admin

Mikä määrää ionin koordinaatioluvun?

Siirtymämetallit muodostavat komplekseja. Metalli-ioni toimii keskusatomina ja liittyneitä ryhmiä kutsutaan ligandeiksi. Kullakin metalli-ionilla on taipumus sitoa tietty määrä ligandeja eli sillä on tietty koordinaatioluku. Mikä määrää koordinaatioluvun, mistä sen saa selville ja voiko samalla metalli-ionilla olla useita koordinaatiolukuja?

Koordinaatiolukuun vaikuttaa ainakin keskusatomin koko, varaus ja elektronikonfiguraatio sekä ligandin/ligandien muoto, varaus ja koko. Samalla metalli-ionilla voi olla useita koordinaatiolukuja. Esimerkiksi kupari(I):llä on tyypillisesti joko koordinaatioluku 2 tai 4 ja kupari(II):lla joko koordinaatioluku 4 tai 6. Koordinaatioluvut 4 ja 6 ovat juuri tyypillisimpiä siirtymämetallien koordinaatiokemiassa.

Hopean puhdistaminen kemiallinen reaktio?

Onko hopean puhdistuksessa, jossa käytetään ruokasuolaa, vettä ja foliota, kyse kemiallisesta reaktiosta? Sopiiko tämä hopeoidulle tinalle?

Hopean puhdistuksessa on kyse kemiallisesta reaktiosta. Hopea voidaan puhdistaa elektrolyyttisesti esimerkiksi käyttämällä juuri mainitsemiasi ruokasuolaa, vettä ja alumiinifoliota. Puhdistettava hopeaesine asetetaan astiaan, jonka pohjalle laitetaan alumiinifoliota ja liuoksena käytetään suola-vesiliuosta. Hopeaesine puhdistuu, koska tapahtuu reaktio, jossa epäjalompi alumiini hapettuu ja jalompi hopea pelkistyy.

Puhdistusmenetelmä on suunniteltu hopeaesineille, mutta se lienee turvallinen tapa myös hopeoitujen esineiden puhdistukseen. Hopeoitujen esineiden pinnalla oleva hopeakerros on niin ohut, että esimerkiksi hankaustahnojen käyttöä ei suositella. Lisätietoa hopeaesineiden puhdistuksesta voi kysyä kultasepänliikkeistä.

 

Appelsiinimehun vaikutus täysjyväriisin kypsymiseen

Vaikuttaako appelsiinimehu täysjyväriisin kypsymiseen? Teimme jälkiruokaa, johon oli tarkoitus kypsentää riisiä ja yritimme kypsentää sen 1/3osa appelsiinimehua ja 2/3osa vettä ja höyrykypsennyksellä uunissa. Normaalisti riisi kypsyy n. 40-50min, mutta tässä tapauksessa pidimme n. 2h riisiä uunissa. Onko appelsiinimehun hapokkuudella jotain tekemistä tämän kanssa ja miten ks.ilmiö on edes mahdollinen? Ja johtuko ilmiö täysjyväriisistä vai olisiko näin käynyt, vaikka olisimme käyttäneet muitakin riisejä?

Täysjyväriisistä on poistettu vain jyvän uloin kuorikerros, jolloin sen kypsennysaika on pidempi kuin esimerkiksi puhdistetun riisin. Kasvisten, myös riisin, kypsennykseen voi vaikuttaa keittoliuoksen happamuus. Riisi koostuu tärkkelysjyväsistä, jotka paisuvat ja pehmenevät keittäessä. Happamassa liuoksessa pehmeneminen tapahtuu hitaammin kuin neutraalissa liuoksessa.

Tapahtuisiko ilmiö myös muiden riisilaatujen kanssa, selviää kokeilemalla eri riisilaatuja. Jos haluaa pelata varman päälle, kannattanee käyttää puhdistettua riisiä ja lisätä appelsiini (esimerkiksi paloina) vasta kun riisi on kypsää.

Lähteitä:

  • McGee, H. (2004). On Food and Cooking – The Science and Lore of the Kitchen. New York: Scribner.

Sokerin vaikutus teen jäähtymiseen

Miksi tee pysyy kuumempana silloin, kun siihen ei sekoita sokeria? Miten sokeri siis vaikuttaa kuumassa juomassa?

