Juhlablogi: Osa 13 – Tiedekasvatuksen juhlaa Lahdessa

Vuonna 2023 on kulunut 20 vuotta ensimmäisen LUMA-keskuksen ja 10 vuotta LUMA-keskus Suomi -verkoston perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi perustetun blogin 13. osassa Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen johtaja Tarja Kariola kertoo Lahden alueen LUMA-toiminnasta ja sen historiasta 10-vuotisjuhlavuoden merkeissä. Tutustu lisää LUMA-tiedekasvatuksen tekijöihin, osallistujiin ja malleihin verkostomme työtä kuvaavassa verkkokirjassa.

Tiedekasvatuksen kuluneita ja tulevia vuosia juhlittiin marraskuisena keskiviikkona Lahden Tiedepuistossa, Tiedeluokka SOLU :n tiloissa. Vieraat pääsivät tutustumaan tiedeluokkatöiden sisältöihin mm pipetoimalla DNA-näytteitä agaroosigeeliin, muokkaamaan karttoja lisätyn todellisuuden hiekkalaatikon avulla ja testaamaan taitojaan opetusrobottien ohjaamisessa. Juhlassa puhuivat keskuksen perustamiseen vahvan panoksen tuonut ja pitkään sen johtajana toiminut yliopistolehtori Jarkko Lampiselkä sekä väitöskirjaansa maantieteen tiedekasvatuksen kehittämisestä tekevä Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen asiantuntija Noora Kivikko. Juhlapuheet johdattelivat Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen perustamiseen, tiedekasvatuksen vuosiin ja tulevaisuuden näkymiin. Onnittelutervehdyksen lähetti myös LUMA-keskus Suomi-verkoston johtaja, professori Maija Aksela. Musiikista vastasivat Minja Koski ja Viljami Viippola.

Alueella tehtävän tiedekasvatuksen tulevaisuus näyttää valoisalta ja toimintaa kehitetään ja ideoidaan jatkuvasti eteenpäin. Toiminnan tavoittavuutta pyritään lisäämään mm liikuttamalla opetusta ulos tiedeluokasta liikkuvan LUMA-toiminnan ja virtuaalisten toteutusten avulla. Lahden kaupungin ja alueen korkeakoulujen yhdessä suunnittelema Lahden JunnuYliopiston toiminta tarjoaa kokonaisille ikäluokille kerrallaan mahdollisuuden tutustua tieteeseen. Päijät-Hämeen LUMA-keskus on yksi sisällöntuottajista ja osana Lahden JunnuYliopiston toimintaa kaikki lahtelaiset 9. luokkalaiset vierailevat vuosittain Tiedeluokka SOLU :ssa. Tiedekasvatusta viedään eteenpäin myös yhteistyökumppaneiden, mm LUT yliopiston Junior Universityn kanssa jakamalla asiantuntijuutta ja kehittämällä yhteisiä tiedekasvatussisältöjä. Toiminta saa tukea myös yrityskumppaneilta, kuten Lahti Energialta, jonka tuella on kehitetty esimerkiksi energiateemaan liittyvä opetussisältö.

Onnea ja menestystä Päijät-Hämeen LUMA-keskukselle ja Tiedeluokka SOLU :lle!


Kirjoittaja on Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen johtaja Tarja Kariola. 

Kirjoitus on osa LUMA-keskus Suomen blogisarjaa Joka kolkkaan ja niemeen – Till hela landet. Myös sinä voit osallistua kirjoittamalla. Yhteydenotot ja sarjaan liittyvät kysymykset toivotaan sähköpostilla osoitteeseen luma-keskus((at))helsinki.fi.

Aikaisemmat sarjan julkaisut:

Juhlablogi: Osa 12 – Oppimassa uutta Skotlannissa

Vuonna 2023 on kulunut 20 vuotta ensimmäisen LUMA-keskuksen ja 10 vuotta LUMA-keskus Suomi -verkoston perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi perustetun blogin 12. osassa Leena Ikonen Junior University Lappeenrannasta sekä Veera Pukkila ja Tarja Kariola Päijät-Hämeen LUMA-keskuksesta kertovat matkastaan Skotlannissa, josta LUMA-toimintaan haettiin oppeja ja ideoita. Tutustu lisää LUMA-tiedekasvatuksen tekijöihin, osallistujiin ja malleihin verkostomme työtä kuvaavassa verkkokirjassa.


Matkaseurue yhdessä GeoBus-hankkeen asiantuntijoiden Lauren Urquhartin (ensimmäinen vasemmalla) ja Lynn Daleyn (ensimmäinen oikealla) kanssa Kingsbarnsin rannalla.
Matkaseurue yhdessä GeoBus-hankkeen asiantuntijoiden Lauren Urquhartin (ensimmäinen vasemmalla) ja Lynn Daleyn (ensimmäinen oikealla) kanssa Kingsbarnsin rannalla. Kuva: Scottish Geology Festival

Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen Tarja Kariola, Veera Pukkila ja Moona Vilén Lahdesta sekä Junior Universityn Leena Ikonen Lappeenrannasta tekivät syyskuun alkupuolella tutustumismatkan Skotlantiin, St Andrewsin yliopiston yhteydessä toimivaan GeoBus-hankkeeseen. GeoBus toteuttaa maantieteen tiedekasvatusta vierailemalla kouluilla ympäri Skotlantia, vetämällä oppilaille työpajoja ja yhä enemmän kouluttamalla opettajia.

GeoBus-toimintaan perehdyttiin osana Junior Universityn ”LUMA-paku” -hanketta, josta voi lukea lisää aiemmasta artikkelista ja hankkeen verkkosivulta. Suomen Kulttuurirahaston rahoittamassa tiedekasvatushankkeessa kehitetään liikkuvaa LUMA-toimintaa Lappeenrannan ympäryskuntiin, ja tiiviissä yhteistyössä Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen kanssa myös Lahden seudulle. Hankkeesta katettiin hakemuksen mukaisesti Ikosen ja Kariolan matkakulut.

GeoBus valikoitui tutustumiskohteeksi pitkällisen perehtymisen jälkeen, sillä Päijät-Hämeen LUMA-keskuksessa kiinnostuttiin sen toiminnasta jo joitakin vuosia sitten. Aloiteltu yhteistyö kariutui silloin koronapandemiaan, mutta hankkeen benchmarking-kohdetta kartoitettaessa yhteydet viriteltiin uudestaan, ja onnistunut matka toteutti paitsi hankkeen tavoitteet myös pitkäaikaisen haaveen.


LUT-yliopiston tekniikkaan painottuvan teemavalikoimaan maantiede ei sellaisenaan kuulu, ja tietotekniikan tohtori Ikonen oli matkaseurueesta eniten ”vieraalla maalla” sisältöasioiden kanssa. Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen tuella maantieteen työpajat ovat kuitenkin integroitavissa myös Junior Universityn ja ”LUMA-pakun” toimintaan. Hankkeen kannalta oleellisinta oli tutustua liikkuvan toiminnan logistiikkaan ja toteutustapoihin, ja sisältöopit tulivat kaupan päälle.

Vierailulla opittiin muun muassa, että GeoBus-hankkeella ei ole omaa bussia tai edes autoa, vaan sopiva kulkuneuvo vuokrataan aina tilanteen ja tarpeen mukaan, esimerkiksi parin viikon vierailujaksolle kerrallaan. Tämä saattaa olla LUMA-paku-hankkeellekin resurssiviisaampi tapa kuin ensisijaisesti suunniteltu auton leasing koko lukuvuodelle. GeoBus-toimijat korostivat erityisesti opettajien kouluttamisen merkitystä. Heidän toteuttamansa maantieteen tiedekasvatus ei voi millään suoraan tavoittaa koko Skotlannin koululaisia, mutta lisäämällä opettajien tietämystä sekä intoa aiheeseen, oppeja saadaan välitettyä laajemmalle joukolle oppilaita.

