Toinen valtakunnallinen matematiikan opetuksen päivä järjestettiin 4.6.2013 Kumpulan tiedekampuksella Helsingissä. MatO-päivä tarjosi huippuasiantuntijoiden luentoja, oppimisen iloa työpajoissa, vilkkaita paneelikeskusteluja ja verkostoitumista kollegoiden ja tutkijoiden kanssa.

Matematiikan opetuksen päivä houkutteli lähes kaksisataa osallistujaa Helsingin yliopistoon Kumpulan kampukselle. Kiinnostavilla luennoilla ruodittiin mm. opetuksen kehittämisen haasteita, matematiikan oppimisvaikeuksia ja matematiikan ylioppilaskokeen tulevaisuutta. Paneelikeskustelussa puolestaan kipinöi herkullinen vastakkainasettelu perinteisen oppikirjan ja avointen verkko-oppikirjojen ja -materiaalien välillä.

Yleisö oli päässyt osallistumaan MatO-päivän suunnitteluun mm. ehdottamalla ennakkoon puhujia ja työpajaideoita, mikä näkyi ohjelman monipuolisuudessa. Puhujille oli saanut myös esittää kysymyksiä ja aihetoiveita etukäteen.

Erityispedagogiikan dosentti Pirjo Aunio avasi keskustelua matematiikan oppimisvaikeuksista. Tutkimusta mm. Ajatellaan-hankkeessa toteuttava Aunio toi esille näkökulmia siihen, millaista on matematiikan oppimisvaikeuksista kärsivän nuoren elämä ja millaisilla toimilla opettaja voi heidän oppimistaan tukea. Aunio esitti luennolla belgialaisen Ghentin yliopiston tutkijoiden ajatuksia herättävän, nuorten kokemuksiin pohjautuvan dokumentin dyskalkuliasta. Dyskalkulia on matematiikan oppimisvaikeuksien kirjon äärimmäinen muoto, jonka neuropsykologi voi diagnosoida testien perusteella.

Ghentin yliopiston tutkijoiden dokumentin Divided by Numbers –studying with dyscalculia voi katsoa täältä.

Lisämateriaaliksi Aunio suositteli Lukimat-sivuston tarjoamaa tietoa matematiikan oppimisvaikeuksista, matematiikan taitojen kehityksestä ja välineitä oppimisen pulmien tunnistamiseen ja oppimisen seurantaan.

Mihin matematiikan ylioppilaskoe on matkalla?

Professori Peter Hästö Oulun yliopistosta antoi yleisön kurkistaa matematiikan ylioppilaskokeen tulevaisuuteen esittelemällä mm. ideoita ja esimerkkejä uudentyyppisistä tehtävistä.

Hästö toimii matematiikan ylioppilaskokeen kehittämis- ja seurantaryhmän puheenjohtajana. Hän ei ennustanut kokeen tulevaisuutta kristallipallosta, mutta vihjaisi kaksiosaisen kokeen olevan todennäköinen kehityssuunta. Kaksiosaisessa matematiikan ylioppilaskokeessa ilman apuvälineitä kuten laskinta ja taulukkokirjaa tehtävä osa testaisi rutiiniosaamista. Toisessa osassa apuvälineet olisi sallittu ja ongelmalähtöiset kysymykset vaatisivat syvempää osaamista ja ymmärtämistä.

Hästön luennolla keskusteltiin myös matematiikan ylioppilaskokeen sähköistämisestä: sallittavasta välineistöstä, ohjelmistosta ja mahdollisista haasteista. Matematiikan sähköisen kokeen testaus alkaa vuonna 2016 ja koko maassa se on tarkoitus ottaa käyttöön keväällä 2019.

Sähköisen ylioppilaskokeen kehittämisen tiedotuskanavana toimii www.digabi.fi.

Matematiikan opetuksen päivän järjestivät Helsingin yliopiston Valtakunnallinen LUMA-keskus ja sen osana matematiikan ja tilastotieteen laitoksella toimiva Summamutikka-keskus.

Mukana MatO-päivää tukemassa olivat E-math-hanke, EL Early Learning Oy, Laskentaväline Oy, MFKA-Kustannus Oy, Taloudellinen tiedotustoimisto TAT ry, Tekniikan akateemiset TEK ry, Terra Cognita Oy, Tevella Oy ja Tilastokeskus.