Teetä, johon sekoittaa sokeria usein hämmentää, jolloin tee jäähtyy nopeammin. Hämmentämisestä huolimatta tee, johon on sekoitettu sokeria, jäähtyy joka tapauksessa nopeammin kuin tee, johon ei ole sekoitettu sokeria.

Tämä johtuu siitä, että sokerin liukeneminen teehen sitoo lämpöä eli on kyse endotermisesta reaktiosta. Endotermisen reaktion liukenemisentalpia eli liukenemisessa vapautuva energian muutos on positiivinen. Aineesta riippuen liukenemisentalpia voi olla negatiivinen tai positiivinen. Tavallisella pöytäsokerilla, sakkaroosilla, liukenemisentalpian arvot ovat positiivisia.

Jaana Herranen
Kemian laitos, Helsingin yliopisto.

 

Pajujen salisylaattipitoisuudet

Voiko kotikonstein mitata pajujen salisylaattipitoisuuksia?

Kysymyksestä ei käynyt ilmi kysyjän mielessä ollut salisylaattien käyttötarkoitus, mutta oletettavasti kiinnostuksen kohteena on rohdoskäyttö. Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet salisylaattipitoisten kasvirohdosten olevan tehokkaita monenlaisten oireiden ja sairauksien hoitoon. Rohdosvalmisteiden saaminen markkinoille kuitenkin edellyttää pitkäaikaista tutkimusta ja tuotekehitystä. Koska kohderyhmä on kapea ja kasvipohjaisten rohdosvalmisteiden markkinat ovat pienet, ala kehittyy harmillisen hitaasti. Toivottavasti tämä vastaus tuo kuitenkin jotakin apua tiedontarpeeseen:

Pajun salisylaattipitoisuuden mittaamiseen ei ole olemassa luotettavaa kotikonstia, vaan luotettava määritys voidaan tehdä ainoastaan laboratoriossa. Pajun kuoressa ja lehdissä olevat salisylaatit voidaan esim. uuttaa hienonnetusta näytteestä metanoliin ja tutkia sitten salisylaattien pitoisuudet uutteesta nestekromatografilla. Salisylaattiyhdisteet hajoavat helposti näytteen käsittelyssä. Useimmat työvaiheet on siksi tehtävä nopeasti ja vakioiduissa olosuhteissa. Tämän vuoksi kotikäyttöön tarkoitetun pikatestin kehittäminen on haasteellista.

Pajun käyttö rohdoksena on osattu jo kauan. Vanhimmat tiedossa olevat dokumentit pajun lääkekäytöstä ovat 4000 vuoden takaa – assyrialaiset kuvasivat tuolloin pajurohdosten valmistamisen savitauluissaan, jotka ovat säilyneet tähän päivään. Vanha ohje pajurohdosten valmistamisesta kuvataan myös egyptiläisen lääketieteen historian helmessä, papyrukselle kirjoitetussa Ebersin käärössä, joka on peräisin 1500-luvulta (eaa). Suomalaisessa kansanlääketieteessä pajun käyttöä on kuvannut mm. Lönnrot.

Aistinvarainen havainnointi lienee pitkään ollut ainoa keino valita sopivimmat kasvit ja kasvinosat rohdosten valmistamista varten. Pajun ja muiden salisylaatteja sisältävien kasvien tiedetään olevan karvaan makuisia. Pajunkuorta pureskellessa makuaistimet kuitenkin kohtaavat useita muitakin vahvoja elämyksiä. Pajujen sisältämät tanniinit ja parkkiaineet saavat monen maistajan makunystyrät kipristelemään. Harjaantunut maistaja voisi todennäköisesti kuitenkin erottaan salisylaattien karvauden lehtiä pureskellessaan.

