admin

Stipendeillä palkitut, kemiasta innostuneet alakoululaiset tutustuivat perheineen Jyväskylän yliopiston kemian laitokseen lauantaina 16.8.2014. Kemian laitoksen ja Keski-Suomen LUMA-keskuksen pienet ja suuret kutsuvieraat uppoutuivat päivän aikana hauskoihin kokeisiin ja tutkimuksiin aidossa kemian laboratoriossa aidoin välinein.

Keski-Suomen Kemistiseura palkitsi keväällä 2014 jo neljäntenä vuotena peräkkäin alakoululaisia kemian innostuneisuudesta. Jyväskylän yliopiston kemian laitos ja Keski-Suomen LUMA-keskus kutsuivat eri puolilta maakuntaa tulevat stipendiaatit kemian laitokselle lauantaina 16.8.2014. Mukaan sai ottaa myös sisarukset ja vanhemmat.

Vierailun ohjelmaan kuului työskentelyä laboratoriossa ja tutustumista kemiaan. Kaikkiaan 12 stipendiaattia perhekuntineen pääsivät tekemään laboratoriossa kokeita, syntetisoimaan päärynän tuoksua, tutkimaan happoja ja emäksiä ja ihmettelemään kemian tutkimuslaitteita.

Nuoria vierailijoita kiehtoi erityisesti oikeassa kemian laboratoriossa vierailu. Vanhempia taas hämmästytti järjestetty vierailu, johon koko perhe oli tervetullut. ”Ei tällaisesta ole ennen kuultukaan”, oli joukossa tiivistynyt toteamus.

Valkoiset takit, suojalasit ja käsineet työskentelyn turvana oli helppo uppoutua kemian reaktioiden maailmaan. Taisipa olla ensimmäinen kerta kun vanhemmatkin pääsivät kemian tutkimusten pariin yliopiston laboratoriossa. Kiinnostusta kemiaan herättelivät myös innostavalla esimerkillään töiden ohjaajat Juha Siitonen, Pirjo Häkkinen ja Irma Aroluoma.

Alakoululaisten kemian osaamisen tukeminen on oleellinen osa Keski-Suomen kemistiseuran, kemian laitoksen ja Keski-Suomen LUMA-keskuksen toimintaa alakouluihin suuntautuvien vierailujen lisäksi. Yhteistyötä ollaan laajentamassa LUMA-keskuksen ja keskisuomalaisten kuntien välille vielä tänä syksynä.

Keski-Suomen LUMA-keskuksen tavoitteena on saada kaikki Keski-Suomen kunnat tekemään yhteistyötä yliopiston opettajankoulutuksen kanssa luonnontieteissä, matematiikassa ja tietotekniikassa.

Teksti: Keski-Suomen LUMA-keskus.

Viidennelle kansainväliselle Millennium Youth Camp -tiedeleirille saapui lahjakkaita nuoria ympäri maailmaa. Suomalainen Janni Harju lähti mukaan fysiikan opettajansa innostamana.

Vuodesta 2010 lähtien järjestetty Millennium Youth Camp on tarkoitettu 16-19 -vuotiaille, tieteestä ja teknologiasta kiinnostuneille nuorille. Ennen leiriä ja leiriviikon aikana leiriläiset tekevät projektityön huippuasiantuntijoiden vetämissä teemaryhmissä ja tutustuvat suomalaisissa yliopistoissa tehtävään tutkimukseen ja teknologia-alan yrityksiin.

Projektitöiden ohessa Millenium Youth Campilla myös verkostoidutaan – tänä vuonna leirille haki yli 1400 nuorta ympäri maailman, ja mukaan valittiin 60 osallistujaa.

“Parhaimmat hakijat erottuivat erinomaisella motivaatiolla ja kiinnostuksella tiedettä ja tutkimusta kohtaan”, sanoi tutkija Sari Rautiainen, joka mentoroi Uusiutuvat luonnonvarat -teemaryhmää yhdessä professori Timo Revon kanssa.