Tunnelmia MatO-päivästä »

Teksti: Maija Pollari.

Mustakiven ala-asteen koululla havaittiin viime keväänä, että koulun ilmapiiri ei ollut paras mahdollinen ja kahnauksia syntyi helposti. Koulun ilmapiiriä haluttiin kehittää parempaan suuntaan. Yhdeksi keinoista valittiin peliohjelmointikerho.

Vuosaarelainen Mustakiven ala-asteen koulu on mukana iNNOSTU! -työryhmässä, jonka tavoitteena on lisätä koulujen digiosaamista ja oppilaiden osallisuutta kouluympäristössä. Työryhmässä yhteistyötä tekevät mm. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen Inno-hanke ja opetusviraston YKÄ-hanke sekä osana Valtakunnallista LUMA-keskusta toimiva tietojenkäsittelytieteen Linkki-resurssikeskus.

Yhteistyön puitteissa Linkki on järjestänyt useita suosittuja ohjelmointikerhoja ja -leirejä ja mm. pyörittänyt tietotekniikan valinnaisainetta Torpparinmäen peruskoulussa. Seuraavassa tutustutaan tarkemmin Mustakiven peliohjelmointikerhoon, jonka tavoitteena oli lisätä yhteisöllisyyttä ja parantaa oppilaiden välisiä suhteita koulussa.

Kerho aloitti toimintansa koululla tänä keväänä ja Linkin kautta kerhoon saatiin Scratch-ohjelmoinnin taitava ohjaaja Jenna Tuominen. Kerho kokoontui keväällä 5 × 90 min ja ohjaajan lisäksi paikalla oli aina kolme koulun opettajaa: Pekka Hummelin, Jyrki Karjalainen ja Markku Haapaniemi.

Opettajat kutsuivat kerhoon toisaalta sellaisia oppilaita, joiden arvelivat hyötyvän kerhosta ja toisaalta oppilaita, joiden tiedettiin olevan aiheesta kiinnostuneita. “Pelikerhon maine myös levisi, ja kyselyjä alkoi tulla, josko kerhoon pääsisi mukaan”, Jyrki Karjalainen kertoo.

Pian kerholla havaittiin olevan toivotun kaltaisia positiivisia vaikutuksia: Jyrki Karjalainen kuvailee joidenkin oppilaiden itsetunnon kasvaneen silminnähden, kun nämä pääsivät esittelemään omia internetissä esillä olleita projektejaan luokkatovereilleen. “Lisäksi yleensä hiljaisemmat oppilaat kommunikoivat toistensa kanssa tavallista enemmän eikä kerhossa riidelty tai tapeltu, vaikka mukana oli myös paljon vauhdikkaita persoonia”, Karjalainen kertoo.

Kokemukset sekä Scratch-ohjelmoinnista että kerhosta olivat niin hyvät, että opettajista Pekka Hummelin innostui opiskelemaan ja kokeilemaan peliohjelmointia myös tavallisen koulupäivän puitteissa. Lisäksi Mustakiven ala-asteen koululla pystyttiin toteuttamaan toinen pelikerho tänä keväänä, kun kerhorahoitus saatiin järjestymään Opetusviraston Harrasteharavan kautta.

Toisen pelikerhon kokemukset vahvistivat ensimmäisessä kerhossa huomattuja positiivisia vaikutuksia, ja nähtiinpä jälkimmäisessä kerhoryhmässä omatoimisesti muodostuvan pieniä pelinsuunnitteluporukoitakin, jotka kehittelivät omia pelejään keskustelevassa yhteistyössä ja ohjaajien tukemana. Oppilaiden kerhoissa tekemiin peleihin voi käydä tutustumassa osoitteessa scratch.mit.edu. Myönteisten kokemusten myötä Mustakiven ala-asteen koulussa aiotaan ottaa peliohjelmointi valinnaiseksi aineeksi lukuvuodesta 2013-2014 alkaen.

Teksti: Inkeri Sundqvist ja Jyrki Karjalainen.

Kroppamme käy kemikaalien voimalla ja kemia liittyy myös erottamattomasti ruoan valmistukseen. Helsingin yliopiston kemian opettajankoulutusyksikön molekyyligastronomiahankkeen vetäjä, professori Maija Aksela, vie kemian kotikeittiön kontekstiin molekyyligastronomian avulla. LUMAT-lehden tuore teemanumero tuo uutta materiaalia ja ideoita aiheen opetukseen.