Opettajakoulutuksessa tutkittiin eri maalajien kykyä läpäistä vettä. Kuvassa oikealta alkaen Moona Vilen, Tarja Kariola ja Veera Pukkila Päijät-Hämeen LUMA-keskuksesta.
Opettajakoulutuksessa tutkittiin eri maalajien kykyä läpäistä vettä. Kuvassa oikealta alkaen Moona Vilen, Tarja Kariola ja Veera Pukkila Päijät-Hämeen LUMA-keskuksesta. Kuva: Leena Ikonen

Koulutusta ja geologiaa

Lahden ja Lappeenrannan LUMA-asiantuntijat osallistuivat myös GeoBus -hankkeen toteuttamaan opettajien koulutuspäivään St. Andrewsin yliopistolla. Koulutuksessa perehdyttiin muun muassa geologian perusteisiin ja kivilajeja tunnistettiin tunnistuskaavakkeiden avulla. Lisäksi testattiin eri maalajien kykyä läpäistä vettä yksinkertaisen mutta havainnollisen käytännön työn avulla. Kaikki töissä käytettävät materiaalit olivat opettajien lainattavissa, ja heistä useampikin tarttui tarjoukseen. Erityisen kiinnostuneita opettajat olivat ns. kivilajilaatikoista, jotka sisältävät tunnistettavia kivilajeja, luupin, kiven raaputtamiseen käytettävän metallirenkaan ja tunnistuskaavakkeet. Koulutuspäivässä esiteltyjen opetuskokonaisuuksien sisältö oli hyvin mielenkiintoinen ja monilta osin kääntämistä vaille suoraan hyödynnettävissä Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen tiedeluokkatöissä.

Skotlannin luonnosta päästiin nauttimaan Scottish Geology Festival –tapahtumaan kuuluneella opastetulla geologiakävelyllä Kingsbarnsin fossiili- ja mineraalirikkaalla rannalla, ja Skotlannin matka päättyi vierailuun Edinburghin Dynamic Earth -tiedekeskuksessa. Tapaaminen tiedekeskuksen asiantuntijan kanssa sai aikaan uusia oivalluksia esimerkiksi siitä, miten sosiaalista tasa-arvoa voidaan edistää tiedekasvatuksen avulla; aihe, jota on aiemmin pohdittu myös Lahdessa ja Lappeenrannassa. Keskustelujen synnyttämiä ajatuksia hyödynnettiin osana Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen Suomen Kulttuurirahastolle tekemää tiedekasvatuksen hankehakemusta.

Junior Universityn (LUT yliopisto) Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen (Helsingin yliopisto) asiantuntijoiden yhdessä toteuttama opinto- ja tutustumismatka Skotlantiin tarjosi osallistujille uusia ja tuoreita näkemyksiä mm tiedekasvatuksen liikkuvuuden ja tavoittavuuden lisäämiseen. Lisäksi se vahvisti edelleen näiden kahden LUMA-keskuksen vahvaa ja kehittyvää yhteistyötä.


Tekstin ovat kirjoittaneet Leena Ikonen Junior University Lappeenrannasta sekä Veera Pukkila ja Tarja Kariola Päijät-Hämeen LUMA-keskuksesta.

Kirjoitus on osa LUMA-keskus Suomen blogisarjaa Joka kolkkaan ja niemeen – Till hela landet. Myös sinä voit osallistua kirjoittamalla. Yhteydenotot ja sarjaan liittyvät kysymykset toivotaan sähköpostilla osoitteeseen luma-keskus((at))helsinki.fi.

Aikaisemmat sarjan julkaisut:

Juhlablogi: Osa 11 – LUMA-yhteistyön voima

Vuonna 2023 on kulunut 20 vuotta ensimmäisen LUMA-keskuksen ja 10 vuotta LUMA-keskus Suomi -verkoston perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi perustetun blogin 11. osassa opettaja Mari Nuutinen kertoo yhteistyön merkityksestä omassa ympäristössään. Oppimalla toinen toisiltamme rakennamme yhteistä arvopohjaa, yhteistä ymmärrystä elämästä, maailmasta, yhteyksistä ja viisaista kestävistä valinnoista. Tutustu lisää LUMA-tiedekasvatuksen tekijöihin, osallistujiin ja malleihin verkostomme työtä kuvaavassa verkkokirjassa.


Opettaja Mari Nuutinen on tehnyt yhteistyötä LUMA-keskus Suomen kanssa pitkään. Kuva: Hannele Kotilainen

Mitä olen oppinut?

Olen oppinut, että luonto on elävä. Sitä ei saa turmella.

Olen oppinut monenlaista eläimistä. Perhosia on monenlaisia: neitoperhosia, amiraaleja, ritareita ja suruvaippoja.

Olen oppinut, että puilla voi olla haavoja, lehdillä suonet ja puolukalla kukkia.

Näin tarkoin kuvasivat luokkani oppilaat luonnontiedon oppimistaan toisen kouluvuoden jälkeen. Tällaisia luontokokemuksia olen halunnut mahdollistaa oppilailleni.

Luonto on ollut elämäni keskiössä jo lapsesta saakka. Kiitän vanhempiani, jotka sallivat minun olla utelias, tutkiva lapsi. Sain viettää tuntikausia aikaa metsässä luonnonelämää tarkkaillen ja yhteyksiä etsien, oivaltaen. Kiitos myös tädilleni ja sedälleni. Heidän luonaan maaseudulla ihmisen riippuvuus maasta, vedestä, ilmasta, auringosta, elollisista ympärillämme ja toisistamme tuli todeksi kokemuksen kautta. Lapsuuteni maalla ruokaa saatiin pellosta ja kasvimaalta, jyvät jauhettiin jauhoiksi myllyssä, voi kirnuttiin, saippuat valmistettiin kotona, suksen pohjat, veneet ja reen jalakset tervatiin, vesi kannettiin kaivosta.

Sain itse ihmetellä, aistia, iloita ja oivaltaa! Kaikki tärkeä oli ympärilläni katsottavaksi, koettavaksi ja kohdattavaksi. Näin tehtäväkseni opettajana tuli lasten ja nuorten tukeminen tähän tutkijuuteen; uteliaisuuteen, kysymysten tekoon, vastausten ja perustelujen etsimiseen, tiedon hankintaan, soveltamiseen. LUMA-opettajuuteen ja toimintaan liittyminen tapahtui luontevasti.

LUMA apuna avoimien oppimisympäristöjen kehittämisessä

LUMA tuki koulumme kehittymistä tutkivaksi oppimisyhteisöksi, mikä innoitti oppimaan toinen toisiltamme. LUMA StarT toi kouluumme yhdessä oppimisen iloa. Oivalsimme, että niin aikuiset kuin lapset ja nuoret olemme kaikki maailman ja sen ilmiöiden tutkijoita; yhteyksien etsijöitä ja ratkaisujen löytäjiä.

LUMA nosti esille monitieteisyyden, onhan tutkimuskohteena maailman ja elämän todelliset ilmiöt. Koulun eri oppiaineille: ympäristöopille, biologialle, fysiikalle, kemialle, matematiikalle, eri kielille, historialle, taideaineille ja laaja- alaisten oppimiskokonaisuuksien aihesisällöille löytyi paikkansa.

Erilaisten projektitöiden suunnittelussa ja toteuttamisessa lasten ja nuorten vahvuudet pääsivät esille. Saimme kaikki onnistumisen elämyksiä. Iloa ja jännitystä toi niin projektitöiden tekeminen kuin osallistuminen kilpailuihin ja StarT-festivaaleille. LUMA-toiminta yhdisti koko koulua; oppilaita, opettajia ja koko henkilökuntaa. Se rikastutti koulun toimintoja. Samalla se tuki uutta opetussuunnitelmaa LUMA-aineiden osalta.

Yhteistyöstä Helsingin Yliopiston tiedekasvatuksen kanssa tuli mieluisaa ja tärkeää. Opiskelijoiden pitämät tunnit elävöittivät opetusta niin maastoretkillä kuin koulussa. Saimme kuulla myös muiden LUMA-koulujen projekteista. Erityisen innostuneesti oppilaat odottivat tieteentekijöiden ja tutkijoiden kouluvierailuja. He kertoivat omasta työstään ja auttoivat projektitöissäkin. Näiden vierailujen kautta avautui monille ovi tieteen maailmaan.