Rautiainen itse tutkii Helsingin yliopistossa biomassan, kuten puun hiilihydraattien muuntamista lääke- ja ruokateollisuuden raaka-aineiksi soveltuviksi kemikaaleiksi. Leiriläiset pääsivätkin Rautiaisen opastuksella kokeilemaan käytännössä epäorgaanisen kemian laboratoriossa kehitettyjä menetelmiä.

Leirin suojelija, presidentti Tarja Halonen korosti avajaispuheessaan yhteistyön merkitystä kestävän kehityksen rakentamisessa. Halosen mukaan Millennium Youth Camp antaa nuorille loistavan tilaisuuden tehdä yhteistyötä kansainvälisellä tasolla.

“Nämä nuoret oppivat jo nuorina sen, että toinen ei ole välttämättä väärässä jos hän ajattelee eri tavalla”, Halonen sanoi.

Mukana myös lahjakkaita suomalaisnuoria

Millennium Youth Campilla Suomea edusti viisi nuorta. Helsinkiläinen Janni Harju kertoo haastatteluvideolla leirin mieleenpainuvimmista kohokohdista.

Partiota ja lukemista harrastava Harju osallistui Millennium Youth Campilla Energia-teemaryhmään.

Hän on nauttinut samanhenkisten nuorten seurasta ja leirin kansainvälisestä tunnelmasta. Hän suosittelee hakemaan leirille, jos itsestä löytyy kiinnostusta tieteeseen ja pidempiin projekteihin.

“Nyt kun on päässyt näin lahjakkaiden nuorten kanssa tekemään näitä asioita, niin on taas saanu semmosta haasteen tuomaa innostusta”, hän sanoo.

Katso muita videoita leirin tapahtumista.

LMillennium Youth Campin pääjärjestäjät ovat Helsingin yliopiston LUMA-keskus, Tekniikan Akatemia TAF ja Aalto-yliopisto.

Teksti: Maija Pollari.

Tiedekasvatus on tulevaisuudessa osa kaikkien lasten ja nuorten oppimista niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin. Minkälaisia työkaluja ja ratkaisuja tarvitsemme entistä paremman tiedekasvatuksen takaamiseksi? Toukokuisessa Tiedefoorumissa korostettiin uteliaisuuden, ilon ja tieteestä innostumisen merkitystä.

Vaikka suomalaiset ovat tutkimusten (esim. Tiedebarometri 2013) mukaan erittäin tiedemyönteistä kansaa, asenteet koulua ja koulutusta kohtaan ovat kääntyneet aiempaa kielteisemmiksi. Voimme olla ylpeitä suomalaisten nuorten menestyksestä luonnontieteiden osaamisessa, mutta emme voi jäädä lepäämään laakereillamme kouluopetuksen ja yhteiskunnan murroksen keskellä.

Tiedefoorumi 2014 kokosi 27.5. opettajia, tutkijoita ja vaikuttajia tiedekeskus Heurekaan keskustelemaan suomalaisen tiedekasvatuksen uusista suunnista.

“On tärkeää, että Suomessa kaikille taataan tasapuoliset oppimisvalmiudet alati muuttuvassa yhteiskunnassa,” sanoi Heurekan toiminnanjohtaja Anneli Pauli.

Samaa mieltä oli Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannila. “Tieteen ja oppimisen muutokset ovat hyvin nopeita”, hän sanoi. Mannila piti kuitenkin positiivisena sitä, että oppiaineiden ja tieteenalojen väliset rajat hämärtyvät ja niitä ylitetään entistä määrätietoisemmin.

Miten Suomi nostetaan tiedekasvatuksessa maailman kärkeen?

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä julkaisi toukokuussa ehdotuksen tiedekasvatuksen kehittämiseksi. Tavoitteena on nostaa suomalainen tiedekasvatus maailman kärkeen vuoteen 2020 mennessä.