LUMAT-lehden tuoreessa teemanumerossa julkaistaan uutta opetusmateriaalia kemian ja kokkauksen yhdistämiseen. Hankkeen vetäjä, professori Maija Aksela Helsingin yliopiston Kemian opettajankoulutusyksiköstä kertoo haastattelussa monivuotisen molekyyligastronomian kehittämis- ja tutkimushankkeen taustoista. Hänelle molekyyligastronomia on luonnollinen tapa yhdistää kaksi intohimoa: kokkaus ja kemia.

”Aloitin arkipäivän kemian ja siihen liittyvän keittiön kemian kanssa puuhastelun opetuksessa 20 vuotta sitten. Olen myös aina ollut kiinnostunut kokkaamisesta. Myöhemmin siitä on tullut tärkeä kehittämis- ja tutkimushanke, nk. kontekstuaalista oppimista ja opetusta”, taustoittaa Aksela oman kiinnostuksensa heräämistä ja kehittymistä.

Kemian ja fysiikan aihepiirit voivat olla vaikeita omaksua niiden abstraktin luonteen takia. Oppilas saattaa kokea, ettei niillä ole merkitystä arkielämän kannalta. Molekyyligastronomian avulla kemian kiinnostavuutta voidaan lisätä kokkauksesta ja leipomisesta tuttujen ilmiöiden, toimintatapojen ja välineistön avulla. Akselakin ideoi keittiössä toteutettavia kemian töitä: “Kehittelin aiheeseen liittyviä kokeellisia töitä ja pidin aiheesta opettajille täydennyskoulutusta. Osa kokeellisista töistä on vieläkin Kemianluokka Gadolinin käytössä.”

Keittiön kemiaa –materiaali valmistui vuonna 2006, ja vähitellen alkoi löytyä samasta aiheesta kiinnostuneita yhteistyökumppaneita, joiden kanssa Aksela lähti kehittämään molekyyligastronomiaprojektia: ”Keittiön kemiaa -hanke laajeni molekyyligastronomiaan vuonna 2009. Tutustuin alan suomalaiseen guruun, professori Anu Hopiaan Turun yliopistosta, ja huomasimme, että meitä kiinnostaa sama aihe. Pyysin Anun mukaan ja siitä alkoi innostava molekyyligastronomia-hankkeemme. Mukana on ollut myös Norjasta kemian tutkija Erik Fooladi. Hopian molekyyligastronomia-aiheiseen blogiin voi tutustua osoitteessa molekyyligastronomia.fi

”Tutkimuksemme ja omat kokemukseni osoittavat, että aihe kiehtoo oppilaita ja sen kautta kiehtova kemia alkaa elämään. Se myös tuo tärkeän monitieteisen ulottuvuuden opetukseen ja yhdistää eri oppiaineita. Sen avulla voi toteuttaa nk. eheyttävää opetusta, jossa tieto, tunne ja taidot yhdistyvät”, Aksela kertoo, ja korostaa, että ”molekyyligastronomiassa sovelletaan monia tietoja että taitoja. Siitä entistä kiehtovamman tekee se, jos ymmärtää ilmiöiden takana olevaa kemiaa ja muita luonnontieteitä”.

Helsingin yliopiston kemian opettajankoulutuksessa molekyyligastronomia on nykyisin tärkeä osa sekä tutkimusta että perus- ja täydennyskoulutusta. Vuonna 2010 käynnistynyt tutkimushanke kehittää molekyyligastronomian käyttöä kemian opetuksessa. Hankkeeseen on osallistunut suuri joukko Kemian opettajankoulutusyksikön henkilökuntaa ja opiskelijoita. ”Monia opinnäytetöitä on valmistunut ja valmisteilla”, sanoo Aksela. Lisäksi ”monet tutkijat kemian laitoksella ovat erittäin kiinnostuneita hankkeesta ja olemme tehneet paljon yhteistyötä. Esimerkiksi laitoksen johtaja professori Markku Räsänen ja polymeerikemian professori Heikki Tenhu ovat olleet aktiivisesti mukana.”

Myös koulut on saatu innostettua mukaan, ja tutkimustyö on ollut tuloksellista: ”Toistakymmentä koulua on ollut mukana pilottihankkeessa, ja tutkimuksen kautta on syntynyt konkreettisia uusia kokeellisia töitä opetukseen, teoreettista uutta tietoa ja julkaisuja, kansainvälinen ISSE-konferenssi viime kesänä, ja nyt LUMAT-lehden kansainvälinen teemanumero.”

