan, luonnontieteiden, tietotekniikan ja teknologian osaajia eri aloille sekä alueille. Kaakkois-Suomen LUMA-keskuksella ja sen asiantuntijoilla tulee olemaan merkittävä rooli sekä paikallisena että valtakunnallisena toimijana”, korostaa Aksela.

LUMA-keskuksen perustamisesta ja toiminnasta vastaa LUT:n matematiikan ja fysiikan laitoksen nuorempi tutkija Ville Manninen yhdessä idean isän FT Matti Heiliön kanssa.

“Keskuksen yhtenä tehtävänä on järjestää luonnontieteiden opettajille sekä opettajiksi opiskeleville täydennyskoulutusta esimerkiksi tietotekniikasta. Haluamme rohkaista opettajia käyttämään uusia opetusmenetelmiä ja -teknologioita ja tukea oppimisympäristöjen kehittämistä”, kertoo Manninen ja jatkaa, että “LUMA:sta saatu hyöty on molemminpuolista. LUMA-keskus tutustuttaa peruskoulujen ja lukioiden oppilaat yliopistoon ja motivoi luonnontieteiden opiskelua. Ensimmäisen vuoden ohjelmassa on jo valmistelussa mm. tiedeleiritoimintaa Kaakkois-Suomen lukiolaisille.”

LUMA-keskuksen toiminnan yksi lähtökohta on kannustaa opiskelijoita matemaattis-luonnontieteellisille aloille ja tukea LUT:in ja Saimaan ammattikorkeakoulun opiskelijarekrytointia.

Manninen korostaa, että kemian, fysiikan, matematiikan sekä tietotekniikan taidot ovat tarpeen lukemattomissa eri ammateissa. Niitä tarvitaan tekniikan ja teollisuuden ammattien lisäksi muun muassa lääketieteen, farmasian, luonnonsuojelun, meterologian, digitaalisen median ja peliteollisuuden piirissä. LUT:n asiantuntijat käyvät lukioissa pitämässä oppitunteja matematiikan sovelluskohteista ja matematiikan käytöstä yhteiskunnassa.

---

Lappeenrannan teknillinen yliopisto (Lappeenranta University of Technology, LUT) on jo vuodesta 1969 lähtien yhdistänyt kaksi toisiaan täydentävää tieteenalaa – tekniikan ja talouden. LUT:n strategisia kärkialoja ovat energiatehokkuus ja energiamarkkinat, strategisen tason liiketoiminnan ja teknologian johtaminen, tieteellinen laskenta ja teollisten prosessien mallinnus sekä nämä kärkialat läpäisevä Venäjä-osaaminen. LUT:ssa on noin 5500 tutkinto-opiskelijaa ja 1000 työntekijää.

Saimaan ammattikorkeakoulu on noin 3000 opiskelijan ja 300 työntekijän osakeyhtiömuotoinen ammattikorkeakoulu, joka toimii kolmella eri kampuksella Lappeenrannassa ja Imatralla. Se tarjoaa koulutusta viidellä eri alalla: sosiaali- ja terveysalalla, tekniikassa, liiketaloudessa, hotelli- ja ravintola-alalla sekä kuvataiteessa. Ammattikorkeakoulun koulutuksella on vankat yhteydet työelämään, ja se painottaa opetuksessaan muun muassa kansainvälisyyttä.

---

Teksti: Anna-Liisa Pirhonen.

Millennium Youth Campin osallistujamäärä kaksinkertaistuu ensi vuonna. Hakuaika kansainväliselle tiedeleirille alkaa tänään. Luonnontieteistä, matematiikasta ja teknologiasta innostuneet 16–19-vuotiaat nuoret pääsevät jo neljättä kertaa tekemään globaaleihin haasteisiin liittyviä tieteellisiä projektitöitä samanhenkisessä seurassa.

Millennium Youth Campin aikana nuoret pääsevät myös tutustumaan huipputason koulutus- ja työskentelymahdollisuuksiin Suomessa ja tapaamaan Millennium-teknologiapalkitun sekä muita huippuasiantuntijoita suomalaisista yliopistoista ja elinkeinoelämästä.

Haku vuoden 2013 leirille päättyy 17. joulukuuta.

Tämän vuoden kesäkuussa järjestetylle Millennium Youth Camp -leirille haki ennätyksellisesti yli 1 600 nuorta ympäri maailmaa. Heistä leirille valikoitui 30 parasta. Vuoden 2013 leirille pääsee 60 nuorta.