Oppimalla toinen toisiltamme rakennamme yhteistä arvopohjaa, yhteistä ymmärrystä elämästä, maailmasta, yhteyksistä ja viisaista kestävistä valinnoista. Parhaimmillaan koulussa voidaan luoda toimintakulttuuri, joka tukee tätä kaikkea.

Ei ihminen kutonut elämän kudosta, hän on vain sen säie.

Mitä hän kudokselle tekee, sen hän tekee itselleen.


- Intiaanipäällikkö Seattle

Kirjoittaja Anna Maaria Nuutinen vaikuttaa myös Tiedeopetusyhdiksessä. Yhdistyksen materiaalia esikouluun löytyy esimerkiksi ESERO Finlandin verkkosivuilta. Tutustu tästä linkistä Tutkijakoulun materiaaleihin.

Kirjoitus on osa LUMA-keskus Suomen blogisarjaa Joka kolkkaan ja niemeen – Till hela landet. Myös sinä voit osallistua kirjoittamalla. Yhteydenotot ja sarjaan liittyvät kysymykset toivotaan sähköpostilla osoitteeseen luma-keskus((at))helsinki.fi.

Aikaisemmat sarjan julkaisut:

Juhlablogi: Osa 10 – Tiedettä videolla, kuinka käy kirjojen?

Vuonna 2023 on kulunut 20 vuotta ensimmäisen LUMA-keskuksen ja 10 vuotta LUMA-keskus Suomi -verkoston perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi perustetun blogin kymmenennessä osassa professori Samuli Siltanen pohtii innostavien tiedevideoiden roolia omien kokemustensa kautta. Tutustu lisää LUMA-tiedekasvatuksen tekijöihin, osallistujiin ja malleihin verkostomme työtä kuvaavassa verkkokirjassa.


Teollisuusmatematiikan professori Samuli Siltanen on myös Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaani.

Tuttu partiojohtaja ryhtyi teiniporukan kanssa suklaakakun leivontaan. Resepti tarvittiin, ja nuoriso kaivoi esiin – TikTokin. Siis videopalvelun! Kaveri kysyi heiltä, eikö tekstipohjainen Google-haku olisi ollut parempi vaihtoehto? Minä olisin tivannut, että miksei keittokirja? Nuoret eivät lue kirjoja kuten ennen. Eikä ihme: ovathan digilaitteet käteviä ja koukuttavia. Mutta voiko matematiikkaa ja luonnontieteitä oppia ilman paperille painettuja kirjoja? Ja miten pitäisi innostaa lapsia LUMA-aiheiden pariin?

Näitä pohdin kovasti kahdeksan vuotta sitten, kun tieteestä kertomisen palo kasvoi mielessäni valtaisaksi. Kirjoittaako yleistajuinen kirja? Mutta meneekö vaiva hukkaan, jos kukaan ei sitä lue? Päädyin aloittamaan YouTubessa Samun tiedekanavan, jonka videoilla esittelen matematiikkaa ja fysiikkaa animaatioiden, havaintoesitysten ja huumorin voimin.

Nyt 355 000 videokatselua myöhemmin vaikuttaa siltä, että hyvä valinta tuli tehtyä. Tiedetubettajana ei ihan yhtä kuuluisaksi pääse kuin Roni Back tai mmiisas, mutta kyllä minutkin välillä pysäytetään kadulla ja kiitetään videoista. Ja käytetäänpä teoksiani kouluissakin opetuksen tukena.

Muutamia yllätyksiä on kanavani tarjoillut. Akateemisena luennoitsijana kuvittelin, että parhaiten menisivät suurella vaivalla tuotetut teokset, joissa täsmälliset visualisoinnit vastaavat matemaattisia lakeja. Vaan ei aivan. Katsotuimmat videoni perustuvat legopalikoihin tai liitutauluun.

Luulin myös, että yleisö arvostaa eniten korkeamman matematiikan outojen kuvioiden selostamista kaduntallaajalle sopivassa muodossa. Mutta katsojiin tuntuu parhaiten vetoavan materiaali, joka on melkein tehtävissä koulumatikalla, mutta astuu pienen askelen sen yli. Aistin jopa sellaista, että opettajalle on kiva väittää vastaan, jos professorin videolla on jotakin koulukirjan määritelmistä poikkeavaa.

Varsinainen suomalaisen tiedetuben timantti on Kemianluokka Gadolinin TikTok-tili. Siellä yksittäiset videotkin keräävät satojatuhansia katsomisia. Eikä ihme: ne ovat hauskoja, tsäpäköitä ja tieteellisen tarkkoja. Valovoimaiset esiintyjät ovat itsekin nuoria, ja se auttaa koululaisia samastumaan heihin. Käykäähän kurkkaamassa vaikka tulivuoren rakennusohjeet.

Mutta varokaa: TikTok aiheuttaa riippuvuutta!

Meillä Helsingin yliopistossa on kannustettu videoilmaisun iloihin laajemminkin. Olemme järjestäneet Tvärminnen tutkimusasemalla tiedevideotyöpajoja henkilökunnalle, ja Haaga-Helian journalistilinjan kanssa yhteinen tiedevideokurssimme pärähtää käyntiin jo neljännen kerran ensi vuonna. Kursseilla neljän hengen tiimeissä on kaksi journalistiopiskelijaa ja kaksi HY:n tieteilijää. Neljän kuukauden aikana osallistujat vihitään käsikirjoittamisen, kuvaamisen ja leikkaamisen saloihin, ja he oppivat kouriintuntuvien harjoitusten kautta muokkaamaan tiedeaiheita vetäviksi tarinoiksi. Tässä vuoden 2022 kurssin antia.

Entäs ne kirjat? Tarvitaanko niitä enää videoiden aikakaudella?

Minun on vaikea nähdä, että luonnontiedettä tai matematiikkaa voisi syvällisesti oppia ilman pitkiä tekstejä. Ja ne on parasta lukea painetusta kirjasta. Toki niinkin saattaa käydä, että olen vanhanaikainen oman koulutukseni tuotos, ja tulevaisuuden nuoret saavat nämä asiat aivan hyvin haltuun ilmankin paperia.

Olipa niin tai näin, lyhyitä ja kiehtovia tiedevideoita kyllä tarvitaan nykymaailmassa. Ne ovat saatavilla siellä tiktokeissa ja tubeissa missä koululaiset muutenkin pyörivät, ja niiden herättämä innostus ajaa sitten opiskelemaan ja syvempien jatkomateriaalien pariin. Kirjojen taikka muiden.


Kirjoitus on osa LUMA-keskus Suomen blogisarjaa Joka kolkkaan ja niemeen – Till hela landet. Myös sinä voit osallistua kirjoittamalla. Yhteydenotot ja sarjaan liittyvät kysymykset toivotaan sähköpostilla osoitteeseen luma-keskus((at))helsinki.fi.

Aikaisemmat sarjan julkaisut:

Juhlablogi: Osa 9 – LUMA tekee nykymaailmasta mahdollisen

Vuonna 2023 on kulunut 20 vuotta ensimmäisen LUMA-keskuksen ja 10 vuotta LUMA-keskus Suomi -verkoston perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi perustetun blogin yhdeksännessä osassa annetaan ääni nuorille yläkoululaisille, jotka kertovat, millaisia merkityksiä he antavat LUMA-aineille. Tutustu lisää LUMA-tiedekasvatuksen tekijöihin, osallistujiin ja malleihin verkostomme työtä kuvaavassa verkkokirjassa.


 

Miten nuoret näkevät luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian vaikuttavan heidän elämiinsä? Tätä selvitimme pääkaupunkiseudulla asuvilta kahdeksasluokkalaisilta, jotka vierailivat viikon Helsingin yliopiston tiedekasvatuksen ja LUMA-keskus Suomi -verkoston hallinnon luona työelämään tutustumisen (TET) jaksollaan.