Tämän vuoden ISSE-symposiumin (10.-12.6.2013) teemana ovat globaalit ympäristöhaasteet luonnontieteiden opetuksessa. Aksela näkee yhteyksiä vuosien 2012 ja 2013 teemojen välillä: molekyyligastronomian avulla voisi käsitellä myös globaaleja ruokahaasteita: riittääkö ruokaa kaikille ja miten sen voisi saada riittämään? Akselan mukaan seikkailu molekyyligastronomian parissa on ollut kiehtovaa ja saanut innostuneen vastaanoton. Hän iloitsee myös LUMA-moton toteutumisesta: “Yhdessä olemme enemmän!”

LUMAT-lehden ISSE 2012 -symposiumin teemanumero palauttaa mieleen symposiumin kohokohtia molekyyligastronomia-aiheesta. Teemanumero tarjoaa runsaasti konkreettista opetusmateriaalia eri asteiden kemian opetukseen ja ideoita kemian ja kotitalouden integrointiin sekä suomeksi että englanniksi. Artikkeleissa käsitellään monipuolisesti kemian aihepiirejä, mm. emulsioita, liukoisuutta, proteiineja ja pH:ta ruoanvalmistuksen avulla.

Teksti: Maija Pollari.

Turun seudulla on toteutettu suomenkielistäkin LUMA-toimintaa jo vuosikausia, mutta varsinaista LUMA-keskusta ei ole tähän päivään mennessä perustettu. Tähän tulee muutos 8. toukokuuta, kun Lounais-Suomen LUMA-keskuksen avajaisia vietetään LUMAn Lumoa -teemaisen VIPUvarsi-tapahtuman aluksi.

Suomen LUMA-keskusten perhe kasvaa siis jälleen yhdellä jäsenellä.

Lounais-Suomen LUMA-keskus tulee näyttäytymään lapsille Lasten yliopiston nimellä ja nuorille Nuorten akatemian nimellä. Keskuksen toiminnan tavoitteena on entisestään vahvistaa Lasten yliopiston ja Nuorten akatemian toimintaa. Lasten yliopiston kesäleirien lisäksi on suunnitteilla uusia toimintamalleja Lasten yliopiston ja Nuorten akatemian toimintaan, joista osaa on jo aloitettu toteuttaa kaikessa hiljaisuudessa. Opettajille LUMA-keskuksen toiminta näkyy jo tulevana syksynä täydennyskoulutuksina Turun alueella sekä tietenkin LUMAn Lumoa –tapahtumana.

Lounais-Suomen LUMA-keskuksen johtajana toimii alkuvaiheessa Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaani Tapio Salakoski. Yhteyshenkilönä LUMA-keskuksen asioissa toimii toistaiseksi Jaani Tuura.

Lounais-Suomen LUMA-keskuksen virallinen verkkosivusto avautuu syksyllä.

Toinen VIPUvarsi-tapahtuma aiheella LUMAn Lumoa järjestetään Turun yliopistolla keskiviikkona 8.5.2013 klo 13.00-16.00. Ilmoittautuminen tapahtumaan on jo päättynyt.

Tapahtuman aiheena on kasvatustieteellisen tiedon, taidon ja teknologian vaikuttavuus, ja niiden uudet mahdollisuudet LUMA-aineiden opetuksessa ja opettajien arkipäivässä.

Tilaisuuden alussa juhlistetaan Lounais-Suomen LUMA-keskuksen perustamista Turun yliopistoon. Avaajina toimivat Turun yliopiston vararehtori Kalle-Antti Suominen ja Kansallisen LUMA-neuvottelukunnan puheenjohtaja, prof. Maija Aksela (videotervehdyksellä).

VIPUvarsi-tapahtuman tavoitteena on synnyttää käytännönläheistä keskustelua (uuden) teknologian tarjoamista mahdollisuuksista LUMA-aineiden opetuksen piirissä työtään tekeville opettajille, tutkijoille ja kehittäjille.