“Leirin suosio on kasvanut vuosittain, ja olemme harmitelleet sitä, miten moni lahjakas nuori on jäänyt ilman leiripaikkaa. Osanottajamäärän kasvattaminen antaa meille mahdollisuuden tukea yhä useamman nuoren kiinnostusta tieteiden ja teknologian opiskeluun sekä luomaan Suomi-kontakteja jo varhain”, sanoo Tekniikan Akatemian toimitusjohtaja Ainomaija Haarla.

“Nuoret haluavat vaikuttaa ja heillä on halu tehdä osaamisensa ja vuorovaikuttamisen kautta maailmasta parempi paikka elää”, kuvaa leiriläisiä Valtakunnallisen LUMA-keskuksen johtaja, professori Maija Aksela Helsingin yliopistosta leiriin liittyvän tieteellisen tutkimuksen pohjalta.

“Ymmärrän nyt, että maailma on täynnä minun kaltaisiani nuoria, jotka ajattelevat samalla tavalla ja haluavat vaikuttaa asioihin omalla osaamisellaan”, sanoi romanialainen Alexandru Palcuie vuoden 2012 leirin jälkeen.

Kanadalainen Pavithra Parthasarathy toteaa vuoden 2012 Millennium-teknologiapalkinnon voittajien tapaamisen olleen leirin ehdoton kohokohta: “Meille varattu yksityinen keskustelutuokio Linus Torvaldsin ja Shinya Yamanakan kanssa oli unohtumaton kokemus. He ovat saavuttaneet niin paljon, mutta ovat silti vaatimattomia, tavallisia ihmisiä. Se oli mitä suurin elämän opetus meille leiriläisille.”

Millennium Youth Camp -leirin pääorganisaatiotahoina ovat Tekniikan Akatemia ja Valtakunnallinen LUMA-keskus (Helsingin yliopisto).

Mukana yhteistyössä on lisäksi lukuisia suomalaisia yrityksiä ja järjestöjä.

Lisää suomalaisia hakijoita kaivataan

Vuosittain järjestettävälle leirille voi hakea kaikista maanosista ja viime kesän leirille hakemusia tulikin 107 maasta. Leirillä eniten osallistujia oli Kiinasta ja Romaniasta. Myös Suomesta tuli useita kymmeniä hakemuksia, ja kaksi nuorta pääsi leirille.

Maija Aksela haluaa rohkaista vielä suurempaa joukkoa hakemaan leirille. “Kolmen vuoden kokemuksemme osoittaa, että leiri on ollut ikimuistoinen kokemus. Toivomme erityisesti, että suomalaiset nuoret rohkaistuisivat hakemaan entistä enemmän mukaan. Kansainväliset yhteydet ja verkottuminen nuorena avaa uusia ovia ja mahdollisuuksia.”

Millennium Youth Camp 2013 järjestetään pääkaupunkiseudulla kesäkuun alussa. Leiri on osallistujille maksuton. Ensi vuoden leirin ryhmätöissä on myös uusia teemoja.

Aikaisempina vuosina leirin ryhmätöiden teemoina on ollut sovellettu matematiikka, ilmasto, ICT ja digitalisaatio, vesi, uusiutuvat luonnonvarat ja energia. Ensi vuonna uusia teemoja ovat lisäksi biotieteet ja -teknologia, elintarviketieteet ja -teknologia, materiaalitieteet ja -teknologia sekä kaupunkisuunnittelu.

Kaksivaiheinen hakuprosessi

Kaikki vuosina 1994–1997 syntyneet nuoret ympäri maailmaa voivat hakea leirille Valtakunnallisen LUMA-keskuksen verkkopalvelun kautta.

Ensimmäisen vaiheen hakuaika alkaa 22.10 ja päättyy 17.12. Helmikuun alkuun mennessä hakijoista valitaan 200 nuorta toiselle kierrokselle. He saavat tehtäväkseen valmistella itsenäisesti suunnitelman teemoihin liittyvästä projektista. Se palautetaan helmikuun loppuun mennessä. Projektitöiden perusteella osa nuorista haastatellaan puhelimitse.

Leirille valitut 60 osallistujaa julkistetaan 15.3.2013. Osallistujat valitsee asiantuntijaryhmä, joka koostuu suomalaisten korkeakoulujen ja Millennium Youth Camp -yhteistyöyritysten edustajista.

LUMA-viikolla 5.11.2012 Kokkolassa avataan Keski-Pohjanmaan LUMA-keskus. Avajaisten ohjelmassa on myös Valtakunnallinen LUMA-seminaari.