Kuvassa vielä kuvanottohetkellä kahdeksasluokkalaiset, sittemmin jutun julkaisuhetkellä yhdeksäsluokkalaiset TET-harjoittelijamme Helsingin yliopiston Chemicum-rakennuksen edessä.

Kahdeksasluokkalaiset TET-harjoittelijamme Helsingin yliopiston Chemicum-rakennuksen edessä.

”Monet varmasti miettivät minkälainen oma tai muiden elämä olisi ilman jotain tapahtumaa tai keksintöä. Tieteiden tärkeyden elämälle monet voivat kuitenkin unohtaa miettiessään näitä asioita omakohtaisesti. Monet tieteet toimivat modernin yhteiskunnan ja ihmiskunnan tukipilareina. Esimerkiksi ilman matematiikkaa emme pystyisi laskemaan päivittäisiä asioita tai ilman kemiaa ihmiskunta olisi raunioina tautien takia. Miten olisimme ikinä saaneet energiaa ilman fysiikkaa?”, tuumii Daniel.

Toinen TET-harjoittelijamme komppaa matematiikan ja luonnontieteiden olevan tärkeitä asioita, jotka opettavat paljon maailmasta ja sen toiminnasta. ”Ilman niitä elämä olisi todella erilaista. Sitä on aika vaikeaa edes kuvitella. Olisiko silloin puhelimia tai autoja? Olisiko silloin edes kerrostaloja? Matematiikkaa tarvitsee rakentamiseen ja suunnitteluun.

Entäs sitten luonnontieteet? Ne opettavat meille paljon ja ilman niitä ei osattaisi niin hyvin suojautua joiltakin vaaroilta. Esimerkiksi maantieto opettaa meille, millaista elämä on eri puolilla maapalloa, ja miten voimme itse vaikuttaa esimerkiksi ilmastonmuutokseen.”   

Daniel jatkaa kiteyttäen, että hänen oma elämänsä on hyvin riippuvainen tieteistä. Sen lisäksi, että hän on itse kiinnostunut niistä, ovat monet jokapäiväiset asiat, joita ihmiset käyttävät arjessaan, tieteiden tuotosta – esimerkiksi ne puhelimet, autot sekä niinkin ”pienet” asiat kuin musiikki.

Matematiikan vaikutuksista musiikkiin voi lukea esimerkiksi LUMAT B -verkkolehdestä, LUMATIKKA-ohjelman matematiikan opetuksen teemanumeron artikkelista Matematiikan ja musiikin yhdistäminen opetuksessa (2022). LUMATIKKA on verkostomme matematiikan opetuksen ja oppimisen LUMATIKKA-täydennyskoulutus opetushenkilöstölle, jonka uusi koulutusohjelma LUMATIKKA+ käynnistyy vuoden 2024 alussa.

Kolmas TET-harjoittelijamme Eliot kuvailee LUMA-aineiden vaikuttavan monin eri tavoin elämän eri osa-alueisiin, minkä vuoksi hän myös näkee ne itselleen merkityksellisinä: ”Luonnontieteet sekä matematiikka vaikuttavat elämääni lukuisin eri tavoin. Elämäni osa-alueita, joissa LUMA-aineet näkyvät, ovat esimerkiksi koulu sekä vapaa-aika. Koulussa kyseiset aineet ilmenevät tietenkin niiden opiskeluna. Pidän kyseisten aineiden opiskelusta, koska ne ovat monipuolisia, kiinnostavia, auttavat minua ymmärtämään ympäröivää maailmaa ja ovat ihmiskunnalle ja sen tulevaisuudelle aidosti merkityksellisiä.

Vapaa-ajalla LUMA-aineet ilmenevät mm. älypuhelimen sekä muiden älylaitteiden käyttönä – ilman luonnontieteitä älylaitteiden vaatimaa teknologiaa ei olisi olemassa. Luonnontieteet mahdollistavat myös matkustamisen eri kulkuneuvoilla, kuten lentokoneilla ja junilla. Lisäksi luonnontieteiden olemassaolo mahdollistaa minulle terveen ja pitkän elämän kehittyneen lääketieteen kautta.”

Tieteellä on tosiaan suuri vaikutus nykymaailmassa – sen tietää myös Selma: ”Matematiikka sekä luonnontieteet ovat tärkeä osa nykymaailmaa. Sen merkityksen huomaa esimerkiksi siitä, että kouluissa melkein joka päivä on ainakin yksi tunti matematiikkaa tai luonnontieteitä.”

Selma nostaa esille myös LUMA-aineiden keskinäiset kemiat ja monitieteisyyden eri tieteenaloihin: ”Luonnontieteet ja matematiikka sekoittuvat toisiinsa. Tällä tarkoitan, että näissä oppiaineissa tarvitaan yleistietoa kaikista aihepiireistä. Maantiedossa tarvitaan osittain biologian ymmärtämistä, kemiassa tarvitaan myös osittain fysiikan osaamista ja näissä kaikissa tarvitaan matematiikan taitoja. Koulussakin nämä oppiaineet sekoittuvat ja muodostavat kokonaisuuden, joka auttaa ymmärtämään luonnontieteitä paremmin. Samoja asioita, joita on käyty läpi biologian tunnilla, kuulee uudestaan, kun käsittelee uutta aihetta maantiedon tunnilla.”

”Mutta miksi luonnontieteillä ja matematiikalla on niin suuri vaikutus nykymaailmaan?”, pohtii Selma. ”Kun kysymystä miettii, ensin tulee mieleen, että sehän on ihan itsestään selvä juttu. Mutta kun jää hetkeksi pohtimaan asiaa, huomaa, ettei se itse asiassa olekaan niin helppo kysymys. Luonnontieteet tutkivat maailmaa ympärillämme, ja luovat siitä paremman ymmärryksen. Se auttaa käsittämään, miten ihmeellinen maapallon luonto on. Sen avulla voimme kehittää maailmaa. Matematiikkaa ja luonnontieteitä on tutkittu jo tuhansia vuosia, ja silti jatkuvasti löydetään uutta tietoa. Maapallo muuttuu koko ajan, joten uutta tutkittavaa syntyy jatkuvasti. On vaikeaa edes kuvitella, miten paljon maapallosta on vielä oikeasti tutkimatta.”

Selma sanallistaa vielä loppuun sen, mitä asiaa TET-harjoittelijamme ovat sivunneet, ottaen myös huomioon kolikon kääntöpuolta: ”Ilman luonnontieteitä eläisimme arvaamattoman luonnon armoilla. Luonnon ilmiöille ei olisi järkeviä selityksiä ja niitä ei voitaisi seurata millään tavalla. Olisiko elämä tällöin maapallolla parempi vai huonompi? On vaikea sanoa, koska sellaista maailmaa ei ole ollut niin pitkään aikaan.

Luonnontieteet ja matematiikka ovat asioita, jotka tekevät nykymaailmasta mahdollisen.”


Kirjoittajat ovat pääkaupunkiseudulla asuvia yläkoululaisia, joista seuraavat kolme mainitsemme nimeltä:

Daniel Elo
Eliot Niemi
Selma Forget

Koostanut: Alisa Uusi-Kilponen, LUMA-keskus Suomi -verkoston hallinto

Kiitos myös neljännelle kirjoittajallemme sekä viidennelle TET-harjoittelijallemme Maija Keskivinkalle, jonka kirjoitus jaettiin omana blogitekstinään aikaisemmin heinäkuussa, juhlavuosiblogin osassa 6.

Kirjoitus on osa LUMA-keskus Suomen blogisarjaa Joka kolkkaan ja niemeen – Till hela landet. Myös sinä voit osallistua kirjoittamalla. Yhteydenotot ja sarjaan liittyvät kysymykset toivotaan sähköpostilla osoitteeseen luma-keskus((at))helsinki.fi.