Tapahtumassa kuullaan puheenvuoroja seuraavista aiheista:

• Villen avulla parempaa oppimista (professori Petriina Paturi, TY)

• Sähköiset yo-kirjoitukset, kokemuksia ja haasteita (tutkija Mikko-Jussi Laakso, TY)

• TVT-pohjaisen opetuksen jalkautumisen haasteet koulussa (tutkija Tomi Jaakkola & akatemianprofessori Erno Lehtinen, TY)

Teksti: Jaani Tuura.

Biotekniikkakurssille osallistuneet espoolaiset lukiolaiset pääsivät testaamaan LUMA-keskus Aallon uuden LUMARTS-opetuslaboratorion Otaniemessä. Kurssin opiskelijat tutkivat siirtogeenisiä tupakkakasveja geenitekniikan menetelmin ja tutustuivat samalla käytännössä laboratorion työvälineisiin, laitteistoon ja toimintaan.

Puhdastilan uusi elämä LUMARTS-opetuslaboratoriona

LUMA-keskus Aallon yhteydessä toimiva LUMARTS-opetuslaboratorio on rakennettu entiseen sähkötekniikan puhdastilaan osoitteessa Otakaari 7B, Otaniemi, Espoo. Avaran ja valoisan laboratorion kuivapuoli mahdollistaa mm. fysiikan, robotiikan ja elektroniikan työt. Märkäpuoli on toiminnaltaan ja laitteiltaan suunniteltu erityisesti biotekniikan ja geeniteknologian kokeellisia töitä varten. Laboratorion etuosaan on varattu seminaaritila projektoreineen ja takaosan laminaarikaappi tarjoaa mahdollisuuden steriilityöskentelyyn esim. bakteeri- tai soluviljelmien kanssa.

Tavoitteena tuoda käytännön biotekniikkakurssi lukiolaisten ulottuville

Espoolaisten Olarin ja Kaitaan lukioiden opettajien Maija Flinkmanin ja Taiju Suontaustan toteuttamalla kurssilla testattiin LUMARTS-laboratorion laitteita ja soveltuvuutta biotekniikkatyöhön. Koekurssi oli tarjolla opinto-ohjelmassa keväällä 2013, ja se järjestettiin huhtikuussa 11 oppilaalle.

Työn tarkoituksena oli tunnistaa siirtogeeni kasvin lehdestä. Oppilaat pääsivät kokeilemaan lukion syventävällä kurssilla opiskeltuja biotekniikan menetelmiä käytännössä. He mm. monistivat kasvin DNA:ta, liittivät monistetun palasen osaksi DNA-konstruktia ja siirsivät rakennelman kolibakteerisoluihin. ”LUMARTS-laboratorion laitteet mahdollistavat aivan eri tason töitä kuin koululuokassa”, sanoo Flinkman itsekin pipetti kädessään.

Oppilaiden mukaan käytännön työskentely on selventänyt teoriaa, ja heistä on ollut hyödyllistä tutkia oikeita ilmiöitä ja eliöitä aidoilla välineillä. Haastavana he ovat toisaalta kokeneet uusien asioiden paljouden sekä työvaiheiden ja laitteiden käytön opettelun. Pitkät kurssipäivät laboratoriossa vaativatkin kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä.

Flinkmanin, Suontaustan ja LUMA-keskus Aallon yhteistyön päämääränä on kurssin kehittäminen siten, että sitä voitaisiin tarjota kaikille Espoon lukioilaisille. Tavoitteena on kahden opettajan ohjaama kurssi, jonka puitteissa opettajat jatkokouluttaisivat toisiaan biotekniikkatyöhön ja LUMARTS-laboratorion käyttöön. Erikoiskompetensseja voitaisiin hyödyntää tehokkaasti, esim. Suontaustan kokemus molekyyligenetiikan tutkimuksesta osoittautui tärkeäksi kurssia suunnitellessa ja toteutettaessa.

Arvokasta käyttökokemusta LUMARTS-laboratoriosta

LUMARTS-laboratorion testaus opetuskäytössä on alkanut keväällä 2013. Biotekniikkakurssin oppilaat ja opettajat olivat varautuneet siihen, että toiminta on vielä harjoitusvaiheessa ja kommelluksia voi sattua. ”Kaikkeen menee varmasti enemmän aikaa kuin olen arvioinut”, muistutti Suontausta työohjeessa.

LUMA-keskus Aallon projektipäällikön Pirjo Putilan mukaan ”Laboratoriota ollaan ottamassa varsinaiseen käyttöön. Syksyllä luultavasti LUMA-viikolla järjestetään virallisemmat avajaiset kunhan on saatu käyttökokemusta ja hankintoja tehty vielä lisää.”