Nykytiede on osoittanut, että salisylaattiyhdisteiden pitoisuudet vaihtelevat pajulajeittain. Salisylaattiprofiilia voidaan käyttää kemotaksonomisena luokitteluperusteena pajujen tutkimisessa. Kotikäyttöön kerättävien pajurohdosten valinnan perusteeksi voisi siis riittää lajintunnistus. Mustuvapajun (Salix myrsinifolia) on ajateltu sopivan rohdoskäyttöön, sillä sen kuoren ja lehtien tiedetään sisältävän kohtalaisesti salisylaatteja. Lehdistä on mitattu 2-7 mg/g pitoisuuksia salisiinia ja 50-160 mg/g salikortiinia. Kuoressa näiden salisylaattien pitoisuudet ovat pienemmät. Laji esiintyy koko maassa ja se on Etelä- ja Keski- Suomessa yleinen. Lisäksi se on helppo tunnistaa lehden muodon ja korvakkeiden koon perusteella. Mustuvapajulle ominaista on tumman läiskän syntyminen lehden keskiosaan kuivattaessa.

Koska pajun salisylaattien ja muiden yhdisteiden pitoisuutta ei voida kotikonstein tarkasti määrittää, on sen rohdoskäytössä oltava varovainen. Liiallinen ja pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa terveysriskin. Aspiriiniallergikoille paju ei myöskään sovi. Annostelun pohjana voinee käyttää pitkään kokemukseen perustuvaa tietoa pajurohdosten käytöstä kansan- ja luonnonlääketieteessä.

Lähteitä:

  • Heiska, S. (2009). Herbal willow – 4000 years of relief for fever, headache and rheumatic pain. In: Awaad, A., Govil, J., Singh, V. (eds.), Recent Progress in Medicinal Plants. Studium Press. USA. (Uudehko review pajun rohdoskäytöstä ja mahdollisuuksista.)
  • Julkunen-Tiitto, R. (1989). Phenolic constituents of Salix: a chemotaxonomic survey of further Finnish species. Phytochemistry 28:2115-2125. (Perustavaa laatua oleva tutkimus suomalaisten pajulajien salisylaattipitoisuuksista.)

Susanne Heiska, projektipäällikkö
Metsäntutkimuslaitos, Savonlinna

Tiede lähtee pienestä

Eilisiltana Helsingin yliopiston Tiedekulmassa kävi iloinen vipinä, kun 3–6-vuotiaat tiedemiehen ja -naisen alut, Pikku-Jipot, tutkivat matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian ilmiöitä. Käsillä oli historiallinen hetki, sillä LUMA-tiedekerhotoimintaa järjestettiin ensimmäistä kertaa näin pienille lapsille.

Kitaraasoittava Jippo, Haltija, Peppi ja Kiltti Lohikäärme johdattivat alle kouluikäiset lapset matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian pariin väri-teeman kautta. Ensimmäisen Pikku-Jipot-tiedekerhon kokoontumiskerran tavoitteina olivat havaitsemisen, luokittelun ja käden taitojen harjaannuttaminen sekä kannustaminen kysymysten tekemiseen.

Aivan aluksi kuitenkin köllöteltiin hetki säkkituoleilla ja tutustuttiin toisiin hauskan laulun avulla sekä otettiin tietysti yhteys Kärrynpyörän galaksiin, josta käsin Professori Kuperkeikka antoi lapsille kolme tutkimustehtävää.

Pikku-Jipot-kerho on pilottihanke, jonka myötä Valtakunnallisen LUMA-keskuksen lapsille suunnattu Jippo-toiminta laajenee entistä selkeämmin myös alle kouluikäisiin lapsiin. Kyseessä on Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan alainen toiminta, joka pohjautuu tutkimustietoon. Alakouluikäisille lapsille Jippo-toimintaa on järjestetty jo vuosia ja hyviä kokemuksia ja käytänteitä hyödynnetään nyt myös nuorempien lasten kanssa.

“Lapsilla on luontainen kyky tutkia, ihmetellä ja kysyä hyviä kysymyksiä. On tärkeää tarjota heille oivaltamisen ja onnistumisen iloa matematiikasta, luonnontieteistä ja teknologiasta. Lapsena saadut positiiviset tunnekokemukset kantavat pitkälle”, toteaa Pikku-Jipot kerhoidean äiti, Valtakunnallisen LUMA-keskuksen johtaja, professori Maija Aksela.