Valtakunnallinen LUMA-seminaari on suunnattu eri oppilaitosten opettajille, rehtoreille ja OPOille sekä yhteistyökumppaneille, joille luonnontieteiden ja matemaattisten aineiden sekä teknologian osaamisen, oppimisen ja harrastuneisuuden kehittäminen on tärkeää. Seminaarin yhteydessä tapahtuu viestikapulan vaihto eli TUKEMIA-hanke päättyy ja Keski-Pohjanmaan LUMA-keskus avataan.

Seminaarissa esitellään Tutkimalla oppii, eli TUKEMIA-hankkeen tuloksia ja kokemuksia sekä tarjotaan innostavia ajankohtaispuheenvuoroja luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian alalta.

Puheenvuoroja käyttävät muun muassa liiketoimintajohtaja Helinä Marjamaa MaintPartnerilta, Satu Ikonen KETEKiltä, professori Maija Aksela Helsingin yliopistosta ja Valtakunnallisesta LUMA-keskuksesta, professori Ulla Lassi Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta ja projektisuunnittelija Johanna Kutuniva Oulun eteläisestä instituutista sekä eri koulujen opettajat ja muut kutsutut esiintyjät.

Seminaari huipentuu Keski-Pohjanmaan LUMA-keskuksen avajaisiin. Perustettavan keskuksen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten luonnontieteiden oppimista, opetusta ja harrastuneisuutta. Toiminnan toisena tärkeänä kohderyhmänä ovat eri koulutusasteilla toimivat opettajat, joiden tärkeää työtä ja elinikäistä oppimista sekä innostuksen paloa opettamiseen pyritään tukemaan.

Tapahtumaa voi seurata suorana verkkolähetyksenä ma 5.11. klo 9.00-16.30 osoitteessa connect.regionline.fi/centria.

Lataa seminaariesite ja -ohjelma »

Seminaari on maksuton. Ilmoittautumiset 29.10.2012 mennessä osoitteessa www.chydenius.fi/luma-seminaari.

Teksti: Maija Rukajärvi-Saarela.

OuLUMAn MatikkaPysäkille ovat tervetulleita kaikki lapset ja nuoret pelailemaan ja ratkaisemaan matemaattisia pulmia ja arvoituksia. Toiminta pyörähti käyntiin Oulussa syyskuussa.

MatikkaPysäkin ohjaajat jännittivät etukäteen kerhoon osallistujien määrää, koska mitään ennakkoilmoittautumista ei ollut. Paikalle kuitenkin saapui muutamia lapsia ja huoltajineen ja pienen alkujännityksen laannuttua pelejä ja arvoituksia ratkaistiin yhdessä ohjaajien kanssa.

Peli-ilta sujui leppoisissa merkeissä, ja illan päätteeksi erään esikoululaisen kotona oli juttua riittänyt hyvää mainetta niittäneestä Merirosvojen aarteenjakopelistä.

MatikkaPysäkin toiminta on kerhomaista, maksutonta sekä ohjattua. Mukaan kaivataan lisää lapsia ja nuoria pelaamaan pelejä, ratkaisemaan pulmia ja arvoituksia sekä kehittämään omia matemaattisia tietojaan ja taitojaan.

Osa peleistä on suunnitellut OuLUMA-keskuksen henkilökunta sekä kerho-ohjaajat, jotka ovat pääasiassa Oulun yliopiston opettajaopiskelijoita, mutta joukosta löytyy myös lapsille tuttuja lautapelejä.

Uusia pelejä sekä pulmia kokeillaan MatikkaPysäkillä, jonka jälkeen ne julkaistaan OuLUMA-portaalissa. Pelaamisen ohessa kerhonohjaajat voivat auttaa myös matemaattisten aineiden koulutehtävien ratkaisemisessa.

MatikkaPysäkki on OuLUMA-keskuksen, Oulun yliopiston ja Kansainvälisen toimintakeskuksen Villa Victorin yhteistyössä järjestämää toimintaa, joka aloitettiin tänä syksynä. MatikkaPysäkki järjestetään Villa Victorissa (Kirkkokatu 54, Oulu) keskiviikkoiltaisin klo 17.30–19.30 joulukuun 12. päivään saakka.

Toiminta on tarkoitettu pääasiassa 5–15-vuotiaille lapsille ja nuorille, mutta myös vanhemmat ovat tervetulleita mukaan. Osallistuminen ei vaadi ennakkoilmoittautumista, ja mukaan voi liittyä milloin tahansa syksyn edetessä.

Tervetuloa MatikkaPysäkille!

Muutama maistiainen MatikkaPysäkin peleistä ja pulmista:

• Merirosvojen aarteenjakopeli
• Algebrakilpailu
• T-kirjain
• Värikäs satataulu
• Satataulutehtäviä 1
• Satataulutehtäviä 2

Teksti: Mika Murto.