Teksti: Maija Pollari.

Keski-Pohjanmaalla on kehitetty luonnontieteiden opetusta avaamalla luokkahuoneiden ovia ympäröivään yhteiskuntaan. Tuore julkaisu kertoo tarkemmin toteutuksesta.

Keski-Pohjanmaan alueella, erityisesti Kokkolassa ja sen ympäristössä kemia on osa ihmisten hyvää elämää, sillä onhan monen paikkakuntalaisen työpaikka Kokkolan suurteollisuusalueella Ykspihlajassa. Tämä paikallinen erityispiirre tuo haasteita koulutuksen järjestäjille, sillä luonnontieteistä ja erityisesti kemiasta innostuneita ja motivoituneita nuoria tarvitaan myös tulevaisuudessa.

Kokkolassa käynnistyi vuonna 2010 kolmivuotinen, ESR-rahoitteinen Tutkimalla oppii TUKEMIA-hanke vastaamaan omalta osaltaan tähän haasteeseen. Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää luonnontieteiden ja erityisesti kemian opettamista ja opiskelua niin, että sekä opettajat että oppilaat kokevat sen kiinnostavaksi ja innostavaksi. Tavoitteena on ollut lisätä kaikilla koulutustasoilla opetustyötä tekevien työelämäosaamista ja tuottaa uutta opetusmateriaalia sekä kehittää oppilaitoksia palvelevia opetusmenetelmiä ja verkostoitua.

Tuoreessa julkaisussa olevien artikkelien kautta päästään avaamaan ovia eri asteilla tapahtuvan kemian opetuksen ja oppimisen maailmaan TUKEMIA-hankkeessa tehtyjen projektien kautta. Artikkelien kirjoittajat ovat TUKEMIA-hankkeessa mukana olleita opettajia, jotka ovat avanneet luokkiensa ovet ja lähteneet ryhmiensä kanssa liikkeelle. He ovat antaneet uusien tuulien puhaltaa ja tuoda uusia tapoja toimia entisten lisäksi.

Rukajärvi-Saarela, M. (toim.) (2013). Ovia on avattu. Kokkola: Centria ammattikorkeakoulu Oy.

Teksti: Maija Rukajärvi-Saarela.

Miten luoda virtuaalimaailma, jossa geometrian opiskelu on innostavaa? Miten yhdistää runous ja kemian opetus? 350 luonnontieteiden opettajaa 25 maasta esittelee poikkeuksellisen hyviä opetusideoitaan ja käsityksiään luonnontieteiden opetuksesta Science on Stage -tapahtumassa, joka järjestetään 25.–28.4. Puolassa ja Saksassa.

Energisen Science on Stage -tapahtuman aikana opettajat ympäri Eurooppaa vaihtavat ajatuksia ja jakavat opetusvinkkejä keskenään. Tapahtuma kerää yhteen 350 luonnontieteiden opettajaa 24 Euroopan maasta sekä Kanadasta inspiroitumaan toistensa ajatuksista. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään kahdeksatta kertaa Collegium Polonicumissa Słubicessa Puolassa. Tapahtuman avaa Puolan opetusministeri Krystyna Szumilas 25. huhtikuuta 2013 klo 16.

Tapahtumaan osallistuvat opettajat on valittu mukaan kansallisten kilpailujen kautta. Kaikki osallistujat esittelevät ständeillä opetusideoitaan ja konkreettisia vinkkejä luokkahuoneessa toteutettaviksi. Lisäksi luvassa on työpajoja ja muutama opettaja esittelee opetustaan lavalla koko yleisölle.

Suomea tapahtumassa edustaa kuusi opettajaa projekteineen:

• Asko Aikkila, Kuusamo: Model of Solar system
• Sakari Ekko, Turku: Sunrise Eratosthenes
• Irma Hannula, Espoo: ARCturus
• Eila Hämäläinen, Hollola: Tasty meat sauce and onions
• Jussi Kytömäki, Ylöjärvi: Active Learning spaces
• Anssi Lindell, Jyväskylä: Nanoschool

Tapahtuman tunnuslause on “Rajat ylittävää tiedeopetusta”. Sen mukaisesti Saksan Science on Stage sekä puolalainen järjestäjäkomitea Adam Mickiewicz University in Poznań -yliopistosta tarjoavat opettajille mahdollisuuden levittää opetusideoitaan eurooppalaisiin luokkahuoneisiin.