Tiedekasvatuksen kenttä on opettajien käsissä. Näistä käsistä, eli opettajien ammattitaidosta ja motivaatiosta tulisi pitää huolta jos haluamme saavuttaa tavoitteen.

“Opettajien peruskoulutuksen kehittämiseen pitäisi satsata enemmän panoksia”, sanoi pelitutkija ja informaatiotieteen professori Frans Mäyrä Tampereen yliopistosta. Myös Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liiton puheenjohtaja Julia Petäjä haluaisi taata, että tulevilla opettajilla on työhaluja ja riittävästi eväitä innostaa lapsia ja nuoria maailman tutkimiseen.

Tiedekasvatus tulisi myös nykyistä paremmin huomioida osana korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja tieteelle pitäisi antaa mahdollisuuksia osana työelämään tutustumisjaksoja.

Vaikka tulevaisuuden osaamistarpeita on hyvin vaikea ennustaa, tietokasvatus ja datalukutaito sekä kyky uusien asioiden oppimiseen tulevat todennäköisesti olemaan erittäin tärkeitä. Tietokasvatuksella tarkoitetaan sitä, että faktojen pänttäämisen sijaan opetettaisiin miten tietoon päästään: tieteellistä ajattelua ja tutkimuksellista lähestymistapaa.

Tiedefoorumin paneeliin osallistui myös luokanopettaja, erityisopettaja Mari Nuutinen, joka valittiin yhdeksi vuoden 2013 LUMA-toimijoista. Hän kertoi vierailleensa Olarin päiväkodissa ja kohdanneensa siellä pieniä tieteentekijöitä, jotka olivat pohtineet mitä kaikkea voisi tutkia:

“Voiko tutkia ruokaa? Aurinkovoiteita? Kieliä?”, olivat lapset kyselleet vieraaltaan.

Eräs kuusivuotias oli halunnut tietää: “Voiko tutkia vapautta?”

Uteliaisuuden ja innostuksen ylläpitäminen lapsissa ja nuorissa nousikin Tiedefoorumin tärkeimmäksi viestiksi. Nuutinen korostaa samaa: “tärkeää olisi, että lapsi saa jatkaa luontaista kyselykautta ja jatkaa uteliaana maailman ihmettelemistä.”

Puheenvuorojen lisäksi Tiedefoorumissa pääsi tutustumaan tiedekasvatusprojektien ja muiden näytteilleasettajien tarjontaan. Esimerkiksi LUMA-keskus Suomi esitteli mm. lasten ja nuorten luonnontiedekerhoja ja -leirejä sekä yhteiseurooppalaista Scientix-hanketta. Scientix-portaali toimii eurooppalaisten LUMA-aineenopettajien virtuaalisena kohtauspaikkana ja materiaalipankkina.

Tutustu Suomi tiedekasvatuksessa maailman kärkeen 2020 -raporttiin ja työryhmän ehdotuksiin tiedekasvatuksen edistämiseksi.

Teksti: Maija Pollari.

Kerho on vapaaehtoista harrastustoimintaa, jonka tulisi olla lapsilähtöistä ja joustavaa, mutta silti tavoitteellista ja pitkäjänteistä. Tiedolliset ja taidolliset tavoitteet ovat osa kerhon toimintaa, vaikka kerhon pääasiallisena tarkoituksena ei ole opettaminen eikä osaamisen arviointi. Laadukas kerhotoiminta tukee oppilaan kokonaisvaltaista kasvua. Lapsi tai nuori saa kerhossa onnistumisen kautta uskoa omaan osaamiseen ja kipinä oppimiseen voi syttyä.