Akselan lisäksi kerhon ohjausryhmässä toimivat opettajataustaiset tohtorikoulutettavat Jenni Vartiainen ja Mari Juuti-Aho. Myös kerho-ohjaajat Veli-Matti Ikävalko (Jippo), Tiina Romu (Kiltti Lohikäärme), Armi Hopea (Haltija) ja Petra Raivonen (Peppi) ovat matemaattis-luonnontieteellisen opettajankoulutuksen saaneita tai opiskelemassa opettajaksi.

Jippo tarinoi ja Kiltti Lohikäärme ja lapset kuuntelevat.

Vaikka kerhon tarkoituksena on tarjota lapsille mielekästä puuhaa tutkimisen parissa, on toiminnalla myös kauaskantoisempia tavoitteita. Lasten ja nuorten kiinnostuksen puute matemaattis-luonnontieteellisiä aineita kohtaan on kansainväliselläkin tasolla todettu ongelma, joka vaatii toimenpiteitä.

Pikku-Jipot -tiedekerhossa kiinnostusta tuetaan oivaltamisen, tekemisen ja onnistumisen ilon kautta. Toiminnassa huomioidaan lapsen ikä, kiinnostuksen kohteet ja turvalliset toimintatavat.

Ensimmäisen kerhokerran väri-teema tarjosi kaikille kaikille lapsille onnistumisen kokemuksia. Kotiinvietäväksi pienet kerholaiset saivat omat pipetit ja tehtävän tutkia, kuinka monta vesipisaraa mahtuu teelusikkaan. Tehtävä johdattaa lapset seuraavan kerhokerran vesi-teeman pariin.

Kaikkiaan kerho kokoontuu Tiedekulmassa viisi kertaa. Muita teemoja ovat muodot, olomuodot ja tiheys. Kuudes kerhokerta järjestetään Helsingin yliopiston observatorion yleisökeskuksessa ja teemana on silloin avaruus.

Pikku-Jipot-kerhon ensimmäinen kokoontuminen sai myös ansaittua julkisuutta ja paikalla oli Kymmenen uutisten loppukevennyksen toimittaja ja kuvaaja. Lasten riemusta ja heidän vanhempiensa tyytyväisistä ilmeistä päätellen kerho oli myös erittäin onnistunut. “Tämä on ensimmäinen harrastus, josta poika ei halunnut lähteä kesken pois”, tuli yksi isä toteamaan kerhon päätteeksi.

“Tutkimisen iloa ja riemua riitti paljon. Näistä Pikku-Jiposta kuulemme vielä!”, Aksela lisää.

Katso lisää valokuvia ensimmäiseltä kerhokerralta. Tiedettä lapsille tarjoaa myös Jippo-verkkolehti osoitteessa www.ejippo.fi.

Teksti ja kuvat: Elisa Lautala.

Kaasulakien nimeäminen

Eri lähteitä tutkiessani olen törmännyt omituiseen ilmiöön kaasulakien nimeämisen saralla. Järjestelmällisesti näyttää suomenkielisissä oppikirjoissa olevan Charlesin laki p = kT, jossa k vakio. Kun taas englanninkielisissä julkaisuissa Charlesin laki olisi V = kT, jossa k vakio. Vastaavasti suomenkielisissä oppikirjoissa Gay-Lussacin laki on V = kT, kun taas englanninkielisissä julkaisuissa p = kT. Mistä tämä ero lakien nimeämisessä johtuu? Historia? Käännöskukkanen?

Nk. tilavuuksien lain (V = kT) julkaisi Joseph Louis Gay-Lussac vuonna 1802. Hän käytti Jacques Charlesin julkaisematonta dataa vuodelta 1787. Gay-Lussac itse nimesi lain Charlesin mukaan. Esimerkiksi Suomessa laki tunnetaan yleensä Gay-Lussacin lakina, Saksassa Gay-Lussacin 1. lakina, kun taas Britanniassa yhä melko usein Charlesin lakina.