Aikaisemmat sarjan julkaisut:

 

Juhlablogi: Osa 8 – Tiedekasvatuksella vähennetään tiedevastaisuutta

Vuonna 2023 on kulunut 20 vuotta ensimmäisen LUMA-keskuksen ja 10 vuotta LUMA-keskus Suomi -verkoston perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi perustetun blogin kahdeksannessa osassa Helsingin yliopiston tiedekasvatusverkoston johtaja Maaria Linko pohtii positiivisten vastavoimien, kuten tieteen ja LUMA-toiminnan, roolia yhteiskunnassa ja sen tulevaisuudessa. Tutustu lisää LUMA-tiedekasvatuksen tekijöihin, osallistujiin ja malleihin verkostomme työtä kuvaavassa verkkokirjassa.


Maaria Linko on on LUMA-keskus Suomen johtokunnan jäsen ja Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen johtokunnan puheenjohtaja. Hän on valtiotieteiden tohtori ja toimii Tiedekasvatusverkoston johtajana Helsingin yliopistossa.

LUMA-tiedekasvatuksen edistäjiin minun oli luontevaa liittyä kohta muutama vuosi sitten, vaikka taustani on yhteiskuntatieteissä. Tiesin valmiiksi, että monien luonnontieteiden sekä tekniikan alan koulutuksiin ei ollut viime vuosina samassa määrin hakijoita kuin vaikkapa viestintätieteisiin. Tiesin myös, että alan osaajia tarvitaan yhtä hyvin opettamaan luonnontieteitä kouluissa ja yliopistoissa kuin ratkomaan ihmiskunnan viheliäisiä ongelmia eri aloilla. Heitä tarvitaan viemään eri alojen perustutkimusta eteenpäin – ja se taas on pohjana muun muassa niiden viheliäisten ongelmien ratkaisemisessa.

Tässä on jo kylliksi tuomaan merkityksellisyyden tunnetta, kun LUMA-keskus Suomen johtokunnassa yhdessä mietitään, miten LUMA-toimintaa kannattaa edistää 11 yliopistokeskuksessa eri puolilla Suomea. Yhdessä on monesti todettu, että ideoita, kokemuksia ja toimintamalleja jakamalla saadaa enemmän aikaan ja yhteen kokoonnutaan miettimään, miten kokemusten, ideoiden ja materiaalien jakaminen toteutetaan.
Sitten on tämä, sanoisinko, poliittinen puoli. Enpä olisi uskonut etukäteen, että valistuksen henki, siis käsitys ihmiskunnan edistyksestä luotettavan tiedon lisääntymisen avulla voisi olla niin hukassa monin paikoin meillä ja varsinkin muualla. Eri yhteiskunnissa – meilläkin – tapahtuu polarisaatiota, jakautumista leireihin, joista jotkut ruokkivat salaliittoteorioita, ahdistelevat tutkijoita, kieltävät tutkitun tiedon paikkaansapitävyyden. Tieteellinen maailmankuva tai tieteellisen tiedon tuottamisen periaatteet saatetaan kyseenalaistaa tai vähintäänkin suhtautua niihin välinpitämättömästi.

Tarvitaan siis positiivisia vastavoimia, tieteen ja tutkijoiden puolustajia eri puolilla yhteiskuntaa muistuttamaan tutkimustiedon tärkeydestä. LUMA-tiedekasvatus on niistä yksi, ja sellaisena tärkeä. Yhdessä tekemällä, yrittämään kannustavalla meiningillä, hauskuudellakin kasvatetaan lapsia ja nuoria oppimaan lisää tieteestä ja sen tekemisestä. Samalla osallistujien sosioemotionaaliset taidot kehittyvät. Opettajille tarjotaan uusinta tutkimustietoa ja sen soveltamista opetukseen.

Professori Justin Dillon Ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen kasvatuksen keskuksesta UCL-yliopistosta Lontoosta kertoi vierailuluennossaan 17.8. Helsingin yliopistossa, että poliittiset päätökset vaikuttavat siihen, minkä verran Britannian kouluissa opetetaan ilmaston lämpenemistä koskevia asioita tai opetetaanko ollenkaan. Kuitenkin iso osa lapsista ja nuorista jo nykyisin kantaa huolta maapallon kestokyvystä.

Meidän aikuisten tehtävä on opettaa näistä asioista, kertoa, keskustella, ja kannustaa opiskelemaan aloja, joilla voidaan löytää ratkaisuja. Niitä aloja on monia. Tämä on vain yksi esimerkki LUMA-aineiden opiskelun tärkeydestä. Kun lapset ja nuoret jollain tavalla hahmottavat, että hekin voivat olla vaikuttamassa tulevaisuuteen, heidän tulevaisuustaitonsa vahvistuvat ja kepeämmin sanottuna heidän elämänilonsa lisääntyy.

Onneksi meillä Suomessa on mahtavat opettajat, joiden päätä eivät tiedevastaiset agendat tai ryhmittymät noin vain käännä. Meillä on myös LUMA-keskukset, joiden toiminta innostaa lapsia ja nuoria luonnontieteiden pariin. Ja sitten meillä on lapset: innokkaat, avoimet, uteliaat, kokeilunhaluiset. Jo pieniä lapsia kiinnostavat lukuisat tieteen ilmiöt. Tarinoiden, kokeilun, onnistumisen ilon ja taiteenkin avulla tieteellisen tiedon pariin innostetaan lapsia eri puolilla Suomea.

Se on valtavan hienoa ja arvokasta työtä.


Kirjoittaja on LUMA-keskus Suomen johtokunnan jäsen ja Päijät-Hämeen LUMA-keskuksen johtokunnan puheenjohtaja. Hän on valtiotieteiden tohtori ja toimii Tiedekasvatusverkoston johtajana Helsingin yliopistossa. Tiedekasvatusverkoston tarkoituksena on laajentaa tiedekasvatusta kaikkiin tieteisiin ja lisätä tiedekasvatuksen näkyvyyttä.

Kirjoitus on osa LUMA-keskus Suomen blogisarjaa Joka kolkkaan ja niemeen – Till hela landet. Myös sinä voit osallistua kirjoittamalla. Yhteydenotot ja sarjaan liittyvät kysymykset toivotaan sähköpostilla osoitteeseen luma-keskus((at))helsinki.fi.

Aikaisemmat sarjan julkaisut:

Juhlablogi: Osa 6 – Nuoret tarvitsevat tiedepääomaa maailman ymmärtämiseen

Vuonna 2023 on kulunut 20 vuotta ensimmäisen LUMA-keskuksen ja 10 vuotta LUMA-keskus Suomi -verkoston perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi perustetun blogin kuudennessa osassa annetaan ääni nuorelle Maija Keskivinkalle, joka kuvailee, miten LUMA-aineet näkyvät arjessa ja yhteiskunnassamme. Tutustu lisää LUMA-tiedekasvatuksen tekijöihin, osallistujiin ja malleihin verkostomme työtä kuvaavassa verkkokirjassa.


Matemaattis-luonnontieteellinen ymmärrys kartuttaa tiedepääomaa. ”Meidän on levitettävä laadukasta koulutusta ympäri maailmaa, jotta varmasti jokaisella on mahdollisuus tietää aiheesta – ja jotta jokainen voi ottaa kantaa maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen.” Tässä kirjoituksessa yläkouluikäinen Maija Keskivinkka (kuvassa oikealla) kertoo tieteiden merkityksestä nuoren perusopetusikäisen näkökulmasta.

Monille LUMA-aineet toimivat ammattina, osalle harrastuksena ja lopuille ne vain ovat osa maailmaa. LUMA-aineiden tuntemus on tärkeää, jotta voi ymmärtää maailmaa ja sen toimintaa. Itse olen ainakin huomannut, kuinka esimerkiksi luonnon toiminnan ymmärtäminen on kasvanut, kun itse ihmisenä olen kasvanut ja opiskellut enemmän.

Kuvassa Helsingin yliopistolla TET-harjoittelijana toukokuussa 2023 ollut Maija Keskivinkka.