Kerho innostaa harrastamaan

Oppiminen on osa kerhotoiminnan luonnetta. Ensisijaisesti kerhon tarkoituksena on kuitenkin tarjota osallistujalle elämyksiä sekä mahdollisuus harrastamiseen ja sosiaalisten suhteiden perustamiseen. Kerhotoiminnan avulla voidaan tukea lapsen kasvamista ja koulussa järjestetty kerho mahdollistaa koulun ja kodin välisen yhteistyön vahvistamisen.

Kerhotoiminnan vahvuutena on, että sisällöt on mahdollista valita vapaammin kuin tavallisessa opetuksessa. Tämä antaa mahdollisuuden esimerkiksi tutustua opetussuunnitelman ulkopuolisiin asioihin ja näin voidaan tukea oppilaiden kiinnostusta ja harrastuneisuutta. Koska kerhotoiminta on kouluopetusta vapaampaa, se antaa tärkeän mahdollisuuden onnistumisen kokemuksiin myös sellaisille oppilaille, jotka eivät tavallisesti koe olevansa asiassa hyviä.

Miten järjestän kerhon?

Käytännössä kerhot voivat sisältää esimerkiksi pelejä, leikkejä, askartelua tai tutkimuksia. Koko kerholle tai yhdelle kerhokerralle voi myös valita jonkin teeman, esimerkiksi salakirjoituksia, avaruus, luonnon matematiikka, rikostutkinta tai omien pelien suunnittelu. Hyvin toteutuneessa kerhossa on usein jokin punainen lanka.

Kerhokerrat kannattaa suunnitella ajoissa ja käytännön asiat ottaa huomioon jo etukäteen. Ensiksi pitää miettiä kuka pitää kerhon ja missä. Tila kannattaa varata ajoissa, jotta kerho voidaan järjestää joka kerta samassa tilassa. Lasten ikä vaikuttaa siihen, mitä kerhossa kannattaa tehdä, mutta sen lisäksi tulee ottaa huomioon kerholaisten ikäero. Jos osallistujilla on suuri ikäero, kerhon sisällön kohdistaminen on haastavaa. Jo kolmen tai neljän vuoden ikäero on suuri, etenkin pienillä lapsilla. Lisäksi pienille lapsille itse kerhotoiminta on usein asiasisältöä tärkeämpää, kun taas nuorten kohdalla painottuu enemmän asiaan perehtyminen ja harrastuneisuus. Nuortenkaan kohdalla ei kuitenkaan pidä aliarvioida, kuinka tärkeää on tutustua muihin samoista asioista kiinnostuneisiin ja asiaa harrastaviin ihmisiin.

Kannattaa miettiä, kuinka monta osallistujaa kerhossa voi olla, jotta mielekkyys ja turvallisuus taataan. Matematiikkakerhossa voi olla 20 kerholaista, mutta luonnontiedekerhossa jo 12 osallistujaa voi olla paljon yhdelle ohjaajalle, jos tehdään kokeellisia töitä. Osallistujien määrästä myös riippuu, mitä kaikkea voi toteuttaa. Pelit ja leikit, joissa voi touhuta itsenäisemmin, mahdollistavat useamman lapsen osallistumisen kuin koko ajan ohjaamista vaativa aktiviteetti.

Kuten opetuksessa, myös kerhotoiminnassa pitää muistaa turvallisuus: luonnontiedekerhossa voi olla tarpeellista käyttää suojalaseja ja laboratoriotakkia. Lasten kanssa tehtävät työt pitää suunnitella niin, ettei vaarallisia kemikaaleja tarvitse käyttää. Kouluissa järjestettävät kerhot on kirjattava koulun vuosisuunnitelmaan, jotta vastuut ja vakuutukset ovat voimassa. Lisäksi yhdenvertaisuuden takaamiseksi kerhotoiminnan pitäisi olla maksutonta.

Hyvin suunniteltu kerho vaatiikin sitten vain markkinoinnin! Kouluissa järjestettäviä kerhoja kannattaa luonnollisesti mainostaa oppilaille ja vanhemmille. Kerhosta kannattaa myös kertoa muille opettajille, jotta sana saadaan kiertämään.