Nk. painelain (p = kT) periaatteet löysi alunperin Guillaume Amontons, joka vuosina 1700-1702 havaitsi, että vakiotilavuuksisen ja -massaisen kaasun paine on lämpötilariippuvainen. Tätä lakia kutsutaan esimerkiksi Suomessa usein Charlesin laiksi, Saksassa Gay-Lussacin 2. laiksi ja Britanniassa pelkästään Gay-Lussacin laiksi. Yleiset nimet ovat sinänsä harhaanjohtavia, että Gay-Lussac julkaisi alunperin tutkimuksensa (Charlesin datan pohjalta) nimenomaan tilavuuden ja lämpötilan riippuvuudesta, ei paineen ja lämpötilan riippuvuudesta.

Tämä selostus pohjautuu englanninkielisen Wikipedian tietoihin. Eri fyysikot lienevät suosineen eri nimityksiä, jotka ovat sitten heidän kulttuuripiireissään/kielialueillaan vakiintuneet fysiikan kielenkäyttöön.

Kestävä kemia ja virtuaaliset ympäristöt tutuksi! Kemian opetuksen päivät lähenevät

Kahdeksannet valtakunnalliset kemian opetuksen päivät järjestetään 21.-22.3. Helsingin yliopiston kemian laitoksella sekä Kemian päivien & ChemBio-messujen yhteydessä Pasilan Messukeskuksessa. Aiheena ovat kestävä kemia ja virtuaaliset oppimisympäristöt.

Valtakunnalliset kemian opetuksen päivät tähtäävät tulevaisuuteen. Uutta opetussuunnitelmaa valmistellaan ja kestävän kehityksen sekä erityisesti kestävän kemian rooli on ajankohtainen. REACH-asetus on tullut voimaan ja monia opettajia askarruttavat nämä viisi kirjainta.

Nämä uudet tuulet asettavat kemian opettajan uuteen tilanteeseen, joka tulee ottaa paremmin mahdollisuutena kuin rajoituksena. Itseasiassa kestävä kemia mahdollistaa täysin uuden kontekstin kemian opetuksen aihealueiden kirjoon. Siitä nousee tuore näkökulma kemian oppisisältöihin.

Toisena aihealueena ovat virtuaaliset oppimisympäristöt. TVT on ollut osana tiedeopetusta jo yli parikymmentä vuotta. Uudet oppimisalustat, interaktiivisuus ja tablettien käyttö avaa uusia ovia.

Kolmantena aihealueena on koulu-yritys -yhteistyö. Lähtökohtana on vanha, mutta aina ajankohtainen motivointikeino: tutustutaan kemiaan juuri siellä, missä sitä käytetään. ChemBio -messuosuus on osa Kemian päiviä ja järjestetään yhteistyössä Suomalaisten kemistien seuran kanssa.

Ohjelma on suunnattu kaikille kemiaa opettaville varhaiskasvatuksesta yliopisto-opetukseen. Koulutus on maksuton ja osa perjantain työpajoista on Opetushallituksen rahoittamia.

Kemian opetuksen päivien oppimateriaali- ja posterinäyttely

Päiville voi ilmoittautua vielä posterinesittäjäksi tai oppimateriaalin näytteilleasettajaksi. Voit tuoda esille päivien pääaiheisiin tai muuhun kemian opetukseen liittyviä hankkeita, projekteja tai kokeiluja eri asteilla. Esitykset voi tehdä suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Ole yhteydessä koordinaattoriin, niin saat tarkemmat ohjeet.

Kaikista esityksistä – myös postereista – on mahdollista kirjoittaa LUMAT-verkkolehden (ks. uusin numero) kemian opetuksen teemanumeroon artikkeli suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.

Ohjelma, lisätiedot ja ilmoittautuminen »

Voit ilmoittautua joko molempiin päiviin, vain toiseen tai osaan päivästä.

Vuorovaikutuksen, jakamisen ja yhdessä tekemisen iloa!

Vuosi 2013 tuo mukanaan uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia ja avauksia. Kansallinen LUMA-toiminta vahvistuu ja vaikuttaa entistä laajemmin Suomessa ja kansainvälisesti. Opetussuunnitelmatyö, toiminnallinen matematiikka, tilastotieteen vuosi, globaalit ympäristöhaasteet ja suomalainen osaaminen näkyvät erityisesti vuoden toiminnassa eri puolilla Suomea.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille lukijoille!