Omassa elämässäni LUMA-aineet näkyvät vahvimmin koulussa ja opiskelussa. Kouluaineina LUMA-aineet ovat mielestäni aina olleet hyvin kiinnostavia. Haluan nimittäin kovasti ymmärtää enemmän luonnon, ja ylipäätään maailman, toiminnasta ja LUMA-aineet kertovat aiheesta paljon. Ne tuovat tietyistä aiheista lisää varmuutta ja auttavat asioiden ymmärtämisessä. Jotta voimme esimerkiksi ymmärtää ja torjua ilmastonmuutosta, meidän täytyy tietää, mikä sen aiheuttaa, minkälaisia ovat sen vaikutukset ja miten voimme torjua sitä. Jotta voimme tutkia näitä aiheita, meidän pitää tuntea LUMA-aineiden sisältöjä.

Eräs paljolti ihmiskuntaa pyörittävä aihealue on talous. Taloudessa raha on erittäin suuressa roolissa. Meidän pitää pystyä laskemaan, kuinka paljon saamme tuloja, ja kuinka paljon kulutamme rahaa, jotta taloutemme pysyy vakaana ja voimme elää huolimatta sen suuremmin rahasta. Jotta kykenemme laskemaan rahan käyttöä, tarvitsemme matematiikkaa. Opimme jo varhaisessa iässä tuntemaan numerot ja laskemaan yksinkertaisia laskuja. Mitä pidemmälle koulupolulla etenemme, sitä haastavammiksi laskut kehittyvät. Jotta maailma ja yhteiskunta pyörii, meidän on osattava laskea.

Oma terveys on varmasti monelle ihmiselle tärkeää. Jotta voimme ymmärtää mitä erilaisia ruokia meidän pitäisi syödä, millä eri lääkeaineilla lääkitsemme itseämme, kun olemme kipeitä, ja kuinka tietynlaiset ympäristöolot mahdollisesti vaikuttavat kehoomme, meidän on tunnettava erilaisia luonnontieteitä kuten biologiaa ja kemiaa. Näiden tieteenalojen avulla saamme selville, mitkä luonnonvarat ovat meidän selviytymisemme kannalta tärkeitä.

Ihmisten määrä planeetalla kasvaa kovaa vauhtia, eikä tilaa kuitenkaan ole loputtomasti käytettävänä ihmisiä varten. Planeetallamme elää monia muita eliöitä ihmisen lisäksi, ja hekin tarvitsevat tilaa elää. Jotta voimme tietää, miten paljon voimme ihmisiä varten rakentaa, ja minne sekä mistä materiaaleista ja miten meidän olisi järkevintä rakentaa, tarvitsemme LUMA-aineita. Tuntemalla ja tutkimalla erilaisia ilmasto-olosuhteita ja maanmuotoja, saamme tietää, missä ja mihin aikaan vuodesta on kannattavinta esimerkiksi viljellä ruokaa, ja minne olisi kannattavinta rakentaa ihmisasutusta. Tämä liittyy maantietoon, joka on osa LUMA-aineita. Meidän on myös tunnettava matematiikkaa ja fysiikkaa, jotta voimme rakentaa muodoltaan ja rakenteiltaan kestäviä ja energiatehokkaita rakennuksia, jotka kestävät pitkään ja antavat suurimman hyödyn.

Jotta voimme rakentaa mahdollisimman kestävän tulevaisuuden, meidän on tunnettava LUMA-aineita. LUMA-aineiden tutkiminen on tässä suuressa roolissa, ja pelkästään jo olemassa olevan tiedon tunteminen auttaa meitä ymmärtämään ympäröivää maailmaa ja ihmisten vaikutusta sen toimintaan. Meidän on levitettävä laadukasta koulutusta ympäri maailmaa, jotta varmasti jokaisella on mahdollisuus tietää aiheesta – ja jotta jokainen voi ottaa kantaa maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen. Vain yhdessä voimme esimerkiksi torjua ilmastonmuutoksen ja rakentaa taloudellisesti reilun ja toimivan yhteiskunnan. Jotta pystymme edellä mainittuun, tarvitsemme LUMA-aineita. Jos LUMA-aineita ei olisi, mitä mahtaisikaan käydä maapallolle ja yhteiskunnalle? Ja toisaalta, olisimmeko me tässä tilanteessa, jossa maapallo ja ihmiskunta ovat matkalla kohti ihmisten aiheuttamaa tuhoa, jos emme ikinä olisi oppineet tai tutkineet LUMA-aineita?


Kirjoittaja on pääkaupunkiseudulla asuva nuori, joka vieraili viikon Helsingin yliopiston tiedekasvatuksen ja LUMA-keskus Suomi -verkoston hallinnon luona kahdeksannen vuosiluokan työelämään tutustumisen (TET) jaksollaan. Kiitos Maijalle ja myös muille TET-harjoittelijoillemme, joiden ajatuksia nostamme esille juhlavuoden blogissa myöhemmin. Tekstin koostanut: Alisa Uusi-Kilponen, LUMA-keskus Suomi -verkoston hallinto.

Kirjoitus on osa LUMA-keskus Suomen blogisarjaa Joka kolkkaan ja niemeen – Till hela landet. Myös sinä voit osallistua kirjoittamalla. Yhteydenotot ja sarjaan liittyvät kysymykset toivotaan sähköpostilla osoitteeseen luma-keskus((at))helsinki.fi.

Aikaisemmat sarjan julkaisut:

Juhlablogi: Osa 5 – Metsälenkillä

Vuonna 2023 on kulunut 20 vuotta ensimmäisen LUMA-keskuksen ja 10 vuotta LUMA-keskus Suomi -verkoston perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi perustetun blogin viidennessä osassa Heinolan lukion fysiikan ja matematiikan opettaja Pilvi Sihvonen pohdiskelee luonnon ja LUMA-keskus Suomen merkitystä. Tutustu lisää LUMA-tiedekasvatuksen tekijöihin, osallistujiin ja malleihin verkostomme työtä kuvaavassa verkkokirjassa.


Opettaja ja tutkija ihmettelemässä, miten ohuen ohut hämähäkinseitti heiluu tuulen tuudittamana rauhallisesti ilmassa. Kuva: Pirke Hilkemaa-Kivioja
Opettaja ja tutkija ihmettelemässä, miten ohuen ohut hämähäkinseitti heiluu tuulen tuudittamana rauhallisesti ilmassa. Kuva: Pirke Hilkemaa-Kivioja

Havunneulaset rapisevat lenkkareitteni alla. Keväiset auringon säteet siivilöityvät kauniisti puiden lomitse. Polku kuljettaa minua ja keväisiä ajatuksiani kohti rantaa.

 ”Hengitä sisään, pidätä hengitystä ja puhalla hitaasti ulos. Älä ajattele työasioita. Rentoudu Pilvi”, puhun itselleni.

Mielessäni jyskyttää askelteni tahdissa: ”Laaja-alaiset! Miten ne näkyvät koulumme arjessa. Onnistuinko viemään niitä koskevan yhteistyötuokion kunnialla läpi! Mitä ihmettä voisimme tehdä, jotta opiskelijat pysyisivät opetuksessa mukana! Matematiikan osaaminen romahtaa! Tänään täytyy litteroida muutama haastattelu. ”

Istuudun rantakalliolle ja katselen järvelle. ”Vedä, Pilvi, muutaman kerran tätä ihanaa kevätilmaa keuhkoihisi. Katso taivaalle ja näe sen kauneus. Hengitä, pidätä hengitystä ja puhalla ulos!”

En malta olla katsomatta puhelimeeni saapuneita viestejä. LUMA-opekollegat checked, lapset checked, LUMA-tutkijaryhmä checked ja Maija checked: ”Pilvi, voisitko kirjoittaa LUMA-juhlablogiimme opettajan näkökulman?”

”Maija, olisi hieno juttu, mutta aika on tosi kortilla juuri nyt. Hauduttelen asiaa”.