Helsingin yliopistolla Luonnontieteiden kerho-opetus ja muu soveltaminen – kurssilla tehdään yhteistyötä koulujen kanssa kerhojen järjestämiseksi. Kerhoja on järjestetty päiväkoti-ikäisistä lähtien lukiolaisiin asti.

Teksti: Rajka Kavonius ja Jenni Räsänen.

Vuoden 2013 LUMA-koulut on jo julkistettu, mutta myös muissa kuin voittajakouluissa järjestettiin mielenkiintoista LUMA-toimintaa. Monien kilpailuun osallistuneiden koulujen toimintaan kuului LUMA-päivät. Useissa kouluissa järjestettiin myös vierailuja yrityksiin ja tutkimuslaitoksiin. Olemme keränneet esimerkkejä hyvistä LUMA-käytänteistä LUMA-koulu 2013 -kilpailun hakemusten pohjalta.

Vehkojan koulussa Anttilan toimipisteessä järjestetään ensimmäisen luokan ja päiväkodin esikoululaisille yhteistä matematiikan opetusta. Mukana on useita opettajia, joista jokainen suunnittelee neljän oppitunnin systemaattisen ja loogisen kokonaisuuden ja pitää sen kymmenen hengen oppilasryhmälle. Neljän opetuskerran jälkeen opettaja saa uuden ryhmän. Opetuksessa käytetään paljon konkreettisia välineitä, pelejä ja leikkejä. Oppilas saa tehdä havaintoja ja pyrkiä ratkaisuihin kaikkien aistien avulla. Keskeistä opetustuokiossa on oppimisen ilo, oivaltamisen ja tekemisen riemu, avoin vuorovaikutus molempiin suuntiin lapsen ja opettajan välillä.

Meritorin koulussa LUMA-aineiden opetuksessa on panostettu jatkuvaan toiminnalliseen ja tutkivaan opiskeluun. Vuonna 2013 haluttiin tarjota LUMA-tehtäviä oppilaille aiempaa enemmän, kehittää koulun LUMA-opetusta ja tuoda sitä näkyvämmäksi ja kestävän kehityksen periaatteiden tiedostaminen ja niiden tuominen koulun arkeen. Tavoitteita lähdettiin toteuttamaan tilojen, varastojen ja tarvikkeiden uudelleen organisoinnilla ja siivouksella. Myös uusia tarvikkeita hankittiin, mm. laboratoriotarvikkeita ja lego-robotteja. Koulun yläaulaan oli kiinnitetty suuri ilmoitustaulu, johon on lukuvuoden mittaan laitettu valokuvia eri luokkien toiminnallisista LUMA -tekemisistä. Erityisesti valtakunnallisten LUMA-viikkojen aikaan kaikki opettajat panostivat päivittäin toiminnalliseen, kokeilevaan ja tutkivaan LUMA-opiskeluun. Koulussa kokeiltiin myös lähialueyhteistyötä ja LUMA-ilosanoman levittämistä. Kouluun kutsuttiin lähipäiväkotien eskariryhmiä tutustumaan LUMA-toimintaan ja kouluun toiminnallisten Tutki ja kokeile! -tuokioiden merkeissä.

Hämeenkylän koulu on yläkoulu, jossa on tehty yhteistyötä mm. yritysten kanssa ja vierailtu laboratorioissa. Koulussa on myös pidetty LUMA-aiheisia valinnaiskursseja. Koulu on myös järjestänyt tiedeteatteria lähialueiden kuudesluokkalaisille. Mainoslauseena oli: ”Tieteen lumoissa -tunnilla on paloja matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta sekä tähtitieteestä hauskasti – tekemistä, kokemista ja näkemistä!” Oppitunnin kesto oli 1,5 tuntia, jonka aikana tutustuttiin mm. äärettömyyteen, pulmapeleihin, tyhjiökokeisiin, näyttäviin kemian lämpöreaktioihin sekä nestetyppi demoihin. Tunnin toteutukseen osallistuivat matemaattisten aineiden opettajien lisäksi 7.-luokkalaisten valinnaiskurssin oppilaat.