Kriisi voi olla uusi alku ja uutta luova voima, kuten tällä viikolla alkavilla Tieteen päivilläkin korostetaan. Huonoina aikoina on tärkeä katsoa pitemmälle ja eteenpäin. Vahva suomalainen yhteisöllisyys on silloin erityinen voimavara. Tiivis yhteistyö kaikkien toimijoiden, esimerkiksi kotien, koulujen, opetushallinnon, korkeakoulujen, yliopistojen, yritysten, järjestöjen, tiedekeskusten, museoiden sekä median välillä on keskeistä LUMA-toiminnassa.

Yhdistämällä vahvuuksiamme ja erilaisuuksiamme tuotamme luovasti uusia mahdollisuuksia lapsille ja nuorille eri puolilla Suomea. LUMA on ennen kaikkea kansallinen ja kansainvälinen yhteistyö- ja vuorovaikutusfoorumi, jossa kaikilla halukkailla on mahdollisuus toimia: ideoida, jakaa, tuottaa yhdessä tekemisen kautta oivaltamisen ja onnistumisen iloa ja elämyksiä sekä tukea eri asteilla varhaiskasvatuksesta ammatilliseen koulutukseen ja yliopistoihin toimivien opettajien – tulevaisuuden tekijöiden – arvokasta työtä ja elinikäistä oppimista. Lasten, nuorten ja opettajien ’äänen’ kuuleminen ja suunnitteluun sekä toteutukseen mukaan ottaminen on avainasemassa hyviin tuloksiin. Kysymyksillä ja ihmettelyllä hyvässä vuorovaikutuksessa syntyy uutta!

Jakamisen ja yhdessä tekemisen iloa

Pyrimme LUMA-toiminnassa ”katsomaan pitemmälle” strategian kautta, jonka on laatinut 21-jäseninen kansallinen LUMA-neuvottelukunta. Seuraavat teemat näkyvät erityisesti lähivuosien toiminnassa:

1. LUMA-toiminnan vakiinnuttaminen koko Suomessa; toimijoiden omat ja yhteiset toimintamallit, verkostoituminen sekä resurssien hankkiminen

2. LUMA-aineiden opiskelumahdollisuuksien tunnetuksi tekeminen ja työelämätuntemuksen lisääminen

3. Lahjakkuuden huomioiminen, kiinnostuksen herättäminen ja kykyjen mukaisen oppimisen tukeminen

4. Tyttöjen kannustaminen LUMA-aineissa, tasa-arvon edistäminen ja syrjäytymisen torjuminen

Vuorovaikutuksen, jakamisen ja yhdessä tekemisen ilo ovat toiminnan keskiössä, ja niitä vahvistetaan entisestään tänä vuonna jo hyväksi havaittujen sekä muun muassa tammikuun uutiskirjeessä mainittujen uusien avauksien (esim. viikon paras opetusvinkki, video tai valokuva sekä LUMAT-lehti) kautta. Suuren ikäluokan jäätyä tai jäädessä eläkkeelle toivomme, että myös arvokas hiljainen tieto ja kokemus saataisiin mahdollisimman hyvin opettajien, tulevien opettajien sekä kehittäjien käyttöön.

Toivomme tänäkin vuonna aktiivista vuorovaikutusta eri toimijoiden kesken. Ole rohkeasti yhteydessä toiveiden, ideoiden tai uusien avausten merkeissä.

Suomalainen osaaminen tutuksi

Erityisesti seuraavat neljä aihetta näkyvät tänä vuonna kaikessa LUMA-toiminnassa eri puolilla Suomea: opetussuunnitelmatyö, opiskelun ja oppimisen arvioinnin kehittäminen, toiminnallinen matematiikka, tilastotiede, globaalit haasteet – energia, ravinto ja vesi – sekä suomalainen osaaminen: keksinnöt ja innovaatiot sekä niiden historia.

Tuomme yhdessä eri tavoin esille suomalaisia esikuvia, osaamista, luovuutta ja innovaatioita sekä opiskelu- ja työmahdollisuuksia. Tavoitteena on vahvistaa monipuolisia työtapoja käyttämällä kaikkien lasten ja nuorten – tulevien päättäjien – yleissivistystä suomalaisesta osaamisesta, osaajista ja alan kulttuurista historiasta nykypäivään sekä työelämän tuntemusta. Suomessa osataan ja osaajille on erilaisia mahdollisuuksia eri puolilla Suomea!