Kirjoittaja opiskelee opettajaksi Oulun yliopistossa ja tekee opintoihinsa kuuluvaa teemaharjoittelua MatikkaPysäkillä.

Viime kesänä Valtakunnallisen LUMA-keskuksen alainen maantieteen resurssikekus Geopiste järjesti maantiedeleirin, jonka aikana alakouluikäiset leiriläiset suunnittelivat oman kaupunginosan.

Kaupunginosasuunnitteluharjoituksen tavoitteena oli, että leiriläiset ymmärtäisivät yhdyskuntasuunnittelun periaatteita, hyvän elinympäristön ominaisuuksia ja mittakaavan käyttöä.

Leirillä harjoiteltiin myös ryhmätyötaitoja sekä opittiin arvioimaan ja arvostamaan omaa asuinympäristöä. Tiedollisten tavoitteiden sijaan pääpaino kesäleirin harjoituksessa oli kuitenkin omien kaupunkiunelmien vapaalla toteuttamisella.

Vaikka harjoituksen tehtävänanto oli varsin vapaa, kaupunginosien suunnittelu lähestyi myös maantieteellisessä tutkimuksessa käytettyä mielikuvakarttojen piirtämistä. Oppilaiden kaupunkipienoismallit rakentuvat usein vastaamaan omaa kokemusmaailmaa ja arkea.

Harjoitus koostui viidestä vaiheesta:

1. Kootaan kaupunkiunelmat paperille (10 min)

Oppilaat jaettiin 3-4 hengen ryhmiin, ja tehtävänä oli ideoida unelmien kaupunginosan ominaisuuksia. Minkälainen on unelmienne kaupunki? Miltä kaupunki näyttää? Minkälaisia ovat rakennukset? Miten siellä liikutaan? Keitä kaupungissa asuu? Mitä kaupungissa tehdään?

2. Lyhyt esittely yhdyskuntasuunnittelusta sekä suunniteltavan kaupunginosan historiasta (10 min)

Harjoitus jatkui ohjeistuksella sekä lyhyellä esityksellä yhdyskuntasuunnittelusta ja kaavoituksesta. Myös asuinalueiden suunnittelijat rakentavat tulevista alueista pienoismalleja, tosin useimmiten tietokoneen ruudulle. Harjoituksen lähtökohtana oli historiallinen kartta läheisestä asuinalueesta. Viisikymmentä vuotta sitten alue oli ollut kaupungin laitamia, kahden tehtaan ja joidenkin asuinrakennusten lisäksi pelkkää joutomaata. Tehtävänä oli suunnitella oma kaupunginosa tästä lähtökohdasta.

3. Suunnitellaan ja rakennetaan unelmien kaupunginosa karttapohjalle (45 min)

Ryhmille jaettiin suunniteltavasta alueesta A1 -kokoinen karttapohja, johon oli merkitty keskeisimpiä teitä sekä tietoja luonnonympäristöstä. Ryhmät rakensivat alueen kartan päälle käyttämällä legoja, värillistä paperia, värikyniä, kasvinosia ja muita materiaaleja. Kaupunginosalle keksittiin nimi.

4. Esitellään kaupunginosat muille ryhmille (15 min)

Jokainen ryhmä esitteli rakentamansa kaupunginosan. Kun lähtökohtana oli vapaa ideointi, lopputulokset olivat hyvinkin villejä ja mielikuvituksellisia. Kaupungit kohosivat karttapohjan päälle legopalikoista, kasveista ja paperista. Lopputuloksena oli värikkäitä kortteleita, patsaita ja palveluita kissapuistoista kauppakeskuksiin.
Oikeassa mittakaavassa suurimmat tornitalojen pienoismallit olisivat nousseet yli kahden kilometrin korkeuteen.

Yhdessä arvioitiin minkälaisia kaupunginosista tuli ja kuinka hyvän asuinalueen piirteet täyttyivät. Kaupunginosat valokuvattiin, ja pohdittiin ylhäältä päin otettujen kuvien esittämistä oman kaupunginosan karttana.

5. Tutustutaan, miltä suunniteltu kaupunginosa näyttää oikeasti (10 min)

Lopuksi tutustuttiin karttojen avulla, miltä suunnittelun kohteena ollut alue näyttää nykyhetkellä. Seuraavalla oppitunnilla lähdettiin karttojen kanssa valokuvaamaan aluetta. Retkellä tarkasteltiin, minkälainen alueesta on oikeasti syntynyt kaupunkisuunnittelun tuloksena.

Teksti: Rami Ratvio.