Askolan lukiossa on järjestetty vierailuja mm. hiukkastutkimuskeskukseen CERN:iin Sveitsissä. Lisäksi lukiossa järjestettiin vuonna 2013 LUMA-projekti, jonka aikana yläkoululaiset tutustuivat lukiolaisten opastuksella erilaisiin mielenkiintoisiin fysiikan ja kemian ilmiöihin. LUMA-päivillä joulukuussa järjestettiin työpajoja ja luentoja. Työpajoissa oli mm. Risto Holmströn Roviolta kertomassa omien unelmiensa saavuttamisesta ja siitä, miten hän on itse päätynyt unelmatyöpaikkaansa.

Teksti: Rajka Kavonius, vuoden LUMA-koulu 2013 -kilpailuhakemusten pohjalta.

4.-6. -luokkalaisten valtakunnallinen teknologiakilpailu Tämä Toimii! huipentui tiistaina 6.5.2014 Helsingissä pidettyyn loppukilpailuun.

Tulevaisuuden teknologiaosaajat, 4.-6. -luokkalaiset leluinnovaattorit, pitivät porukalla keksimistä ja kokeilua Tämä Toimii! -kilpailun parhaana antina.

Loppukilpailun tuomariston mukaan finaalissa esitellyt lelut kertoivat tekijöiden rohkeudesta ja omaperäisyydestä. Kilpailijoiden innovatiivisuuden ja luovuuden merkkinä pidettiin myös sitä, että kaikille jaetusta identtisestä materiaalipaketista oli kehitetty mitä erilaisimpia ja kekseliäimpiä toimivia leluja.

Rovio-polkupyörillä palkitut joukkueet vastaanottivat kunniakirjansa ja onnittelut vuoden 2014 Millennium-teknologiapalkinnon voittajalta, professori Stuart Parkinilta. Parkinin keksinnöt ovat mullistaneet tietokoneiden tallennuskapasiteetin ja avanneet ovet massadatan aikakaudelle. Hän ehti myös tutustua Millennium-paviljongissa esillä olleisiin kilpailutöihin.

Tämä Toimii! 2013-2014 -kilpailun voittajajoukkueet

Parhaimmaksi kokonaisuudeksi valittiin Vilkkulankosken koulun joukkueen “TrampBall”-lelu, jota tuomaristo kehui innovatiiviseksi toteutukseltaan. Lelussa oli myös hauskoja yksityiskohtia ja erinomainen leikittävyys.

Toiseksi sijoittui Tikkalan koulun joukkueen “Maaginen kuutio”. Lelussa oli hienosti hyödynnetty kolmiulotteisuutta ja sen toiminnasta löytyi sopivaa haastavuutta.

Kolmannelle sijalle nousi Niittykummun koulun joukkue “R.B.B. Robobotti”-lelulla. Tuomariston mielestä lelu oli erityisen onnistunut teknisissä ykstyiskohdissa ja kokonaisuuden ilme oli visuaalinen ja pirteä.

Lue espoolaisen Karhusuon koulun YLE:n uutisluokkalaisten tekemä juttu pääkaupunkiseudun Tämä Toimii!- aluekilpailusta.

Lue lisää vuoden 2014 Millennium-teknologiapalkinnon voittaneen professori Stuart Parkinin innovaatioista.

Kymmenes Tämä Toimii!-teknologiakilpailu oli Tampreen teknillisen yliopiston ja Tampereen LUMATE-keskuksen (osa LUMA-keskus Suomea) järjestämä. Loppukilpailun yhteistyökumppanina toimi Tekniikan Akatemia TAF. Alkukilpailujen järjestäjinä toimivat LUMA-keskus Suomeen kuuluvat alueelliset LUMA-keskukset.