Linnut laulavat.  Lenkkareitteni tahti kiihtyy. ”Miksi teen tätä kaikkea? Mistä iloitsen juuri nyt?”, pyörii mielessäni. ”Hengitä, katso, kuule, kosketa puun runkoa, kuuntele, haista, näe ja tunne – koe luonto. Niin, juuri niin. Juuri siksi.”

Näen rannalla veden ylle kaartuneen vanhan ja harmaan puun. Pysähdyn. Se kurottaa kohti vettä kuin juodakseen. Rungossa on iän tuoma kauneus, vahvuus ja uljaus.

”Olen täällä vain hetken. Vaikutan vain hetken. Sinä aikana voin jakaa ajatuksiani luonnosta ja sen suunnattomasta arvosta ja merkityksestä opiskelijoideni kanssa. Yhdessä voimme kiinnostua, oivaltaa, tutkia ja vaikuttaa. Maailma avartuu ja uskon, myös parantuu. ”

”Ai niin, se juhlablogi…”, muistutan itseäni.

”Maailma parantuu… luonnon arvostus kasvaa… osaamme kohdata paremmin globaalien ympäristöongelmien synnyttämät haasteet… LUMA-keskus Suomi…”, pyörittelen mielessäni.

”Haluan robotin leikkaamaan nurmikon, tiskaamaan tiskit, pesemään pyykit ja laittamaan ruokaa”, kehittelen ajatusta ”mulle kaikki ja heti” -ihmisestä, jonka tarpeet ohjaavat kehitystä.

”Kaikki kehitys, luonnon hyödyntäminen ja ymmärrys siitä, miten luonto toimii, tapahtuu ihmisten välisen vuorovaikutuksen kautta. Vuorovaikutuksen tulisi johtaa sellaiseen ymmärrykseen ja osaamiseen, että luonto kestää ja me kestämme.”, pohdin.

Ohuen ohut hämähäkinseitti heiluu tuulen tuudittamana rauhallisesti ilmassa. Siirrän katseeni kauemmaksi ja huomaan miten siihen on liittynyt monta seittiä. Vielä katseen siirto ja näen seittien muodostaman verkon.

LUMA-keskus Suomi on onnistunut siinä tärkeimmässä eli ihmisten vuoropuhelun herättämisessä – verkon kudonnassa. Keskus on sitonut opettajat, oppilaat ja opiskelijat eri puolilta Suomea monipuolisten työpajojen, virtuaalisten oppimisympäristöjen, täydennyskoulutuksen ja suunnitelmallisen tutkimuksen kautta tavoittelemaan yhteisiä luontoarvoja, luonnon ja ihmisen tasapainoista rinnakkaisoloa, kummankin hyvinvointia ja kestäviä elämisen muotoja ei vain Suomessa vaan kaikkialla maailmassa.  Keskus tukee opettajia monipuolisempien ja laaja-alaista ajattelua ja yhteistyötä tukevien opetusmenetelmien käyttöönotossa ja edistää sitä, että eri osaajat oppivat yhdistämään tietojaan ja taitojaan sekä löytämään yhteisen ymmärtämisen, joka on kaiken kehityksen a ja o.

Vieressä lorisee kevätpuro. Auringonvalo tanssii sen pinnalla. Kilistän kuvitteellista lasiani kaikkien huomion herättämiseksi. Odotan, että juhlakansa ympärilläni hiljenee.

”Kiitos, LUMA-keskus, hienosta ja arvokkaasta työstä. Voitte aiheellisesti olla ylpeitä siitä. Onnea!”, ja kohotan maljan.

Puhelin ilmoittaa viestistä. ”Tapaaminen siis perjantai-iltana LUMA-tutkimusryhmän kanssa klo 20.45”. Naurattaa ja vastaan: ”Sopii hyvin. Sopivasti levoton meininki siihen aikaan plus hikiotsallapisarahymiö!”.

Kuiva polku tuoksuu neulasilta, jotka rapisevat lenkkareitteni alla.

”On ihanaa innostua yhdessä!”

”Kop… kop kop kop”- koputtaa tikka.


Kirjoittaja on Heinolan lukion fysiikan ja matematiikan opettaja. Päätyönsä ohella hän toimii vieraileva tutkijana INARissa (INAR – Institute for Atmospheric and Earth System Research) ja tekee mm. oppimiseen liittyvää tutkimusta LUMA Science Helsinki -tutkimusryhmässä. Tutustu Pilvi Sihvosen väitöskirjaan Knowledge Transfer of the Holistic View of Air Quality: Development of a modern framework for higher education HELDA-tietokannassa.

Kirjoitus on osa LUMA-keskus Suomen blogisarjaa Joka kolkkaan ja niemeen – Till hela landet. Myös sinä voit osallistua kirjoittamalla. Yhteydenotot ja sarjaan liittyvät kysymykset toivotaan sähköpostilla osoitteeseen luma-keskus((at))helsinki.fi.

Aikaisemmat sarjan julkaisut:

Juhlablogi: Osa 4 – Eletään LUMA-strategia eläväksi

Vuonna 2023 on kulunut 20 vuotta ensimmäisen LUMA-keskuksen ja 10 vuotta LUMA-keskus Suomi -verkoston perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi perustetun blogin neljännessä osassa Teknologiateollisuuden osaamispolitiikan johtaja Leena Pöntynen kannustaa ryhtymään LUMA(TE)-strategian toimenpiteisiin. Tutustu lisää LUMA-tiedekasvatuksen tekijöihin, osallistujiin ja malleihin verkostomme työtä kuvaavassa verkkokirjassa.


Leena Pöntysen valokuva
Pöntynen Leena on Teknologiateollisuuden osaamispolitiikan johtaja.

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi Kansallisen LUMA(TE)-strategian toimenpiteet viimein miltei kolmen vuoden työskentelyn jälkeen maaliskuun puolivälissä. Jos koko strategian jalalle laittaminen oli vuosien vaikuttamisen työ, työn edistymisen vauhdittaminen on vaatinut useilta toimijoilta paljon. Kun toimenpiteet lopulta on saatu paperille, seuraava ponnistus on saada strategian toimeenpano kirjattua hallitusohjelmaan. Ja sen jälkeen sen toimeenpano valtion toimenpiteenä vasta alkaa.

Strategiaa arvosteltiin jo yleisen osan ilmestyttyä 2021: Jos kyseessä on strategia, missä on nykytila-analyysi, missä tavoitetila ja missä toimenpiteet? Toimenpiteiden työstöä varten koottiin pienempi ryhmä sidosryhmätoimijoita, jotka sinnikkäästi pyrkivät viemään toimenpiteitä strategisemmalle tasolle. LUMA-strategiaan on kirjattu 31 ehdotusta toimenpiteiksi. Vastuutahoja on tuhansia, ja useat kirjaukset ovat varsin ympäripyöreitä. Iso kysymys on, mikä on nyt todella vaikuttavaa, ja mihin koriin panokset kannattaa suunnata. Se on strategista valintaa ja siihen meidän on seuraavaksi tartuttava.

Toimenpiteisiin saatiin kirjattua yksi toimenpide, joka on paitsi tavoite, myös mittari. Toimenpiteessä neljä (4) asetetaan tavoitteeksi nostaa luonnontieteissä ja matematiikassa osaamisen taso 2000-luvun alun tasolle. Tämä on mielestäni oleellinen tavoite, joka mittaa myös onnistumisemme muissa asioissa: Pystymmekö nousemaan osaamisessamme omalle, vuoden 2006 kansalliselle huipputasollemme? Tavoitteena ei siis ole kansainvälinen ranking-menestys, vaan oman kansallisen huipputasomme tavoittelu.