Uskomme, että omien suomalaisten juurien tunteminen tuo itseluottamusta, uskoa omaan osaamiseen, tulevaisuuteen ja suomalaisiin opiskelu- ja työmahdollisuuksiin sekä on hyvä pohja myös jatkossa yhä tärkeämpään kansainväliseen vuorovaikutukseen. Olennaista on myös tietää, mitä Suomessa tutkitaan, mitä jo tiedetään ja mitä ei tiedetä. Varsinkin se, mitä ei tiedetä, voisi innostaa nuoria entistä enemmän myös tutkijan uralle. Vuonna 2013 tavoitteena on järjestää pilottina Tiede-TET sekä opettajille että oppilaille jo hyväksi havaittujen toimintamuotojen rinnalla resurssien salliessa.

Tutkimus ja tutkimuspohjainen opetuksen kehittäminen on keskeistä LUMA-työssä, ja pyrimme entistä enemmän vahvistamaan LUMA:n kehittämis- ja tutkimustoimintaa. Jos sinulla on mielessä jokin idea, johon toivoisit kehittämis- ja tutkimushankkeen (esim. opinnäytetyöyhteistyötä), niin ole aktiivisesti yhteydessä allekirjoittaneeseen tai muihin alan toimijoihin.

Avaamme nyt kansallisen ja kansainvälisen LUMAT-lehden vahvistamaan tutkimuspohjaista opetusta. Lehdessä jaetaan erityisesti suomalaisia luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian opetuksen parhaita käytäntöjä ja alan opetuksen tutkimusta suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi varhaisopetuksesta korkeakouluihin. LUMAT on tarkoitettu vuorovaikutusfoorumiksi eri asteiden opettajille, tuleville opettajille, tutkijoille ja yhteistyötahoille Suomessa sekä ulkomailla (ks. tarkemmin uutiskirjeestä). LUMAT on 8. Valtakunnallisen LUMA-keskuksen perustama verkkolehti.

Juhlavuonna uusia avauksia ja tapahtumia

Vuodet LUMA-toiminnan vilskeessä ovat vierineet nopeasti. Tänä vuonna vietämme juhlavuotta: siitä on 10 vuotta, kun Valtakunnallinen LUMA-keskus perustettiin. Toiminta on vahvistunut erityisesti vuodesta 2010 lähtien kansallisen LUMA-verkoston perustamisen myötä. Nyt aktiivisessa toiminnassa Suomessa on jo yhteensä 9 LUMA-keskusta ja 10. keskus avataan tänä juhlavuonna!

Juhlistamme vuotta monin eri tavoin. Järjestämme esimerkiksi maksuttomia LUMA-seminaareja opettajille (seuraava 15.1.), kansainvälisen ISSE-symposiumin kesällä sekä Valtakunnalliset LUMA-tiede- ja teknologiapäivät LUMA-viikolla marraskuussa. Uutena toimintamuotona alkavat 3-6-vuotiaille tarkoitetut pikku-Jipot-tiedekerhot. LUMA Sanomissa ja tulevissa uutiskirjeissä kerromme lisää vuoden uusista avauksista ja materiaaleista.

Viime vuonna syntymäpäivälahjoituksina LUMA-rahastoon tulleita varoja käytämme aktiivisten opettajien ja muiden LUMA-toimijoiden palkitsemiseen (ks. tarkemmin uutiskirjeestä). Otamme edelleen vastaan pienempiä ja isompia lahjoituksia eri kohteisiin.

Paljon iloa on yhdessä ja talkoohengessä saatu aikaiseksi, mutta haasteita riittää edelleen. Edelleenkin liian harva nuori valitsee näiden aineiden opiskelun huolimatta niiden osaamisen suuresta vaikutuksesta hyvinvointiin, yhteiskuntaan ja ympäristöön. Suomi tarvitsee jatkossakin lisää taitavia ja osaavia opiskelijoita eri aloille ja eri puolille maata. Koska unelmat kannattaa sanoa aina ääneen, niin toiveenamme olisi saada aktiivisen kansallisen LUMA-verkoston toiminta vakiintumaan eri puolille Suomea ja saada sille sen tarvitsemat perusresurssit (vähintään 2,5 miljoonaa euroa/vuosi). Tähän asti toimintaa on toteutettu pääosin määräaikaisten rahoitusten turvin ja uusiin tarvittaviin avauksiin on käytettävissä niukasti resursseja. Toivotaan, että unelma toteutuu vuonna 2013!