Tapahtuma isännöi verkostoitumiskokouksia, joissa kansainväliset opettajaryhmät keskustelevat pidempiaikaisesta yhteistyöstä sekä käsittelevät ajankohtaisia aiheita, kuten älypuhelimien käyttöä tiedeopetuksessa ja digitaalisen median käyttöä perusopetuksessa. Tapaamisten myötä syntyy uusia oppimateriaaleja sekä käytäntöjä opettajankoulutukseen, joita voi hyödyntää kansainvälisesti.

Mikä Science on Stage Europe?

Science on Stage (rekisteröity voittoa tavoittelematon yhdistys) tarjoaa kansainväliset puitteet opettajien eurooppalaiselle yhteistyölle, jonka päämääränä on parantaa luonnontieteiden kouluopetusta. Tavoitteena on lisätä kiinnostusta luonnontieteitä kohtaan ja sen myötä lisätä tiedeaineiden opiskelijamääriä. Yhdistys tukee opettajien verkostoitumista kehittämällä ja järjestämällä eurooppalaisia konferensseja, opettajankoulutusta ja työpajoja. Science on Stagea tukee pääasiallisesti saksalainen think ING (Gesamtmetall).

Lue lisää osoitteesta: www.science-on-stage.eu.

Kaikille avoin tiedetapahtuma SciFest täytti Joensuu Areenan tieteellä, työpajoilla ja festivaalitunnelmalla 10.-13.4.2013

Monipuolinen tiedetapahtuma kiinnostaa ja aktivoi

Ilmassa on suuren tiedejuhlan tuntua, kun huomioviireillä varustetut pienoisrobotit sukkuloivat yleisön joukossa pitkin Joensuu Areenaa, rakettilaukaisut pamahtelevat ja kokeilevat kädet uppoavat houkuttelevan ällöttävään löllölimaan.

Itä-Suomen yliopiston LUMA-keskuksen ja Joensuun Tiedeseura ry:n yhteistyössä järjestämä jokakeväinen SciFest tarjosi työpajoja, kilpailuja, luentoja, ideoita ja vuorovaikutusta asiantuntijoiden kanssa. Tieteeseen, teknologiaan ja ympäristöön painottuvassa SciFestissä oltiin tänä vuonna veden äärellä: teemana oli puhdas vesi.

Vesiteema korostuikin monissa työpajoissa. Esimerkiksi tankkerionnettomuuden seurauksia ja öljynpoiston käytäntöjä pääsi havainnoimaan keikauttamalla ruokaöljyllä täytetyn folioveneen ympäri vesialtaassa, ja SciFestin tiedekahvilassa keskusteltiin aiheesta Uhkaako vesistöjen likaantuminen terveyttämme?

Vuoden 2011 SciFestissä molekyylibiologian työpajaa järjestänyt väitöskirjatutkija Mari Häkkinen VTT:ltä kehuu tapahtuman tunnelmaa ja monipuolisuutta. ”Osallistujat olivat aktiivisia ja uteliaita, todella innostuneita kyselemään ja ottamaan selvää asioista.”

Kestosuosikit: robottipaja ja löllölima

Robottityöpajat ja Itä-Suomen yliopiston kemian opiskelijoiden piste olivat erityisen suosittuja niin tyttöjen kuin poikienkin keskuudessa. ”Voiko tähän asentaa tykin?”, kysyy omaa robottiaan virittelevä Eemeli Puhakka, robottipajan vakiokävijä. Hänen mielestään robottien rakentelussa ”hauskinta on, ettei tarvi mennä ohjeiden mukaan”. Kemian opiskelijat puolestaan arvelivat, että valkoiset työtakit ja sininen löllölima olivat heidän työpajansa vetonauloja.

SciFestissä tapahtumatarjonnan runsaus kannustaa monipuolista kiinnostusta tieteitä kohtaan. Vilpittömimmät palautteet kuultiin kuitenkin nuorimpien vieraiden suusta, kun tiheyden käsitettä havainnollistavien sokerisateenkaarten työpisteeltä kuului innostunut kiljahdus: ”Vähän siistii!”

Lisätietoja: scifest (at) tiedeseura.fi

Teksti: Maija Pollari.