Lähde: OECD

Toinen oleellinen asia on, että LUMA-strategia sidottiin kansalliseen TKI-tiekarttaan. Tämä on LUMA-strategian kannalta tärkeää, sillä parlamentaarisen sovun synnyttyä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta tiekartan etenemistä varmasti seurataan jatkossakin. Toinen olennainen seurantaan liittyvä asia on toimenpide 23: Se antaa LUMA-keskus Suomen neuvottelukunnalle tehtävän seurata LUMA-strategian toimenpiteiden toteutumista vuosittain ja raportoida siitä OKM:lle. LUMA-neuvottelukunnan jäsenenä otan tämän tehtävän erittäin vakavasti ja pidän sitä tärkeänä uutena neuvotteluyhteytenä ministeriön kanssa matemaattis-luonnontieteellisen ja teknologisen osaamisen osalta.

Entäs muut toimenpiteet sitten? Olennaista on, että LUMA-strategian toimeenpano kirjataan hallitusohjelmaan ja sille osoitetaan resursseja. Pidän tärkeänä poliittisena ohjauksena myös sitä, että 31 toimenpiteen joukosta priorisoidaan vaikuttavimmat keinot osaamistason noston näkökulmasta. Mahdollisesta rajallisesta resurssista ei ole vaikuttavaa pirstoa rahoitusta pieniin siiloihin, vaan strategian toteutusta tulisi johtaa linjakkaasti. Tähän tarvitaan valtakunnan tasoista LUMA-pedagogista johtajuutta.

Strategian toimenpiteissä riittää tekemistä jokaiselle LUMA-toimijalle. Useat niistä ovat jatkuvaa toimintaamme, mutta nyt meillä olisi mahdollisuus viedä niitä strategisemmalle ja vaikuttavammalle tasolle. Vaikkei valtion kansallisia kohdennuksia vielä olekaan, voimme kukin alkaa elää strategiaa todeksi: Tartutaan toimeen, nimetään asioita osaksi strategiaa, kirjataan toimenpiteitä omiin strategioihimme, hakemuksiimme ja toimiimme. Tehdään strategia näkyväksi ja eläväksi. Pysähdytään myös omassa toiminnassamme priorisoimaan ja tarkentamaan suuntaa kohti tavoitettamme nostaa kansallista osaamistasoamme.

Tämä strategia ei ole toteutettavissa yksin. Sitä ei todeksi muuta ministeri tai hankerahoitus. Nyt on jokaisen aika kääriä hihat ja lähteä tekemään asioita yhteen suuntaan.


Kirjoitus on osa LUMA-keskus Suomen blogisarjaa Joka kolkkaan ja niemeen – Till hela landet. Myös sinä voit osallistua kirjoittamalla. Yhteydenotot ja sarjaan liittyvät kysymykset toivotaan sähköpostilla osoitteeseen luma-keskus((at))helsinki.fi.

Kirjoitimme LUMA-keskus Suomen LUMA-strategian toimenpiteistä maaliskuussa. Lue kirjoitus täältä: 

Aikaisemmat sarjan julkaisut:

Juhlablogi: Osa 3 – Kiinnostusta matematiikkaa, luonnontieteitä ja teknologiaa kohtaan tulee vaalia

Vuonna 2023 on kulunut 20 vuotta ensimmäisen LUMA-keskuksen ja 10 vuotta LUMA-keskus Suomi -verkoston perustamisesta. Juhlavuoden kunniaksi perustetun blogin kolmannessa osassa vanhempi yliopistonlehtori Mervi Asikainen Itä-Suomen yliopistosta kannustaa kaikkia tutustumaan innostavan LUMA-opetuksen malleihin. Tutustu lisää LUMA-tiedekasvatuksen tekijöihin, osallistujiin ja malleihin verkostomme työtä kuvaavassa verkkokirjassa.


Vanhempi yliopistonlehtori Mervi Asikainen on Itä-Suomen yliopiston LUMA-keskuksen johtaja ja LUMA-keskus Suomen johtokunnan varapuheenjohtaja.

Lasten ja nuorten kiinnostus matematiikkaa ja luonnontieteitä kohtaan on tärkeää, sillä kiinnostuksen on todettu olevan yhteydessä oppimiseen. Tutkimusten mukaan näiden aineiden kiinnostus vähenee alakoulun lopussa. Oppilaiden kiinnostusta tulisikin vaalia monipuolisesti. Tässä merkityksellisiä henkilöitä ovat opettajat, vanhemmat, isovanhemmat ja muut läheiset.

Alakoulun opettajat ovat tärkeässä asemassa kiinnostuksen ylläpitäjinä, sillä koulussa tapahtuvan oppimisen kiinnostavuus riippuu pitkälti juuri opettajasta. Opettajan oma innostus ja kiinnostus tarttuu oppilaisiin ja luo siten hedelmälliset edellytykset oppimiselle. Opetustyössä on vaivattomampaa luoda merkityksellisiä oppimistilanteita, jos on itse innostunut opetettavista aiheista.

Kuinka sitten opettajien kiinnostusta matematiikkaa, luonnontieteitä ja teknologiaa kohtaan voitaisiin tukea ja osaamista vahvistaa? LUMA-keskus Suomi on pyrkinyt vastaamaan näihin haasteisiin esimerkiksi maksuttomilla LUMATIKKA- ja LUMAn Lumoa -täydennyskoulutuksilla. Tutkimusperustaisesti rakennetut, opetussuunnitelman tavoitteisiin kiinteästi linkitetyt koulutukset tukevat opettajia heidän tärkeässä työssään tarjoamalla uusia innostavia ideoita opetukseen.

Myös oppilaiden vanhemmat, isovanhemmat ja muut läheiset voivat tukea lasten ja nuorten kiinnostusta matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian aihealueissa. LUMA-verkostossa on kehitetty tähän erilaisia malleja, muun muassa LUMA-perhekerhoja. Itä-Suomen yliopiston LUMA-keskus on lisäksi aloittanut alakoululaisille suunnatut Tiedetuokiot yhteistyössä Joensuun pääkirjaston kanssa. Tiedetuokiot ovat olleet avoimia myös vanhemmille ja isovanhemmille, ja ohjaajilla on ollut ilo huomata kuinka lasten innostus ja kiinnostus tarttuu vanhempiin ja isovanhempiin. Voimme lämpimästi suositella tämän kaltaisen toiminnan käynnistämistä myös muualla Suomessa.

Kirjastojen lisäksi museot, eläintarhat ja tiedekeskukset voivat toimia luonnontieteiden, matematiikan ja teknologian maailman ilmiöiden kiinnostuksen herättäjinä ja ylläpitäjinä, joten niitä ei tule unohtaa. LUMA-verkostossa on lisäksi lukuisia tiede- ja teknologialuokkia, joissa opettajat voivat vierailla oppilaidensa kanssa joko paikan päällä tai virtuaalisesti.

Innostetaan lapsia ja nuoria yhdessä matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian pariin!


Kirjoitus on osa LUMA-keskus Suomen blogisarjaa Joka kolkkaan ja niemeen – Till hela landet. Myös sinä voit osallistua kirjoittamalla. Yhteydenotot ja sarjaan liittyvät kysymykset toivotaan sähköpostilla osoitteeseen luma-keskus((at))helsinki.fi.

Aikaisemmat sarjan julkaisut:

Evästeasetukset
LUMA-kukka ilman tekstiä

Käytämme tällä sivustolla evästeitä, jotta voimme parantaa verkkosivujemme toimintaa ja tarjota sinulle parhaan käyttökokemuksen. Evästeet tallennetaan selaimeesi. Evästeet tunnistavat sinut kun palaat samalla selaimella sivustollemme ja auttavat meitä ymmärtämään, mitkä sivuston osat ovat kiinnostavimpia ja hyödyllisimpiä.

Voit muokata tässä näkymässä kaikkia evästeasetuksiasi sivustomme osalta.

Välttämättömät evästeet

Voidaksemme tallentaa evästeasetukset, välttämättömät evästeet on oltava käytössä.

Analytiikka

Tämä verkkosivusto käyttää Google Analyticsia keräämään anonyymejä tietoja, kuten sivuston kävijämäärä ja suosituimmat sivut.

Tämän evästeen pitäminen käytössä auttaa meitä parantamaan verkkosivustoamme.