Teksti: Maija Pollari.

Keski-Pohjanmaan ammattiopistossa opettava Zofia Bazia-Hietikko sai 8.11.2013 Vuoden LUMA-toimija –tunnustuspalkinnon pitkäjänteisestä ja innostavasta työstä LUMA-aineiden opetuksen kehittämisessä. Hän pohjaa LUMA-työnsä verkostoihin ja monipuolisiin tapahtumiin, joista ammentaa myös inspiraatiota ja innostusta.

LUMA-seikkailu sai alkunsa vähän aikaan sen jälkeen, kun tulin Keski-Pohjanmaan ammattiopistoon töihin. Silloinen rehtori Raita Salminen ehdotti minulle LUMA-toiminnan koordinointia ja antoin todella tukea kaikkiin ideoihin.

Ymmärsimme jo silloin, että verkostoituminen ja eri koulujen yhteistyö on tärkeää. Rehtorin Salmisen ideana oli, että perustimme LUMA-clubin, joka suunnitteli yhteistä toimintaa.

Aluksi ei vaikuttanut siltä, että täältä Kokkolasta käsin olisi mahdollista osallistua vuonna 2003 perustetun LUMA-keskuksen toimintaan. Myönnän, että olin alussa vähän skeptinen, mutta kuin vuonna 2004 luin LUMA-viikon viettämisestä, innostuin asiasta.

Erilaiset toimintatavat ovat tervetulleita

Olen kemian ja fysiikan opettaja ja hyvin tiedän, että näiden aineiden opettamisessa ammattiopistossa on omat haasteensa.

Opetusympäristö on todella laaja; museot, paikallinen teollisuus ja muut instituutiot ovat lähellä, mutta toisaalta kaikki vaati järjestämistä ja sunniuttelua. Vuosien varrella yhteistyöverkosto on kasvanut ja on tänäpäivänä aika vahva. Annan iso arvon tieto- ja viestintäteknologialle opetuksessa koska monesta asiasta esim. ilmastonmuutoksesta on olemassa hyvät multimediamaterialit, eikä kaikkea pysy sanoilla selittämään.

Vuodesta vuoteen LUMA-viikon ohjelman valmistamisen on sujunnut paremmin kollegojen innostumisen vuoksi. Sen myötä koulumme on voinut tarjoa omille ja muiden koulujen oppilaille mahdollisuuden tutustua luonnontieteellisiin aiheisiin mielenkiintoisella tavalla, kutsua luennoitsijoita ja käydä lukuisilla vierailuilla. Koulumme tuli tutuksi myöskin hyvien tapahtumien järjestäjänä, ja halukaita osallistujia oli enemmän, kun olimme alussa kuvitelleet. Kouluun tehdyn ison laajennuksen jälkeen minilaboratoriomme kiersi kouluissa.

Innostuin asiasta ajan myötä, kun huomasin, että tapahtumien järjestäminen tuo hyvää vaihtelua koulun arkeen. Aktiivisuus ja monipuoliset tapahtumat vahvistavat koulun identiteettiä ja viestivät siitä, että ammattiopistosta löytyy mielenkiintoista toimintaa.

Teemat ja aiheet ovat erilaiset joka vuosi. Vaihtuvat teemat haastavat keksimään uusia toimintatapoja, ja sehän on inspiroivaa: tykkään tehdä uusia asioita.

Vuoden LUMA-toimija -palkinto tuntui hyvältä myös siksi, että tunsin itseni osaksi LUMA-perhettä.

LUMA-keskus on onnistunut saamaan luma-aineiden opettajat hyvän asian ympärille motivoimalla erilaisten tapahtumien järjestämisen ja oman opettajatyön kehitämisen.

Teksti ja kuva: Zofia Bahia-Hietikko.