Vuorovaikutuksen, jakamisen ja yhdessä tekemisen iloa kaikille!

Tieteen Päivillä tavataan ja torstaina 10.1. on mahdollisuus tavata allekirjoittanut Kansalliskirjastossa tiedekirjojen äärellä! Muista myös päivien verkkolähetykset.

Iloisin yhteistyöterveisin,

Maija Aksela
Kansallisen LUMA-neuvottelukunnan puheenjohtaja
Valtakunnallisen LUMA-keskuksen johtaja, Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
maija.aksela@helsinki.fi
puh. 050-5141450

TEKNOKAS-kemianluokka palvelee Kokkolassa

Centria-ammattikorkeakoulun ja Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen yhteisessä kemian laboratoriossa toimii TEKNOKAS-kemianluokka, joka on Keski-Pohjanmaan LUMA-keskuksen toimintaa Kokkolassa.

TEKNOKAS-kemianluokan toiminnan takana on TUKEMIA-hankkeen ja Teknologiakasvatuksen keskus TEKNOKKAAN välinen yhteistyö. Yhteistyö lähti käyntiin TUKEMIA-hankkeen 8.4.2010 pidetyn aloitusseminaarin yhteydessä. Toimintaa jatketaan TUKEMIA-hankkeen jälkeen Keski-Pohjanmaan LUMA-keskuksen toimesta. TEKNOKAS-kemianluokan toiminta on jatkoa toiminnalle, jota Centria-ammattikorkeakoulun kemian laboratoriossa on harjoitettu jo vuodesta 2001 lähtien.

TEKNOKAS-kemianluokka palvelee esikouluja, peruskoulun alaluokkia, yläluokkia ja lukioita sekä ammatillista kemian ja kemiantekniikan opetusta. Tavoitteena on kehittää kemian ja kemiantekniikan tutkivaa opetusta ja oppimista sekä tukea positiivista kuvaa kemiasta. Toimintaa ohjaa valtakunnallisten opetussuunnitelmien mukainen tutkimuksellinen ja kokeellinen laboratoriotyöskentely, jossa hyödynnetään innovatiivisesti oppilaiden arjesta nousevia kemian sisältöjä ja sovellutuksia. Oppilaille tarjotaan ongelmia ratkaistaviksi ja heitä kannustetaan kekseliäisyyteen turvallisuusnäkökohtia unohtamatta.

TEKNOKAS-kemianluokka tarjoaa toiminnallisia opintovierailuja kemian kiinnostavaan maailmaan aidossa tutkimuslaboratorioympäristössä, jossa jopa nanomaailma älymateriaaleineen tulee vastaan. Opintovierailun aihepiiri suunnitellaan opettajan kanssa tukemaan oppilasryhmän opetuksen tavoitteita sisällöllisesti ja menetelmällisesti. Opintovierailulle suunnitellaan tarpeen mukaan erilaisia tutkimustehtäviä, kokeellista työskentelyä laboratoriossa, tutustumista tutkimus- ja opetuslaboratorioihin, yleisesittelyä tai esittelykierros Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa ja Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa.

Opiskelijaryhmille suunnattujen toiminnallisten opintovierailujen lisäksi kaikkien asteiden opettajien kuin myös yläkoulun ja lukion oppilaiden on mahdollista tulla muutaman päivän työelämän tutustumisjaksolle eli TET-jaksolle. Myös lukio- ja perusopetuksen oppilaiden omien pienten tutkimusprojektien tekeminen tutkijaryhmissä tutkijoiden opastuksella on mahdollista. Ammatillisen puolen opiskelijat voivat myös tehdä harjoitteluaan ja opinnäytetöitään tutkijoiden tutkimusprojekteissa.

Teksti: Maija Rukajärvi-Saarela.